Viime viikon lauantain Aamuset sisälsi itselle liiankin tutun naaman.
Sain jokin aika sitten blogin kautta sähköpostiini yhteydenoton, tulisinko haastateltavaksi kyseiselle Kadun tyyli -palstalle. Mikä jottei, tuumasin ma ja sovin tapaamisen toimittajan kanssa kaupungille. Hetken siinä höpötin tyyliasiaa ja tällainen oli tulos:
Hillitysti mustaa ja valkoista
Tyylikkääseen mustaan takkiin sonnustautunut Jose (nimi muutettu: jutussa esinnyin oikealla nimelläni) kiistää ensin olevansa naisellinen pukeutuja.
– Tai no, ehkä tyylini on naisellinen sillä käytän aika paljon hameita. Tosin tulevana keväänä voisin ottaa taas farkut käyttöön. Olen ennenkin ollut farkkutyttö, hän pohtii.
Hän kertoo pukeutuvansa tunteen, eikä niinkään muodin mukaan ja tyylinsä elävän koko ajan.
– Ennen saatoin käyttää kaikkia värejä ja välillä minulle siitä huomautettiinkin. Nykyään pukeudun paljon hillitymmin. Musta ja valkoinen voivat olla pohjavärit ja niihin lisään jonkin kirkkaan värin, hän kertoo.
Oli muuten yllättävän vaikeaa kuvailla omaa tyyliään! En ole koskaan tainnut soveltua oikein mihinkään selkeään tyylisuuntaan, vaan miksannut eri jutuista omannäköiseni kokonaisuuden. Ehkä sen takia vaatekaappi on täynnä toisiinsa yhteensopimattomia vaatekappaleita? Paljon siellä on kaikkea ihanaa, mutta niiden yhdistäminen on välillä aivan uskomattoman vaikeaa. Eikä asiaa tietystikään helpota intin jälkeen kertyneet lisäkilot, jotka sulkevat tietyt asut kokonaan pois käytettävistä… Ovat muuten todella tiukassa ne kilot, eivät tunnu katoavan mihinkään vaikka miten yrittäisi – päinvastoin, lisää vaan pukkaa. Jaa mikä itsekuri? Nevöhöörd.
(Lehden kuva ja teksti: Kristiina Siivonen.)
U2 – How To Dismantle An Atomic Bomb [2004]