Viime perjantaina istuttiin iltaa tyttöjen kesken Desthean luona. Porukka oli pieni mutta juttua riitti – ja tulipa jälleen kerran huomattua miten pieni tämä maailma onkaan. Niin tuntuu käyvän nykyään vähän kaikkialla, aina joku uusi tuttavuus tuntee jonkun joka tietää sut tai vähintäänkin olette olleet samassa koulussa yläasteella.
Feline ja illan valkoviinimme, portugalilainen Gazela. Helppo, hieman kupliva, raikas.
Desthean yksiö on paitsi kodikas myös aivan ihanan keltasävyinen, mikä sai mut huokailemaan oman kodin keskeneräisyyttä. Meillekin on tulossa muutamia keltaisia juttuja enkä malta odottaa sitä päivää, kun vihdoin pääsen pähkäilemään sisustusta oikein kunnolla! Tuollaiset verhot esimerkiksi huolisin meille heti, valitettavasti tuo taisi olla jotain retrokangasta… Mutta eiköhän meillekin joku sopiva kuosi vielä löydy, vanhojakin toki tulee käyttöön.
Harmaa toimii aina kirkkaiden värien parina. Ja oijoi kun tuollaisia henkareita saisi meillekin!
Ei jaksettu Felinen kanssa jatkaa enää mihinkään, joten lähdettiin puoliltaöin kävelemään meille. Oli lauhaa ja sumuista, Aurajokikin näytti jokseenkin unenomaiselta. Jopa silloin yöllä tuntui, että kyllä se kevät sieltä on tulossa. Ah vuodenaikojen vaihteet! ♥
Kiitokset emännälle sekä paikalla olleille, otetaanhan uusiksi joku kerta!
Pariisin Kevät – Kaikki on satua [2012]