Vihdoin ja viimein ehdin selata läpi kuvia, joita on ollut tarkoitus postata tänne! Läiskäistään siis saman tien pari kollaasia elokuun alkupuolelta, kun oli vielä lämmin ja tuntui kesältä. Nyt kelit ovat jo selkeästi viilentyneet, öisinkin pystyy taas nukkumaan kun ilma on viileä ja raikas. Iltaisin voi melkein haistaa syksyn.
Täällä pohjolassa parasta on se, että meillä on neljä selkeää vuodenaikaa. En edes osaa sanoa mikä niistä on suosikkini, sillä rakastan jokaista vuodenaikaa aina kun sen aika koittaa. Kulunut kesä meni niin tiiviisti töissä, etten ehtinyt siitä oikeastaan edes nauttia – mutta onneksi vuoden päästä koittaa taas uusi kesä (tai eihän siihen niin paljoa ole aikaa, runsaat yhdeksän kuukautta ainoastaan). Eikä tämä kesäkään nyt täysin ole vielä ohi, elokuuta on vielä melkein puolet jäljellä.
Ensimmäiset kaksi kuvasarjaa ovat tädin ja hänen miehensä luota, jossa kävimme eräänä lämpimänä elokuisena iltana. Loppuillasta ei tosin enää ollut ihan niin lämmin, mutta istuimme kuitenkin aika pitkään ulkosalla. Ehkä ne olivat ensimmäiset merkit kesän hiipumisesta, siitä huolimatta että grilli tarjoili ruokaa, jälkkäriksi oli mustikkapiirakkaa tuoreista marjoista ja ruohikolla tarkeni kävellä paljain jaloin.
Päivä 31 – Viimeinen hetki
Keväällä aloitettu 31 päivää -meemi on hyvä päättää kesän viimeiseen hetkeen. Otsikkoon viitaten: aina on paras aika vuodesta. Ja kun yksi ovi sulkeutuu, aukeaa uusia ovia joiden takana voi olla ihan mitä vain. Unohtumattomia kokemuksia, kauniita hetkiä, ilon ja surun aiheita – elämää kaikki tyynni. Muistahan sisko-rakas tämä fakta siellä Keski-Suomessa ja kurkkaa rohkeasti mitä kaikkea uuden oven takaa löytyykään! ♥
Loppuun vielä blogivinkki: Suomen ainoa oikea muotiblogi Lainahöyhenissä on herännyt uniltaan! Paluun kunniaksi Piret on järkännyt superkivan Stylestalker-giveawayn, johon mäkin tällä linkkauksellani osallistun. Ei muuta kuin arpaonnea siis!
The Sounds – Crossing The Rubicon [2009]
