AvainsanaElämän pienet ilot

Olen ehkä maailman laiskin mitä tulee valokuvaamiseen, siis itse siihen kuvaustapahtumaan. Järkkärin ohjelmakiekossa on valittuna useimmiten kirjain P, joskus sentään esivalitsen aukon A. Harvinaista on se, että kiekko olisi pysähtynyt kohtaan M, manuaali.

Karjaan vuotena opetellessani kuvaamaan iskän 70-luvun filmi-Pentaxilla manuaali oli ainoa vaihtoehto, mitään automatiikkaa kun ei ollut. Opin suhteellisen hyvin sen, miten ajan ja aukon suhteet toimivat missäkin olosuhteessa ja valossa. Sitten hankin filmi-Nikonin, uudemman ja automaattisemman version. Ja sitten tulikin jo digiaika ja kameraksi vaihtui Canon PowerShot G5. P-ohjelmasta tuli oletusarvo ja vain hankalissa valotusoloissa turvauduin manuaalivalintoihin.

Kesällä ’06 ostin kesätyörahoistani vihdoinkin oman digijärkkärin. Ensimmäiseen pariin vuoteen käytin kameraa hävettävän vähän ja kuvaustaitoni menivät varmaan takapakkia. Jossain vaiheessa innostus tuli takaisin, viimeistään siinä vaiheessa kun kittilinssin kohdatessa voittajansa päädyin hankkimaan kiinteän 35-millisen. Sen jälkeen f/1.8 on pelastanut monta kertaa – ja monen monta kuvaa. Rakastan edelleen sitä suuren aukon luomaa syväterävyyttä, olipa se miten oldskoolia tahansa.

Ensimmäisen digijärkkäripakettini mukana tuli 18-70 mm kittilinssin lisäksi 70-300 mm zoomi. Painoa oli selkeästi kittiputkea enemmän ja jotenkin polttoväli tuntui turhan hankalalta peruskäyttöön. Zoomi jäi piiloon kameralaukun uumeniin ja pääsi sieltä ehkä kerran tai kaksi vuodessa ulkoilemaan. Kitti kun oli niin paljon kätevämpi ja helpompi.

Viime kesänä Envia harmitteli kunnon zoomilinssin kaipuutaan ja tarjosin vähälle käytölle jäänyttä zoomiani testattavaksi. Aluksi lainaan, myöhemmin sitten raha mahdollisesti vaihtaisi omistajaa. Lainasin putkea kerran, kun olin Alastarolla kuvaamassa prätkiä.

Soilan innoittamana Envia toi zoomin mulle itselleni kokeiluun, vähän niinkuin kokeillakseni tulisiko yhteiselostamme jatkossakaan mitään. Viime viikonloppuna vihdoin laitoin sen rungon kaveriksi, kun olin suuntaamassa illaksi maalle. Iskin kaksi kärpästä yhdellä iskulla: zoomailin erilaisella putkella SEKÄ käytin manuaaliasetuksia. Ensimmäiset ruudut olivat aika kämmejä, mutta pikku hiljaa se siitä sitten lähti.

Yllätys oli suuri – miten erilaiselta kuvaus tuntuikaan kun ei valinnut sitä tutuinta tapaa! Eikä muuten ole hullumpi bokeh tuossa zoomissakaan, kuten tuo kuva tuossa yllä todistaa. Myös värisävyt näyttivät erilaisilta, täyteläisimmiltä ja aidommilta. Tiedä sitten johtuiko se linssistä vaiko manuaalisäädöistä, joka tapauksessa kuvaaminen sai pitkästä aikaa hihkumaan ja tuntemaan pientä onnistumisen iloa.

Ehkä jatkossa yritän välillä unohtaa pinttyneet tavat ja opettelen valokuvaamisen perustan uudestaan. Satunnaiset onnistuneet räpsyt jäävät toki ottamatta, mutta räpsiä voi sitten pikkupokkarilla tarpeen vaatiessa. Niin viitseliäs en edelleenkään ole, että raahaisin järkkäriä kaikkialla mukana – joskus on parempi keskittyä itse tapahtumaan kuin sen ikuistamiseen.

Kirjoittaja on Harrastelija isolla hoolla.

Kuvauksissa ei vahingoitettu kissoja, kukkia tai moottoripyörää. Juotavat kyllä juotiin.

Viime viikonloppu oli aikamoista hulinaa, jospa sitä vähän saisi tännekin avattua. Perjantai hujahti firman kesäjuhlissa, joten lauantaiaamu oli pyhitetty nukkumiselle. Ei muuten ollut kovin helppoa, kun koko kämppä muistutti lähinnä saunaa… Yhdentoista jälkeen lopulta heräiltiin, mittarin lukema oli kivunnut jo lähemmäs kolmeakymmentä astetta. Varjossa. Itse arvostaisin sellaista +20…25°C lämpötilaa, ehkä hieman puolipilvistä – ei olis kylmä muttei myöskään sulamispisteessä.

Parvekkeen kuumuudessa meille oli tupsahtanut ruusuvauvoja! Saatiin tuo puska äiskältä loppukeväästä ja silloin olleet kukat varisivat aika nopeasti pois. Olen sanoinkuvaamattoman ylpeä, että keskellä kämmentä olevasta viherpeukalostani huolimatta ruusu on edelleen hengissä ja jopa puskee kukkaa. Ihana. ♥

Iltapäivällä hurautettiin kullan kanssa maalle, kotikotona käväistiin sen verran että viilentäydyin 24-asteisessa uima-altaassa. Tuntui hyvinkin viileältä, kun ilma oli niin järjettömän lämmintä! Siitä sitten suunnattiin kimpsuinemme ja kampsuinemme ja Feline kyydissä kaveripariskunnan luokse aloittelemaan synttärikekkereiden viettoa. Ei me oikeasti S:n kanssa ajateltu nimenomaan synttäreitä viettää, kunhan niistä sai hyvän syyn koota porukkaa kasaan istumaan iltaa. :)

Vieraita oli kehotettu unohtamaan lahjat ja vain ilmestymään paikalle, mutta pojat yllättivät. S sai paketin pyykinpesuainetta ja mulle herrat olivat hankkineet hiirimaton, jossa lukee Shit happens. Aika hyvin, sillä olin jo monta viikkoa ajatellut että pitäisi hommata uusi hiirimatto. Toisenkin osuvan lahjan sain, Sansu muisti mun huokailleen kulahtanutta possueväsrasiaani joten nyt sain entistä ehomman tilalle! Eikä siinä vielä kaikki, lisäksi paketissa oli juomapullo possu kyljessään – jotain sopivaa vesipulloa (työpöydän ääreen sopivaa) olin myös kaivannut.

Ilta oli oikein onnistunut, melkein kaikki kutsutut saapuivat paikalle ja hauskaa oli. Ohjelmassa oli mölkkyä, sulkapalloa sekä jousiammuntaa, lisäksi grillattiin, saunottiin jne. Auringon painuessa horisonttiin oli pakko siirtyä sisätiloihin hikoilemaan, koska ulkona oli hyttyset jatkuvasti kimpussa. Mulla on varmaan 30 kutiavaa paukamaa joka puolella kroppaa, erityisesti iskivät tällä kertaa polvitaipeisiin. Auts!

Juomapuolen osalta keskityin itse kuohuviin juomiin. Maistoin toki boolia lasillisen, mutta muuten siemailin kylmää kuoharia, milloin milläkin pienellä lisukkeella. Kumpikin kuohujuoma oli testissä ensimmäistä kertaa, punainen rosee oli nimeltään Muscador Muscat Rosé ja tuon toisen Reymos Moscatelin otin myyjän suosituksesta, kun vappuna kokeiltu ja hyväksi todettu perhoskuohuva oli loppu. Olivat ihan ok, mutta ei Reymos Moscatelista ollut Tosti Butterflyn voittanutta. Muscador Muscat taas oli ensiaskel roseeviinien suuntaan sitten teini-iän traumojen, siihen se sopi kyllä hyvin kun kuitenkin olen yleensä makeiden viinien ystävä enemmän kuin kuivien. Aikuistuminen jatkukoon.

Ruokaa tuli vedettyä lauantaina varmaan tuplasti enemmän mitä vatsa olisi tarvinnut, mutta kun oli niin hyvää! Lautaselta löytyi jos jonkinmoista herkkua, pariakin eri lihaa (possua + hirveä) sekä kunnon läjä herkullisia salaatteja. Jostain kumman syystä ekalla kierroksella mun lautasella tuntui käyvän kova vilske… Yllä olevassa kuvassa mikään käsistä ei siis ole omani. ;)

Ennen saunomista täytettiin mahaa vielä vähän lisää Felinen tekemällä limejuustokakulla. Ihanan raikasta verrattuna viime kuukausien kakkukokemuksiin! Ei sillä etteikö perjantaina nautittu, firman logolla varustettu vadelmakakku olisi ollut herkullista sekin, mutta tämä siskon bravuuri painii vain hieman eri sarjassa muiden kakkujen kanssa.

Puolenyön jälkeen oli vuorossa toinen kierros sapuskaa, grilli jälleen kuumaksi ja lautaset täyteen. Tällä iltapalalla mukana oli myös grillattua halloumia ja maissia, lohimedaljongit olivat samoin grillissä kypsentyneet. Hetken mielijohteesta heitin grillimestarille myös kaksi sipulinpuolikasta folioon kääräistynä, jossain olen joskus sellaista syönyt mutten koskaan aiemmin itse kokeillut. Hyvin onnistui, sipulia tulee siis näkymään grillissä jatkossakin.

* * * * * * * * * * * * *

Huomenna sitten olisi se päivä, jolloin ihan oikeasti ikä pyörähtää jälleen yhdellä numerolla eteenpäin. Säätiedotus taitaa ennustaa sadetta, noh päivä menee tietysti töissä. Kanssa-asujalla on iltavuoroviikko joten ei tehdä mitään huomenna yhdessä, sen sijaan ajattelin painella Elixiaan pumppaamaan rautaa – kyseisestä tunnista on selkeästi muodostumassa mulle viikottainen rutiini. Muut tunnit vaihtelevat, mutta keskiviikkoillan Power pysyy. Siellä on niin huippu ohjaaja, ettei muiden Poweriin viitsisi edes mennä! Puolisko sanoo natsiksi, mutta ehkä juuri siksi se on mun mielestä loistava. :D

Valvomo – Toivo [2008]

Hyvä kun kirsikan- ja omenankukista ehdittiin päästä niin kesäiset päivät toivat mukanaan kolmannen suosikkini, syreeninkukat. Ja syreenipuskia tuntuu olevan täällä kaupungissakin vähän joka välissä! Valkoinen ja haaleanvioletti ovat täydelliset värit sille huumaavalle tuoksulle, joka kyseisistä kukista lähtee. Aivan ihana käydä iltakävelyllä ja nuuhkia syreenien tuoksua ilmassa.

Napsiessani näitä kuvia viime viikonloppuna kotikotona koin myös todellista extreme-luontokuvausta: hullun iso kimalainen! Ensin pelästyin pörinää, sitten jäin seuraamaan möllykän touhuja. Millaistakohan olisi olla tuollainen pieni ötökkä, lennellä kukasta kukkaan mettä metsästäen?

Kun kimalainen lenteli tiehensä, bongasin viereisestä puskasta seuraavan luontokohteen. Olen niin n00b että ajattelin automaattisesti tuon värisen perhosen olevan nokkosperhonen, mutta Wikipedia osasi kertoa mun olevan väärässä – nokkosperhonen onkin aivan erilainen väritykseltään. Tämä taitaa olla oikeampi? Komea tuo joka tapauksessa oli perhoseksi, ei mikään ihan pieni tapaus.

Päivä 27 – Suosikkipaikkani

Periaatteessa paikalla ei ole väliä, ihmiset ympärillä ratkaisevat. Tänään suosikkipaikkani on kavereiden talo maalla, jossa illalla vietetään porukalla mun ja kaverin yhteissynttäreitä (kaverilla oli nyt keskiviikkona ja mulla ensi viikon keskiviikkona). Monta ihanaa ihmistä on tulossa paikalle viettämään helteistä kesäiltaa!

Jos nyt kuitenkin on pakko mainita jokin suosikki, niitä ovat mm. koti Turussa (vaikka onkin järjetön sauna ympäri vuoden, kiitosta vaan talon vallanneet eläkeläiset), kotikoti maalla sekä rautatieasemat. Jokin junissa kiehtoo, ja esimerkiksi Turussa rakastan kävellä sitä kävelysiltaa pitkin ratapihan yli. Sinne menen myös silloin kun mieli jostain syystä on matalalla tai fiilikset muuten sekavat, junien ja raiteiden katsominen jotenkin rauhoittaa ja ajatukset selkenevät.

Mulla on ollut selkeästi kaksi maanantaita peräkkäin. Työt ei luonnistu, kamala väsymys päällä koko ajan, pää kumisee tyhjyyttään. Hetkittäin tulee inspiraation leimahduksia, mutta väsymyksen takia ne jäävät pyörimään mielen perukoille. Yhden rästihomman sentään sain tehtyä, viiva listasta yli. Huh. Monta kohtaa tosin vielä viivaamatta.

Päivän piristys: puhelu vanhan opiskelukaverin kanssa. Soitti kuulemma vahingossa, piti kai jollekin muulle J:lle soittaa, mutta vaihdettiin kuulumisia neljänkymmenen minuutin ajan. Huippua! Voi että kun pääsisi taas Jyväskylään ja näkisi kaikkia ihania ihmisiä siellä.

Tykkään myös Felinen heittämästä haasteesta, ehkä sen takia kun yleensäkin pidän kaikista haasteista ja meemeistä ja testeistä ja gallupeista jaja… Saatan kyllä vähän luistaa siitä, että ihan oikeasti joka päivä naputtelisin vastauksen yhteen uuteen kohtaan. Aloitetaan siis.

Päivä 1 – Esittele itsesi

Olen Jose, oikealta nimeltäni Johanna, hei vaan hei! Asun Turussa kävelymatkan päässä keskustasta, kodin jaan maailman parhaimman avopuoliskon kanssa. Olen kotoisin maalta (♥) ja kaupunkilaistuin 19-vuotiaana, kun muutin vuodeksi opiskelun perässä niinkin isoon cityyn kuin Karjaa. ;) Sieltä matka jatkui Keski-Suomeen ja Jyväskylään, josta muutin alkuvuodesta ’08 takaisin synnyinseuduilleni. Koulutukseltani olen mediatekniikan insinööri ja eniten kiinnostusta sekä osaamista on webbihommiin, joiden parissa teen myös töitä. Suoritin vapaaehtoisen varusmiespalveluksen Porin Prikaatin saapumiserässä II/08, sotilasarvoni on reservin kersantti.

En juo kahvia (enkä pidä sen tuoksusta), teetä taas lipitän yleensä useamman kupillisen päivässä. Olen neuroottinen perfektionisti ja siivousaddikti, kotona välillä kuulemma vähän natsikin. Kannatan kotimaisuutta ja kierrätän niin hyvin kuin osaan ja pystyn. Useimmiten olen kaikkialta myöhässä, paitsi julkisista kulkuvälineistä ja töistä. Intti ei tähän vaivaan auttanut, vaikken siellä myöhästellytkään… Kesäisin olen motoristi, prätkäni on valtamerilaivaa muistuttava keltainen Honda CBR 600 F (vm. ’87). Olen kissaihminen ja possufani jo pienestä pitäen: possu jalkaani on jo tatuoitu ja seuraava leima tulee olemaan kissa-aiheinen.

Luonteeltani olen avoin ja enimmäkseen iloinen, puhua pälpätän enemmän kuin muut jaksavat kuunnella ja kiljahtelen innosta kivoja juttuja kohtaan. Näytän hyvin usein siltä kuin tuossa kuvassa, selitän kädet joka suuntaan viuhtoen. Tykkään kaikesta kauniista ja jollain tapaa inspiroivasta – on se sitten mielenkiintoinen persoona, taideteos, kaunis päivä, lehtiotsikon fontti, väriyhdistelmä tai vaateketjun hyvin toteutettu mainoslehtinen. Fiiliksestä riippuen mikä tahansa voi olla mielettömän inspiroivaa.

Mulla oli 10 vuotta silmälasit, mutta runsas vuosi sitten kävin laseroitavana ja nyt nenälläni keikkuu ainoastaan aurinkolasit tarvittaessa. Oi sitä vapauden tunnetta! Tietokonenörtteilyn ja prätkäilyn lisäksi harrastan Elixiaa, tämän hetkiset suosikkituntini ovat Fitness Fusion ja Elixia Power (vastaa BodyPumpia). Sain jokin aika sitten houkuteltua miehenkin mukaan ja nyt on kiva käydä treenaamassa yhdessä! Herra ei tosin enää parin tuntikokeilun jälkeen uskalla tulla mun kanssa mihinkään tunnille vaan saleilee ainoastaan, mutta eiköhän se siitä vielä muutu kun kunto ja treenausinto kasvaa.

Yksi suuri intohimoni on valokuvaus, josta haaveilin joskus ammattia mutta ymmärsin sitten ettei se ole mua varten. Kamerani on vuosi sitten hankittu Nikon D90, jota rakastan syvästi. Linssinä on yleensä 35 mm f/1.8 mutta toisinaan myös 18-105 mm f/3.5-4.5 VR -zoomi. Pikkupokkarina oranssia Canonin taskumallia Ixus 130. Intohimoksi voitaisiin ehkä laskea myös bloggaaminen (kyllä, kahdella geellä), olen kirjoittanut jonkun sorttista nettipäiväkirjaa vuodesta 2001 lähtien. Blogin kautta olen myös tavannut ihania ihmisiä, jotka ovat jääneet pysyvästi kaveripiiriini. ♥

En äänestäisi mistään hinnasta perussuomalaisia.

Lykke Li – Wounded Rhymes [2011]

Huomenna koittaa vihdoinkin se päivä, kun Elixia Länsikeskus avaa ovensa! Olen odottanut sitä kuin kuuta nousevaa siitä asti kun joulukuun alussa liityin jälleen Elixian jäseneksi. Jokivarren keskus on juu ihan kiva, mutta Länkkäriin mulla on matkaa vain pari kilometriä – eikä tarvitse kulkea kaupungin halki. Fillarillakin suhautan hetkessä treenaamaan, kun on hyvät pyörätiet eikä tarvitse kurvailla autojen seassa.

Sain kutsun käydä ystävänpäivän iltana katsastamassa tulevan treenipaikkani, joten pyörähdettiin paikalla siskon kanssa ihmettelemässä. Ja hyvältä kyllä vaikutti! Remonttityöt olivat toki vielä osittain kesken, mutta ensivaikutelma keskuksesta oli hyvä. Varsinkin suihkutilat yllättivät olemalla tyylikkään tummanharmaat eikä saunapuolikaan hullumpi ollut: suihkujen yhteydessä on tavallinen sauna ja lisäksi kaikille yhteisessä Aqua Relaxissa höyrysauna sekä infrapunasauna, joka kuulemma on Euroopan suurin. En ole koskaan infrapunasaunassa käynyt, mutta ehkä sitäkin voisi joskus kokeilla. Höyrysauna sen sijaan on tuttu paikka, ja siellä ehdin jatkossa istuskella toivottavasti useamminkin.

Varasin itselleni jo paikan parille 30 minuutin tunnille huomenna, pakko se on päästä katsomaan valmiit tilat heti kun mahdollista. Toinen tunneista on muuten uusin suosikkini, Fitness Fusion. Kyseinen tunti sattui viime viikonloppuna osumaan aikatauluuni sen verran passelisti, että päätin käydä kokeilemassa – ja ihastuin. Olen muutaman kerran käynyt joogassa, mutta en tykännyt kaikista ihmeen vääntelehdinnöistä joista suurimpaan osaan en taipunut edes puoliksi. Pilates taas on erilaista ja sopii paremmin tällaiselle rautakangellekin, siitä jopa tykkään.

FF:ssa on vaikutteita sekä joogasta että pilateksesta, ja tunnilla keskitytään kehonhallintaan sekä henkiseen hyvinvointiin tasapaino- ja voimaliikkeiden avulla. Alkuun vähän arvelutti tunnin joogamaisuus, mutta onneksi setissä oli sopivassa suhteessa kaikkea. Pyramidiasento (mikä ikinä sen nimi lieneekin) tosin tuli vähän liiankin tutuksi eikä mun ranteet meinanneet kestää loppuvaiheessa enää siinä nököttämistä… Rauhallisesti hengittämisestä nyt puhumattakaan. Epäilen ongelman olevan kropan tasapainossa, nojaan varmaan liikaa käsiin. En vaan saa laitettua painoa enemmän jaloille, koska mulla on niin järjettömän tiukat pohkeet ettei ne kertakaikkiaan veny (ja sama homma takareisien kanssa monissa liikkeissä).

Yllätyksekseni pidin kuitenkin tunnista niin paljon että ajattelin ottaa sen viikottaiseen ohjelmaani. Olen nyt tehnyt tälle ja seuraavalle viikolle treenisuunnitelman, jonka perusteella koitan miettiä liikkumista jatkossa. Joka tapauksessa pyrin käymään vähintään 2-3 kertaa viikossa Elixiassa, lumien kadottua lisäksi lenkkeilyä ja/tai pyöräilyä ulkosalla. Keskiviikkona mulla on tapaaminen personal trainerin kanssa, sekin selvittänee ajatuksia johonkin suuntaan. Tulevaisuudessa voisin kirjoitella treeneistä tänne blogiinkin, olisi sitten ainakin hyvä syy harrastaa tarpeeksi että on jotain raportoitavaa. ;) Siihen liittyen pikagalluppi: kiinnostaako ketään liikkumislöpinät?

Tästä se elämäntaparemontti lähtee! Liikunnan lisäksi olen alkanut tarkemmin katsoa millaista ruokaa meillä syödään. Eineksiä ei enää kovin usein kaapista löydy, margariini on vaihtunut oikeaan voihin ja kunnon ruokaa syödään useammin (uskomatonta kyllä se on ollut meille ihan normaalia ettei tehdä ruokaa kuin kerran tai kaksi viikossa). Karkki on edelleen ongelma, mulle lähinnä, mutta eiköhän senkin suhteen päästä vielä parempiin tuloksiin. Tämän postauksen otsikko kertoo sen tärkeimmän, sama tavoite komeilee HeiaHeia-profiilissani. Tällä kertaa onnistun.

Kent – Röd [2009]