Status Quo – In The Army Now
Viimeinen aamu, nukuin yön ihan ok ja heräsin seitsemän pintaan. Kävin suihkussa, tiskasin ja hoidin viimeiset työjutut. Yllättävän rauhallinen olen nämä viimeiset päivät ollut, mutta eiköhän jännityskin pikku hiljaa ala nostaa päätään.
Reppu odottaa valmiina eteisessä, toivottavasti kaikki tarpeellinen sisällään. Nyt mennään eikä meinata. Adjö!
Päivät katoavat ihan hullua vauhtia! Jäljellä olevat siviiliaamut mahtuvat jo yhteen käteen, tänään luku on 5. Pääasiassa olo on rauhallinen mutta välillä tulee hetkiä, jolloin jännittää ihan pirusti. Aivot keräävät alitajuisesti listaa muistettavista asioista, toivottavasti en mitään kovin tärkeää unohda. Päällimmäinen tunne on odottava: mielenkiinnolla odotan mitä maanantai tuo tullessaan.
Eilen lähdin aika ex tempore iskän kanssa Alastaron moottoriradalle pariksi tunniksi ajelemaan, kun Marskilla oli vuoro. Mun edellisestä ratakeikasta olikin jo kaksi vuotta – viime kesänä ei tullut käytyä, kun asuin koko kesän Jyväskylässä. Ekat kierrokset menivät enemmän tai vähemmän kökösti, mutta sitten alkoi homma sujua ja viimeiset kierrokset menivät kerrassaan mainiosti.
Huomenna suuntaan keltamustan ratsuni nokan kohti Keski-Suomea, jossa vietän seuraavat pari päivää herraseurassa. Toisin sanoen siis istun opiskelukavereiden kanssa jossain pussikaljalla tai jotain muuta yhtä mukavaa. :) Lauantaina pitäisi illaksi selvitä takaisin Turkuun, täytyyhän sitä ottaa ilo irti viimeisestä vapaasta siviili-illasta. Suhteellisen biletyksen täyteinen viikko tämä, eilen nimittäin tuli tehtyä pienimuotoinen baarikierros Desthean, siskon ja siskon kaverin kanssa. Fortessa oli yllättävän hyvä meno ja lisäksi drinkkejä erinomaisella hinta-/laatusuhteella.
Nyt syömään, sitten prätkä pesuun ja lopuksi saunaan.
P.S. Tosiaan, luovuin violetista kuontalosta ja värjäsin sen tummanruskeaksi. Pelästyn vieläkin aina peiliin katsoessani, näytän niin oudolta tummatukkaisena. Edellisestä kerrasta onkin jo yli vuosi (ikävöin muuten edelleen silloisia hiuksiani – ne oli niin ihanat!), ei ehkä mikään ihme siis. Toisaalta tämä ruskea on kiva, toisaalta houkuttaisi kovasti värjätä jossain vaiheessa letti mustaksi. Hmm.
