AvainsanaJyväskylä

Oltiin pirpanan kanssa tuossa toukokuun loppupuolella siskon mukana Jyväskylässä, kun siskon piti hoitaa viimeiset valmistumista edeltävät jutut koululla. Kannoin uskollisesti kameraa mukana koko reissun ajan, mutta lopulta muistikortille ei tallentunut kuin muutama hassu otos. Ehkei me sitten tehty tai nähty mitään niin ihmeellistä, mikä olisi saanut kaivamaan kunnon kameran hollille… Tosin myös puhelimen kuvasaalis oli varsin suppea, yksi kuva paikallisesta katutaiteesta ja toinen iltapäivävirvokkeista. On muuten erinomainen paikka tuo Miriam’s, jossa kahvittelimme siskon insinööriytymisen kunniaksi. Suosittelen lämpimästi!

Menopäivän iltana piipahdimme kaikki kolme opiskelukaverini T:n ja tämän avovaimon luona, jossa pääsimme herkuttelemaan vohveleilla. Edellisestä visiitistä oli jo aikaa, vaikka toki olen kaveria nähnyt muutoin tässä vuosien varrella. Viimeksi heillä oli yksi kissa, mustavalkoinen Batman, joka tuolloin oli vielä ihan mini. Nykyään Batmanilla on toveri, Naukkis – jonka nimeä tosin jäin nyt miettimään oliko se edes tuollainen, ihme lahopäisyyttä taas… Se ei ollut yhtä seurallinen kuin B, mutta jaksoi pienen hetken poseerata mulle ja kameralle.

Myös majapaikassamme asusti karvatassu, Helmi. Helmi ei oikein arvostanut tuon jälkikasvuni jatkuvaa äheltämistä ja pysytteli enimmäkseen piilossa visiittimme ajan, mutta aamutuimaan ylhäällä kukkuessani pääsin hetkeksi karvatassun kanssa juttuihin. Toivottavasti kaveri on jo tokeentunut aiheuttamastamme järkytyksestä. :)

Vihdoin on tullut hetki saada ulos pitkään suunnitelmissa ollut postaus, selkeästi tällaiset laajemmat kokonaisuudet tuppaavat aina jumittumaan päähäni… Palataan siis ajassa taaksepäin ja heinäkuun puoliväliin, jolloin starttasimme tämän vuoden kesälomareissun samalla kokoonpanolla kuin Lapin reissun viime kesänä. Ensimmäisenä etappina oli parin päivän ajan Keski-Suomi, tuo itselleni opiskeluajoilta rakas seutu, jossa mm. osallistuimme geokätköilyn megatapahtumaan sekä kävimme naisten kesken juuri avautuneilla asuntomessuilla. Kuten otsikosta voi päätellä, tämä postaus käsittelee kyseisten messujen antia – kuvien kera tottakai. Eiköhän aloiteta!

Itseäni messuilla kiinnosti mm. keittiöt, kun on se keittiöremontti edelleen tekemättä. Messutalojen keittiöt olivat mun makuun aika tylsiä ja ennalta-arvattavia, mutta jotain aiheeseen liittyvää inspiraatiota sentään tuli eteen. Ekan kuvan pöytä ja tuolit ovat ihanat, lisäksi verhot ovat hauska piristys tilaan. Toisessa kuvassa ihastuttaa betonivalaisimet, lankkupöytä sekä Saanan ja Ollin tekstiilit. Kolmas kuva on lähes ällömakea pastellisine sävyineen, mutta oi että tuo minttu on herkullinen! Ja vaikken niin pastellifani olekaan, niin onhan tuo ruokailutila aikamoisen nätti kokonaisuus (huomaa myös minttuvaaka tasolla). Kuvasarjan alin on ainoa varsinainen keittiökuva, tykkään eri värisistä ylä- ja alakaapeista sekä välitilan ja tasojen betonimaisuudesta. Jotain tuollaista voisi ehkä meillekin ajatella, tosin hippasen epäilyttää betonin ja shakkiruudullisen lattian yhteensopivuus…

Oleskelutiloissa oli mukavasti DIY-henkeä ja turkulaista designia oli esillä useassa kodissa. BEdesignin Deer-hylly koristi useamman kohteen seinää, samoin aiemmin mainitut Saanan ja Ollin tuotteet olivat ilahduttavan yleinen näky messukodeissa. Huikein oleskelutila oli ehdottomasti Talo Luckissa (kuvasarjan pystykuva), se oli yhtä aikaa sekä futuristinen että retro. Kohde oli ylipäänsä yksi messujen upeimmista ja valkoisen ympärille rakennettu värimaailma kaikkine yksityiskohtineen kirvoitti tältä messukävijältä huokauksen jos toisenkin.

Makuuhuoneissa ihastelin yllättäen kaikkea pehmeää: pellavalakanoita ja murrettuja värejä. Joku päivä vielä mäkin hommaan meille ne paljon kehutut pellavalakanat – kunhan vain saan päätettyä mistä. Skammin talossa laajalti käytetty vaneri miellytti silmää, erityisesti pidin tuosta vanerista rakennetusta sängystä raitalakanoineen. Aika lailla toista ääripäätä edustaa Talo Luckin makuuhuone kuvasarjan ensimmäisenä, vahvoja värejä valkoisella pohjalla. Peukku ylös!

Lastenhuoneita koitin myös katsella sillä silmällä, vaikkei kotona työhuone ole muuttumassa lapsen valtakunnaksi vielä hetkeen. En kestä värikoodaamista tytölle vaaleanpunaista, pojalle sinistä -tyyliin, joten moni huone meni multa siksi ohi ja muutenkin lastenhuoneet tuntuivat olevan joko värimaailmaltaan hyvin tasaisia (= pliisuja) tai sitten totaalisen räiskyviä kirkkailla väreillä. Yllä olevien kuvien huoneet on varmaankin tarkoitettu hieman isommille lapsille työpisteineen, mutta nuo olivat eniten mieleeni. Ekan kuvan huone on väreiltään aika plassu, mutta tykkään tuosta seinän kuvioinnista ja myös metsäaihe (sarvet seinällä, lakanat, hirvipehmot) on kiva. Alemmassa kuvassa värimaailma on jees, sängyn tekstiilit ja verhot sekä värikäs huoppapalluramatto piristävät muuten vaaleaa ilmettä.

Mulla taitaa olla joku ihastuskausi keltaiseen, kuten yllä olevasta kuvasarjasta voi huomata. :) Varsinkin mustan, valkoisen ja harmaan kaverina kirkkaankeltainen on ihan huippu! Eka kuva on Talo Luckista, tuo oli epäilemättä ihanin huone koko messuilla – kaikki natsaa just eikä melkein. Kaksi seuraavaa kuvaa on kerrostalokohteesta Brand new oldies, jossa keltaiseen oli yhdistetty myös minttua. Ikean Bestå-kokonaisuus näyttää tosi kivalta ja kätevältä, mitä kaikkea tuonne saisikaan piiloon… Nimimerkillä Liikaa tavaraa -84, heh heh. Kerrostalokohteet olivat ylipäänsä erittäin kiinnostavia ja näin kerrostaloasujana niitä katseli ihan eri ajatuksella kuin omakotitaloja.

Ulkotilojen sisustusideoita osui silmään joitakin, esimerkiksi tuollaisen ylhäältä toisen kuvan kasviseinän ottaisin mieluusti omallekin parvekkeelle. Harmi vaan kun parveke on niin minipieni, ettei sinne oikein mitään mahdu. Ekan kuvan yrttilaatikko voisi ehkä toimia? Kolmannen kuvan pihakeittiö vaatii jo pois kerrostalosta, mutta otin sen tähän mukaan inspiraatioksi – muuten messutalojen pihakeittiöt olivatkin omaan makuuni liian hienoja, jos niin nyt voi sanoa. Viimeisessä kuvassa on pihanäyttelystä bongatut Maq-terassikalusteet, joissa on saatu hienosti yhdistettyä puu ja metalli.

Jyväskylän asuntomessut olivat ihan onnistunut kokonaisuus ja Äijälänranta paikkana hieno. Enemmän Jyväskylä tarjoili mulle inspiraatiota ja ideoita kuin Hyvinkää viime vuonna, mutta siihen varmasti vaikutti kohteiden monipuolisuus: esim. pienet NoppaKodit, keskenään erilaiset kerrostalokohteet. Olen iloinen, että Jyväskylä osui reitin varrelle ja messupäivä onnistui myös aikataulullisesti. Nyt tosin kodinjärkkäyskuume on niin valloillaan, että puolisko välillä jo hermostuu mun loppumattomiin pähkäilyihin. ;)

Maroon 5 – V (Deluxe) [2014]

Runsas viikko takaperin aloitin viikonloppuni matkaamalla siskon ja tämän poikaystävän mukana Jyväskylään. Perjantai-illalla treffasin vanhan ystävän opiskeluvuosilta ja oi että, miten mahtavaa oli nähdä pitkästä aikaa! Ei olla muutamaan vuoteen osuttu yhtä aikaa samaan kaupunkiin, mutta tällä kertaa onneksi tapaaminen saatiin järkättyä. Vaikka vanheneminen yleisesti ottaen on ärsyttävää, jotenkin oli ihanaa huomata miten olimme kumpikin aikuistuneet mutta silti edelleen samoja ihmisiä kuin vuosia sitten.

Pääagenda pikaiselle Keski-Suomen visiitilleni ajoittui lauantaille, jolloin lähdimme iltapäivästä ajelemaan Savon suuntaan. Heinäkuussa kävin Tampereella kuvaamassa polttarit, nyt oli vuorossa varsinainen hääjuhla. Alun perin mun ei ollut tarkoitus kuvata muuta kuin polttarit, mutta kuullessani juhlista puuttuvan varsinaisen kuvaajan tarjouduin ilmestymään paikalle kuvausvehkeet mukanani. Kuvausintoni on viime aikoina ollut varsin kasvavaa sorttia, joten tällaisen tapahtuman ikuistaminen oli kerrassaan loistavaa harjoitusta.

Kutsun tätä rakkaudeksi kahden ihmisen

Kutsun tätä elämäksi vaikka ole en

Täydellistä suoritusta tehnyt minäkään

En vaihtais sekuntiakaan

En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja

En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja

Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt

Samuli Putro: Olet puolisoni nyt

Juuri ennen hääparin saapumista paikalle taivas repesi ikkunan takana.

Raahasin varmuudeksi paikalle kaiken mitä ajattelin ehkä tarvitsevani. Hyvä niin, sillä käytin kaikkia kolmea objektiivia. Yllätyksekseni rungossa oli kiinni suurimman osan ajasta aiemmin niin vieraalta tuntunut 70-300 mm f/4-5.6D ED, jolla kuvaaminen onnistui hieman kauempaakin. Valovoimaa kun olisi vielä hippasen enemmän..!

Herkkupöytä, kerrassaan loistava idea!

Parin tunnin kohdalla meinasi vähän ruveta ahdistamaan, kun kamera heitti jatkuvasti erroria eikä suostunut ottamaan kuvaa. Se on välillä tehnyt sitä ja Rajalasta neuvoja kysellessäni kehottivat päivittämään firmwaren. Sen olin tehnytkin ja kamera tuntui pelaavaan jälleen normaalisti, kunnes tilttasi häissä. Koitin sitten vaan putsata kontaktipintoja niin hyvin kuin kameralaukusta löytyneillä liinoilla pystyin ja kaikeksi onneksi se siitä lähti taas toimimaan eikä nikotellut sen koommin. Tällainen tilttaaminen tapahtuu useimmiten D90:n mukana tulleella 18-105 mm f/3.5-5.6 VR -linssillä, tiedä sitten johtuuko se muovisesta bajonetista vaiko mistä. Täytynee laittaa harkintaan jokin vähän vastaava – ja luonnollisesti laadukkaampi – objektiivi.

Kuvia räpsin illan aikana 1100 ja rapiat. Tuumailin että parempi olla ruutuja liikaa kuin liian vähän ja oikeassa olin, sillä lopulta roskistuomiolta säästyi vain vajaat 300 otosta. Alkuajan kuvasin tosiaan em. zoomilla, illan pimetessä 35 mm f/1.8 oli valovoimansa puolesta paras vaihtoehto. Kokeilin jotain uutta: kuvasin koko ajan valotus manuaalilla ja käänsin ISOn kaakkoon kohinasta viis. Muutama tilanne meni ohi tai kuva epäonnistui väärästä valotuksesta johtuen, mutta pääasiassa kaikki sujui hyvin. Kun valoa on edes jonkun verran, Nikon D90:n kohina on omaan silmääni vielä ISO 2500:lla siedettävää. Siitä hämärämmässä tummat osat suhraantuvat aika tavalla.

Tämän postauksen kuvien käsittelystä olen kiitoksen velkaa Heijastuspinnan Marialle, joka vinkkasi softasta nimeltä CameraBag 2. Latasin 30 päivän kokeiluversion hieman epäilevänä, mutta hetken testaamisen jälkeen olin melkoisen myyty. Kuvaa voi säätää sadoilla eri tavoilla: valita listasta valmiita tyylejä ja säätää niitä haluamansa suuntaan, lisätä kuvaan yksittäisiä filttereitä (tyyliin valotus, kontrasti, saturaatio, vinjetointi jne.) ja kehyksiäkin valikoimasta löytyy. Muokkaukset näkyvät kuvan alla laatikkorivinä, josta voi milloin tahansa poistaa jonkun tehdyn säädön.

Näissä kuvissa käytin Helga-nimistä oletustyyliä enkä tehnyt mitään muita säätöjä sen kummemmin. Helppoa kuin heinänteko siis! Olen aika surkea muokkaamaan kuvia Photoshopilla tai vastaavalla, joten tällainen sovellus on enemmän kuin tervetullut omalle työpöydälleni. Vähän kyllä tuntuu nyt huijatulta, kun on pienen ikuisuuden ihastellut kauniita sävyjä muiden kuvissa ja loppupeleissä se onkin näin iisiä… CameraBag 2:ssa on hintakin kohdallaan: AppStoressa näytti olevan 11,99e.

Loppuillasta vielä vähän iltapalaa. Näissä bileissä ei ainakaan tarvinnut nähdä nälkää! :)

Tällaisia tuntemuksia tällä kertaa. Antakaahan tulla mielipiteitä kuvista ja/tai käsittelystä tai muusta aiheeseen liittyvästä! Kommenttipuolella on viime aikoina ollut aika hiljaista, joten ei muuta kuin näppikset laulamaan – mä kaipaisin tähän ihan oikeasti jonkun sortin henkevää keskustelua.

Samuli Putro – Tavalliset hautajaiset [2012]

Terveisiä Jyväskylästä! Vietin pitkästä aikaa viikonlopun rakkaassa opiskelukaupungissani, edellisestä kunnon visiitistä oli ehtinyt vierähtää jo reippaasti yli kaksi vuotta. Mahtavaa että sisko päätyi juuri Jyväskylään kouluun, niin tulee lähdettyä taatusti useammin käymään Keski-Suomessa. Nyt olin liikenteessä porukoiden kanssa, äiti & iskä olivat menossa Rompetorille sekä kaupunginteatteriin, joten pääsin siinä samalla kyydillä kätevästi Felinen hoteisiin.

Saavuimme kaupunkiin perjantai-illalla kahdeksan paikkeilla. Keli oli koko matkan suhteellisen kamala, lunta pyrytti joka suunnasta ja tuuli pöllytti vielä vähän lisää. Propsit iskälle ajamisesta, itse olisin varmaan ohjannut Teukan jossain vaiheessa matkaa lumipenkkaan.

Omalta osaltani viikonloppu sisälsi mm. Elixiaa (Jykylän keskus on ensirakkauteni kuntosalien saralla), kaupungilla pyörimistä sekä kämpillä löllöilyä The Big Bang Theoryn kera. Ja tulipa kerrankin myös vähän sivistettyä itseään, kun käytiin sunnuntaina koko konkkaronkka Alvar Aalto -museossa. En ollut siellä käynyt aiemmin, vaikka tosiaan nelisen vuotta kaupungissa asuin… Nyt on sekin vääryys korjattu!

Jyväskylässä oli lunta, paljon ihanaa valkoista lunta! Lauantaina pakkanenkin nipisteli mukavasti poskia, olisikohan mittari näyttänyt kymmentä miinusastetta suunnilleen. Aleista viime viikolla ostamani kunnon paksu Benchin talvitakki selvisi koeajostaan loistavasti, kyllä sen kanssa kelpaa odotella iltapäivälehtien lööpeissä peloteltuja kolmenkymmenen asteen pakkasia.

Harjun kupeessa joku oli ärsyyntynyt presidenttiehdokkaista.

Ruokapuoli hoidettiin lauantai-iltapäivällä Foodissa, joka tällä kertaa oli kohdallani valitettavasti pienoinen pettymys. Chiliburger oli iso ja poltteli mukavasti suussa, mutta ranskikset eivät olleet ihan tarpeeksi kypsiä. Lautaseltani puuttui kunnon veitsi kuten burgereiden yhteydessä yleensä, viereisen pöydän annoksessa veitsi kyllä näytti olevan. Extrana tilaamani guacamoledippi ei ollut avokadoa nähnytkään, haaleanvihreä mönjä maistui lähinnä perunamuusilta. Pöh.

Hienot valaisimet Foodissa kyllä oli.

Jaa mikä guacamole? Jaa avokadosta vai? Nevöhöörd.

Yllättävän rankkaa tuollainen kotimaan matkailukin, vaikka viikonlopun ohjelma oli hyvinkin kevyttä ja rentoa. Sunnuntaina olin puolikuollut suunnilleen koko kotimatkan ja kotiuduttani olin aika valmis painumaan pehkuihin saman tien – eikä kello tainnut siinä vaiheessa olla kuin vasta seitsemän. Ei varmaan tarvitse edes sanoa, että enhän mä kuitenkaan nukkumaan mennyt vaan istuin koneen ääressä oikein tajuamatta mistään mitään. Siispä nyt olen viisaampi ja suuntaan unten maille, kerrankin suht ajoissa. Hyvää yötä!

Vielä vähän Jyväskylää viime viikolta, tarkemmin ottaen torstailta. Yöllä elohopea oli painunut alle miinus kolmenkymmenen eikä auto tahtonut enää lähteä käyntiin. Juuri kun olin lähdössä etsimään huoltoasemaa ja kokeilin vielä kerran käynnistyisikö Kottero, moottori hyrähti käyntiin. Tai no hyrähtää on ehkä vähän väärä sana, kun ääni muistutti ennemminkin tahmeaa pörinää… Mutta käyntiin lähti joka tapauksessa ja selviydyin lähes suunnitellun aikataulun mukaisesti kaupunkiin.

Tällaista yöseuraa mulla oli kaverin luona, kissasisarukset Nasse ja Misu. Sain nukuttua yllättävän hyvin, mitä nyt joskus aamuyöstä heräsin siihen että vähän peiton alta pilkistävät varpaat saivat läpyä tassusta. Aamulla oli tietysti pakko tunkea peiton uumeniin heti kun sain otettua lakanat pois, edes peiton viikkaus ei ollut este eikä mikään. Nassen lempileikki muuten on pullonkorkin noutaminen, siis se ihan oikeasti juoksee korkin perään ja kantaa sen suussaan takaisin heittäjälle! Eikä kuulemma väsy millään tähän leikkiin. Ihana. ♥

Jyväskylässä oli torstaina kaunis helmikuinen talvipäivä, aurinko paistoi ja lämpötila huiteli -25°C tienoilla. Juuri ennen kuin ehdimme sisään Torikeskuksen lämpöön, ohi huristeli muutama penkkarirekka ja jokaisesta heitettiin karkkia meitä kohti. Jeij! Yksi mies siitä sattui samalla hetkellä kävelemään myös ohitse, mutta saatiin kuitenkin pieni saalis:

Torikeskus oli muuttunut pikkasen, Forum enemmänkin. Olin ihan vähän järkyttynyt jälkimmäisestä, ei se ollut enää yhtään sellainen sympaattinen paikka jonka läpi käveltiin odottamaan bussia vaan muuttunut hypermoderniksi ostoskeskukseksi rullaporraskeskustoineen. Liikkeitä oli tullut lisää, mutta onneksi siellä oli vielä vanhoja tuttujakin.

Andiamon ikkunassa oli pysäyttävän herkulliset Dr. Martensit. Pitkät varret ja ruusuja, oih! Vajaan kahdensadan euron hintalappu oli vähemmän oih. Ei sillä, että tarvitsisin yksiäkään kenkiä lisää – mutta olishan nuo aika hitsin khuul. Parin tunnin nostalgiashoppailun (taisin tuhlata jopa runsaan kympin, oh hoh) jälkeen käveltiin takaisin autolle ja jatkettiin matkaa, ei kuitenkaan vielä pois kaupungista vaan nälkää taltuttamaan.

Ruokapaikaksi valikoitui Sohwi, joka oli tuttu paikka vuosien takaisista Jyväskylän blogimiiteistä. Muistin pestokanapastan olleen silloin aivan järjettömän hyvää, mutta tällä kertaa lautaselleni päätyi kuitenkin kanaleipä: Lämmin béarnaisella ja juustolla kuorrutettu leipä, tikkuperunoita ja yrttiöljyllä sekä sitrussiirapilla maustettua salaattia -kuvaus kuulosti niin hyvältä, että oli pakko ottaa tuo kun Felinekin otti. Muuten olisi ihan taatusti annoskateus iskenyt… Hyvää oli!

Mahat täynnä lähdettiin ajelemaan Jyväskylästä kohti seuraavaa pysäkkiä eli Tamperetta. Aurinko oli jo laskemassa, kun ohitimme Näsinneulan. Akkiki perheineen odotteli meitä kylään, oli ihana nähdä taas parin kuukauden tauon jälkeen! Tampereella käydessä alkaa kyllä joka kerta harmittaa se, ettei asuta lähempänä… Ehkä jonain päivänä vielä sekin asia korjaantuu.

Hyvä kun oli Sohwin sapuskoista ehtinyt selvitä, kun jo eteen lätkäistiin lisää herkullista vatsan täytettä. P oli vääntänyt tortun (:D) meitä odotellessa, mutakakkua omenakanelijäätelön kera. Oli niin järjettömän hyvää että olisin voinut kuolla siihen paikkaan! (Ja melkein kuolinkin kun olin niin täynnä, ahneella on paskainen loppu ja silleen. Ei vaan, hengissä ollaan edelleen kuten näkyy.)

Parituntisen visiitin aikana ehdittiin herkuttelun lisäksi leikkiä niin vastikään kaksi vuotta täyttäneen Onnin joululahja-autotalolla kuin Ixuksen fisheye-kuvausohjelmalla. Lopputuloksena oli kerrassaan loistava kuvasarja jokaisesta läsnäolijoista, otokset kirvoittivat naurut jos toisetkin. Koska en viitsi lykätä lärvikuvia tänne julkisesti, joudutte nyt tyytymään Barbapapan (kirjoitinkohan nyt tuon oikein..?) naamaan. Siitä voi sitten kuvitella saman kuvan mutta ihmiskasvoilla.

(Auringonlaskukuvan otti Feline, muut minä itse.)

Amanda Jenssen – Happyland [2009]