AvainsanaIhkutus

7.11.2018
23:23

Vaate-edustajan kiireinen syksy

Se on marraskuu jo, voi apua! Joulua kohti mennään kovaa vauhtia, ei voi mitään. Tämä koko syksy on mennyt mulla aika pitkälti vaateasioista kohkatessa – mikä ei toki ole mikään ihme ottaen huomioon tämänhetkisen sivutyöni lastenhoidon ohella.

Terrakotta meets tumma havu
KIILA oversize pusero, TAITE jakku & PENGER collegeleggings.

Olen ollut varsin innoissani näistä uusista kuvioista ja siitä, että lasten kanssa olemisen vastapainona mulla on joku ihan omakin juttu. Ekat kuukaudet NOSH-edustajana ovat sujuneet mukavasti enkä oikeastaan miettinyt hetkeäkään, ettenkö jatkaisi edustajana myös kevätkaudella. Itse asiassa ilmoitin jo päivätöihini, että palaan työpöydän ääreen vasta ensi elokuussa aiemmin suunnitellun tammikuun sijaan… Haluan nyt katsoa mihin NOSH mua vie!

Pinkki rusettipusero
MOONA rusettipusero, TAITE jakku & OONA trikoohousut.

On ollut mahtavaa kohdata erilaisia ihmisiä, löytää heille passeleita lisäyksiä vaatekaappeihin, nähdä miten joku vaate saa sovittajansa hehkumaan. Vaatekutsut ja kohtaamiset asiakkaiden kanssa ovat vain yksi osa työstä ja kaikki se ns. taustatyön määrä on ehkä hieman jopa yllättänyt. Aikaa nimittäin kuluu ihan älyttömästi paitsi asiakashankintaan ja kutsukalenterin täyteen saattamiseen, myös tietokoneella istumiseen mm. Fb-ryhmän sisällöntuotannon, rekin suunnittelun, myyntien seurannan sekä kirjanpidon parissa. Toisaalta nautin kaikista näistä osa-alueista ja esimerkiksi esittelyrekkiäni täydentävien mallikappalehankintojen pohdiskeleminen on osoittautunut lähes koukuttavaksi iltapuhteeksi! Tämä on työ, joka ei läheskään aina tunnu työltä. ♥

Pehmoista collegea
PENGER collegetunika & OLO II trikooleggings.

Alkusyksystä olin hieman hämilläni kaikesta, olihan about kaikki mulle aivan uutta. Ensimmäisen kuukauden jälkeen alkujännitys haihtui ja aloin pikku hiljaa löytää omaa tyyliäni tehdä Noshia. Juuri tämä syyskausi 2018 on kyllä ollut erinomainen ajankohta aloittaa, sillä mallistot ovat olleet ihan mielettömiä – käsittämätöntä, että joku pystyy luomaan uutta kiinnostavaa vaatetta kerta toisensa jälkeen. Ja vaikka ensin joku vaate/väri/tyyli tuntuisi kaikkea muuta kuin omalta, ei yleensä mene kauaa kun se jo iskee täysillä. Onko paha, jos itse myy itselleen tuotteita..? Sellainen olo meinaan on monesti ollut, sitä tahtoisi vaan kaiken omaan vaatekaappiinsa. :D

Yllättäjätunika
RUUTU jakarditunika & SUHASU leggings.

Yllä oleva musta RUUTU-tunika on ollut oman syksyni ehkä suurin yllättäjä. Ruudullinen materiaali oli tuttua jo sieltä elokuulta, pussimaiset raglanhihat ihastuttivat MOONA-rusettipuseroissa syyskuussa. Ekat kuvat RUUTU-tunikasta lähinnä ihmetyttivät, en oikein saanut kiinni mielikuvaa paksumman matskun yhdistämisestä pussihihoihin ja kapeaan tunikamittaan. Noh, sitten tulivat muiden edustajien sovituskuvat someen ja päätin klikata tunikan mukaan yhteen lisätilaukseeni. Paketti saapui supernopeasti ja kun heitin tunikan päälleni, olin aivan myyty – ihana, siis niin ihana! Omalle vartalotyypilleni siinä natsaa jotenkin kaikki: mittasuhteet, kaula-aukko, helman pituus. Just se fiilis, jota toivon asiakkaideni kokevan löytäessään sen itselle täydellisen vaatteen.

Musta on uusi musta
CLEO pusero, MOTO jakku & BRAVE collegehousut.

Tuota noin, mun piti oikeasti kirjoittaa postaus liittyen sisustukseen… Lähti näköjään vähän toisille raiteille jutut, sen siitä saa kun ei ole blogin pariin ehtinyt moneen viikkoon. :P Kuvamateriaali vaikuttaa varmasti myös, sillä yritin etsiä jotain sopivaa sisustusaiheista kuvaa, mutta ainuttakaan sellaista en lähikuukausien arkistoista löytänyt. Sen sijaan jumahdin näihin viime viikonloppuna otettuihin sovituskuviin ja niin, tässä lopputulos. Ehkä seuraavalla kerralla sitten niitä sisustusjuttuja.

(Kiitos Mialle kameran takana.)

24.6.2017
16:27

Loppukevään ja alkukesän kukkamuistot

Kun pari viimeistä postausta menty kukka- ja luontoaiheisilla kuvilla, niin lätkäistään samaan läjään vielä yksi setti lisää. Kirsikkapuiden paras kukinta-aika meni multa tänä vuonna hippasen ohi, jotenkin toukokuussa oli niin paljon kaikenlaista hässäkkää että se paras hetki vain sujahti takavasemmalta ohi. Vaaleanpunaisia koristekirsikoita en ehtinyt ihastella muuta kuin ohikulkumatkalla Portsassa, vähän näin jälkikäteen harmittaa kun ei tullut likan kanssa tehtyä retkeä esimerkiksi jokirantaan. Ehkä ensi keväänä, kun olen taas kotiäitinä..? Riippuen toki missä me silloin asutaan.

Omenapuu kukassa
Kimalainen
Nuppuja
Kirsikkapuu
Maan tasalla kukkii myös
Lemmikkejä kahdessa värissä

Omenankukkia sentään sain ikuistettua niin kotikotona (kuvat yllä) kuin kesäkuun alkupäivinä Savojärven rantapihassa (alla), jossa olimme isolla porukalla juhlistamassa tätini pyöreitä vuosia. Siltä päivältä olisi muitakin kuvia jaettavana, katsotaan josko saisin joku päivä vähän jotain tekstiä sepustettua niiden kylkeen. Alkukevät oli tänä vuonna todella kylmä, huhtikuun lopussa ei vielä ollut oikein mitään merkkejä keväästä ja reippaasti toukokuun puolella satoi jopa lunta! Siitä se onneksi lähti sitten lämpenemään ja vaikka nyt juhannuksena onkin taas vähän koleampaa, niin on tässä ehtinyt ihan kunnon lämpimiä päiviäkin olla. Näin kesän yli mahaa kasvattavana olen tavallaan ihan tyytyväinen, että helteet antavat odottaa itseään – huomattavasti helpompi olla viileämmällä. Parin viikon päässä kolkuttelevaa kesälomareissua varten voisi kylläkin lämpöasteet hieman nousta, jottei tarvitsisi joka päivä olla kiskomassa takkia niskaan…

Oksa
Omenankukat ilta-auringossa
Kukkaan puhkeamassa
Sinistä taivasta vasten

Toisaalta tuntuu, etten ole tänä keväänä ja kesänä ehtinyt yhtään nauttia luonnon kauneudesta, mutta toisaalta taas pystyn heti palauttamaan mieleen useamman tilanteen, jossa olen miettinyt miten paljon tätä vuodenaikaa rakastan. Ne ihan ekat vielä rusehtavan ympäristön keskeltä esiin puskevat keltaiset leskenlehdet, puut täynnä pieniä vihreitä silmuja, se hetki kun yhtäkkiä tajuat maiseman muuttuneen ihan yhdessä yössä vehreäksi. Sitten ne kukoistavat kirsikka- ja omenapuut, kotvan kuluttua käsittämättömän upea alppiruusuloisto, tien poskille ilmestyneet apilat ja lupiinit, hötöksi muuttuneet voikukat, tuoksullaan hurmaavat syreenit ja juhannusruusut. Jos pitäisi pysäyttää aika johonkin kohtaan vuodesta, loppukevät ja alkukesä olisi ehdottomasti oma valintani. ♥

Sanni – Sanni [2016]

9.10.2016
16:34

Yllättävä ihastuminen: Easywalker Mosey

Viime jouluna meillä oli tilanne se, että rattaita oli talossa yhtä aikaa kolmet. Swiftit olivat olleet myynnissä jo tovin eikä kukaan tuntunut olevan niistä tosissaan kiinnostunut, vaikka silloin mun niitä ostaessa innokkaita oli useampia. Sain sitten vaunuhulluissa vaihtoehdotuksen itselleni tuntemattomamman hollantilaisen merkin Easywalkerin suunnilleen saman ikäisiin ja kuntoisiin Mosey-rattaisiin ja hetken pähkäiltyäni totesin, että mikä jottei sitä voisi ikään kuin “samalla vaivalla” testata vähän toisenlaisetkin kulkupelit. Ja näin jälkiviisaana on helppo todeta, että onneksi näin tein! Sen sijaan luopuminen oli pienoinen erhe, tai ainakin meillä tähän asti käyneistä rattaista Moseyt ovat ainoat, joita kaipaan edelleen. ♥

Easywalker: Mosey

Koska en ollut etukäteen ottanut Moseysta selville juurikaan mitään, oli paketin avaaminen varsin jännittävää. Ensivaikutelma oli ehkä vähän hämmentynyt, en meinaan ollut tajunnut miten pienet rattaat on kyseessä! Renkaiden koko näytti hyvältä mutta materiaali epäilytti, sillä nämä olivat meille ensimmäiset ei-ilmakumeilla varustetut kärryt. Myös teleskooppiaisa mietitytti, koska aiempi kokemukseni Happyjen aisan kanssa oli vielä liian hyvin muistissa.

Koko

Parasta Moseyssa on ehdottomasti kapeus ja muutenkin kompakti koko. Leveyttä (tai tässä tapauksessa kapeutta, heh) on 54,5 cm eli aika samoissa Vikingien kanssa. Näiden kahden välillä voisi vertailua tehdä enemmänkin ja muistin juuri, että mähän räpsin jokusen kimppakuvan silloin kun nuo olivat meillä molemmat yhtä aikaa… Vertailupostaus siis tulossa seuraavaksi!

Jousitus ja renkaat

Vaahtotäytteiset renkaat eivät puhkea
Eteenpäin pääsee loskassakin

Moseyssa on siis vaahtotäytteiset, puhkeamattomat renkaat ja eturenkaat saa lukittua. Rengaskoko (8″) on oikein kelpo ja itse tykkään siitä, että eturenkaat ovat samaa kokoa eikä mitkään minimaaliset takarenkaihin verrattuna. Kyllä noiden renkaiden kanssa kykenee elämään ja olemaan, mutta kovathan ne ovat ja epätasaisella alustalla aika kolisevat. Muistan ikuisesti kun erään kerran maalla rytyytin Moseylla vastalanattua hiekkatietä… Rattaat täristivät niin järkyttävästi, etten voinut kuin nauraa! :D Jonkinlainen jousitus Moseyssa on, mutta ei niin hyvä että se auttaisi kovin pitkälle. Ilmakumirenkailla ja vähän paremmalla jousituksella tämä olisikin about täydellinen paketti.

Kuomu ja kankaat

Kuomun aurinkolippa
Erittäin suojaava kuomu myös makuuasennossa
Kuomu korkeimmillaanKuomu alimmassa asennossa

Yksi Moseyn parhaista puolista on erinomainen kuomu. Perusasennossa siinä on kaksi kangasosaa, mutta lisäksi edestä saa otettua esiin hieman kevyemmän aurinkolipan ja takaosasta vetoketjun alta paljastuu vielä yksi osa lisää. Ei paljoa ole vaunuverholle tarvetta! Kuomua voi säätää myös pystysuunnassa, jolloin kuomun alle mahtuu näpsäkästi isompikin kyytiläinen. Moseyt myydään usein “koko pakettina” eli runko + kuomu + istuinpehmuste (+ mahdollisesti myös erillinen vaunukoppa), mutta kuomuja ja pehmusteita myydään erikseen, joten rattaiden värin vaihtaminen on varsin helppoa. Nämä meidän Moseyt oli varustettu Berlin Grey -värisetillä, joka on oikein nätin sävyinen harmaa.

Työntöaisa

Moseyn nahkapäällysteinen teleskooppiaisa

Työntöaisa, tuo suuri epäilykseni aihe, osoittautui yllättävän hyväksi. Säätö on portaaton, joten itselle sopivan korkeuden löytää varmasti. Alimmassa asennossa aisa on todellakin matalalla ja näin ollen sen saa esim. bussissa loistavasti pois ohikulkijoiden tieltä. Keinonahkaisesta aisasta on mukava pitää kiinni myös paljain käsin ja myönnettävä on, ettei tuo ulkonäön puolestakaan ole paha – päinvastoin. Aisassa on kummallakin puolella pienet koukut, johon voi laittaa kassin tms. roikkumaan. Painopiste (ainakin istuin selkä menosuuntaan) Moseyssa on sellainen, että aisassa voi roikkua aika paljon tavaraa eikä rattaat silti kovin helposti keikkaa. Keuliminen esim. kanttareiden yli tuntuu alkuun todella raskaalta, mutta oikea tekniikka ja sopiva aisan korkeus auttavat asiaa paljon.

Istuin ja jalkatuki

Selkänoja pystyimmässä asennossaSelkänojan toiseksi pystyin asento
Selkänojan lepoasentoSelkänojan makuuasento

Moseyn selkänojan saa neljään eri asentoon, joista ylin on todellakin pysty ja alin täysi makuuasento. Meidän kyytiläinen oli 1-vuoden molemmin puolin ja istuimen pystyin asento tuntui jopa liian pystyltä, mutta onneksi seuraava asento oli toimiva eikä asento valahtanut niin kuin B-Motioneissa. Selkänojan säätö tapahtuu istuimen takaa, kuomun ns. alla on kaksi poikittaista tankoa (ks. vähän alempana olevan kuvasarjan eka kuva), joita painetaan yhtä aikaa toisiaan kohti. Jalkatuki on myös säädettävä, siinä asentoja on kaksi. Mitään säätönamiskaa ei ole, kunhan vain painaa tai nostaa jalkatukea niin että se kliksahtaa toiseen asentoon.

Valjaat ja turvakaari

Valjaat eivät ole parhaimmasta päästä, lähinnä syystä etteivät ne irtoa toisistaan. Lisäksi valjaat laitettava yhtä aikaa kiinni, mikä rimpuilevan lapsen kanssa on kaikkea muuta kuin helppoa. Pelkkiä lannevöitä ei siis saa käyttöön mitenkään kivasti, ja myös istuinpehmusteen/lämpöpussin vaihtaminen on hippasen rasittavaa (valjaat aukeavat ainoastaan yläosasta pujottelemalla). Olkapehmusteet sen sijaan lukeutuvat plussiin: ulkoreunoissa on tarraa ja yläosassa on pieni kuminauha, jonka avulla ne pysyvät oikeilla kohdilla eivätkä valu mihin sattuu. Pieni mutta erittäin kätevä lisä!

Valjaat ja aukeava turvakaari

Turvakaari on ulkonäöltään kevyt, materiaali on samaa kuin aisassa. Kaari on irroitettava ja sen voi kääntää sivuun + mikä tärkeintä, rattaat kasautuvat kaaren kanssa näppärästi. Haararemmiä ei ole, mutta istuimen muotoilu on sellainen, etten välttämättä sitä kokisi edes tarpeelliseksi.

Jarru ja tavarakori

Moseyn kelvollisen kokoinen tavarakori sekä jarru

Jarrun painike on Moseyssa työntäjästä katsottuna keskellä, mutta sen verran ylhäällä että toisinaan sai ihan hakea missä kohtaa se oikein olikaan. Jarrun kanssa saa myös olla tarkkana, että se varmasti lukittuu – tarvittaessa liikuttaa rattaita inan eteen tai taakse, jotta jarru klonksahtaa paikalleen. Bussissa varsinkin kiva ylläri, jos jarru ei olekaan mennyt päälle… Tavarakori on suht tilava, mutta hivenen hankalasti saavutettavissa. Takapuolelta on ainakin istuimen ollessa selkä menosuuntaan turha edes yrittää, parhaiten tavarat saa sujautettua edestä tai sivuilta. Yllättävän paljon tuo kori kyllä veti, kävin meinaan Moseylla niin messuilla kuin 3+1-päivilläkin eikä loppunut tila kesken.

Kasaus

Moseyn kasaus on sinänsä ihan näppärä, joskin monivaiheinen. Miinusta kasaus saa siitä, että eturenkaat tekevät jälkiä tuohon välissä olevaan poikkitankoon. Muutenkin eturenkaat eivät aina tunnu asettuvan kasatessa hyvin, vaan jäävät välillä ihme asentoihin, jolloin paketti ei esim. pysy nojaamassa seinää vasten.

Kasaus istuin selkä menosuuntaan:
Easywalker Mosey: kasaus istuin selkä menosuuntaanEasywalker Mosey: kasaus istuin selkä menosuuntaan

Kasaus istuin kasvot menosuuntaan:
Easywalker Mosey: kasaus istuin kasvot menosuuntaanEasywalker Mosey: kasaus istuin kasvot menosuuntaan

Runko lukittuu automaattisesti ollessaan tarpeeksi tiiviisti kiinni, mutta istuin jää vain tuohon noin hengaamaan ja rattaita nostaessa se välillä tahtoo ikään kuin aueta vähän. Aisasta johtuen Moseyt ovat kokoontaitettuna aika pitkä (melkein metrin) paketti, vaikka onhan se paljon pienempi kuin monilla muilla käännettävällä istuimella varustetuilla rattailla. Plussaa ehdottomasti siitä, ettei tarvitse irroittaa mitään ja että kasaus onnistuu istuin kumpaankin suuntaan!

Moseyn kasaus: 1) selkänoja alas eteenMoseyn kasaus: 2) työntöaisa alimpaan asentoon
Moseyn kasaus: 3) istuimen alta kasauskahvasta kiinniMoseyn kasaus: 4) kasauslukko lukitsee rungon

Moseyn pakettiin laittamisessa on tosiaan useampi vaihe, mutta ihan simppeli ja looginen systeemi kuitenkin:

  1. Selkänojan säätötangoista kiinni ja taitetaan istuin kaksin kerroin.
  2. Aisa säädetään alimpaan asentoon.
  3. Kiskaistaan paketti kasaan istuimen alla olevasta kasauskahvasta.
  4. Runko lukittuu automaattisesti, kun etu- ja takaosa ovat tarpeeksi lähellä toisiaan.

Tähän muuten löytyy videoita Youtubesta, mikäli nämä mun sepustukset jättivät vielä epäselvyyksiä asian suhteen. ;) Aukaiseminen tapahtuu luonnollisesti päinvastaisessa järjestyksessä. Moseyt painavat himpun yli 10 kiloa, joten ovat mukavan kevyt paketti nostella auton kyytiin.

Sadesuoja ym. asusteet

Tullsan sadesuoja (koko small) Moseyssa

Koska Moseyt ovat pienikokoiset, sadesuojan on parempi myös olla suht pieni. Tullsan pienen kuomurattaan suoja sopii hyvin, tosin aisalle tarkoitetulle aukolle ei tietenkään ole tarvetta. Ostin itse asiassa testiin saman merkin pienen vaunukopan suojan, mutta se oli ihan muutamasta sentistä kiinni ettei sopinut rattaiden päälle, kun istuin oli täysin makuulla ja jalkatuki ylemmässä asennossa. Kuvassa näköjään sadesuoja ei edes mene jalkatuen alta, vaan jää lämpöpussin mukana jalkatuen päälle.

Moseyt olivat meillä talviseen aikaan, joten useimmiten niissä oli lämpöpussi kiinni. Vikingeihin ja Swifteihin passeli The Buppa Brandin kettupussi oli turhan muhkea, onneksi postauksen kuvissakin näkyvä Mini Rodinin minttupussi asettui huomattavasti kivemmin. Yhtä paksu se ei ole enkä pakkasella olisi laittanut siinä ulos nukkumaan, mutta pussi oli näppärä käyttää Moseyssa, kun siinä ei ole erillisiä valjasaukkoja vaan pitkät pystysuuntaiset tarrat.

Nää on kyllä huiput cityrattaat! Käytiin tänään 3+1:llä, näpsäkästi mahtui pujottelemaan melkein mistä vaan ja tavarakori imaisi ostokset mukisematta.

Easywalker Mosey (2015) – yhteenveto

Tärkeimmät speksit:

  • Leveys: 54,5 cm
  • Pituus (aisa lyhimmillään): 78 cm
  • Kokoontaitettuna (PxLxK): 96x55x40 cm (kasvot menosuuntaan korkeus 36 cm)
  • Paino: 11,4 kg
  • Renkaat: 4 kpl vaahtotäytteiset (puhkeamattomat), kaikki 8″
  • Aisa ja työntökorkeus: Teleskooppi, 79-106 cm
  • Istuin: Selkänoja menee täysin makuulle, 4 asentoa
  • Istuimen painoraja: 20 kg
  • Selkänojan korkeus: 53 cm
  • Kuomun alla tilaa: 52-64 cm
  • Makuupituus: 97 cm
  • Tavaratila: Kankainen tavarakori 37×36 cm (max. 5 kg)

Ruusuja:

  • Pienet ja näppärät joka paikan rattaat! Lyhyytensä ansiosta erinomaiset julkisissa.
  • Käännettävä istuin.
  • Erinomainen kuomu, jonka värivariaatioita saa hankittua erikseen.
  • Säädettävä jalkatuki.
  • Aukeava turvakaari, jonka saa kokonaan irti.
  • Pystyin asento on pysty eikä lapsi valu istuimessa.
  • Sopivan kokoiset renkaat, kaikki samaa kokoa ja kuitenkin edessä kääntyvät.
  • Tavarakoriin mahtuu yllättävän paljon tavaraa.
  • Aisaan voi ladata rompetta ilman että rattaat muuttuvat rimpuloiksi tai keikkaavat.
  • Valjaiden olkapehmusteet pysyvät paikallaan.

Risuja:

  • Runko naarmuuntuu helposti kasauksesta.
  • Pitkähkö paketti kasattuna, vaikka muuten onkin ihan näpsäkkä systeemi.
  • Keuliminen vaatii oikean tekniikan ja aisan sopivan korkeuden.
  • Olematon jousitus.
  • Puhkeamattomat renkaat aika kolisevat vähänkään epätasaisella alustalla.
  • Valjaat laitettava yhtä aikaa kiinni (hankalaa jos lapsi rimpuilee vähänkin).
  • Ei voi käyttää pelkkiä lantiovöitä.
  • Valjaista johtuen istuinpehmusteen/lämpöpussin vaihtaminen ärsyttävää.
  • Makuuasennossa selkänojan ja kuomun väli tuntuu hieman ahtaalta.
  • Tavarakorin käyttö ainakin isompien kassien yms. kanssa hankalaa.
  • Kasattaessa istuin ei lukitu millään tavalla, ainoastaan runko.
  • Ei heijastimia.
9.11.2015
22:32

Kesämuistoja 2015: herkkuja ja kätköjä Savojärvellä

Eräänä elokuisena sunnuntaina suuntasin äitini ja kaverini S:n sekä vauvojemme (tuolloin 7 kk ja 1 kk) kanssa Nousiaisten Savojärvelle. Oli ravintolapäivä ja Savojärven Rantapihassa kauden herkkuja tarjosi Perinnepata. Herkutteluun saimme mukavasti yhdistettyä vielä ulkoilun ja geokätköilyn (heh, ylläri!), kun syötyämme lähdimme kiertämään 6 km pituisen ulkoilureitin Savojärven ympäri.

Perinnepadan Perin Rento Ravintolapäivä

Perinnepadan menu oli mielenkiintoinen ja ennen kaikkea älyttömän herkullinen! Pääruuaksi oli keittoa (metsäsieni- tai hirviborscht-), jälkiruuaksi seitsemää eri vaihtoehtoa. Jälkkäri oli jokseenkin hankala päättää kaikkien kuulostaessa niin hyvältä, mutta onneksi äiti keksi että otetaan muutamaa erilaista ja syödään ne kimpassa. Päädyimme lopulta ottamaan viittä: vadelmabrownie, lakkaroyal, ketunleipäsorbetti, seljankukkahyytelö sekä mesiangervo-valkosuklaa pannacotta marjakastikkeella. Tosi hyviä kaikki, omaksi suosikikseni nousi ehkäpä vihreä sorbetti. Mmmmm.

Savojärvi
Lumpeet
Reitti

Vatsat täynnä ja vauvoilta vaipat vaihdettuna lähdimme kierrokselle, bebet matkasivat kumpikin omassa Manducassaan. Sää oli mitä parhain; aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, ei ollut liian kuuma muttei kylmäkään. Silmä lepäsi maisemassa eikä kätköjen löytymisessäkään ollut sen kummemmin vaikeuksia. Aina ei tosiaan tarvitse lähteä kauas, että pääsee ihastelemaan luonnon kauneutta!

Sisilisko
Seitti
Karpalot
Kuhankuonon rajapyykki

Pidimme paussin Kuhankuonon rajakivellä, kun nuoriso alkoi vaatia evästä. Aika kivat imetysmaisemat, sanoisinko. :) Mä en jostain syystä ollut aiemmin Kuhankuonolla vieraillut, monesti kyllä miettinyt että olisi huippua nähdä tuo usean kunnan rajapyykki – ja sitten se yhtäkkiä vain oli siinä mun edessä! Hauskaa, miten kuntaraja voi olla tuollainenkin.

Savojärvi kimmeltää
Sulku
Vadelmapuska
Pieni valkoinen

Loppupuoliskolla alkoi jo vähän painaa hartioita, mutta kierros kaikkine purkkeineen saatiin onnellisesti päätökseen. Aikaa kiertämiseen meillä meni kolmisen tuntia, pysähdykset ja huoltotauot luonnollisesti ottivat osansa. Pituus oli varsin passeli ja reitti helppokulkuista, täytyy siis pitää Savojärvi mielessä. Jospa sitä vaikka menisi uudestaan sitten joskus, kun jälkikasvukin liikkuu enemmän omilla jaloillaan.

23.9.2015
16:18

Katsaus vauvan (menneeseen) vaatekaappiin

Koneen syövereistä löytyi muutamia kesällä napsaistuja muistoja jälkikasvun kivoista asuista, eiköhän oteta ne seuraavaksi kehiin. Vauvasta kun on kyse, ei voida enää puhua nykyisestä vaatekaapista – itse asiassa viimeinenkin kuvissa oleva vaatekappale (sukkia lukuunottamatta) sai lähtöpassit tovi takaperin. Niin ne pienet kasvaa… Snif.

Vauvan vetimet 22.6.2015

Punaiset Lindexin Littlephant-malliston collegehousut ovat kummityttömme vanhat ja ne olivat ehdottomasti yhdet suosikit 56 koon vaatteista! (Toinenkin tuon koon housulemppari on muuten esiintynyt blogissa, nimittäin Maxomorran kuumailmapallopökät. Eka juttu minkä vauvalle ostin päivä nt-ultran jälkeen.) Näin kerran nämä housut kirpparilla koossa 68, jätin ostamatta ja voin sanoa, että on harmittanut monta kertaa. Onneksi samaiset housut ovat päätyneet meille koossa 92, eli sitä odotellessa (juu hetki kyllä menee vielä). Luonnonvalkoinen ristiäisasuun hankittu pitsibody name it, raitasukat Marimekko.

Vauvan vetimet 26.6.2015

Lindexin eläinkuosinen kietaisubody oli meillä lainassa vain hetken, se oli 62-kokoiseksi aika pientä mallia. Violetit housut Pikkuset, äitiyspakkauksesta peräisin. Yritin käyttää useampiakin pakkauksen alaosia, mutta ne eivät kerta kaikkiaan istuneet meidän rimpulalle lainkaan. Pyllykohta oli aina jotenkin liian leveä (ja hei kestovaipasta huolimatta!) ja vyötärö tuli kainaloihin, sitten kun olisivat muuten olleet sopivat niin ei enää lahkeessa riittänyt pituus. Ovatkohan ne millekään vauvalle hyvän mallisia..? Työkaverilla oli ylimääräisenä Conversen sukkapaketti, jonka sukkaparit ovat varsin tyttömäisistä väreistään huolimatta olleet todella paljon käytössä. Varsi on noissa just hyvä, ettei sukka valu pois jalasta.

Vauvan vetimet 1.7.2015

Toisetkin punaiset housut meillä oli 56 koossa, joskin nämä olivat suht isot ja taisivat ihan viimeisimpänä jäädä kyseisestä koosta pieneksi. Mauri Kunnaksen hahmot ovat about ainoita piirroshahmoja, joista tykkään, ja unissaan kävelevä Herra Hakkarainen oli musta hauska printti pöksyissä. Body on Punaisen Norsun Herra Hauki, ostimme sen aikoinaan kavereiden pojalle lahjaksi ja nyt se oli sitten meidän muksulla lainassa. Malli tosin ei (taaskaan) ihan istunut rimpulalle, body oli meinaan harteista jotenkin tosi leveä. Paljon tuota silti käytettiin ja erityisesti isi vissiin tykkäsi siitä, koska usein valitsi sen laatikosta pukiessaan tyttöä. Mansikkasukat ovat Mömmeli-serkun peruja muutaman vuoden takaa.

Vauvan vetimet 3.7.2015

Viimeiseksi vielä yksi hellesään asu, joka oli monta kertaa käytössä. Vesimelonibody Villervalla ja minttuiset raitacaprit H&M, kummatkin peräisin kirpparilta. Body varsinkin oli huippulöytö ja lyhythihaisista lempparein, onneksi viileän alkukesän jälkeen saatiin myös helteisiä päiviä ja body pääsi tehokäyttöön. Mitoitukseltaan se oli just passeli meidän pirpanalle, meinaan sopivasti lämpimien säiden väistyessä jäi bodykin naftiksi.

Avainsanat

& Other Stories 3h + k 15 minutes of fame 31 päivää 100 faktaa Aakkosjärjestyksessä Ahistaa Ajat menneet Alennuksella Apulanta Astiakaappi Asuntomessut Asuteemat Aurajoen rannoilla Baarissa Blogitapaamisia CBR Converse COS Designia Turusta Dislike DIY eBay Elixia Elokuvat Elämän pienet ilot Esikoinen Feel Unique Festarointi Flickr Fustra Geokätköily Gina Tricot Goodbyes H&M Helsinki Herqperc Homemade Home sweet home Housuista asiaa Huvipuistossa Häähumua Hääpäiväkuva Höh ja pöh iAsiat Ihastuksen huokaus Ihkutus Ihmetyttää Ikea Ikävä Insinöörin uudet lelut Inspiraatio Instagram Intissä tapahtuu Itsepaljastuksia Jotain uutta Joulu Juhannus Jumitus Jyväskylä Jänskätys Kahvilassa kerran Kantovälineet Keikalla Kesä Kevät Kiire Kipeänä Kirsikankukkaloisto Klubi Kollaasi Korut Kosmetiikkahaaste Kouvostoliitto Kuopus Kuvameemi Kynnet Kysymysmerkkejä Lahjottua Lainasanat Lappi Lapset Laserleikkaus Lastenvaatehulluus Lastenvaunuhullu Laukkuja Leireily Levylautasella Life's beautiful Lindex Listausta Lomalainen Lomilla Lumene Luonnonkosmetiikka Marimekko Markkinat Meikit Mekkokesä Merellä seilaten Messut Miehen vaatekaapilla Motoristikirkko Muistot Muotihäppeningit Muutoksia Muutto Myyjäiset Mádara Nettikaupat Nosh Object Collectors Item Odotus Oho hups Olivian tyylitesti Oma blogi Omakuva Once in a lifetime Onnea on Opiskelijatouhua Pariisin Kevät Pasikurssi Photo a day Pikkujoulut Pikkukaksio Polaroid Poptaide Puolivuotiskatsaus Päivän parhaat Pääsiäinen Rakkaus Rauma Reseptit Safkaa Salo Samuji Sauna Second hand Selected Sivistävää Sosiaaliset mediat Studio25 Sukulaiskekkerit Sunnuntaifiilis Suomi Design Supertreenit Syksy Synttärit Taaperon temput Talo maalla Talvi Talvisota Tampere Teeaddiktio Teemabileet Testissä The Body Shop Thumbs up! Tigi Toinen kierros Tuoksut Tuparit Turku Tyylivuosi Töllössä Unimaailma Uudet kuoret Uusi alku Uusikaupunki Uusi koti Uusivuosi Vagabond Vappu Varpujengi Vaunuarvostelut Vauva talossa Vauvavuosi Vertailussa Vierailla mailla Viherpeukalo Viikate Viinit Vink vink Vuonna 2016 Vuosikatsaus Väsy Wii-hii! Yksinäisyys Ystävät Ärsyttää! Ötökkäongelma