AvainsanaKevät

1.4.2017
23:27

Pihalla ja puutarhassa

Piha & Puutarha -messuilla kukkii

Tämän viikon hoitovapaapäivän ohjelmaan kuului vierailu Piha & Puutarha -messuilla pitkästä aikaa, edellisestä kerrastani taisi olla jo muutama vuosi aikaa. Olen viime aikoina vähän vältellyt messuja, kun siinä helposti hujahtaa koko päivä ja rahaakin palaa ihan huomaamatta. Tämä oli kuitenkin hivenen turvallisempi aihe, kun ei vielä sitä omaa pihaa ole eikä meidän piskuisella parvekkeellakaan oikein tule vietettyä aikaa. Tytär rakastaa kukkia, joten hänet otin tietysti mukaan.

Sienitalo ja hiekkalaatikko
Heppa
Kasvien valloittama huone
Ponytails
Luumupuu

Jälkikasvun suosikkiosasto messuilla oli epäilemättä isoimpaan halliin sijoitettu Ammattiopisto Livian opiskelijoiden toteuttama yleiskoristelualue, jossa oli paljon ihmeteltävää – ja mikä parasta, pieni hiekkalaatikko. Alue oli kyllä äidinkin mieleen, hienosti suunniteltu ja monta hauskaa oivallusta! Ja juuri kukkaan puhkeamassa olevat kirsikan ja luumupuun kukat, oi että.

Neiti Kevät -näyttely, Kukkakauppa Bronco ja Kukkapalvelu Bloomworks
Neiti Kevät -näyttely, Kukkahuone AugustaNeiti Kevät -näyttely, Salon Kukkapalvelu Unikko
Neiti Kevät -näyttely, Livia Stiina Suo
Neiti Kevään kenkäkokoelma

Heti aulassa oli Suomen Kukkakauppiasliiton näyttely teemalla Neiti Kevät, jossa oli yhdistetty kukat ja vihreä niin vaatteisiin kuin kenkiin. Aivan upeita luomuksia kaikki, mutta ehkä kaikista hienoin mun mielestä oli tuo pitsimekko pääkoristeineen. Kukkien valtaamista kenkäpareista huomioni vei tietysti sopivan nuhjuiset Converset – hyvä kontrasti raikkaiden kukkien ja lehtien kanssa.

Tigrinum
Vaaleat pionit
Upea uusi pioniväri

Täysin ostoksitta ei toki näistäkään messuista selvitty. Lempikukkakauppani Broncon osastolta mukaani tarttui söpö pieni ruukkuneilikka, joka saa ilmojen lämmettyä siirtyä parvekkeelle. Liljoja ihastellessani innostuin myös ostamaan muutaman mollukan ruukkuun laitettavaksi, kun se kuulemma tykkää aurinkoisesta paikasta ja aurinkoahan meidän parvekkeella riittää. Ja kun tästä nyt jossain kohtaa pääsisimme siirtymään kaupunkielämästä maaseudun rauhaan, niin ei muuta kuin liljat ruukkuineen mukaan ja tulevaa puutarhaa koristamaan. Muuten ostokset käsittivät syötävää ja kosmetiikkaa (kotimaista luonnonkosmetiikkaa!), joiden testaamista odotan mielenkiinnolla.

Jos messut alkoivat kiinnostaa, huomenna vielä ehtii! Messukeskus, ovet avoinna klo 10-17.

31.5.2016
15:04

Kesä kolkuttelee ovella

Äkkiä ne viikot vaan vierivät, kuukauden viimeinen päivä jälleen. Ja kevään myös! Huomenna se on virallisesti kesä, vaikka kelit toki ovat varsin kesäisiä jo olleetkin. Vietän nyt viimeistä viikkoani vanhempainvapaalla, ensi maanantaina meillä vaihtuu miehen kanssa osat ja mä palaan puolentoista vuoden jälkeen takaisin sorvin ääreen. Aikamoinen muutos enkä oikein tiedä mitä ajatella asiasta, mutta eiköhän se siitä lähde rullaamaan.

Oksan pää kukassa
Taivasta kohti
Nuppuja
Kukkaan puhkeamassa
Seinän vieressä
Yksinäinen tulppaani
Saunan nurkalla
Keväiset pellot

Pieni pläjäys kuvia kotikotoa toukokuun puolivälistä, hurjan nopeasti luonto vihertyy sitten kun se oikein pääsee vauhtiin. On muuten omenankukat vielä ikuistamatta… Lisäksi alppiruusuaika on juuri nyt parhaimmillaan, täytynee lähipäivinä piipahtaa katsastamassa Raision alppiruusupuiston kukoistus.

Palataan taas, nauttikaa ihanasta kesäsäästä!

19.5.2016
15:47

Kahdeksantoista asiaa

En ymmärrä… miten maailmasta on tullut niin paha paikka.

Seuraavaksi ajattelin… lähteä ulos, kun lapsi on herännyt päiväuniltaan ja saanut vähän jotain vatsansa täytteeksi.

Viime aikoina… olen ollut vähän allapäin, mikä on mulle epätyypillistä näin kevätaikaan (rakastan kevättä!). Varmaan se on se nurkan takana odottava elämänmuutos, kun palaan takaisin töihin vanhempainvapaalta. Tai se, kun tuntee olevansa maailman lyhytpinnaisin ja surkein äiti.

Kirsikkapuu kukassa I
Kirsikkapuu kukassa II

En osaa päättää… yleensä mitään, vaan olen aikamoinen jahkailija. Haluaisin tehdä vain erinomaisia päätöksiä, vaikka se on täysin utopistista. Kaiken lisäksi useimmiten jahkailut eivät johda mihinkään, ehh.

Muistan ikuisesti… sen hetken, kun äijelini kanssa suhteen alkumetreillä syksyllä 2008 keskustelimme mikä tämä meidän suhteemme tila oikeastaan on.

Päivän paras juttu… on tähän iltapäivään mennessä ollut se, kun lapsi heräsi myöhään ja mies nousi aamupuuhille, jotta mä sain jatkaa uniani vielä hetken.

Kirsikkapuu kukassa III
Kirsikkapuu kukassa IV

Noloa myöntää, mutta… joissain asioissa olen ihan käsittämättömän aikaansaamaton. Eikä edes tarvitse olla mikään iso asia: nytkin mulla on ainakin viikon ollut lapsen kenkiä (vielä isoja siis) sisältävä laatikko eteisen pöydällä, kun en vain ole saanut aikaiseksi hakea keittiöjakkaraa ja nostaa laatikkoa takaisin kaapin ylähyllylle.

Viikko sitten… olin Kuralan kylämäessä dokumentoimassa työkaverin vauvamahaa, sieltä nämä postauksen kuvatkin ovat. Käsillä on jälleen paras aika keväästä! ♥

Kaikista pahinta on… kun ymmärtää oman käytöksensä olevan typerää, muttei pysty kuitenkaan toimimaan toisin.

Tulppaanikolmikko
Viininpunaista

Salainen taitoni on… excelöidä kaikki mitä nyt vain voi excelöidä.

Jos saisin yhden toiveen, se olisi… isompi palkkapussi meille kummallekin. Raha ei ehkä tuo onnea, mutta kyllä se arkea helpottaisi aika tavalla!

Minulla on pakkomielle… järjestellä kaappeja säännöllisin väliajoin uuteen uskoon. Olen myös tarkka siitä, ettei sähköpostin inboxissa ole yhtäkään tarpeetonta viestiä.

Nuput
Vihreä nippu

Söin tänään… eilen tekemääni sosekeittoa, jossa oli mm. bataattia, porkkanaa, chiliä, linssejä ja kookosta. Lisäksi kaavin lautaselle jämät äidille synttäriyllätykseksi väsätystä banoffeesta, jonka nautiskelin iltapäiväteen kera.

Ärsyttävintä on… kun tuntuu siltä, että on täysin hukassa elämänsä kanssa.

Tekisi mieli… myydä koko omaisuus ja miettiä sitten mikä oikeasti on tarpeellista.

Instaan kuva

Minusta on söpöä… kun tytär pyytää lisää ruokaa pöllöhuhuiluksi kutsumallamme äänellä. Hän teki sitä jo vauvana tissin perään huhuillessaan ja nyt se on jostain tullut takaisin. Mutta on se vaan niin hauskan kuuloista ja tosi söpöä!

Hävetti… taannoin omat pääkarvat, kun odottamani värjäysoperaatio ei sujunut aivan suunnitelman mukaan. Olisi tehnyt mieli kulkea paperipussi päässä seuraavat päivät! Sitten onneksi muistin taas, että ne ovat vain hiukset ja muuttuvat koko ajan joka tapauksessa.

Olenko ainoa, jonka mielestä… kulmien laittaminen on turhaa, vaikka muuten meikkiä käyttäisikin?

Perjantaiaurinko

(18x jatka lausetta -kysely tuli vastaan Kochanie-blogissa.)

25.4.2016
12:45

Pääsiäisenä päällä

Raivaus- ja myyntirumba on vienyt tehokkaasti aikaa viime viikkoina normaalin arjen pyörityksen ohella eikä välillä niinä omina hetkinä ole jaksanut tehdä muuta kuin jumittaa. Kaivoin maaliskuun kuva-arkistosta jo useampi päivä sitten parit asukuvat, koitetaas nyt vihdoin saada ne julkaistua.

Päivän asu 27.3.2016Päivän asu 28.3.2016
(Kuvat klik klik isommaksi.)

Vasemman kuvan asussa lähdin pääsiäissunnuntaina siskon ja hänen miehensä luokse kahvittelemaan, mini oli toki mukana myös. Olipa kivaa laittaa pitkästä aikaa tuo Samujin raitamekko päälle! Sukkahousujen (H&M) sävyksi valikoitui sillä kertaa tumma pinkki. Korvissa roikkui Fashionologyn sulkakorvikset ja jalkaan kiskaisin edellisenä päivänä ostamani Vagabondin Doris-nilkkurit. Garderobissani oli ollut simppeleiden ja helppojen nilkkureiden kokoinen aukko ja kävinkin noita testaamassa ainakin kolmesti ennen ostopäätöstä. Ne tulivat mieleen niin monesti kotona kenkävalintaa tehdessäni, että tuumasin niiden kyllä lunastavan paikkansa. Tosin kauppaan mennessäni ei mallia enää näkynytkään hyllyssä, mutta onneksi tajusin käydä myyjältä kysymässä mahtaisiko niitä vielä olla. Ja kannatti pähkäillä asiaa hieman pidempään, Dorikset ovat olleet kerrassaan loistava lisäys kenkävalikoimaani!

Oikeanpuoleinen kuva taas on pääsiäismaanantailta, jolloin olimme koko perhe miehen sukulaisten kanssa syömässä. Ohutta farkkukangasta oleva lintumekko on Firetrapin ja se on itse asiassa vuoden 2012 mekkokesän ykkösmekko, joka jotenkin omituisesti jäi silloin ihan kokonaan esittelemättä! Mutta kyllä, se on todellakin ollut hyvä hankinta, koska se on yksi lemppareistani edelleen. Musta merinovillatakki (COS men) on sekin useamman vuoden kestänyt suosikki, pelkään jo etukäteen sitä hetkeä kun se kuluu puhki. Denimin kanssa sopi kivasti Lindexin koralliset sukkahousut, joiden sävy on tosi kiva ja ovat myös sopivat isoa denieriä. Korvissa on joskus Raumalta joltain markkinoilta ostetut kamerakorvikset ja ranteessa Axcentin musta rannekello. Jalassa ne uudet Vagabondin nilkkurit, tietty.

11.4.2016
13:49

Ajatusten sekamelska

Dodih, täällä ollaan taas! Kuten aavistelinkin, palveluntarjoajan vaihdoksesta seurasi muutaman päivän toimimattomuus – en vaan “ehtinyt” hoitaa hommaa ajoissa kuntoon, vaikka tiesin täsmälleen milloin edellinen palvelu päättyy ja myös sen, että domainin siirrossa kestää jokunen päivä. Ilmassa on muutenkin ollut ihmeellistä aikaansaamattomuutta, vaikka yleensä kevät ja valoisuus tuovat mukanaan virtaa ja inspiraatiota. En muistaakseni ollut näin lamaantunut edes kaksi vuotta sitten kärvistellessäni raskauspahoinvoinnin keskellä… Tosin silloin ei tietystikään ollut vielä mitään useamman kuukauden univelkaa harteilla.

Tuossa viikonloppuna ahdisti taas sen verran reippaasti, että eräänä iltana ennen nukkumaanmenoa naputtelin sen enempää ajattelematta mitä mieleen tupsahti. Mietin hetken viitsinkö näin alakuloissävytteistä tekstiä blogiin laittaa, mutta antaa nyt mennä. Toivottavasti voin jossain kohtaa sitten kirjoittaa vastaavan pläjäyksen kaikista kivoista jutuista.


Kaikki on periaatteessa hyvin, mutta silti kaikki mättää. Siis mitään suurempaa ongelmaa ei ole, no worries, vaan enemmänkin sellaista päänsisäistä sekasortoa.

Koti on täynnä sotkua kaappientyhjennysvimman seurauksena, kasa siellä, toinen täällä. Mistä tätä tavaraa oikein riittää? Silloin viimeisiä muuttolaatikoita purkaessani kuvittelin heivanneeni mäkeen turhat kamat, mutta nyt katsoessani kaappien uumenista tupsahtelevia laatikoita uusin silmin huomaan, että ihan älyttömästi siellä edelleen on kaikkea turhaa ja päässä risteilee kysymyksiä. Miksi olen tuon säästänyt? Miksi olen tuon toisen ylipäänsä hankkinut?

Kiitos KonMarin, mua ei sinänsä harmita materiaan hassatut rahat – nyt turhalta tuntuvat asiat ovat varmasti jossain kohtaa tuottaneet mulle iloa. Se kyllä vähän kauhistuttaa, mistä ihmeestä revin ajan ja jaksamisen siihen, että pääsen kaikesta ylimääräisestä eroon. Ehjän tavaran heittäminen roskiin ei ole mulle vaihtoehto eikä hoitovapaalaisena oikein huvittaisi kalliimpaa tavaraa kierrätykseenkään laittaa. Ehkäpä se inspiraatio sieltä tulee, kun kaapit on saatu siistittyä.

Ajankäyttö, sekin on yksi ahdistuksen aihe. Miten tuntuukin koko ajan, ettei mitään mukamas ehdi tehdä? Ei ehdi nukkua tarpeeksi, ei päivittää blogia tai lukea toisten blogeja, ei opetella ompelemaan… Lapsi tottakai vie ison siivun vuorokaudesta, mutta epäilen että ilman lastakin tilanne olisi sama. Mihin mä oikein tuntini käytän?! Facebookissa roikkumiseen joo, välillä myös Candy Crush Sagan pelaamiseen. Pitäisi varmaan ottaa joku some-lakko, edes vaikka viikon verran.

Siirrytään seuraavaan ahdistukseen: oma ulkonäkö. En ole tainnut koskaan ennen tuntea näin suurta inhoa ulkonäköäni kohtaan, tuskin edes teininä. Hulluinta on, ettei mua kuitenkaan ahdista esim. vatsan ympärillä tiukkaan pysyttelevä makkara. Hiukset, se on varmaankin suurin kriisi. Synnytyksen jälkeen ne muuttuivat ihan kauheiksi, sellaisiksi onnettomiksi liruiksi, jotka klähmästyivät sekunnin sadasosassa. Ja niitä irtosi koko ajan, joka paikkaan. Päädyin leikkaamaan lyhyeksi – lyhyttähän voisi vähän vaan pöyhiä ja hyvältä näyttäisi! Paitsi ettei näyttänyt, ainakaan mulla. Sen sijaan näytin (ja näytän edelleen) lähinnä daijulta. Eikä se nopea likaantuminen tietenkään mihinkään kadonnut, vaikka kuontalo kevenikin. Värjääminen ehkä auttaisi, pakko se on kai siihen kelkkaan taas hypätä, vaikka vannoin ettei enää ikinä.

Seuraavaksi iho. Mulla ei ole koskaan ollut hyvä iho, mutta toisinaan se on ollut sentään siedettävä. Sitä siedettävää ei ole näkynyt tässä nyt pariin vuoteen, vaan nassu on niin hirveässä kunnossa ettei tosikaan. Elintavat, elintavat..! Mä tiedän, mutta siltikään en saa itseäni niskasta kiinni että lopettaisi vaikka sen järjettömän sokerin mussuttamisen. Onko tämä siis verrattavissa tupakointiin? Tupakoitsija tietää ettei kannattaisi ja tahtoisi ehkä lopettaakin, mutta ei vaan saa sitä onnistumaan. Voin suoraan sanoa, etten ymmärrä miten joku vapaaehtoisesti kessuttelee, mutta aivan samalla tavalla saisin ihmetellä omaa toimintatapaani mitä tulee sokeriin. Järjetöntä suorastaan!

Oman ahdistuksensa aiheuttaa myös aiemminkin pohtimani epätietoisuus oman tyylin suhteen. Tuntuu kuin mikään tyyli ei sopisi mulle ja vaatekaappi on siivouksenkin jälkeen täynnä kaikkea epäsopivaa ja/tai tylsää. Tähän pitäisi kyllä pureutua tarkemmin, niin olisi edes jotain osviittaa mihin suuntaan lähteä. Paitsi että garderobin uudistaminen on aika hemmetin vaikeaa, jos (ja kun) mistään ei löydy sellaista mitä toivoisi. Ei vaikka olisi valmis maksamaan enemmänkin. Nimimerkillä olen etsinyt täydellistä takkia nyt 1,5 vuotta – ei oo näkynyt ei.

Huh, vähän ehkä jo helpottaa. Kannatti siis oksentaa ajatukset näppäimistölle. Vai onkohan tämä sitä KonMarin lupaamaa elämänmullistavaa taikaa..? Voiko yksi kirja todella saada tällaisen myllerryksen mielessä? Voi että miten odotankaan sitä aikaa, kun nurkat on puhdistettu turhasta rojusta! Jospa sitten olisi taas mielikin hieman kirkkaampi, ajatukset selkeämpiä ja fiilis positiivisempi.


Näin pari päivää myöhemmin voisin todeta, että suurin ahdistuksen aiheuttaja tällä hetkellä on koti ja sen kaaos. Onneksi on uusi viikko ja voi pyrkiä taas uudella tarmolla kohti toivottua lopputulosta. Ei muuta kuin kivaa viikkoa kaikille!

Avainsanat

& Other Stories 3h + k 15 minutes of fame 31 päivää 100 faktaa Aakkosjärjestyksessä Ahistaa Ajat menneet Alennuksella Apulanta Astiakaappi Asuntomessut Asuteemat Aurajoen rannoilla Baarissa Blogitapaamisia CBR Converse COS Designia Turusta Dislike DIY eBay Elixia Elokuvat Elämän pienet ilot Esikoinen Feel Unique Festarointi Flickr Fustra Geokätköily Gina Tricot Goodbyes H&M Helsinki Herqperc Homemade Home sweet home Housuista asiaa Huvipuistossa Häähumua Hääpäiväkuva Höh ja pöh iAsiat Ihastuksen huokaus Ihkutus Ihmetyttää Ikea Ikävä Insinöörin uudet lelut Inspiraatio Instagram Intissä tapahtuu Itsepaljastuksia Jotain uutta Joulu Juhannus Jumitus Jyväskylä Jänskätys Kahvilassa kerran Kantovälineet Keikalla Kesä Kevät Kiire Kipeänä Kirsikankukkaloisto Klubi Kollaasi Korut Kosmetiikkahaaste Kouvostoliitto Kuopus Kuvameemi Kynnet Kysymysmerkkejä Lahjottua Lainasanat Lappi Lapset Laserleikkaus Lastenvaatehulluus Lastenvaunuhullu Laukkuja Leireily Levylautasella Life's beautiful Lindex Listausta Lomalainen Lomilla Lumene Luonnonkosmetiikka Marimekko Markkinat Meikit Mekkokesä Merellä seilaten Messut Miehen vaatekaapilla Motoristikirkko Muistot Muotihäppeningit Muutoksia Muutto Myyjäiset Mádara Nettikaupat Nosh Object Collectors Item Odotus Oho hups Olivian tyylitesti Oma blogi Omakuva Once in a lifetime Onnea on Opiskelijatouhua Pariisin Kevät Pasikurssi Photo a day Pikkujoulut Pikkukaksio Polaroid Poptaide Puolivuotiskatsaus Päivän parhaat Pääsiäinen Rakkaus Rauma Reseptit Safkaa Salo Samuji Sauna Second hand Selected Sivistävää Sosiaaliset mediat Studio25 Sukulaiskekkerit Sunnuntaifiilis Suomi Design Supertreenit Syksy Synttärit Taaperon temput Talo maalla Talvi Talvisota Tampere Teeaddiktio Teemabileet Testissä The Body Shop Thumbs up! Tigi Toinen kierros Tuoksut Tuparit Turku Tyylivuosi Töllössä Unimaailma Uudet kuoret Uusi alku Uusikaupunki Uusi koti Uusivuosi Vagabond Vappu Varpujengi Vaunuarvostelut Vauva talossa Vauvavuosi Vertailussa Vierailla mailla Viherpeukalo Viikate Viinit Vink vink Vuonna 2016 Vuosikatsaus Väsy Wii-hii! Yksinäisyys Ystävät Ärsyttää! Ötökkäongelma