AvainsanaHääpäiväkuva

16.2.2019
23:02

Vuoden 2018 yhteenveto

Tämä perinteinen vuosikatsausteksti on ollut työn alla jo hyvän tovin, mutta näköjään puolitoista kuukautta vuoden vaihtumisesta ehti vierähtää ennen kuin kerkesin vihdoin viimeistellä postauksen julkaisukuntoon. Niin monta vuotta tämän saman “kyselyn” täyttänyt, ettei vaan voi jättää välistä: 2017, 2016, 2015, 2014, 2013, 2012, 2011 ja 2010. Hassua muuten miten näin kun vuotta tarkastelee kokonaisuutena, se tuntuu olleen samalla ihan älyttömän lyhyt ja kuitenkin aika pitkä!

NOSH kauden päättäjäiset
Eka NOSH-kauteni viimeisteltiin mukavalla kutsujärjestäjien päättäjäisbrunssilla meillä kotona.

1. Mitä sellaista teit vuonna 2018, jota et ole koskaan ennen tehnyt?
– Muutin uudelle paikkakunnalle, olin mukana synnytyksessä (muussa kuin omassani), aloitin työt vaate-edustajana.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö uusia seuraavalle vuodelle?
Tavoitteenani oli olla enemmän läsnä ihan perusarjessa somessa roikkumisen ja hysteerisen siivoamisen sijaan, mutta tiedä sitten miten se lopulta toteutui… Siivousvimmani on ehkä vähän helpottanut, kun pölypallerot ja muut sotkut jakautuvat isompaan kotiin tasaisemmin. :P Somessa ja koneella olen edelleen liikaa, varsinkin nyt kun NOSH-edustajuuden puitteissa on markkinointia ym. tehtävänä tavallaan extrana. Vuoden 2019 suunnitelma voisi siis olla saman suuntainen: haaveilla vähemmän ja toimia enemmän. Erityisesti kaikkia kivoja juttuja lasten kanssa! Toisaalta haluaisin myös kunnostautua bloggaamisen suhteen, joten olkoon se tavoitteena silloin kun siihen koneen ääreen istahdan.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
– Rakas siskoni sai maaliskuussa pojan, joka teki musta tädin. ♥

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
– Miehen molemmat isoäidit jättivät tämän maailman ja lisäksi loppuvuodesta hyvästelimme kotikotona asustelleen, kunnioitettavaan melkein 18 vuoden ikään ehtineen kissarouvamme.

5. Missä maissa kävit?
– Suomen rajojen sisäpuolella pysyttiin; passit ovat edelleen uusimatta eikä edes laivalla tullut käytyä.

6. Mitä haluaisit vuodelta 2019 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2018?
– Tehdä talostamme enemmän kodin. Haaveita on niin keittiöremonttiin, lattioiden vaihtoon kuin ihan vain seinien maalaamiseen ja pihajuttuihin.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2018?
– 21.3. siskonpoika syntyi, 8.8. NOSH Women syysmallisto julkaistiin ja ensimmäinen kauteni edustajana pyörähti kunnolla käyntiin, 2.11. hyvästelimme Dharman.

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
– Toinen 6 kk täysimetys, vauvavuodesta selviäminen surkeilla yöunilla, uudet innostavat työkuviot.

9. Suurin epäonnistuminen?
– Sisustuksellinen epävarmuus uuden kodin suhteen; luulen että kun kotia saisi vähän enemmän oman näköiseksi, se lisäisi asuinmukavuutta huomattavasti.

10. Kärsitkö vammoista?
– En mistään kummemmista kränistä.

Sokerihääpäivä
Joulukuinen sokerihääpäivä (aiemmat hääpäiväkuvat: puu, keramiikka, nahka, pumpuli, paperi + vihkimispäivä).

11. Paras asia, jonka ostit?
– Uudet patjat (futonit eivät vain olleet meitä varten), tulostin, ihanat Monkindin lastenvaatteet.

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
– Tukijoukkojeni – puolison, siskoni, vanhempieni. Ilman heitä uusi työni olisi ollut aika lailla mahdotonta aloittaa.

13. Mikä aiheutti ahdistusta?
– Jatkuva väsymys sekä uuden kodin epämieluisat sisustusratkaisut, joille ei kotihoidontuella oikein pystynyt mitään tekemään.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
– Perusarkeen ja asumiseen – omakotitalon asuinkustannukset on tosiaan ihan omaa luokkaansa… Myös NOSHiin ja lastenvaatteisiin upposi euro poikineen.

15. Mistä innostuit eniten?
– Murretuista väreistä, bohomeiningistä, sisustusasioista.

16. Mikä artisti muistuttaa sinua vuodesta 2018?
– Nyt on paha! Kuuntelin supervähän musiikkia, kun kotona en pahemmin kuuntele ja vuosi meni pitkälti, noh, kotona.

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko:

I. Onnellisempi vai surullisempi?
– Onnellisempi, ehkä tasapainoisempikin.

II. Lihavampi vai laihempi?
– Varmaan aika sama.

III. Rikkaampi vai köyhempi?
– Köyhempi.

18. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
– Nukkunut, ulkoillut, syönyt paremmin, blogannut somettamisen sijaan.

19. Entä vähemmän?
– Roikkunut koneella ja somessa, valittanut turhasta.

Joulukuusessa

20. Miten vietit joulun?
Kotona. ♥

21. Suurin sisustuksellinen inspiraatio tai haave vuonna 2018?
– Muut kuin valkoiset seinät: vihreän sävyt, oikein tumma sininen, jopa sellaiset beigehtävät värit. Käsittelemätön vaalea puu, kerroksellisuus, skandiboho.

22. Mikä oli paras lisäys garderobiin?
Kaikon cross shirt kolmessa värissä: haalea vaaleanpunainen, kaunis burgundy sekä ihana ruosteenpunainen. Moni suosikki tuli luonnollisesti NOSHilta: ihanan oranssi KIILA-jättipaita, muhkeahihainen RUUTU-mekko, maailman mukavimmat OONA-housut, pitkä DUSTER-trikoojakku.

23. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
– Katsoin pari jaksoa Suomen kauneinta kotia, muuten en sarjojen parissa viihtynyt.

24. Suosikkilehtesi?
– Avotakka, Deko, Glorian koti.

25. Mikä oli paras lukemasi kirja?
– Lukeminen jäi lehtiin, kirjoja ei tullut avattua vaikka sain yhden kuulemani mukaan huippuopuksen synttärilahjaksi. Se ehdottomasti lukuun tänä vuonna!

26. Entä paras musiikillinen löytö?
– Kuten todettu, tää musiikkihomma oli aika huonoissa kantimissa…

27. Mitä halusit ja sait?
– Muuttaa maalle, innostavia työkuvioita, jäädä äitiysloman jälkeen kotiin.

28. Mitä halusit, muttet saanut?
– Maalia seiniin, toimivamman keittiön, uuden lattian, kauniimman pihan.

29. Mikä oli suosikkielokuvasi vuonna 2018?
– Miten mulla on sellainen olo, etten nähnyt ainuttakaan leffaa – en ehdi sellaisen pariin pysähtyä, kun on niin paljon muutakin kiinnostavaa ja innostavaa. :D

30. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka paljon täytit?
– Täytin 34 ja päätin vihdoin luopua kielikorusta. Testasin myös kuinka moni muistaa onnitella, jos Facebook ei ole kertomassa siitä. Lopputulos: ei edes kaikki ne, joiden olisin luullut muistavan.

Heippa 2018!

31. Mikä asia olisi tehnyt vuodestasi paremman?
– Paremmat yöunet, järkevämpi syöminen, enempi ulkoilma, harmonisempi sisustus uudessa kodissa.

32. Miten kuvailisit vuoden 2018 tyyliäsi?
– Imetyskelpoinen, mukava, parhaita puolia korostava, kotimaisiin merkkeihin painottuva. Asukuvia tuli otettua vain muutama enkä niitäkään julkaissut missään…

33. Mikä/kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
– Perhe ja ystävät, vaikka toki univajeessa kaikki välillä tuntui myös siltä että viimeinenkin järjen hiven lähtee. :D

34. Kenestä julkkiksesta/hahmosta/ilmiöstä pidit eniten?
– NOSHista ja meidän edustajien mahtavasta yhteisöstä sekä ihanasta pienestä lastenvaateryhmästä, johon pääsin mukaan.

35. Ketä kaipasit?
– Kaikkia vanhoja ystäviä, yhteistä aikaa heidän kanssaan (one word: ruuhkavuodet).

36. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
– No tietysti Eepunpeeppu.

37. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
– Uskoakseni en.

38. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
– Olisin alkusyksystä reippaampi ja rohkeampi yrittämään saada vaatekutsuja kalenteriin. Kevään kutsukausi on nyt parhaimmillaan, vink vink! Otahan yhteyttä, jos kiinnostaisi omat NOSH-kutsut kotona tai vaikka työpaikalla Lounais-Suomen suunnalla. ;)

39. Arvokas elämänohje, jonka opit vuonna 2018?
– Se on vain pieni hetki, kun elämä voi muuttaa täysin suuntaansa.

40. Kuluneelle vuodelle sopiva lyriikka?
“Hei mä soitan sulle ihan kohta / mul on akku tyhjä / vähän huono kenttä” – Pariisin Kevät: Hei mä soitan sulle ihan kohta

3.1.2018
23:43

Kahden äiti

Tässä on nyt reilu kolme kuukautta eletty nelihenkisenä perheenä ja voin todeta, että yllättävän hyvin on mennyt. Voisi ehkä jopa sanoa todella hyvin siihen nähden, että olemme nämä kuukaudet asuneet 40 neliön kaksiossa, ilman kunnon parveketta, neljännessä kerroksessa hissin ollessa kokoa minimaalinen. Kohta toki arki muuttuu ihan toiseksi muuttaessamme omakotitaloon ja pois kaupungista, mutta tähän asti elo kahden lapsen kanssa on sujunut kaikin puolin mukavasti.

Vauvan käsittely on luonnollisesti ollut helpompaa kuin ekalla kerralla, tietysti kun en esikoisen aikaan ollut niin pienten vauvojen kanssa ollut paljoakaan tekemisissä. Itse asiassa toisen lapsen kohdalla olen havahtunut välillä siihen, että häntä käsittelee varsin huolettomasti ja sitten vasta muistaa, että niin eihän se vauva olekaan kovin iso vielä! Paljon varmasti vaikuttaa myös esikoiseen verrattuna paljon jäntevämpi vauva, jota ei ole tarvinnut käsitellä niin yltiövarovaisesti edes alussa. Mähän nyyhkin varmaan jo ekan kuukauden jälkeen mihin mun pikkuvauva oikein katosi, heh.

Imetyksen suhteen on tavallaan ollut helpompaa, lähinnä siltä osin että nyt mulla oli heti alkuun paljon enemmän tietoa asioista. Kaikki se tietotaito ei silti poistanut imetyksen mukanaan tuomia kipuja enkä edelleenkään tiedä, onko meidän molemmilla lapsilla ollut alkuun jotenkin tosi huono imuote vai olenko mä vaan liian herkkis, kun kummallakin kerralla ekat kolme kuukautta on ollut enemmän tai vähemmän kivuliasta. Yleensä enemmän. Ja just kun noin 10 viikon hampaat irvessä imettämisen jälkeen kivut näyttivät jääneen taakse niin zädääm: kuopus päätti pykätä ekat hampaansa läpi. Kaikkiaan olen kuitenkin tyytyväinen tähänastiseen imetystaipaleeseemme ja erittäin onnellinen siitä, että se on toisellakin kerralla onnistunut eikä ole ollut tarvetta lähteä pullorumbaan.

Sisarukset

Se on hassua miten synnytyksen jälkeen kun vanhemman lapsen näkee ensimmäisen kerran, on hän yhtäkkiä kasvanut ai-van valtavasti. Siis ihan kuin olisi täysin eri lapsi! Kun sitten elo tuoreen pikkusisaruksen kanssa ottaa ensihaparointejaan, tahtoo välillä vähän unohtaa, että se alle 3-vuotias esikoinenkin on oikeasti vielä aika pieni. Ja vaikka hän useimmiten osaa hienosti pukea itse tai mennä reippaasti jumppaan, tulee taatusti tilanteita jolloin asiat eivät sujukaan yhtä sutjakkaasti – ja toisinaan ihan vain siksi, että isosiskokin tahtoo huomiota.

Esikoinen ei missään vaiheessa ole ollut mustasukkainen vauvasta, vaan on alusta asti ollut hellä ja ystävällinen pikkuveljeä kohtaan. Sen sijaan meitä vanhempia kohtaan tytön käytös oli ensimmäiset viikot aika hirveää… Kaikki kehoitukset/pyynnöt/käskyt menivät kuuroille korville ja koko ajan piti kiukutella jostain, välillä tempaista jotkut älyttömät kilaritkin ihan jostain pikkuasiasta. Vaikka käytös on sinänsä hyvin ymmärrettävää – neuvolassa terkkari vertasi tilannetta siihen, että puoliso toisi yhtäkkiä kotiin toisen kumppanin – niin kyllä muutaman päivän jälkeen alkoi epäilyttää, millaiseksi elämä oikein menisi, jos sama meininki jatkuu pitkään. Onneksi loputtomalta tuntuva kiukkuaminen rauhoittui muutamassa viikossa normaalin uhmakäytöksen tasolle, joten meidän vanhempienkin riekaloituvat hermot saavat välillä vähän lepoa.

Syksyä helpotti paljon se, että esikoinen jatkoi tutussa päiväkodissa osa-aikaisesti. Tyttö sai välillä päiviinsä kiinnostavaa ja monipuolista aktiviteettia, jollaista mun olisi käytännössä mahdoton järjestää kotona vauva tissillä/kantorepussa. Koen myös reiluksi pikkusisarusta kohtaan sen, että toisinaan hänellä on oikeus olla ainoa huomion vaatija eikä aina tarvitse odottaa samalla tavalla kuin silloin, kun esikoinen on siinä ja mulla on hänen kanssa jotain kesken. Muuton jälkeiset kuviot ovat vielä auki eikä esikoiselle ole mitään päiväkoti- tai kerhopaikkaa, mutta eiköhän kaikki järjesty ajallaan. Joka tapauksessa uskon elämän omakotitalossa maalla olevan sen verran erilaista verrattuna kaupunkieloon kerrostalossa, ettei välttämättä ole pahaksi vaikkei mitään vielä nyt kevääksi saataisi.

Tuplarattaat

Kotoa lähteminen on aikamoinen rumba, kun pitää saada hoidettua niin vauva kuin esikoinenkin lähtökuntoon – ja toki myös itsensä siinä sivussa. Esikoinen osaa kyllä pukea haalarin itse ym., mutta kotona asia tuntuu olevan jotenkin paljon vaikeampaa kuin vaikka tarhassa. Ja kun kerran tuollaisesta tahtoikäisestä on kyse, joskus harvoin homma menee oikein nätisti putkeen, mutta useimmiten pitää auttaa aivan kaikessa. Tavallista on sekin, että eteiseen päästyä lapsi yhtäkkiä singahtaakin haalarin äärestä sohvalle ja nauraa kiljahtelee mennessään… On muuten ihan muutaman kerran tullut käytettyä tuota pyhää kolminaisuutta uhkailu-lahjonta-kiristys.

Liikkuminen vauvan ja taaperon kanssa sen sijaan ei ole ollut mikään ongelma. Meillä on tupliksi muuntuvat Bugaboo Donkey -rattaat, joskin tuo tuplaominaisuus on ollut käytössä paljon vähemmän mitä etukäteen kuvittelin. Bugaboon oma seisomalauta penkillä taas olikin huippuhankinta! Hyvin usein jos tyttö saa itse päättää laudalle vai rattaisiin, vastaus on epäröimättä laudalle. Busseissa matkaaminen on kyllä ollut kätevää kapeammilla vaunuilla ja lisäksi kotitalon hissi on niin pieni, että Donkeyt pitää joka tapauksessa olla monona. Niin ja kellarin ovi on vielä sitäkin kapeampi, eli tuplakäytössä on ensin rullattava rattaat monona ulos ovesta ja vasta pihalla leventää tupliksi. Aikamoista säätämistä siis, mutta mitkään muut vierekkäiset tuplat eivät olisi tuosta ovesta edes mahtuneet ja peräkkäisissä taas olisi hyvin todennäköisesti tullut pituuden puolesta hissin syvyys vastaan. Ei nuo Aasit mikään huono hankinta olleet, ovat pelastaneet mut mm. kun esikoinen oli kipeä eikä jaksanut kävellä edes ulos ja lääkäriin oli päästävä (miehen ollessa töissä, luonnollisesti). Ei muuta kuin rattaat likka kyydissä hissiin ja itse siihen viereen niin, että pidin vauvaa kopassa rattaiden yläpuolella. Kellarissa koppa hetkeksi lattialle, rattaat pihalle, koppa sen jälkeen myös ulos, levennys tupliksi ja vauva kopassaan kyytiin. Huhheijaa mutta lekuriin selvittiin!

Se mun on myönnettävä, että varsinaisia vaunulenkkejä olen tehnyt todella vähän. Olisinkohan jopa kerran lähtenyt iltasella kävelemään vauvan kanssa ihan huvikseni, muuten vaunuilla liikkuminen on ollut siirtymistä paikasta A paikkaan B tai kaupassa/postissa käymistä. Osittain lenkkeilylaiskuus johtuu varmastikin siitä veivaamisen määrästä, että ylipäänsä selviytyy pihalle asti, joten on mielenkiintoista nähdä innostunko enemmän tekemään vaunulenkkejä sitten jatkossa, kun ulos pääsee vain oven avaamalla.

Eilisen kantojuhta, kyllä Aasit jaksaa! 💪🏻 #bugaboo #bugaboodonkey #bugaboodonkeymono #bugaboodonkeydiesel #bugaboocomfortwheeledboard #stroller #strollerobsession #lastenvaunuhullut #vaunuhullu #babyplushoorn #shopping #kids #mydaughter #gugguukidsfashion #molokids #latergram

Autolla matkustaminen on muuttunut tietysti myös, ihan jo siinä että auto on nykyään farmarimallia. Esikoinen ei onneksi ole kovin sinkoilevaa sorttia, niin autoon pakkautuminen on yleisesti ottaen sujunut ilman suurempia kommelluksia. Ylipäänsä helpottaa paljon, että kaupungissakin voimme kävellä sisältä autolle ilman että tyttöä tarvitsee välttämättä edes pitää kädestä, vaan hän osaa kulkea nätisti vierellä ja pitää tarvittaessa kaukalosta/rattaista kiinni. Tilaa viidennelle kyytiläiselle ei autossa oikein enää ole, sillä esikoisen istuin sekä vauvan kaukalo telakoineen vievät Civicin takapenkillä sen verran reilusti tilaa, että kovin herkästi ei sinne väliin lähde ketään tunkemaan (eikä taitaisi kukaan edes tuolla turvalaitekombolla väliin mahtua).

Nukkuminen ei ole esikoisen kanssa ollut koskaan mikään helppo nakki, joten toisella kerralla osasi jo varautua, ettei meille tule vauvaa joka nukkuu parin kuukauden iässä täysiä öitä jne. Eikä poika sellaisia siis nuku vieläkään, vaikka vauvaryhmässä monien syyskuiset vetelevät öisin unta palloon 8 h tai jopa enemmän. Yhden (!) kerran kuopus on tähän mennessä nukkunut 6 h putkeen, muuten on menty pääasiassa max. 3-4 h unipätkillä. Ja sehän toki on sanomattakin selvää, että silloin harvoin kun vauva oikeasti nukkuu pidemmän pätkän, niin eiköhän esikoinen ole joko kipeänä tai sitten näkee painajaisia tms. ja herää itkien useamman kertaa. :D Alkuun öiden katkonaisuus oli todella raskasta ja olen vahvasti sitä mieltä, ettei toisen lapsen kohdalla tule enää sellaista hormonipiikkiä, jonka avulla jaksaa viikkotolkulla ihan minimaalisilla unilla. Kuitenkin nyt 3 kk jälkeen väsymys on taas ollut vähäisempää, vaikken edelleenkään nuku kovin pitkiä pätkiä – en sitten tiedä onko katkonaisuuteen ehkä jotenkin tottunut.

Puuhääpäivä
Joulun alla vietimme puuhääpäivää (aiemmat hääpäiväkuvat: keramiikka, nahka, pumpuli, paperi + vihkimispäivä).

Se mikä kahden pienen lapsen kanssa on tuntunut rankalta on se tunne, että koko ajan joku odottaa multa jotain – ja jos ei lapset niin vähintäänkin kissa. Kun vauva nukahtaa, tahtoo esikoinen sitä tai tätä tai tuota. Illalla kun vihdoin molemmat lapset ehkä jopa nukkuvat ja saan hetken huokaistua, niin eiköhän Barbi ole salamana pyörimässä ympärillä. Useimmiten ei haittaa, vaikka kissa parkkeeraa itsensä mun syliin sekunnissa laskettuani hanurini tuoliin, mutta varsinkin niinä päivinä kun lapset ovat tarvinneet jotenkin erikoisen paljon syliä ja huomiota, tulee illalla fiilis että enkö mä hemmetti saisi edes hetken olla ihan vain itsekseni… Onneksi Barbsulle kelpaa monesti miehenkin syli, jos mulla on päivän läheisyyskiintiö niin sanotusti täynnä.

Oma aika on luonnollisesti ollut hivenen kortilla sitten vauvan syntymän, mikä yleensä näkyy siinä etten illalla malta mennä nukkumaan vaan valvon aivan liian pitkään (ja niin tekee mieskin). Ekoina viikkoina oli ihanaa, kun sai molemmat lapset nukkumaan päivällä samaan aikaan ja ehti hetkeksi istahtaa ihan rauhassa teekupposen kera, mutta sitten tuli se kauhulla odottamani hetki, kun esikoinen päätti lopettaa päiväunien nukkumisen kotona. Nyt hän tosin menee sentään vähän aikaisemmin nukkumaan illalla, joten hyvällä tuurilla illan oma aika voi alkaa jo yhdeksän jälkeen. Sen olen huomannut, että kummallekin meistä vanhemmista sellainen oma rauhoittuminen on edelleen tosi tärkeää ja ilman sitä pinna kiristyy turhan helposti.

Ehkä suurin kysymysmerkki ennen kuopuksen syntymää oli se, miten muka osaisi rakastaa jotakuta toista yhtä paljon kuin esikoista. Yllätyksekseni rakkauden määrä kuopusta kohtaan on ollut ihan valtava eikä silti mitenkään ole esikoiselta pois, päinvastoin rakkaus häneenkin on tietyllä tavalla syventynyt. Olen monta kertaa huokaillut miten mieletöntä on, että olemme saaneet kaksi lasta – ja mikä hulluinta, en haluaisi ajatella tämän syyskuisen olevan viimeinen vauvani. Mutta aika näyttäköön onko perheemme tässä vai ei, nyt on hyvä näin. ♥

7.1.2017
19:12

Vuoden viimeinen

Joulukuussa 2016…

  • oli pääsääntöisesti pimeää, kylmää ja märkää. Perus joulukuu siis.

Joulukorttikuvaukset

  • mulla oli pitkästä aikaa kuvauskeikka, kun ikuistimme työkaverin tytön ylioppilaskuvat Kupittaanpuistossa. Maassa oli kevyt lumipeite ja ilmassa pieni pakkanen, tietyllä tavalla optimikeli tällaiselle pimeän vuodenajan kuvaukselle. Saatiin kivoja kuvia, vaikka itse sanonkin!
  • kuvasin myös meidän omat joulutervehdykset kotona, ei mikään iisein homma saada houkuteltua vajaa 2-vuotiasta pysymään paikoillaan. Yksi vanha kuusenkoristeappelsiini joutui uhrautumaan…

Yo-kuvaus Kupittaanpuistossa

  • kamerani sanoi yhtäkkiä poks; suljin jämähti paikalleen ja kamera meni täysin mykäksi. Onneksi vasta em. kuvien jälkeen… Koska olin muutenkin ollut aikeissa päivittää rungon, päädyin tilaamaan joulutarjouksesta uuden rungon ja erinomaisella tarjouksella myös pitkään haaveilemani objektiivin. En malta odottaa, että vihdoin saan tämän parivaljakon käyttööni!
  • sain jostain yhtäkkiä jonkun kuumetaudin, yhden viikonlopun makasin täysin voimattomana kotona. Missattiin sen takia myös tytön jumpan talvinäytös, mikä oli tosi harmi.
  • oli tyttäreni ensimmäinen päiväkodin joulujuhla, siihen osallistumista ei onneksi tarvinnut peruuttaa. Voi että miten mahtavasti jälkikasvu oli mukana touhussa, on se niin reipas! Jopa mä pyyhin kyyneleitä silmäkulmistani, kun ohjelma alkoivat kaikkien pienten yhteisellä esityksellä. ♥

Kaksivuotiskakku

  • vietimme pienellä porukalla pikkujouluja syöden, saunoen ja paljussa lämmitellen (tai kiehuen, oli taas lämmittäjältä hieman lämpötila päässyt korkeaksi).
  • juhlittiin kummipoikamme 2-vuotissynttäreitä.
  • meillä oli 4-vuotishääpäivä, jolle löysin nimityksen keramiikkahääpäivä. Perusarkipäivä ja kuvan ottaminenkin venähti illan pimeyteen, mutta on nyt sentään jonkinlainen perhepotretti tallennettuna.
    Aiemmat hääpäiväkuvat: nahka, pumpuli, paperi, vihkimispäivä.

Keramiikkahääpäivä

  • jouluviikko tuntui oudolta ja jotenkin tosi pitkältä, kun aatto osui lauantaille. Mutta saatiinpahan suunnilleen kaikki – siivoamiset ja ruuat ja muut – ajoissa valmiiksi.
  • meille saapui vanhempieni metsästä kuusi, jonka sain kerrankin koristeltua tosi kivasti meille sopivaksi.
  • jouluaatoksi matkustimme koko konkkaronkka kissa mukaan lukien maalle. Aikamoisessa härdellissä joulu sujahti, mutta niin se yleensä tuppaa menemään.

Joulukuusi

  • näin monia kavereita, kiitos joulun. Pitäisi ottaa tavoitteeksi nähdä ihmisiä useamminkin, kun nykyään päivät ja viikot hups vaan katoavat turhan helposti.
  • lomailin muksun kanssa viikon verran emmekä tehneet oikeastaan yhtään mitään ihmeellistä, kunhan olimme ja rentouduimme.

Hyvää uutta vuotta!

  • uudenvuodenaattona kävimme Kupittaalla katsomassa lasten ilotulituksen, illan olimme kotona Barbin seurana paukkujen poksuessa pihalla.
29.12.2015
23:30

52/52

Periaatteessahan tämän pitäisi olla vuoden kestäneen kuvaprojektin viimeinen kuva, mutta enpä ollut huomannut tänä vuonna olevankin 53 viikkoa! Hmmmm. Ehkä teen vielä jonkinlaisen loppukatsauksen projektiin, millaiset ovat (valokuvaus)fiilikset nyt ja sen sellaista. Siihen mahtuu epäilemättä yksi ylimääräisen viikkokuvakin mukaan.

52/52
Viikko 52: Nahkahääpäivän (perhe)potretti jokirannassa.

Kameran takana tällä kertaa M – kiitokset sinne suuntaan vielä tätäkin kautta. Aiempien vuosien kuvat: pumpulihääpäivä, paperihääpäivä, vihkimispäivä.

31.12.2014
13:58

Pumpulihääpäivä

Hääpäivän aamuaurinko

Kymmenen päivää sitten, toisen hääpäivämme aamuna ja lähes vuoden pimeimpänä päivänä ihana auringonpaiste valtasi makuuhuoneen. Aamupalan jälkeen hilpaisimme työkaverilleni J:lle, joka oli tänä vuonna lupautunut tallentamaan hääpäiväpotrettimme (ja siinä sivussa vähän mahapalloakin). Kameran eteen päästyämme keli oli jo ehtinyt muuttua, taivaalta putoili lumihiutaleita ja kirpakka tuuli pyöritti hiuksia sinne sun tänne. Päädyimme siis tällä kertaa pitämään takit päällä; muutama ruutu tosin napattiin myös ilman päällysvaatteita, mutta niissä näkyy turhan selvästi vallitseva säätila.

Pumpulihääpäivä

Vähän erilaisissa tunnelmissa verrattuna viime vuoteen. Saa nähdä ensi vuonna millainen kuva keksitään, ainakin kuvassa pitäisi olla yksi pieni ihminen enemmän. :) Aiemmat hääpäiväkuvat voi tsekata näistä: paperihääpäivä vuosi sitten sekä virallisen vihkimispäivän potretti.

Mariko – Fabulous Tonight [2008]

Avainsanat

& Other Stories 3h + k 15 minutes of fame 31 päivää 100 faktaa Aakkosjärjestyksessä Ahistaa Ajat menneet Alennuksella Apulanta Astiakaappi Asuntomessut Asuteemat Aurajoen rannoilla Baarissa Blogitapaamisia CBR Converse COS Designia Turusta Dislike DIY eBay Elixia Elokuvat Elämän pienet ilot Esikoinen Feel Unique Festarointi Flickr Fustra Geokätköily Gina Tricot Goodbyes H&M Helsinki Herqperc Homemade Home sweet home Housuista asiaa Huvipuistossa Häähumua Hääpäiväkuva Höh ja pöh iAsiat Ihastuksen huokaus Ihkutus Ihmetyttää Ikea Ikävä Insinöörin uudet lelut Inspiraatio Instagram Intissä tapahtuu Itsepaljastuksia Jotain uutta Joulu Juhannus Jumitus Jyväskylä Jänskätys Kahvilassa kerran Kantovälineet Keikalla Kesä Kevät Kiire Kipeänä Kirsikankukkaloisto Klubi Kollaasi Korut Kosmetiikkahaaste Kouvostoliitto Kuopus Kuvameemi Kynnet Kysymysmerkkejä Lahjottua Lainasanat Lappi Lapset Laserleikkaus Lastenvaatehulluus Lastenvaunuhullu Laukkuja Leireily Levylautasella Life's beautiful Lindex Listausta Lomalainen Lomilla Lumene Luonnonkosmetiikka Marimekko Markkinat Meikit Mekkokesä Merellä seilaten Messut Miehen vaatekaapilla Motoristikirkko Muistot Muotihäppeningit Muutoksia Muutto Myyjäiset Mádara Nettikaupat Nosh Object Collectors Item Odotus Oho hups Olivian tyylitesti Oma blogi Omakuva Once in a lifetime Onnea on Opiskelijatouhua Pariisin Kevät Pasikurssi Photo a day Pikkujoulut Pikkukaksio Polaroid Poptaide Puolivuotiskatsaus Päivän parhaat Pääsiäinen Rakkaus Rauma Reseptit Safkaa Salo Samuji Sauna Second hand Selected Sivistävää Sosiaaliset mediat Studio25 Sukulaiskekkerit Sunnuntaifiilis Suomi Design Supertreenit Syksy Synttärit Taaperon temput Talo maalla Talvi Talvisota Tampere Teeaddiktio Teemabileet Testissä The Body Shop Thumbs up! Tigi Toinen kierros Tuoksut Tuparit Turku Tyylivuosi Töllössä Unimaailma Uudet kuoret Uusi alku Uusikaupunki Uusi koti Uusivuosi Vagabond Vappu Varpujengi Vaunuarvostelut Vauva talossa Vauvavuosi Vertailussa Vierailla mailla Viherpeukalo Viikate Viinit Vink vink Vuonna 2016 Vuosikatsaus Väsy Wii-hii! Yksinäisyys Ystävät Ärsyttää! Ötökkäongelma
Scroll Up