AvainsanaLastenvaunuhullu

Siitä on jo reilusti yli vuosi, kun kirjoittelin kokemuksiani Bugaboon monipuolisista Donkey-rattaista monona, ja nyt VIHDOIN on vuorossa katsaus duo-moodissa. Päätin etten tässä ala toistaa jousituksen, renkaiden ym. kaltaisia perusominaisuuksia, vaan ne voi käydä lukaisemassa (tai kertaamassa) monon esittelypostauksesta vaikka heti ensimmäisenä. Huom! Tämä postaus koskee vanhempaa Donkey1-mallia. Tällä hetkellä myynnissä olevasta Donkey2:sta mulla ei ole sen enempää kokemusta kuin mitä olen yleisiä speksejä kuullut.

Donkeyt päätyivät hankintalistalle erityisesti muunneltavuutensa takia ja jälkikäteen voinkin todeta niiden olleen ainoa oikea valinta meille tuplarattaiksi. Ennen kuopuksen syntymää muutimme 40 neliöön väliaikaisesti ja vaikka itse asuntoon olisi ehkä jotkut toiset tuplat saanut survottua, 50-luvun kerrostalon jälkikäteen rakennettu minihissi ja vielä kapeampi kellarin ovi määrittivät sen, että mitkään muut vierekkäiset tuplat eivät olisi toimineet. Peräkkäisissä tai päällekkäisissä valinnanvaraa olisi ehkä ollutkin, mutta halusin ehdottomasti vierekkäiset ja näin ollen Donkeyn kanssa samalla viivalla olivat lähinnä Emmaljungan kapeampi Double Viking 735 -versio (käännettävät istuimet plussaa, kasauskoko iso miinus) sekä Mountain Buggyn markkinoiden kapeimmat vierekkäin istuttavat Duetit (plussaa pieni koko ja kasaus, miinusta pelkästään kasvot menosuuntaan olevista istuimista ja yhteisestä turvakaaresta).

Donkeyn variaatiot: mono – duo – twin

Selkeytetään heti alkuun mitä nuo kolme eri Donkeyn variaatiota oikein tarkoittavat. Yhden lapsen versio on siis mono, sisältäen istuin- ja koppakankaat sekä istuimen viereen tulevan sivukorin. Taaperolle ja vauvalle tarkoitettu paketti on duo ja se sisältää kahdet istuinkankaat sekä yhdet koppakankaat. Twin taas on nimensä mukaisesti kaksosten setti, jossa sekä istuin- että koppakankaita on kumpiakin kahdet. Yhdelle lapselle voi siis ostaa Donkey monot ja mikäli myöhemmin tulee tarve tuplille, hankkia sitten vain siihen kylkeen laajennusosan toista kyytiläistä varten.

Rungon muuntaminen monosta duoksi ja toisin päin on parin helpon toimenpiteen takana. Ensin avataan kolme valkoista klipsua: yksi aisassa, toinen taka-akselissa ja kolmas edessä alhaalla. Sen jälkeen painetaan rungon keskellä oleva valkoinen nappula sisään ja vedetään mustasta vaakaputkesta runko leveämmäksi. Lopuksi klipsut kiinni ja siinä se! Yksinkertainen idea, jonka toteutuksessa on mun mielestä yksi iso miinus: nuo klipsut ovat muovia. Kuten ylemmästä kuvasta näkee, muovinen klipsu ottaa todella herkästi osumaa, jos sitä yrittää laittaa vähänkään liian vauhdilla/voimalla paikalleen. Rungon on oltava aivan täysin auki/kiinni, jotta klipsu menee kiinni, ja itse olen todennut parhaaksi avittaa vetämällä/painamalla kädellä runkoa haluttuun suuntaan.

Koko

Tupla-Aasit ovat virallisesti 74 cm leveät, mutta istuimet tulevat hieman runkoa ulommas joten todellisuudessa leveyttä on pari senttiä enemmän. Leveys on aika perus verrattuna muihin vierekkäisiin tuplarattaisiin, esim. Emmaljunga Double Viking 735 73,5 cm (tavallinen DV on vajaa 80 cm leveä), Bumbleride Indie Twin 76 cm, Baby Jogger City Mini GT Double 77,5 cm. Postauksen alkupuolella mainittu Mountain Buggy Duet tosiaan on koon puolesta reilusti alle 70 cm leveydellään aivan omaa luokkaansa, mutta sekään ei olisi ollut tarpeeksi väliaikaiskotimme kellarin oven kanssa oviaukon ollessa vain 61 cm. Donkeyt mahtuivat monona (jolloin leveys 60 cm) just ja just menemään ovesta, muussa tapauksessa olisi pitänyt käyttää etuovea sekä kantaa pätkä portaita, jotka olivat ulko-oven ja ekan kerroksen hissin välillä.

Eipä kyllä itse hissiinkään olisi kovin paljon tuota 60 senttiä leveämmät kärryt menneet, kun mono-Donkeyn viereen mahtui just vielä aikuinen seisomaan. Kuopuksen synnyttyä rattaiden käyttö muodostui meillä lähinnä mono + seisomalauta -komboon, mutta jokusen kerran tuli käytyä jossain tuplinakin. Silloin hissiin lykättiin runko vaunukopalla ja vauva siellä kyydissä, toinen istuin sivuttain sivukorin paikalla ja esikoisen kanssa ängimme vaunujen viereen hissin seinän väliin. Ulkona sitten runko duoksi ja istuin + esikoinen kyytiin; sama kuvio tietysti toisin päin kotiin tullessa. Aika veivaaminen siis, mutta toisaalta onneksi oli edes se hissi eikä tarvinnut koko konkkaronkkaa rehata neljänteen kerrokseen portaita pitkin…

Kuomu ja kankaat

Duossa tulee tosiaan mukana kaksi samanlaista kehikkoa, joihin saa kiinnitettyä tarvittavan kombon kankaita. Vauvan ekoina kuukausina toisessa kehikossa on istuinkangas ja toisessa koppakankaat, myöhemmin sitten vauvan kasvaessa tilalle vaihdetaan istuinkangas toisellekin puolelle. Istuimen ja vaunukopan puolilla ei ole väliä, jostain muistan lukeneeni että olisi hyväkin vaihdella niiden paikkaa, jottei painavampi kyytiläinen olisi aina samalla puolella. Omasta mielestäni kuomut asettuivat paremmin työntäjästä katsottuna istuin vasemmalla ja koppa oikealla; toisin päin tuntui kuin kuomut eivät mahtuisi aukeamaan vierekkäin. Myöhemmin kuulin jonkun kokeilleen vaihtaa kuomujen kiinnitysklipsit sisäpuolelle, jolloin tilaa on juuri sen tarpeellisen verran enemmän kuomujen asettua nätimmin vierekkäin – sitä kannattaa siis kokeilla, mikäli painii saman ongelman kanssa.

Bugaboon iso plussa on vaihdettavat kuomut, joita löytyy ties missä väreissä ja joilla on helppo muuttaa rattaiden ilmettä ihan toisenlaiseksi. Niitä myös liikkuu kivasti käytettynä esim. Facebookin kirppiksillä. Voi hankkia pelkän kuomun (sun canopy) tai kuomun ja kopan päällisen eli tuulisuojan (tailored fabric set) riippuen omasta käyttötarpeesta. Lämpimille keleille on olemassa kesäkuomuja (breezy), joissa on sivuilla verkolliset aukot sekä etureunassa integroitu hyttysverkko, jonka saa vedettyä istuimen/kopan loppuosan päälle. Nykyiset kuomut ovat kaikki jatkettavia eli vetoketjulla saa avattua lisäosan, joka tekee kuomusta todella suojaavan sekä istuimessa että kopassa. Ja tosiaan siis sama kuomu kaarineen sopii niin istuimeen kuin koppaankin, kätevää!

Meidän Aasit kulkivat joko harmaina tai farkkukankaisina. Nuo grey melanget* ovat yksinkertaista, ei kovin paksua kangasta mutta toki ihan asiansa ajavat. Farkkuversiot taas ovat vanhempaa Diesel-yhteistyömallistoa ja tietysti muutenkin jämäkämpää matskua (farkku) sekä vuoritetut, kuten nämä spesiaaliversiot yleensä on. Talvella tykkäsin enemmän käyttää paksumpia kuomuja, syksyllä ja keväällä ohuempia. Nykyisessä Donkey2:ssa kuomuvalikoimaa onkin päivitetty useampaan “tasoon” – on peruskankaista (core), paksumpaa vuorillista (premium) sekä spesiaalia kuviollista (signature) – mutta niistä mulla ei ole kokemusta.

Työntöaisa

Donkeyn teleskooppiaisa ei ole pyöreä vaan sellainen littana, mikä alkuun hieman hämmensi mutta johon yllättävän nopeasti tottui. Aisassa on tekonahkainen päällinen (vanhemmissa vaahtomuovi), josta on mukava pitää kiinni. Keskellä aisaa on rannehihna, joka on kelpo varmistus esim. jyrkässä alamäessä. Teleskoopista löytyy erittäin hyvin säätövaraa niin pitkälle kuin lyhyelle työntäjälle ja alimmassa asennossa vaunut lyhenevät varsin näppärän pituisiksi myös julkisissa liikkumista ajatellen.

Duona työntöaisa levenee keskikohdasta, josta tulee esiin kapeampi metallinen pätkä. Käsillä pitää kiinni mieluiten päällystetystä osasta, joten vähän ehkä tarvitsee leventää omaa otettaan aisasta muttei mitenkään häiritsevästi. Aisassa ei suositella pidettävän painavaa laukkua tai muuta, itse pidin toisinaan hoitolaukkua mutta vain sen ollessa suht kevyesti pakattu. Mielestäni laukku asettui vähän hassusti tuplamoodissa, luonnollisesti kun aisa oli niin paljon leveämpi, ja yleensä pidinkin sitä mieluummin alakorissa.

Istuin ja vaunukoppa

Käännettävät istuimet ovat myös ehdottomasti Aasien plussapuolia. Vauva kopassaan on tietysti hyvä saada itseensä päin, mutta kyllä se vaan on kiva ominaisuus isommankin kyytiläisen osalta. Itse usein kysyin 3 ikävuoden kummankin puolen olleelta esikoiselta haluaako istua äitiin päin vai toisin päin, ja tarvittaessa istuimen sai käännettyä näppärästi tien päällä. Yleisesti tunnutaan ajattelevan, että lapsi hyvin nopeasti haluaa katsoa vain maisemia, mutta ainakin meidän neiti monesti tahtoi nimenomaan istua muhun päin – onhan se tietysti miellyttävää olla katsekontakti siihen kenen kanssa juttelee. ;)

Kahden istuimen kanssa mulla ei itse asiassa ole Donkey Duoista kokemusta muuta kuin sen verran että otin nuo kuvat, sillä rattaat lähtivät meiltä eteenpäin hieman ennen kuin vauva siirtyi istuimeen. Maalle muuton jälkeen tarvetta tuplille oli ehkä kerran-pari kuussa niin totesin, että pärjäämme kyllä pienemmillä Cameleoneilla ja hyväksi todetulla Bugiksen seisomalaudalla.

Vaikka Aasit ovat kapeat, ovat vaunukoppa ja istuin molemmat ihan ok kokoisia. Useimmiten kopasta vaihdetaan istuimeen 6 kk tienoilla ja Donkeyn kuppimallinen istuin onkin asennoltaan varsin passeli pienelle kyytiläiselle erityisesti alkuun, jos vauva ei vielä osaa istua kunnolla. Tarvittaessa kuppia voi loiventaa lisää pyyhkeellä tai muulla lisäpehmusteella pepun alle, minkä lisäksi memory foam -tyyppiset pienentävät istuinpehmusteet (esim. Inovi) ovat käteviä siihen. Bugiksen 5-pistevaljaat ovat jokainen yksitellen lukossa kiinni ja näppärät säätää kyytiläisen mukaan. Olen nykyään ihan tämän valjastyypin fani!

Ainoat miinukset Donkeyn istuinosassa ovat 1) turvakaari on kiinteästi kiinni eikä sitä saa käännettyä sivuun ja 2) istuimen ollessa kasvot menosuuntaan alin makuuasento ei ole käytettävissä, koska aisa ottaa vastaan. Nämä ovat sinänsä pieniä miinuksia, joihin kyllä tottuu, ja plussat vievät joka tapauksessa heittämällä voiton: hyvä istuma-asento, istuinten käännettävyys yksitellen, valjaat, suojaava kuomu jne.

Tavarakori

Kun Donkeyt ovat tuplina, kasvaa tavarakorin koko leveydestä reilu 10 senttiä monoon verrattuna. Pohja ei kuitenkaan levene vaan lisäsentit tulevat yläosaan eikä korin koko siis mitenkään radikaalisti suurene. Omasta mielestäni tavarakori on hyvän kokoinen joka tapauksessa, että kyllä sinne tavaraa saa mahdutettua oikein mallikkaasti. Vaunukopan puolelta tavarakoriin on hankala saada tavaraa, koska kopan pohjassa on neljä nököä muutenkin suht alhaalla olevan tasaisen pohjan lisäksi. Istuimen puolelta korin käyttö on helpompaa eikä väliä onko istuin kasvot vai selkä menosuuntaan. Kahdella istuimella paras saavutettavuus on luonnollisesti istuinten selkäpuolelta. Alakorissa on sisäpuolella sivuilla pieniä taskuja, saa kätevästi laitettua pientä tavaraa eikä se päädy muiden alle korin pohjalle.

Se mikä duosta tietysti puuttuu on monon mahtava sivukori, ymmärrettävästi kun sen paikalla kerran on toinen kehikko. Teoriassa jos joskus olisi monona liikenteessä ja tarvitsisi isomman korin sivuun, voisi rungon leventää duoksi ja näin saisi sivukoria hieman isommaksi sen ollessa materiaaliltaan jämäkkä mutta joustava. Bugaboon virallisessa ohjevideossa tämä on jopa näytetty, niin ehkä se tosiaan on sitten ihan sallittua.

Kasaus

Siinä missä Donkeyt ovat monessa suhteessa aivan loistavat tuplarattaat, kasauksessa ne eivät parhaita pisteitä saavuta, mutta se ei ehkä tule yllätyksenä. Bugaboon yhdistelmissä on kasausperiaatteena se, että ensin taitetaan aisa alas maahan ja sen jälkeen runko taittuu keskeltä puoliksi etu- ja takarenkaiden sijoittuessa limittäin. Ei se sinänsä paha rasti ole, mutta kaltaistani nipoa harmittaa kun runko ottaa kovin herkästi osumaa asfaltin/hiekan kanssa… Olennaista on ihan ekana lukita eturenkaat eteenpäin poispäin rungosta, jotta paketti pysyy paremmin kasassa eikä rattaat avatessa yritä lähteä liukumaan käsistä.

Itse koin helpoimmaksi pakata Aasit autoon tetris-tyylillä eli runko pohjalle ja sen päälle jotenkin sopivasti istuimet tai istuin + koppa, nämä menevätkin ihan näpsästi päällekkäin istuin vaunukopan sisään. Kuvassa on farkku-Civicin takakontissa rattaat tuplana kahden istuimen kanssa. Kopan kanssa tilaa tarvitsisi vielä vähän enemmän, ellei jaksa kikkailla siitä litteämmäksi irroittamalla patjan alta kolme muovitukea ja kääntämällä kehikosta sivuissa olevat kiinnikkeet sivuun. Istuinten kanssa tämä onneksi sujuu huomattavasti helpommin, mutta tehokkaasti sekin setti täyttää kontin kuten näkyy.

Rungon voi laittaa nippuun duona, mutta monoksi kavennettuna vie toki vähemmän tilaa autossa. Toisaalta runko on varsin korkea paketti joka tapauksessa, kun renkaat eivät mene työntöaisan kanssa limittäin, joten mono-duo-veivaus ei välttämättä maksa vaivaa kovin helposti. Kahden istuimen kanssa on mahdollista laittaa rattaat kasaan myös ns. one piece fold -tekniikalla eli ettei istuimia irroita rungosta. Turvakaaret irroittamalla paketissa ehkä voisi olla jotain järkeä, mutta toisaalta koko läjä on lähemmäs 20 kilon painollaan aikamoisen raskas nostaa autoon ja autosta pois.

Sadesuoja ym. asusteet

Donkeyssa tulee mukana oma malliin sopiva sadesuoja, mutta se on sellaista paksuhkoa läpinäkyvää muovia kuin joku muovinen akvaario. Itse koin helpommaksi käyttää kummallakin puolella omaa yleismallin sadesuojaa, esimerkiksi tuota kuvassa olevaa Elodie Detailsin myrskyikkunallista versiota. Hieman se on Aaseissa väljä sekä istuimeen että koppaan, mutta ihan käytettävissä kuitenkin.

Istuinpehmusteista suosikkini Donkeyn kanssa on Mamas & Papasin kevyesti topatut pehmusteet, jotka istuvat mielestäni kivasti kapoiseen istuimeen. Alaosa ehkä on iiiihan inan turhan leveä, mutta ei häiritsevästi. Muistelisin kuulleeni, että Emmaljungan istuinpehmusteet passaavat myös nätisti Aaseihin. Lämpöpusseista untuvatäytteinen Nordlys mini on vaunukoppaan just täydellinen, istuimessa taas Molon toppapussi on aika bueno kun se on malliltaan kapeampi kuin vaikkapa Elodiet.

Lisävarusteet

Bugaboon lisävarustevalikoima on laaja, ei muuta kuin sieltä valitsemaan omaan käyttöönsä sopivimmat! Monet vannovat mukitelineen ja puhelinpidikkeen nimeen, jotkut taas fanittavat Bugiksen omia istuinpehmusteita ja lämpöpusseja. Vinkkinä muuten, jos päätyy tilaamaan jotkut Bugaboot uutena ulkomailta: kannattaa samaan tarjoukseen ottaa myös lisävarusteita, sillä niistä saattaa saada ihan kunnon alennukset. Eikä välttämättä ole huono idea kysellä samaa kotimaan jälleenmyyjiltäkin, Suomessa varsin hintavien rattaiden oston yhteydessä voi hyvin saada lisävarusteista euroja pois.

Mikäli Donkeyta enemmän käyttää duona ja erityisesti kauppareissuilla, adapteri turvakaukalolle* on sellainen mitä kannattaa ehkä harkita. Meillä ei kovin montaa kertaa tullut käytettyä istuin + kaukalo -komboa, mutta lasten pienemmällä ikäerolla olisi epäilemättä ollut enemmänkin käyttöä. Toki sama adapteri toimii myös monossa, joten kaukalo + seisomalauta on sekin ihan kelpo vaihtoehto. Oma kaukalomme oli Cybex Cloud Q*, jossa on sama kiinnitys Maxi-Cosin kanssa – ihan vaan vinkkinä, ettei välttämättä tarvitse olla Maxi-Cosin kaukalo vaikka adapteri sillä nimellä onkin.

Bugiksen the seisomalauta Comfort Wheeled Board* on todella näpsä myös duona, jolloin saa (istuma)paikan kolmelle kyytiläiselle. Tämä yhdistelmä tuli testattua uudenvuodenaattona, kun oli kavereita kylässä ja lähdimme koko porukka katsomaan lasten ilotulitusta. Kuvassa siis kopassa meidän kuopus, laudalla esikoinen ja toisessa istuimessa kavereiden tyttö, joka on puoli vuotta meidän pimua nuorempi. Olihan siinä toki normaalia enemmän painoa työnnettäväksi, mutta yllättävän hyvin pääsi kulkemaan jopa kanttareiden yli. Sama idea voisi toimia myös silloin jos on kaksoset ja vanhempi lapsi, joka tarvitsee istumapaikkaa.

Loppukaneettina todettakoon, että Bugaboo Donkeyt ovat monipuoliset ja kaikin puolin oikein mainiot rattaat kahdelle lapselle! Voisin ajatella ostavani uudestaan, erityisesti jos olisi tuplatarve pienehköllä ikäerolla. Hintavat ne ovat, mutta toisaalta käytettynä voi löytyä vähän vanhempia edullisestikin, tai jos ostaa uudet ja pitää niistä huolta niin ne varmasti saa ihan ok hinnalla kaupaksi käytön jälkeen. Se tosin on sanottava, että männävuosiin verrattuna käytettyjen hinnat ovat jonkun verran tulleet alas, kun Bugaboosta on nykyään jo sen verran paljon valikoimaa käytettyjen markkinoilla.

Bugaboo Donkey+ Duo (2017) – yhteenveto

Tärkeimmät speksit:

• Leveys: 76 cm (kuomut ja istuimet paikallaan)
• Pituus (aisa lyhimmillään): 84 cm
• Kokoontaitettuna (PxLxK): 105x76x60 cm (yhdessä osassa), pienemmäksi saa kaventamalla rungon monoksi ja laittamalla istuimen vaunukopan päälle
• Paino: 19,1 kg (istuimella ja vaunukopalla) / 18,2 kg (kahdella istuimella)
• Renkaat: 4 kpl ilmakumi, takana 12″ ja edessä 10″
• Aisa ja työntökorkeus: Teleskooppi, 88-108 cm
• Istuin: Kuppipenkki, 3 asentoa (kasvot menosuuntaan 2 asentoa)
• Istuimen painoraja: 17 kg (per istuin)
• Selkänojan korkeus: 48 cm
• Kuomun alla tilaa: 53 cm
• Makuupituus: 93 cm
• Vaunukopan koko: 77×27 cm
• Tavaratila: Kankainen tavarakori 34×50 cm (max. 10 kg)

Ruusuja:

• Muunneltavuus, sopivat käytettäväksi myös yhdellä lapsella.
• Tupliksi kääntyvät ketterästi.
• Jatkettavan kuomun kanssa ihanan suojaisa koppa.
• Käännettävä istuin, jonka suuntaa on näppärä vaihtaa.
• Teleskooppiaisa sopii säädöiltään monelle.
• Aisa ja turvakaaret tekonahkapäällysteiset.
• Vaihtokuomuilla saa helposti päivitettyä ilmettä.
• Älyttömän kauniit. ♥

Risuja:

• Kasaaminen tuplina aikamoista tetristä ja paketti vie paljon tilaa autossa.
• Ei jousitusta.
• Kiinteä turvakaari, ei saa käännettyä sivuun.
• Kuomun materiaali yksinkertaista ja aika ohutta kangasta.**
• Kopan puolelta alakoriin hankala päästä käsiksi.
• Pelko rungon naksumisista sekä kankaiden haalistumisesta.
• Kallis hinta.

** Paranneltu uudemmassa Donkey2:ssa.

* Tuotteesta saatu pieni alennus Baby Plussalta bloginäkyvyyttä vastaan.

Olen aloittanut tämän postauksen kirjoittamisen jo yli vuosi sitten – onhan meidän maalle muutostakin pian 1,5 vuotta – mutta en näköjään ole saanut aikaiseksi viimeistellä julkaisukuntoon… Mutta nyt vihdoinkin on aika!

Keväällä 2017 laitoimme vähän ehkä hetken mielijohteesta kerrostalokolmiomme myyntiin ja se menikin kaupaksi ihan muutamassa viikossa, kiitos osaavan välitystoimiston. Kaupat tehtiin ennen juhannusta ja ostajan ehdoissa oli mahdollisimman pikainen vapautuminen. Koska meillä ei siinä kohtaa ollut tiedossa seuraavaa kotia, sovimme luovutusajankohdan heinä-elokuun vaihteeseen – ei siihenkään kovin kauaa ollut mutta paljoa pidemmälle ei uskaltanut siirtää, koska kuopuksen odotettu saapumisaika oli syyskuun puolivälissä. Alkoi ankara talojen myynti-ilmoitusten selailu, laajensimme hakualuetta ja vähensimme kriteereitä. Yhtä erittäin varteenotettavaa kävimme pari kertaa katsomassa ja pankin kanssakin neuvottelimme lainasta, mutta hometalossa asunut mieheni totesi lopuksi että joku torpassa mättää. Harmi sinänsä, se oli upea 70-luvun talo ja kivasti remontoitu vanhaa kunnioittaen, minkä lisäksi tontti oli ihana kallioinen metsätontti (sijainti ei tosin ollut ihan optimaalisin).

Onneksemme sattui niin sopivasti, että isovanhempieni kolme vuosikymmentä omistama pieni 40 m³ kaksio Turun itäisessä keskustassa vapautui kesäkuun lopussa. Asunnon pieni koko epäilytti, mutta koska pohjaratkaisu oli meidän tarpeisiin toimiva, heinäkuussa miehen kesälomalla aloimme tehdä muuttoa 26 neliötä edellistä pienempään asuntoon. Ja toki jottei asia olisi liian helpolla mennyt, mies tempaisi reilussa viikossa pikaisen pintaremontin lähes koko asuntoon. :P

Tutustutaanpa nyt tarkemmin tähän reilut viisi kuukautta kotinamme toimineeseen pikkukaksioon!

Ensimmäiseksi ovesta sisään astuessa on L-kirjaimen muotoinen eteinen, jonka yksi seinä on kokonaan kaapistoa. Tuon enempää kiinteitä kaappeja ei asunnossa ollutkaan, vaan noihin mahdutimme niin vaatteemme (tosin lastenvaatteista suurin osa oli hoitopöydän laatikoissa), kenkämme, vaunuromppeet lämpöpusseista vaihtokuomuihin ja seisomalautaan kuin myös siivoustarvikkeet, varavessapaperit sekä ison kissanhiekkapussin. Jaa että mitenkö? No tietysti taittelemalla kaiken mahdollisen konmari-tyyliin pystyyn erilaisiin laatikoihin. Toki vaatteista oli karsittu käyttöön vain vuodenaikaan sopivimmat; loput olivat mun porukoilla parissa isossa pahvilaatikossa, joista oli helppo päivittää vaatevarastoa tarpeen mukaan kumpaankin suuntaan.

Eteisessä säilytimme myös rattaat, välillä jopa kahdet. Siivouskaapin edessä oli paikka Donkeylle monona, toinen istuin oli sen verran harvoin käytössä että se oli pois tieltä sänkymme alla olevassa säilytystilassa. Alkuun meillä oli Donkeyn lisäksi Moseyt, joiden runkoa säilytettiin kasassa ulko-oven vieressä naulakon alla, istuinta siivouskaapissa ja vaunukoppaa olohuoneessa sohvan alla. Näppärästi mahtuivat, mutta oli se kyllä ihan järkipäätös myydä Mosset pois, kun kuitenkin 90% ajasta oli Donkeyt käytössä. Joulukuussa homma menikin vähän hankalaksi, kun Donksujen rinnalle tuli Bugaboo Cameleonit yksikkörattaiksi, mutta siinä kohtaa tietysti jo tiesimme poismuuton odottavan heti vuoden alussa.

Ekassa kuvassa vasemmalla näkyy ovi kylpyhuoneeseen, kuvaa ei ole mutta sellainen pieni ja toimiva peruskylppäri: pönttö, lavuaari alakaapilla ja sen yllä peilikaappi, suihkunurkkaus. Suihkun vieressä paikka pyykinpesukoneelle, sen jouduimme ostamaan uuden kun vanha sivusta täytettävä koneemme ei olisi mahtunut edes ovesta sisään. Vanha kuitenkin säilöttiin mun porukoille ja muuton jälkeen otimme sen takaisin, uudempi päältä täytettävä taas päätyi porukoille kun heidän koneensa oli parhaat päivänsä nähnyt (paitsi että sinnittelevät kyllä edelleen sillä vanhalla masiinalla, ehh). Kylppäri oli remontoitu edelliskesän linjasaneerauksen yhteydessä harmaavalkoiseksi, ulkoasullisesti siis oikein kelpo. Suihkuverhotanko sieltä puuttui emmekä saaneet sellaista aikaiseksi kiinnittää koko sen viiden kuukauden aikana kun kämpässä asuimme, hups.

Eteisen “perällä” on oikealla ovi makuuhuoneeseen, joka on kooltaan hieman olohuonetta pienempi. Lasiovi sinänsä on lapsiperheessä hieman turha, mutta eipä sitä montaa kertaa ollut tarvetta pitää kiinni. Oven vieressä oli turvakaukalon paikka, se kun ei oikein minnekään sopinut ja tuossa oli edes jotenkin pois tieltä.

160 cm leveä sänkymme oli tilaan aika möhkö, mutta säilytystilansa ansiosta emme edes harkinneet sen vaihtamista pienempään. Kyseessä on siis Ikean Malm-sänky, jossa on kaasujousella nouseva säleikkö ja sen alla säilytystilaa. Se veti ihan älyttömästi rompetta, erityisesti pikkukaksiossa aivan kullanarvoinen! Tuolla alla se tuplien toinen istuinkin säilytettiin – kuten myös mm. varapeitot ja -tyynyt, kummankin lapsen seuraavan koon vaatteet, käyttöä odottavat kestovaipat, ompelukone… Avausmekanismi on kätevä ja tavarat saa helpommin käyttöön kuin vaikkapa tavallisista sängynaluslaatikoista. Pölyä toki kertyy jonkun verran, mutta toisaalta siivotessa on helppo nostaa sälepohja ylös ja imaista väleistä suurimmat villakoirat veks.

Esikoisen käytettynä ostettu Muuramen Jolla-sänky oli heti ovesta tullessa oikealla ja sen alle löysin Ikeasta kooltaan täydellisen sängynaluslaatikon, johon sopi liinavaatteet sekä pyyhkeet. Montaa vaihtokertaa meillä ei niitä ollut käytössä, muutamat rakkaimmat ainoastaan. Yllättävän hyvin niinkin vähällä pärjäsi, kun kuitenkin pyykkikone pyöri useamman kerran viikossa. Sänkyjen väliin jäi tilaa aiemmalle String-työpisteelleni just eikä melkein, ja työtaso oli kuin tehty äitiyspakkauslaatikolle aka vauvan ensisängylle. Kuopus ei tosin montaa kertaa kopassa nukkunut, kun pidin hänet mieluummin kainalossa nukkumassa… Ylemmillä hyllyillä oli kaikki mukaan otetut kirjat, joista taisin sen vajaan puolen vuoden aikana käyttää ainoastaan kaikkien meidän neljän vauvakirjoja. Lattialla olevat Ikean säilytyslaatikot sisälsivät toinen kynttilöitä ja toinen random tavaraa, jolle ei järkevämpää paikkaa löytynyt.

Makuuhuoneen oven vierestä on kulku olohuoneeseen, yllä näkymä olkkarin ovelta. Keittokomero jää vasemmalle, sen viereen mahtui sopivasti Artekin ruokapöytä tuoleineen ja sen viereen sohva. Muuton yhteydessä kannoimme sisään vanhan divaanisohvamme ja vaikka olin mukamas mitannut sen sopivan, niin aivan liian isohan se tuohon tilaan oli. Onneksi apu löytyi kotikotoa ja möhkälesohva vaihtui huomattavasti kevyempään laverisohvaan, jonka alle sai jopa tyrkättyä tavaraa säilöön! Valkoisiin säilytyslaatikoihin (samaa sarjaa kuin liinavaatelaatikko tyttären sängyn alla) mahtui kätevästi Duplot toiseen ja Brio-junaradan palaset toiseen. Niiden vieressä olevaan punaiseen Muuton huopakoriin sujahti niin ikään läjä leluja, minkä lisäksi sohvan alle mahtui vielä se aiemmin mainittu vaunukoppakin kasassa. Kuvassa näkyvä pahvilaatikko taitaa kylläkin olla jotain Cameihin liittyvää, koska Moseyt oli siinä kohtaa jo lähteneet pois meiltä.

Suhteellisen hyvin siis mahtui kaikki tarpeellinen, mutta vähän löytyy huomautettavaakin. Ensinnäkin, kierrätys! Haluan kierrättää kaiken mahdollisen, joten kotona on oltava normaalin polttojätteen lisäksi astiat biojätteelle, paperille, kartongille, metallille, lasille ja muoville. Muuten kierrätys luonnistui varsin mutkattomasti näinkin vähissä neliöissä, mutta paperinkeräyskassi (tuo harmaa huopakassi) sekä kartonkikeräys (yleensä jostain meille päätynyt paperikassi) pyörivät useimmiten jaloissa joko pöydän alla tai sitten tuolin alla, jos ei tuolia tarvittu istumiseen. Toinen probleema olivat vauvakamat eli leikkimatto ja syöttötuolin vauvakaukalo, joiden säilytyspaikaksi muodostui tuo pieni kolo sohvan ja parvekkeen oven välissä. Parveke on tosiaan vain ranskalainen, joten ovesta ei kuljettu eikä sitä muutenkaan kauhean usein tarvinnut avata.

Keittokomero on pieni, mutta käytännöllisyydessään yllättävän tilava. Edellisessä kodissa olin tottunut vetolaatikoihin ja onneksi täälläkin oli pari laatikostoa, joihin sai sijoitettua ruokailuvälineiden lisäksi lautaset, pannut, kattilat yms. ja kuiva-aineillekin riitti yksi laatikko. Kulmakaappiin mahtui sopivasti leivontavälineistöä, jääkaapin vieressä olevaan isoon alakaappiin taas mm. kahvin-, teen- ja vedenkeittimet, jotka oli sieltä helppo ottaa esiin tarvittaessa. Laskutilaa tämän kokoluokan köökissä ei kuitenkaan ole liikaa, joten esillä niitä ei viitsinyt pitää ihan muuten vaan. Vanha mikromme sopi tarkoitettuun koloon täydellisesti, samoin leivänpaahdin jääkaapin päällä olevalle hyllylle ja siihen paahtimen viereen jäi vielä passeli tila kasalle leikkuulautoja sekä Barbin ruokakupille, jottei kissa päässyt nappaamaan sulamassa olevia lihoja ennen ruoka-aikaa.

Muuttaessamme asunnossa oli pieni, alle metrin korkuinen jääkaappi, joka vieläpä sijaitsi lattiatasossa – ihanaa kumartelua viimeisillään raskaana ollessa. Sovin mummin kanssa, että etsimme sinne jonkun sopivan täyskorkean jääkaappipakastimen, kun kerran remontissa sellaiselle oli paikka tehty. Paitsi ettei ollutkaan! Remppafirma oli ryssinyt rungon asennuksen niin, että ylhäällä leveyttä oli tarvittava 60 cm mutta alhaalla vain 58 cm – ja suunnilleen kaikki yhdistelmäkaapit ovat 59 cm leveitä. Kapeammat kaapit ovat yleensä jenkkikaappeja, mutta lopulta löytyi tuo yksi ainoa Whirlpool, jossa oli jääkaappi ylhäällä ja pakastin alhaalla mutta leveyttä vain reilu 55 cm. Vaan eihän sekään sitten mennyt kerralla maaliin: pakastimen oven tiivisteissä oli vikaa ja kaapin oltua vuorokauden päällä oli pakastin jo aivan täynnä jäätä. Pakastimen ovi meni kokonaan uusiksi ja parisen viikkoa jouduttiin sinnittelemään pikkukaapilla (joka muuten oli sen aikaa eteisessä kun ei muualle mahtunut), mutta nätisti virhe hoidettiin takuun piikkiin.

Keittiön seinät olivat aiemmin beiget ja niihin mies suti omasta keittiöremontistamme jääneen Tikkurilan kosteutta kestävän Luja-maalin sävyssä Kinos. Freesiytyi aika tavalla keittokomeron koko ilme! Betonia jäljittelevä laminaattitaso on armollinen roiskeille ja muruille, tykkäsin sen sävystä kun ei taittanut liikaa mihinkään. Valkoisen peruslaatan olisin itse ehkä latonut eri tavalla ja mahdollisesti laittanut saumat tummalla, mutta ihan kiva kyllä noinkin. Kaksiosaisen altaan koin hankalaksi, mielestäni yksi iso pesuallas olisi tuossa tilassa toimivampi – nyt kummassakaan altaassa ei mahtunut tekemään kunnolla mitään. Naulakko on H&M Homesta, ostin noita kaksi tarkoituksena laittaa toinen makkariin mutta se jäi lopulta laittamatta kokonaan.

Olohuoneessa myös toinen pitkä sivu oli tiiviisti täytetty. Ovensuussa heti oli Ikean Stuva-hoitopöytä (vanhalla etusarjalla), tason alla Orthexin muoviboxeissa vaippoja yms. sekä vetolaatikoissa vaatteita (yksi laatikko tytölle, toinen pojalle ja isoin pyyhkeille, harsoille ym. tarvikkeille). Koloissa olevat House Doctorin säilytyspussit vetivät sisäänsä niin vauvalelut kuin taaperon ruoka- ja ravintolaleikkien tarpeistonkin. Leluja oli jonkun verran myös Ikean mäntyisessä Ivar-kaapissa, alin hylly oli varattu tyttären kirjoille. Ivar oli pienen syvyytensä ansiosta erinomainen tuohon kohtaan, ei ollut mitenkään tiellä mutta veti yllättävän paljon tavaraa. Kaapin alle tosin oli pakko laittaa muutama palikka, jotta ovet sai kunnolla auki ilman että ne laahasivat lattiaan.

Hoitopöydän ja oviaukon väliin mahtui just sopivasti kissanvessa, toisella puolella taas oli paikka Barbin pömpelille. Parimetrinen Ikea-työpöytä päätyi meille miehen työkaverilta edullisesti ja oli yllättävän toimiva ratkaisu, kun keskellä oli laatikoston verran säilytystilaakin jaettavaksi. Ikkunan viereen saimme mahdutettua joskus Fb-vaihtopalstalta löytämäni Ikean pukkijalan, joka toimi kapeana sivutasona muutamalle viherkasville ja lisäksi hyllyille mahtui rompetta Hayn säilytyslaatikoissa. Pöydän yläpuolelle saimme kuin saimmekin syksyn aikana laitettua pöydän kanssa saman levyisen hyllyn, joka koostui House Doctorin Apart-kannattimista ja sopivaan mittaan sahatusta liimapuulevystä. Niin kauniit kuin nuo kannattimet ovatkin, kovin käytännölliset ne eivät noin pitkän levyn kanssa olleet ja hylly toimikin lähinnä vain kasvien ym. kevyiden juttujen (ei siis esim. kirjojen) säilytykseen.

Laverisohvan selkänojan virkaa toimitti sekalainen seurakunta tyynyjä.

Keittokomero, olohuone ja makuuhuone kokivat ennen muuttoamme raikastuskäsittelyn, kun seinät ja patterit saivat pintaansa puhtaan valkoisen maalin. Makkarista rapsuteltiin pois useampi kerros tapettia, olohuoneessa taas oli päätyseinä ollut jo vuosia räikeän oranssi patteria myöten ja muut seinät samaa beigeä keittokomeron kanssa. Olkkarin isoimpaan seinään sudin rv30+ raskausmahani kanssa pari kerrosta Kalklitir-kalkkimaalia, sävy oli muistaakseni Emma – oikein kaunis harmaa, joka ei taita mihinkään liikaa. Ruokapöydän läheisyydessä kalkkimaali ei ollut kaikista paras vaihtoehto (pyyhkimisestä jää jälki), mutta noin muuten on sanottava, että tuota kyseistä seinää olen kyllä monesti ikävöinyt jälkeen.

Tällainen siis oli väliaikaiskotimme vajaan puolen vuoden ajan! Vaikka välillä oli pinna kireällä, kun tavaraa joka paikassa ja pölyä tuntui kertyvän järkyttävästi ihan hetkessä, niin kivasti me siellä pärjättiin. Ja olihan se tosiaan poikamme synnyinkoti, sinä syksynä perheestämme tuli täydellinen. ♥

Tyylikkäästi näin 2,5 kuukautta myöhässä on hyvä ottaa käsittelyyn kuopuksen puolivuotiskatsaus, hups ja oho. On kyllä ihan käsittämätöntä miten nopeasti aika menee, kun just vasta poika täytti yksi ja nyt siitä on jo kohta yhdeksän kuukautta! Jos ekan lapsen kohdalla viisarit lähti juoksemaan vauhdikkaammin, toisen lapsen kanssa ne kiitävät jo raketin lailla… Joka päivä sitä ihmettelee, miten tyyppi on jo niin iso mutta tavallaan kuitenkin vielä ihan pieni. Kuopus varmaan tuntuu äidin vauvalta hamaan tulevaisuuteen, hihi.

Collegepaita – Mini Rodini, ribbileggarit – Jamie Kay.

Poika 1,5 v.

Luonteeltaan iloinen veijari, joka kiitää tuulispäänä asiasta ja paikasta toiseen keksien kaikenlaisia jekkuja – ja monesti vain nauraa mennessään. Ei pahemmin jännitä tai pelkää mitään (paitsi koiria vähän), mutta uusissa tilanteissa katselee yleensä hetken aikaa ennen kuin hyppää mukaan. Epämukavuusalueella tulee helposti itku silmään ja pitäisi päästä syliin; tällainen hetki oli mm. kun isä ekaa kertaa parturoi pojan hiukset puolitoistavuotispäivän tienoilla. Sitä ei tosin tiedä oliko syynä suriseva kone vai putoilevat hiukset, sen verran kauhistuneena kaveri hoki lällä, lällä (eli roska) hiusten varistessa lattialle… Muutenkin minimies on hippasen pakkomielteinen roskien, avonaisten kaapinovien ym. suhteen – mistä lie tällaisen ominaisuuden perinyt. :P

Syö reippaasti itse ja kiukustuu, jos yrittää auttaa. Puuroa yms. kauhaisee lusikkaan niin paljon kuin kerralla saa ja sitten vain ääntä kohti. Hivenen sotkuista homma on vielä, yllätys… Käyttää lusikkaa ja haarukkaa onnistuneesti, samoin tavallisesta mukista juominen sujuu. Aamuisin vatsa tuntuu pohjattomalta, puuron jälkeen uppoaa vielä helposti ainakin yksi leipä ja ehkä jugurttiakin. On hieman nälkäkiukkutyyppiä, mutta myös nirsoilua esiintyy: melkein mikä tahansa ruoka uppoaa tuoreeltaan, uudelleen lämmitettynä ei kovinkaan hyvin. Ruokailun päätteeksi alkaa repiä ruokalappua pois ja toteaa kiiiissshhh.

Nukkuu suht hyvin – vihdoinkin! Jouluna (eli 1 v 3 kk iässä) alkoi yhtäkkiä nukkua kokonaisia öitä, mikä oli äidille niin ihmeellistä ettei äiti oikein vieläkään osaa nukkua läpi yön heräämättä. Toisinaan itkeskelee yöllä kerran-pari, mutta nukahtaa uusiksi kun näkee että äiti/isä on paikalla. Päiväunet (1,5-2,5 h) nukkuu sisällä omassa sängyssään ja unille mennään päivällä kun näyttää siltä, joskus hyvinkin pian aamuhommien jälkeen. Ymmärtää jo hienosti, kun pyytää hakemaan sadun että nyt mennään päikkäreille – käy hakemassa kirjan ja kiipeää nukkumahuoneen keinutuoliin lukemaan.

Liikkuu vauhdilla lokaatiosta toiseen, joko kävellä töpöttää taaperomaisen suloisesti tai juoksee hieman etukenossa kädet takaviistoon suunnattuna kuin mäkihyppääjällä. Lähti kävelemään 1 v 2 kk iässä – neljän polvesta puhkikulutetun housuparin jälkeen… Aika nopeasti siirtyikin sitten kulkemaan pystyasennossa, ainoastaan talvella ulkoillessa kävely ei hotsittanut ja eteni lumessa lähinnä nelinkontin (tai seistä nökötti huutaen keskellä pihaa). Kävelyn jälkeen kuvioihin tuli myös kiipeily, siis ihan joka paikkaan! Sen verran monta kertaa tyyppi löytyi ruokapöydältä istuskelemasta, että oli pakko kasata tuolit päällekkäin nurkkaan ja kaataa muutkin lasten tuoleista keittiöjakkaraan lattialle, jottei niitä työnnetä johonkin kiipeilyn avuksi. Puolapuita oppi kiipeämään ylös, tovia myöhemmin onneksi myös alas.

Leikkii niin siskon kanssa kuin itsekseen, jälkimmäiset ovat vielä suht lyhyitä hetkiä. Siskon kanssa leikit ovat luonnollisesti siskon keksimiä: kotileikki, retkellä käyminen jne. Toisinaan ne sujuvat erinomaisesti, toisinaan taas poika innostuu sohlaamaan ja siskolla menee hermot. Unikaverit ovat minille tärkeitä, erityisesti isosiskon aikoinaan lahjaksi saama tuossa kuvassakin pojan takaa pilkistävä kissapehmo, jonka perään taapero huutelee tättääääää! mennessään nukkumaan ellei kissa ole valmiiksi sängyssä.

Lukee mielellään ja yksi lempipuuhia onkin istua kirjahyllyn vieressä selaten kaikki kirjat järjestäen läpi; ei siis vain temmo niitä lattialle kasaan, vaan ihan oikeasti selaa jokaisen niistä ennen kuin siirtyy seuraavaan. On samanlainen lukutoukka kuin siskonsa ja luettavaksi kelpaa mikä tahansa kirja/lehti/mainos. Välillä juoksee innoissaan leikkihuoneesta kirja kädessä ja hihkuu tättä tättä tai pappa pappa.

Katsoo joskus siskon kanssa Pikku Kakkosta, mutta useimmiten ei jaksa kovin pitkään keskittyä vaan kipittää leikkeihinsä. Työhuoneeseen karkaa näppäilemään tietokoneita heti jos silmä välttää, tosin se taitaa olla enemmänkin vain hauska leikki.

Harrastaa samaa sirkusjumppaa kuin aiemminkin. 1-vuotispäivän jälkeen kävimme muutaman kuukauden vielä vauvasirkuksessa mutta jatkoimme sitten naperosirkukseen, jonne useampi kävelemään oppinut oli vauvaryhmästä siirtynyt. Keväällä ei ihan joka viikko ehditty sirkustelemaan lähinnä sairastelun tai äidin työkeikkojen takia.

Puhuu yksittäisiä sanoja, jotkut selkeämpiä kuin toiset. Sanoja alkoi tulla joulun tienoilla ja niiden oppimisjärjestys on ollut ehkä hieman hämmentävä. Ensin tuli pappa (tarkoittaen paitsi pappaa myös kaikkea moottoroitua, tämä oletettavasti siksi että pappa kävi syksyllä traktorilla tasoittamassa sorakasan meidän pihalla) ja mamma, sitten tättä (kaikki eläimet, yleensä kissa), vauva (babywipes-paketin kuvasta), nennä (nenä) ja huu (suu). Ruumiinosat osasi myös heti näyttää, mukaan lukien silmät ja korvat! Seuraavaksi keksi sanoa lällä, mikä tarkoittaa roskaa ja tietysti myös haluaa kiikuttaa jotain atomin kokoisia nukkapalloja roskikseen; vähän myöhemmin sana muuntui vielä monikkoon lälliä. :D Kakka tarkoittaa kaikkea mitä vaippaan tulee (tai tuli, yleensä sanoo tämän vasta jälkikäteen), jossain kohtaa alkoi kommentoida asioihin vauuuu ja kissaa silitti nääääin-lausahduksen kera.

Sairastelu on onneksi ollut suht vähäistä, vaikka joka kerta tuntuukin voi ei taas. Loppuvuodesta kuopuksella todettiin ensimmäinen (ja toistaiseksi ainoa, kop kop) korvatulehdus, muuten on lähinnä ollut flunssaa, yskää tai pientä lämpöä.

Vaipat ovat pääasiassa kertsejä, päivisin Muumien 6 tai Liberon 6 ja öisin Liberon 7, joka sekin painaa aamuisin kilon ja välillä jopa falskaa (edestä, kuinkas muutenkaan pojalla). Reittä pieni mies on saanut sen verran, että välillä kotona on kestovaipatkin käytössä, mutta hieman on äiti ollut laiska siinä asiassa. Lähinnä koska on päiviä, jolloin kolmessa vaipassa on kakkaa ja sen kanssa toimiminen on muutenkin niin uhhhh että herkästi jää kestot laittamatta. Potalla istuu aika epäsäännöllisesti vielä, kun ei oikein malta pysyä siinä; joskus tosin onnistuu jotain sinne saamaan aikaiseksi.

Vaunut ovat nykyään aika vähän käytössä, kun poitsu pääasiassa nukkuu päiväunet sisällä sängyssä eikä äiti (muka) kerkeä koskaan vaunulenkille. Maaliskuussa talossa oli Bugaboo Cameleon³ ja lisäksi loppusyksystä matkarattaiksi hankitut harmaat Mutsy Nexot, jotka ovat osoittautuneet muuten oikein näppäriksi paitsi pitkäjalkainen harppojaäiti osuu usein jalalla taka-akseliin. Seuraavassa puolivuotiskatsauksessa onkin tilanne varmasti ihan eri, sillä vaunutango tulee pyörähtämään vauhdikkaasti…

Mitat 1,5 v -neuvolassa: pituus 80,7 cm (53 cm), paino 10300 g (3610 g). Kasvusuunta on siis vihdoin ylöspäin! Myös vaatteissa on siirrytty osittain seuraavaan kokoon, 74/80-kokoisia laitettu pois ja käytössä on 80/86 sekä pienimmät 86/92-kokoiset. Vaatekaapin sävyt ovat aika maanläheisiä ja merkkeinä mm. Nosh, Marimekko, Mini Rodini, Kaiko, Mainio, Bobo Choses, Jamie Kay sekä Tinycottons. Jonkun verran löytyy kirkkaampiakin värejä kuten pojan ehdoton suosikki, serkkupojalta peritty Lindexin traktoripaita vihreällä pohjalla ja punaisilla kanttauksilla – hauskasti täydellinen match Gugguun viime syksyn salsa-punaisten collegehousujen kanssa.

Jotain muuta? Ensin tuli kokonaiset yöunet, muutama päivä sen jälkeen loppui imetys. Päivän ainoa imetyskerta oli yleensä aamuyöstä, jos mini yritti herätä liian aikaisin, ja kun unet alkoivat kestää heräämiseen asti niin se aamun imetys jäi pois ihan itsekseen, kun oli kiire aamupalalle. Jokunen päivä päälle 1 v 3 kk siis kesti imetystaipaleemme kuopuksen kanssa. ♥

Kurkkaa millainen isosisko oli puolitoistavuotiaana.

T-paita – Mini Sibling, rusetti – For Minis and Mommies, henkselihousut – Gray Label.

Vauva 12 kk

Luonteeltaan iloinen, utelias, päättäväinen, toisinaan itsepäinen. Villi viikari, joka on sekunnin sadasosassa tekemässä jotain kiellettyä. Sopeutuu suht helposti erilaisiin tilanteisiin ja muutokset tuntuvat enemmänkin kiinnostavan kuin järkyttävän. Leikkeihin on viimeisen kuukauden aikana tullut syvyyttä ja osaa leikkiä hienosti niin itsekseen kuin siskon kanssa.

Syö puuroa aamupalaksi ja usein myös illalla, paitsi välillä iltaisin korvataan esim. jugurtilla tai vastaavalla. Lämpimän ruuan kanssa harjoittelee kovasti syömistä lusikalla, joskus se jopa onnistuu mutta usein myös tekee niin, että ottaa ruuan lusikkaan ja sitten syö siitä sormin. On alkanut ilmoittaa vaativalla ääntelyllä mikäli ruokailussa on joku epäkohta eikä hänelle ole annettu samaa mitä muilla ja saatuaan pienen palan esim. leipää alkaa natustaa sitä tyytyväisenä.

Nukkuu vaihtelevasti; nyt on taas useampi viikko mennyt todella surkeilla yöunilla, kun pikkumies heräilee 1-3 h välein. Syynä lienee alaposkihampaat kulmurien vieressä, toinen tuli 1-vuotispäivänä läpi ja toinen pullottaa ikenessä – ymmärtäähän sen, että varmasti tekee kipeää. Heräämiset eivät tosiaan ole olleet mitään pientä käninää, vaan useimmiten sellaista suoraa huutoa… Päiväunet sujuvat paremmin, harvoin menee pipariksi vaikka oltaisiin jossain liikenteessäkin. Yleensä päikkäreitä on yhdet, mutta jos ekat ovat kovin aikaiset niin poika on alkuillasta niin väsy että puolen tunnin-tunnin tirsat ovat paikallaan.

Liikkuu vauhdikkaasti ja innolla paikasta toiseen, niin kotona kuin muuallakin. Viikko 11 kk -päivän jälkeen alkoi eräänä iltana nukkumaan mennessä harjoitella seisomista ilman tukea, ensin niin että irroitti otteensa yrittäen sitten pysyä pystyssä ja myöhemmin nousten suoraan lattialta ylös. Myös kävelykärryn kanssa eteneminen on alkanut sujua, minkä lisäksi työntää edellään kaikkea mikä sopivasti liikkuu (jakkarat, tuolit jne.) mutta ilman tukea ei ole askeleita vielä ottanut.

Osaa kävellä tuen varassa, nousta lattialta seisomaan tuetta, kiivetä lastenhuoneen pöydälle tuolin kautta (kääks!) ja sohvalle, laskeutua korkeammista paikoista peppu edellä (huh!), lukea kirjaa nätisti, halia pehmoleluja sekä antaa pusuja suu ammollaan.

Tykkää perheestä, lähisuvusta ja ystävistä, kissoista, sylissä olemisesta, lukemisesta, kylpemisestä, tavaroiden siirtämisestä ja laatikoiden tyhjentämisestä.

Inhoaa yksin sänkyyn jäämistä, hoitopöydällä olemista, kylpyajan loppumista, sitä jos ei pyytäessään heti pääse syliin, sähkövatkaimen ja imurin kovaa ääntä, jumppapalloa sekä isoja koiria.

Vaipat ovat enimmäkseen kertsejä, Muumien 5 sekä Liberolta päivisin 5 (myös housuvaipoissa) ja öisin 6. Reisien pyöristymistä jemmoissa oleviin kestovaippoihin odotellaan edelleen.

Vaunut ovat edelleen 2x Bugaboo eli täysmusta Cameleon³ + harmaa Buffalo Classic, joista kumpikin on jo hetken ollut myynnissä. Vaunuhullun elo vuonna 2018 ei ole kovin auvoista, kun myyminen on varsin takkuista ja kaikesta pitäisi luopua puoli-ilmaiseksi… Toisaalta en oikein vieläkään tiedä mitä tahtoisin tilalle, joten siinä mielessä ei haittaa myymisen hitaus. Paras kombo taitaisi olla hyvät lenkkirattaat + näppärät autorattaat, mutta se istuimen käännettävyys “hieman” pienentää valikoimaa.

Mitat 1 v -neuvolassa: pituus 73,4 cm (53 cm), paino 8360 g (3610 g). Kasvu junnaa siis edelleen, painoa sentään oli tullut jonkun verran paremmin aiempaan verrattuna. Atopiaa vai allergiaa -selvittelyt jatkuvat ja vaikka iho välillä oli jo parempi, on nyt taas ihottumaa ollut enemmän ja lisäksi poskissa on jatkuvasti kuivat läiskät. :/ Vaatteista on kuitenkin saanut 74-kokoiset laittaa pois, myös viimeiset 68/74 Mini Rodinilta. Seuraava tuplakoko on aika jätti vielä, joten muiden merkkien 74/80 ovat passeleita tällä hetkellä – minimiehen garderobissa on edustettuna mm. Nosh (luonnollisesti), Kaiko, Mainio ja Bobo Choses.

Jotain muuta? Toisestakin vauvavuodesta selvitty suurin piirtein järjissä, huh! Univaje on toki aikamoinen, mutta jotenkin tämän toisen kanssa se ei tunnu ihan niin raskaalta. Ylipäänsä fiilis toisen lapsen kanssa on aika erilainen kuin ensimmäisen, pinna on (ainakin jossain määrin) pidempi ja kuopus saa anteeksi asioita helpommin. Vauva-ajasta luopuminen on henkisesti ollut yllättävän rankkaa, vaikka tavallaan jo odottaa näkevänsä millainen tyyppi hänestä tuleekaan. ♥

Millainen isosisko oli yksivuotiaana? Se selviää täältä.

T-paita – Maed for Mini, housut – Jamie Kay.

Vauva 11 kk

Luonteeltaan pääsääntöisesti iloinen ja nauravainen. Viime aikoina on ollut selkeästi huomattavissa luonteen kehittymistä: tyyppi on alkanut kiukutella, jos ei saa tehdä jotain. Ja siis ainakin yli puolet ajasta toki ollaan jossain muualla kuin leikkimässä nätisti leluilla… Lemppareita on mm. keittiön alimman laatikon tyhjentäminen (siellä on lasten mukeja ym. niin poika ottaa jokaisen mukin yksitellen ja “juo” vuorotellen niin monesta kuin ehtii :’D), roskiskaapin avaaminen, kauppaan menossa olevien palautuspullojen ja -tölkkien käpisteleminen, tv-tason kaapista tavaroiden tyhjentäminen – ja niin edelleen.

Syö aamuisin puuroa, nyt öljylisällä kun paino on junnannut paikallaan. Päivällä menee 1-2 lämmintä ruokaa yleensä sormiruokaillen, välipalaksi hedelmää yms. ja illalla monesti taas puuroa. Meillä on ollut hieman ongelmaista tämä ruokailujen mahduttaminen päivään, kun harvoin ollaan aamupalapöydässä ennen kymmentä ja usein poitsu menee jo ennen kahtatoista päiväunille. Opeteltavaa siis erityisesti vanhemmilla! Aiemmin minimies söi hyvällä halulla about kaikkea, nyt on ollut vähän enemmän nirsoilua – tai ehkä se on vain kyllästymistä. Hedelmät ovat edelleen kaikista mieluisimpia herkkuja.

Nukkuu taas vähän paremmin kesähelteiden väistyttyä. Välillä heräilee monta kertaa ihan jo parin ekan tunnin aikana, sitten taas koisaa autuaasti useamman tunnin pätkän. Yösyömisiä on koitettu vähentää niin, että pääsääntöisesti iltatissin jälkeen seuraavaksi saa aikaisintaan aamuviideltä ja siinä välissä pyritään rauhoittamaan muilla keinoin. Samanlainen nukkuja vaikuttaa kyllä olevan kuin siskonsakin eli itsekseen ei rauhoitu takaisin uneen, vaan vaatii aikuisen läsnäolon. Päiväunet nukkuu yleensä rattaissa ulkona, pituus voi olla mitä tahansa 1-3 h välillä. Joskus ottaa lyhyet torkut vielä illalla viiden-kuuden maissa, mutta ne eivät aina ole pakolliset. Iltaunille 21-22 paikkeilla kuten siskokin.

Liikkuu enimmäkseen jo kontaten, vauhti on aikamoinen! Nousee seisomaan kaikkea mahdollista vasten ja hetkittäin jopa koittaa vähän irroittaa otettaan, seisominen on siis tukevoitunut ja nykyään asettuu ihan jalkapohjat lattiaan. 11 kk -päivää seuraavana iltana alkoi ihan smoothisti tepastella sohvapöytää ympäri, aiemmin ei ole minkään sortin kävelyinnostusta näkynyt. Myöskään käsistä kiinni pitämällä harvemmin kävelee, vaan nostaa jalat saman tien ilmaan.

Osaa liikkua varsin sutjakkaasti, seisoa tukevasti tukea vasten, kiivetä erinäisiin suht matalalla oleviin paikkoihin (mm. naulakon alaosa eteisessä), vilkuttaa, haluta syliin, laittaa asioita sisäkkäin, lukea kirjaa (eikä vain syödä/repiä sivuja). Jotenkin nyt viimeisen kuukauden aikana tyyppi on kehittynyt hurjasti eikä tunnu enää yhtään vauvalta! Niin se vauvavuoden loppu häämöttää…

Tykkää siskosta, isistä ja äidistä, mammasta ja pappasta, kissoista, leikkimisestä (Duplot, Fisher-Pricen talo asukkeineen, leikkikeittiö kaikkine kilkkeineen, Mauri Kunnaksen purkkipyramidi jne.), lukemisesta, laatikoiden tyhjentämisestä sekä kylpemisestä, erityisesti siskon kanssa yhdessä.

Inhoaa hoitopöydällä olemista, kylpyhetken päättymistä, yksin sänkyyn jäämistä, kun ei pääse mukaan siskon leikkeihin ja sitä kun jotain kielletään.

Vaipat ovat edelleen koon 5 Liberot, myös housuvaipat ovat alkaneet istua vähän paremmin. Kestovaippojen käyttö on taas jäänyt vähemmälle, kun poika on niin kokojen välissä jo olemassa olevan repertuaarimme vaipoissa enkä halua ostaa yhtään mitään lisää ennen kuin saan aikaiseksi myydä vanhoja alta pois. Lisäksi kiinteämpää tuotosta on välillä ollut monta kertaa päivässä, mikä on ihan tarpeeksi sotkuista putsattavaa kertsienkin kanssa.

Vaunut ovat tällä hetkellä Bugaboo-kaksikko, Cameleon³:t ovat saaneet rinnalleen jytkymmät Buffalo Classicit. Ajatuksena oli että isompirenkaiset Buffalot toimisivat paremmin täällä maalla, mutta Camien ketteryyteen tottuneena ne tuntuvat älyttömän raskailta. Taitaa siis käydä niin, että molemmat päätyvät myyntiin ja tilalle tulee jotain muuta. Se on vielä vähän auki mitä, mutta katsotaan nyt ensin menevätkö nuo kummatkin edes kaupaksi. Jotkut autoystävälliset pikkurattaat voisivat olla jees, niissä vaan tökkii se että suurin osa on vain kasvot menosuuntaan.

Mitat reilu 10,5 kk -kasvukontrollissa olivat lähes samat kuin kuukautta aiemmin, paino oli jopa laskenut vähäsen. Ihottumaa ei nyt ole hetkeen ollut muuten kuin välillä pieni läiskä jalassa, mutta allergia saattaa vaikuttaa myös kasvuun – niiden osalta selvittely jatkuu. Pituutta on nyt siis 74 cm paikkeilla ja helteiden jälkeen on saanut pienellä jännityksellä pukea pitkiä vaatteita. Mini Rodinin 68/74 onkin jo aika nafti, 74/80 tai 80 muilta merkeiltä ovat selkeästi sopivampia. Viimeisen kuukauden aikana en ole ehtinyt lasten garderobeja ihmeemmin pähkäillä, mitä nyt paria uutta merkkituttavuutta (Maed for Mini ja Les Petits Vagabonds) tilasin kesäalen loppualesta kokeiluun.

Jotain muuta? Ensimmäiset poskihampaat tulivat läpi hieman ennen 11 kk -päivää, molemmat kulmahampaan viereiset hampaat ylhäällä. Kyllä on kuolaa riittänytkin, ekaa kertaa jopa niin että harkitsin ottavani jonkun sortin kuolalapun käyttöön.

Tsekkaa miten esikoisella sujui hommat samassa iässä.