AvainsanaJoulu

27.11.2016
17:19

Teetä ja pimeyttä

Marraskuu tänä vuonna on ollut aika paha: mitään ei jaksaisi tai huvittaisi, mutta pakko vaan tarpoa arkea läpi päivä kerrallaan. Ensilumi tuli ja suli eikä nämä tasaisen harmaat ja synkeät päivät ainakaan mielialaa paranna. Onneksi välillä sentään paistaa aurinko! Tosin jos sellainen ihme osuu kotipäivälle, paljastaa se heti kodin sotkuisuuden – pesua kaipaavat ikkunat, imuria ilkkuvat villakoirat, pölykerrokset tasoilla. Mä en edes tajua miten nopeasti tämän kokoisen asunnon saa niin pölyiseksi! Olen nyt pyrkinyt siivoamaan kunnolla kerran parissa viikossa, mutta kyllä likainen fiilis rantautuu jo alle viikon kuluttua siivouspäivästä. Yäh!

Nämä sunnuntait ovat tietyllä tavalla viikon pahimpia päiviä. Silloin helposti ahdistaa se, ettei tänäkään viikonloppuna saanut mitään aikaiseksi. Ärsyttää miten muut ihmiset (somessa, missäs muuallakaan) ovat niin tehokkaita ja kekseliäitä ja vaikka mitä, kun itse pohtii monta viikkoa jospas vaihtaisi verhot -tyylisiä asioita – kuitenkaan saamatta tehtyä asialle yhtään mitään. Ei varmaan tarvitse sanoa, että jälkikasvun joulukalenteriin on edelleen sisällöt hankkimatta… Joulukorttikuvia ei ole otettu, 2-vuotissynttäreiden kutsuja ei ole mietitty (laitan ne joulukorttien mukana), pimeän vuodenajan valot on ripustamatta (koska ne likaiset ikkunat). Voi huokaus.

Teepannussa nyt: Kusmia sekä Mandragoraa

Pimeyden keskellä parhaiten mieltä lämmittää hyvä tee (glögikaudenkin toki jo korkkasin, mutta tuli aika nopeasti vähän ähky). Kaveri toi Saksan reissultaan kunnon pönikän Kusmin vihreää ruusuteetä, johon ihastuin joskus laivalta ostamani pikkupurkin perusteella. Ja kyllä, se oli just niin ihanaa kuin muistinkin! Uusia tuttavuuksia sen sijaan olivat alkusyksyn pohjoisen reissulta ostamani Mandragoran teelaadut, jotka osoittautuivat kumpikin kerrassaan erinomaiseksi.

Mansikkasamppanja vihreä tee
Anna huumaavan makean tuoksun viedä mennessään. Maultaan ei silti liian imelä. Väriltään vaalea vihreä tee ruusunnupuilla ja laventelin kukilla.

Earl Grey Imperial musta tee
Erinomaisen hyvä Earl Grey -tee, jossa on huolella valikoitu Etelä-Italian bergamotti-aromi.

Näitä tulee varmasti tilattua jossain kohtaa lisää, ja löytyipä tuolta verkkokaupasta monta muutakin kiinnostavaa makua testattavaksi. Mulla tuppaa vaihtelemaan kausittain se tykkäänkö enemmän mustasta vai vihreästä, nyt on taas selkeästi vihreän teen kausi menossa. Välillä tulee kyllä mustaakin juotua, erityisesti earl greyt ovat olleet viime kuukaudet kovassa huudossa. Tuon Mandragoran Imperial-version tuhosin varmaan ennätysnopeasti, kun se oli niin hyvää.

Eiköhän näillä avuilla saada pahin pimeys selätettyä, kohtahan se on jo joulu ja päivä alkaa taas pidentyä. ;)

19.1.2016
15:32

Vauvavuoden viimeinen

Niin vain vuosi vierähti sukkelaan ja yhtäkkiä meillä ei olekaan enää vauvaa vaan taapero – ihan käsittämätöntä! Minipieni nyytti on kasvanut reippaaksi ja toimeliaaksi tytöksi, jolla omaa tahtoa piisaa. Pituutta tyyppi venähti vuoden aikana 26,3 senttiä ja painoa keräsi 5,18 kg; edelleen varsin siro tapaus siis. Alkujaan tumma tukka on vaalentunut sellaiseksi hiekan väriseksi ja jopa pysynyt päässä koko ajan. Niin pitkä se tosin ei vielä ole, että sitä saisi jotenkin laitettua, mutta eiköhän sekin aika vielä koita. Pisin osio taitaa olla etutöyhtö, joka tulee ihan kunnolla otsalle ja usein kastuu ruokailun jälkeen suuta pestessä. ;)

Tämä on viimeinen kirjoitus aiheesta tältä erää, kaikki vauvavuoden katsaukset löytyvät kätevimmin Vauvavuosi-tagin alta.

Tytär 12 kk

Vauva 12 kk
  • Vuosikas on yllättäen jo todella taitava, ja uusia taitoja tuntuu tulevan mukaan ihan päivittäin. Äiti aina hämmästelee mitenkäs lapsi tämän ja tuonkin jo osaa…
  • Asioita ojentaessaan nyökkää päällään tai äännähtää ihan kuin sanoisi ole hyvä. Pyykkien ripustamisen lisäksi auttaa tiskikoneen tyhjentämisessä, tosin tiskikoneen oven päälle kiipeämisestä joutuu aina muistuttamaan, ettei se ole istumiseen – edes minityypin – tarkoitettu.
  • Tykkää edelleen kirjoista ja lukemisesta, selailee niitä itse ja välillä ojentelee niitä muille luettavaksi. Yksi ehdoton suosikki on Kuka on piilossa metsässä?, jossa vedettävien luukkujen alta paljastuu metsän asukkeja.
  • Myös nuppipalapelit jaksavat kiinnostaa, nyt yrittää jo toisinaan asetella paloja laudalle eikä ihan aina visko paloja minne sattuu.
  • Ne vetoketjut ja tarrat, voi elämä! Kaikki mahdolliset on pakko avata, tai ainakin yrittää avata. Ja jos ne eivät ole yhteistyökykyisiä, niin ainakin niille voi vähän äristä… Iltaisin ei välttämättä malta nukkua, vaan istuu sängyssä ja rykii yöpuvun vetoketjua edestakaisin. :P
  • Haluaa muutenkin aina purkaa asiat, jotta voi laittaa ne takaisin. Esimerkiksi äidin yöpöydän laatikossa oleva kangaskori on yksi kivoimmista, ensin nostaa sieltä rasvaputelit yksitellen pois ja hetken kuluttua latoo ne takaisin.
  • Pientä hihitystä on aiheuttanut myös se, kun tyttö menee vauhdilla kohti ruokapöytää, mutta kompastuu mattoon niin että reuna menee kasaan. Ei kuitenkaan jatka saman tien matkaansa, vaan kääntyy ja laittaa maton takaisin paikalleen, sitten vasta jatkaa. :D
  • Jaksoi keskittyä joululahjojen avaamiseen yllättävän hyvin, vaikka toki parasta taisi olla paperien repiminen.
  • Joulun aikoihin otti ensimmäiset selkeät askeleensa ilman tukea ja pari viikkoa myöhemmin yhtenä iltana irroitti otteensa sohvasta ja lähti kävelemään kohti parvekkeen ovea. Harmi, että äiti innostui hihkumaan liikaa ja harjoitus päättyi kyyneliin… (Muistutus äidille: ensi kerralla OLE HILJAA!)
  • Yleisin etenemismuoto on edelleen polvikävely, mutta liikkuu paljon myös “puita pitkin” normaalissa kävelyasennossa jalkapohjat maassa.
  • Nukkumisen suhteen alkoi jo mennä paremmin, kunnes olimme yhden yön reissussa ja koko nukkumisrutiini tuntui heittävän häränpyllyä. Sen perään tytölle tuli tietysti vielä kunnon flunssa, jolloin nukkumisjärjestelyt olivat ihan vaan sitä mikä parhaalta tuntui (mm. välillä sohvalla äidin sylissä).
  • Päiväunet nukkuu enimmäkseen ulkoilmassa, pakkaslukemista riippuu miten topattuna tyyppi menee parvekkeelle. Kirpeimmät pakkaspäivät nukkui toki sisällä, mutta selkeästi huonommin kyllä maistui unet silloin. On siirtymässä yksiin päikkäreihin, aika harvoin enää vetäisee alkuillasta toisia tirsoja.
  • Edeltävän kuun ruokanirsoilu on helpottanut ja nyt maistuu taas paremmin about kaikki. Lempparein tuntuu kyllä edelleen olevan se puuro, jota pirpana veteleekin lähes samankokoisia annoksia kuin esim. äiti.
  • Vietti jouluaaton elämänsä ekassa vatsataudissa, joka onneksi oli vuorokaudessa ohi. Lisäksi vuodenvaihteen jälkeen iski jokin kovasti yskittävä ja hieman lämpöäkin nostattava pöpö, minkä takia vuoden eka harrastusviikko jäi väliin. Mutta korvat olivat edelleen puhtaat! Eikä nielussa tai keuhkoissakaan ollut mitään.
  • Suuhun on putkahtanut kaksi minipientä poskihampaan nysää läpi, kumpikin ylhäällä ja kulmahampaasta seuraava. Lisää lienee tulossa, kun edelleen suussa on jatkuvasti sormet tai muuta sopivaa natustettavaa.
  • Kestovaipparepertuaariin tuli pari uutta merkkiä (Alva ja Sunbaby) kokeiluun, ovat kyllä toimineet varsin mainiosti! Myllymuksujen vaipat sen sijaan ovat ruvenneet tuntumaan nafteilta, joten valikoiman päivitys on kohta paikallaan. Kertseistä käytössä on edelleen Muumit, tarravaipoissa koko 4 ja housuvaipoissa koko 5.
  • Käyttää vaatekokoja 74-80, vielä taitaa useimmiten olla pienempää käytössä mutta eivät isommatkaan mitään liian isoja enää ole.
  • Pituus 75,3 cm (49 cm), paino 8110 g (2930 g). Painoa saisi olla enemmänkin, joten täytyy koittaa pikkasen fiksata minin ruokavaliota energiapitoisemmaksi.
12.1.2016
23:05

Joulukuusen alta löytyi vaikka mitä

Joulu käsiteltiin viime viikolla, joten nyt olisi vuorossa perinteinen lahjakatsaus. Muille ei ehkä maailman mielenkiintoisin postausaihe, anteeksi vain, mutta itselleni tämä on helppo tapa jättää joku muistikuva joulun muistamisista. Mun pääni tuskin tästä enää kirkastuu sen kummemmin, vaan on pikemminkin asteen lahompi joka vuosi…

Keittiöön

Ekaksi keittiöön sijoittuvat lahjat. Tuleviin leipomishetkiin tyttären kanssa saimme puisen possuleikkuulaudan sekä pari piparimuottia ja minille sopivan pikkukaulimen. Toivelistallani olleita keittokirjoja en saanut, mutta äiti oli jostain bongannut vähän samaa sarjaa olevan Puputytön juhlakirjan, joka sisältää jokaiseen juhlaan sopivia vegaaniherkkuja. Kirjan kaverina oli spelttikierrepastaa, joka on paitsi maukasta myös lähituotantoa!

Teetä ja herkkuja tuli tänä jouluna aikamoinen määrä, mutta niiden tuhoamisessa meillä tuskin on ongelmaa (ja osa on toki jo tässä kohtaa tuhottukin). Valkosuklaata, Goodion chai-raakasuklaata ja pari piparminttutankoa, joista toinen puuttuu kuvasta jälkikasvun saatua sen käsiinsä… Ehdin sentään napata pois ennen kuin se päätyi beben suuhun. Teeosasto täydentyi muutamalla irtoteelaadulla:

Earl Grey Blueflower / théhuone
Kevyesti mausteinen musta lehtitee ruiskaunokin ja sinimalvan kukkasilla sekä aromikkaalla bergamottuutteella.

Iloisten Rouvien Rooibos / Forsman tea
Vihreän ja punaisen rooiboksen sekoitus. Maistuva rooibos teehetki Mma Ramotswen tapaan. Mausteena samppanjamaisen kirpeä mansikka ja auringonkukan terälehdet.

Mustikka Superior tee / Forsman tea
Intia-Ceylon tee maustettuna mustikkaöljyllä ja kuivatulla kotimaisella mustikalla. Tee sisältää 15 % kotimaista mustikkaa eli kuori- ja siemenrouhetta.

Lisäksi saimme pari pakettia pussiluomuteetä, toinen oli Clipper Mansikka & Raparperi yrttitee ja toinen Pukka Vanilja Chai. Mies tykästyi tuohon Clipperiin ja ollaankin nyt monena iltana juotu pussiteetä irtoteepannullisen sijaan. Eipähän pissata yöllä niin paljon, kun ei ole kiskaissut puolta litraa teetä ennen nukkumaanmenoa… :D

Vähän jotain muuta

Sekalainen seurakunta muuta mukavaa. Talven viimoja torjumaan siskon kutoma harmaa panta alpakkalangasta sekä täysin toiselta suunnalta saadut violetinsävyiset lapaset, jotka ovat just mukavan paksut. Samasta osoitteesta saimme myös patalaput, jotka toisaalta olisivat ehkä kuuluneet ennemmin tuohon edelliseen kuvaan. No, meni jo. Mummiltani sain sinisen hiuspyyhkeen ja suihkusaippuan, huikea kissakirja taas oli osoitettu meille yhteisesti kummitädiltäni. Äiti oli sujauttanut lahjakassiini edellisen kuvan juttujen lisäksi sinivihreät sukkahousut ja possuteippiä, possufani kun olen. Lahjakorttejakin tuli muutama: S-ryhmän on yleispätevä monessa paikkaa, Rootsin kortilla saa parit perjantaiburgerit ja mielettömänä yllätyksenä iskä oli meille perheen naisille hankkinut jokaiselle lahjakortin johonkin Hoitola Izumin hemmotteluun.

Viimeisenä se epäilemättä eniten käyttöä saanut lahja eli uusi puhelin, jonka rakas äijelini mulle oli käynyt ostamassa. Luuri on Honor 7, eli taipaleeni omenaleirissä kesti tässä kohtaa kolmisen vuotta. Ei sillä ettenkö olisi iPhonesta tykännyt, en vain nähnyt järkeä pulittaa taas pitkää penniä tietystä logosta takakannessa… Kokeilen nyt elämää Androidin kanssa ja katson sitten joskus uudestaan, mikäli siltä tuntuu. Toistaiseksi uusi puhelin on toiminut mainiosti eikä mulla ole suurempia valittamisen aiheita, vaikka käyttötuntuma toki on erilainen iPhonen jälkeen.

Tyttären lahjapulkka

Jälkikasvun ensimmäinen joulu näytti lahjojen osalta tältä: mukavasti vaatetta ja jonkun verran myös leluja. Olin itsekin kääräissyt edellisten joulujen papereihin bodyn sekä parit housut, ihan vaan jotta lapsella olisi jotain avattavaa, kun en tiennyt miten paljon paketteja muilta tulisi. Lahjavaatteet olivat kokoa 80-92 eli tämän vuoden juttuja; tai no voi olla, ettei tyttö ihan 92 kokoon asti kasva ennen ensi joulua. Ainakin olen ymmärtänyt, että koot 80-86 pysyvät yleensä varsin pitkään käytössä verrattuna vauvavuoden vaatekokojen vaihtumistahtiin.

Olin yllättynyt miten muksua kiinnosti lahjanarun ja paperien lisäksi pakettien sisällöt, esim. kummitädiltä saadut pinkkivalkoiset Moccis-tossut piti laittaa saman tien jalkaan. Lahjakasan huvettua bebe otti marakassit käteen ja kiipesi pulkkaan istumaan, siinä taisi olla joulun parhaat lahjat hänen mielestään. :) Kuvasta muuten puuttuu Legot kokonaan! Isänsä perintö-Duplojen lisäksi yhdestä kääreestä paljastui Duplo-juna, jonka iso Duplo-laatikko imaisi sisuksiinsa ennen kuin äiti ehti edes tajuta millainen kokonaisuus tämä uusi juna oli…

Viimeinen erä

Lopuksi vielä muutamat randomit, osa edellisistä kuvista unohtuneita ja osa vasta joulun jälkeen saatuja. Tampereen kavereilta saimme pari pakettia: toisessa oli hauska täplätunika tytölle ja toisessa Lapuan Kankureiden keittiöliina sekä Taito Shopin Tampere-teetä. Lontoosta saapuneessa paketissa oli Minni-neuleen ja Mocciksien lisäksi Organic Babies -merkkinen peppurasva sekä Baby Stomach Tea, jollaisesta en ole ennen kuullutkaan! Tällaisen esittelyn löysin netistä merkin omilta sivuilta:

Our Baby Stomach Ease tea is a traditional blend of organic herbs. It has been tried-and-tested by independent parents and is recommended by midwives. Our blend tastes very pleasant so that it appeals to babies sensitive taste buds. It is of course sugar free and contains naturally no caffeine. All herbs are carefully selected and easy to digest.
Ingredients: Aniseed, fennel, camomile, caraway and thyme

Neuner’s

Paljon siis kivoja ja ihania lahjoja, kiitos asianosaisille tätäkin kautta! Mitäs kaikille muille joulupaketeista tuli? Toivottua, justiinsa nappiosuma, ehkä jotain yllättävää? Saa mieluusti jakaa kommenttiboksin puolella, mä tykkään lukea muidenkin lahjoista – ja ties vaikka saisi ideoita tuleviin lahjoihin. :)

9.1.2016
18:59

Hei vaan hei, sanoo Barbi

Food, please?

Meinasin postata vielä bonuskuvan viikolta 53 viime vuoden viikkokuvien jatkeeksi, mutta enpäs näköjään ollutkaan kuvannut mitään julkaisukelpoista enää vuoden viimeisinä päivinä. Vuodenvaihdekin meni sen verran rauhallisissa merkeissä, että kamera sai olla omassa rauhassaan ja valmistautua uuteen kuvausvuoteen… Onneksi julkaisemattomien kuvien kansiossa on edelleen tavaraa, joten vuorossa tällä kertaa pikakatsaus Barbin loppuvuoteen kuvapläjäyksen kera.

Silmät lupsuu

Barbin elo rullaa nykyään verkkaiseen tahtiin, ei tarvitse enää kärvistellä remontin keskellä tai mitään. Vaikuttaa myös siltä, että kissarouva on tottunut vilkkaaseen ja kovaääniseen jälkikasvuumme: ei sujahda maha maata viistäen ohi tai syöksy karkuun heti vauvan äännähtäessä. On tapahtunut jopa sellaista, että Barbi on antanut minin vähän silittää itseään! Tosin tyypin silittäminen on vielä hieman hakusessa ja iloinen kiljahdus pääsee suusta joka kerta pienten sormien koskettaessa pehmeää turkkia… No, mutta pienin askelin eteenpäin kuitenkin.

Verhon takana
Vähän häikii
Nuuh nuuh
Slurps

Aurinkoisesta syksystä Barbi nautiskeli täysin siemauksin ja etsi aina olohuoneesta sopivan spotin, johon auringonsäteet osuivat. Paras tilanne on varmaankin silloin, kun aurinko sattuu paistamaan suoraan pömpelin luukusta sisään niin ettei edes tarvitse liikkua omasta norsunluutornista mihinkään.

Hello there!
Peltopyy sohvalla
Uni maistuu
Pellavamatch

Päivänvalon vähentyessä tassukaveri on viettänyt aikaa myös sohvalla. Lapsosen päiväunien aikaan Barbi usein könyää mun syliin heti jos istahdan koneelle, toisinaan se vain hengailee vieressä sohvalla. Kaivettuani vaihteeksi esiin alimmassa kuvassa näkyvän ison pellavapäällysteisen tyynyn tyyppi parkkeerasi itsensä tyynyn päälle ja nukkui siinä pienellä kerällä jopa yöunensakin. Mua vähän aina hihityttää se, miten saman värinen Barbi on tuollaisen peruspellavan kanssa. :D Harmaa tyynyliina on Arte Puran ja ostettu jokunen vuosi sitten Aveliasta, takana oleva ruksityyny (toisella puolella leijona) taas on HK Livingin ja hankittu herttaselta viime syksynä.

Joulukuinen aurinko
Auringonpalvoja

Vuoden viimeiset päivät ovat joulun osalta leppoisaa aikaa kissalle, joulukuusta on kiva nuuhkutella ja herkkuja tipahtelee ehkä vähän useammin. Mutta sitten on se pahin, jatkuvan paukkeen täyttämä uudenvuodenaatto! Vuosi sitten emme tajunneet asiaa ja Barbi oli varsin säikky vuoden ensimmäiset päivät, joten tällä kertaa olin ehdoton siinä, ettei sen tarvitse olla vuodenvaihdetta yksin kotona. Siitä huolimatta kissa sätkähteli kaikkia ulkoa kantautuvia pamauksia ja vietti vuorokauden piilossa niin, ettei meinannut uskaltaa kömpiä esiin edes ruokailun ajaksi. :/ Yllättävän paljon paukkujen meteli kantautuu meille sisälle, ja yllättävän paljon niitä näin kaupungissakin pamautellaan. Ehkä jo ensi vuonna asumme maaseudun rauhassa tähän aikaan vuodesta..?

Ps. Muistathan Barbin livekuulumiset Instassa, hashtagilla #barbithecat löytyy.

5.1.2016
14:00

Ensimmäinen joulu lapsen kanssa

Täällä on tänään palattu arkeen, kun mies meni taas töihin joululoman jälkeen. Jotenkin ihan outoa näin parin viikon 24/7 perheajan jälkeen, mutta varsin virkistävää kyllä. Samaan syssyyn iski talvikelit päälle, tänään on sen verran kirpsakka keli (aamupäivällä vielä -20 mittarissa!) että bebe nukkuu päiväuniaan sisätiloissa ekaa kertaa moneen kuukauteen. Kyllä se sinne nukahti (robottipehmo kainalossa ♥), mutta saas nähdä miten pitkään malttaa nukkua… Ja ilmeisesti tällaisia pakkaslukemia on luvassa nyt muutama seuraava päivä ainakin.

Joululahjojen riemua
Kohtaaminen

Jouluviikot olivat vauhdikkaita enkä oikein ehtinyt kunnolla koneen ääreen, joten jälleen näin mattimyöhäisenä raapustan pari sanaa meidän joulusta. Meillä ei onneksi ollut mitään tiukasti lukkoonlyötyä jouluaatoksi, sillä aattoaamu alkoi pienimmäisen oksennusten siivoamisella. Ensin luulin sen olevan vain pieni puklu aamutissin jälkeen, mutta sitten tavaraa alkoi lentää kaaressa – mm. auki olevan tiskikoneen pesuaineluukkuun… Iltapäivällä lähdimme silti suunnitellusti maalle joulun viettoon, tosin alle 50 km matkalla piti pysähtyä kahdesti putsaamaan purjoja takapenkiltä. Noh, tulipahan ainakin testattua miten istuimen kankaat saa irti ja pestyä.

Kotikotona pirpana vetäisi kunnon tirsat ja me vanhemmat päästiin pitkästä aikaa yhtä aikaa saunomaan, kun mamma jäi sisälle puuhastelemaan ja pitämään nukkujaa silmällä. Tytön herättyä hekin tulivat saunaan, mini vaikutti paremmalta ja polski innoissaan ammeessa. Saunan jälkeen oli vuorossa ruokailu, bebe sai kunniapaikan joulupöydän päästä. Kahvin yhteydessä setvittiin kuusen alle kertynyt lahjakasa, josta porukan nuorimmalle tuli eteen monta pakettia avattavaksi. Parasta näytti olevan (papereiden ja nauhojen lisäksi) kirkkaankeltainen pulkka sekä marakassit, loppuillan tyyppi sitten istuikin pulkassa marakassi kädessä. :’)

Dharma nauttii rapsutuksista
Eino rakastaa lahjapaperia

Illalla tyttö ehti jo nukahtaa rattaisiin, kunnes heräsi yhtäkkiä ja laatta lensi taas kera lohduttoman itkun. Se oli kuitenkin viimeinen kerta, aamulla uuteen päivään heräsi selvästi terveempi vauva. Ruoka tosin ei maistunut moneen päivään, mutta ihmekös tuo. Joulupäivänä suuntasimme vuorostaan miehen äidin luokse, vatsat piukkaan joulupöydän herkuilla ja siihen päälle vähän jotain lahjojakin. Pirpana sai ison laatikollisen perintö-Duploja, joissa riitti ihmettelemistä niin tyttärellä kuin isällä. Päällä olleen paperin puolestaan sai Eino-kissa, joka rakastaa kaikkea rapisevaa.

Kahvipöydän herkkuja

Joulupäivänä kahvin kanssa nautimme mun tekemän, elämäni toisen täytekakun (joka ekasta poiketen nousi uunissa, hurraa!) sekä miehen siskon rakentaman huisan piparitalon, jonka sisällä ei oltu siivottu ja lattialla kasvoi sieniä. ;) En muuten edes muista milloin viimeksi olisin päässyt närppimään piparitalosta paloja! Ehkä ensi jouluna uskaltaudun itsekin kokeilemaan sellaisen rakentamista..? Tänä vuonna jäi (taas kerran) oma piparitaikina tekemättä, vaikka hommasin jopa kaikki ainesosat. Tai kai pipareita voisi leipoa vaikka näin tammikuussakin? Tekisi kyllä kovasti mieli testata ruispipareita Rimman ohjeella.

Avainsanat

& Other Stories 3h + k 15 minutes of fame 31 päivää 100 faktaa Aakkosjärjestyksessä Ahistaa Ajat menneet Alennuksella Apulanta Astiakaappi Asuntomessut Asuteemat Aurajoen rannoilla Baarissa Blogitapaamisia CBR Converse COS Designia Turusta Dislike DIY eBay Elixia Elokuvat Elämän pienet ilot Esikoinen Feel Unique Festarointi Flickr Fustra Geokätköily Gina Tricot Goodbyes H&M Helsinki Herqperc Homemade Home sweet home Housuista asiaa Huvipuistossa Häähumua Hääpäiväkuva Höh ja pöh iAsiat Ihastuksen huokaus Ihkutus Ihmetyttää Ikea Ikävä Insinöörin uudet lelut Inspiraatio Instagram Intissä tapahtuu Itsepaljastuksia Jotain uutta Joulu Juhannus Jumitus Jyväskylä Jänskätys Kahvilassa kerran Kantovälineet Keikalla Kesä Kevät Kiire Kipeänä Kirsikankukkaloisto Klubi Kollaasi Korut Kosmetiikkahaaste Kouvostoliitto Kuopus Kuvameemi Kynnet Kysymysmerkkejä Lahjottua Lainasanat Lappi Lapset Laserleikkaus Lastenvaatehulluus Lastenvaunuhullu Laukkuja Leireily Levylautasella Life's beautiful Lindex Listausta Lomalainen Lomilla Lumene Luonnonkosmetiikka Marimekko Markkinat Meikit Mekkokesä Merellä seilaten Messut Miehen vaatekaapilla Motoristikirkko Muistot Muotihäppeningit Muutoksia Muutto Myyjäiset Mádara Nettikaupat Nosh Object Collectors Item Odotus Oho hups Olivian tyylitesti Oma blogi Omakuva Once in a lifetime Onnea on Opiskelijatouhua Pariisin Kevät Pasikurssi Photo a day Pikkujoulut Pikkukaksio Polaroid Poptaide Puolivuotiskatsaus Päivän parhaat Pääsiäinen Rakkaus Rauma Reseptit Safkaa Salo Samuji Sauna Second hand Selected Sivistävää Sosiaaliset mediat Studio25 Sukulaiskekkerit Sunnuntaifiilis Suomi Design Supertreenit Syksy Synttärit Taaperon temput Talo maalla Talvi Talvisota Tampere Teeaddiktio Teemabileet Testissä The Body Shop Thumbs up! Tigi Toinen kierros Tuoksut Tuparit Turku Tyylivuosi Töllössä Unimaailma Uudet kuoret Uusi alku Uusikaupunki Uusi koti Uusivuosi Vagabond Vappu Varpujengi Vaunuarvostelut Vauva talossa Vauvavuosi Vertailussa Vierailla mailla Viherpeukalo Viikate Viinit Vink vink Vuonna 2016 Vuosikatsaus Väsy Wii-hii! Yksinäisyys Ystävät Ärsyttää! Ötökkäongelma
Scroll Up