AvainsanaListausta

Body – Nosh, housut – Kaiko Clothing.

Vauva 5 kk

Luonteeltaan on hyväntuulinen ja iloinen, hymyilee erityisesti siskon hassutteluille. Lattialla ollessaan koittaa käskyttää äänekkäästi niin leluja kuin omia raajojaan, jotta pääsisi liikkumaan johonkin suuntaan. Viihtyy ihmisten keskellä, välillä tosin tulee yhtäkkinen vierastuskohtaus, joka kuitenkin menee aika äkkiä ohitse.

Syö edelleen rintamaitoa täysimetyksellä eikä pullon kelpuuttamisenkaan suhteen ole tullut mitään muutoksia. Neuvolassa terkkasijainen oli kovin hämmästyneen oloinen, ettei poika ole mitään vielä maistellut – kai nykyään sitten vaan on niin harvinaista että joku oikeasti täysimettää sen 6 kk. Pituutta ei ollut kuukaudessa tullut kovin paljoa, mutta painoa ok ja onhan tässä ollut niin liikkumaan opettelua, hampaiden pykäämistä kuin räkätautiakin. Tyyppi seuraa kyllä kiinnostuneena meidän muiden ruokailua ja pöydältä yrittää tempoa asioita, mutta niin syömävalmiilta ei vaikuta etteikö tässä muutaman viikon vielä voisi odottaa.

Nukkuu pääsääntöisesti ihan kelvollisesti (= 2-3 herätyksellä yössä), mitä nyt välillä on sellaisia “sekoiluöitä”, että saa vähän väliä olla rauhoittelemassa ja/tai syöttämässä. Pinnasänkyyn siirtyminen meni yllättävän kivuttomasti ja yöt rauhoittuvat selvästi; yhden kerran nukkui jopa kokonaisen yön! Aamuisin on alkanut heräillä aiemmin, joskus 7-8 välillä jo (meille se on todellakin jo), mutta silloin ei yleensä jaksa kukkua kuin ehkä tunnin verran. Jos on nukkunut normaalisti ja herää ysin jälkeen, on suunnilleen puolenpäivän jälkeen valmista kauraa ekoille parin tunnin päikkäreille. Alkuillan nokoset (1-2 h) ottaa about viiden maissa ja yöunille käy ysin-kympin aikaan kuten siskonsakin. Päivällä nukkuu unet pääsääntöisesti ulkona vaunuissa, välillä kokeilen jättää sisälle mutta silloin usein herää aika nopeasti. Satunnaisesti rauhoittuu tutilla, mutta kovin aktiivisesti ei enää jakseta sitä tyrkyttää.

Liikkuu selältä vatsalleen sujuvasti, toisin päin on vielä hieman harjoittelemista mutta sitäkin jo tekee päivittäin. Lattialla pyörii akselinsa ympäri heti kun näkee jossain suunnassa jotain mielenkiintoista. Pari kertaa on hetken onnistunut työntämään itseään taaksepäin, mutta monesti se on sitä että nostaa yhtä aikaa kaikki raajat ilmaan ja mölisee itselleen, kun ei pääse liikkeelle. :’) Pinnasängyssä pyörii öisin kuin väkkärä eikä koskaan tiedä miten päin tyyppi sieltä seuraavaksi löytyy.

Osaa nauraa hekottaa, pungertaa istuma-asentoon, liikuttaa itseään jollain tapaa pitkin lattioita (kierien, möyrien jne.) sekä hurmata ihmisiä silmiin asti ulottuvalla hymyllään.

Tykkää sylittelystä, isosiskosta, bodyn vetämisestä pään yli, vauvasirkuksesta ja pehmeistä kahisevista leluista (mm. Mauri Kunnas -pehmokirjasta) sekä kaikesta mitä saa helposti työnnettyä suuhun.

Inhoaa liian kauan odottamista, viileää vettä, kovia ääniä ja sitä, ettei osaa vielä liikkua kunnolla eteenpäin.

Vaipat ovat vaihtuneet kokoon 4, pääasiassa käytössä on Liberot tai Muumit. Kestohommat ovat olleet jäissä kunnan vesiongelmien takia, helpompi mennä kertseillä niin saa edes vähän harvennettua pyykkäämisväliä.

Vaunut ovat pysyneet muuten samoina, paitsi Emmaljunga Classic Sporteihin ostin käytettynä vaunukopan. Aiemmin rakastin niiden letkeää tuntumaa, mutta nyt jotenkin hytkyvä jousitus on melkeinpä ärsyttävää enkä oikein siitä citykopastakaan innostunut sen enempää. Onkohan musta tullut pesunkestävä Bugisti..? :P Olen edelleen oikein tyytyväinen Cameleon³-hankintaani, mutta Donkeyt saavat kohta jatkaa meiltä matkaa. Nähtäväksi jää mitä seuraavaksi tiedossa!

Mitat 5 kk -neuvolassa: pituus 66,2 cm (53 cm), paino 7160 g (3610 g). Nyt ollaan suunnilleen pisteessä, jossa poitsu on tuplannut syntymäpainonsa! Vaatteissa on käytössä 68-ja 68/74-kokoiset, jotkut 62 koon housut menevät edelleen ja toisaalta myös jotain 74 vaatetta on jo otettu käyttöön. Ehkä ekan kerran tuntuu siltä, että vaatekappaleet mahtuisivat hivenen pidempään päälle. Poika on vähän isosiskoaan pullerompi ja ne kaikista kapoisimmat bodyt ovat aika piukeita, mutta hoikahko hän kuitenkin on sekä pitkäselkäinen. Hyvin on taas huomannut miten saman merkin vaatteissakin on eroa: ainakin Mini Rodinin ja Noshin bodyissa on tullut vastaan sitä, että osa on selvästi leveämpiä ja lyhyempiä kuin toiset. Viime aikoina olen ollut erityisen ihastunut pojalla kotimaisen Kaiko Clothingin housuihin, kuvan violettien lisäksi kaapista löytyy samat vihreänä, vähän eri malliset punaisena ja lisäksi vielä seuraavassa koossa odottamassa mustat.

Jotain muuta? Hampaita on putkahtanut pari lisää, nimittäin yläetuhampaat – ja huhheijaa miten niitä väännettiinkin! Eikä se edes loppunut siihen, vaan myös niiden viereiset hampaat kuultavat ikenen läpi. Hiukset ovat harventuneet aika lailla, mutta edelleen päästä löytyy ihan kunnolla tummaa haiventa. Jonkun aikaa alun jatkuva turauttelu oli rauhallisempaa eikä kakkavaippoja tullut edes joka päivä, mutta nyt on taas vaihe että peräpää laulaa vähän joka vaippaan.

Kurkkaa osasiko isosisko saman ikäisenä jo liikkua vauhdikkaammin.

Body – Mini Rodini, housut – Littlephant for Lindex (tsek samat pökät isosiskolla), sukat – Liewood.

Vauva 4 kk

Luonteeltaan iloinen ja kujerteleva söpöliini, joka tykkää väläytellä hymyjään joka suuntaan. Vierastamista on ollut ehkä kerran tai kaksi, pääsääntöisesti siis ihan sosiaalinen tyyppi. Leikkimatto on viime aikoina ollut pop, kaarista roikkuville eläimille pitää jutella paljon ja välillä voi koittaa vähän maistaakin, jos jonkun lelun saa kiskottua tarpeeksi lähelle suuta. Viihtyy parhaiten mahallaan ja pitää päätään varsin tukevasti pystyssä.

Syö rintamaitoa täysimetyksellä, pullostakin syöminen sujuu tarpeen vaatiessa. Tavoitteenani on täysimettää myös kuopusta suositusten mukainen 6 kk, kun hän on normaalipainoisena syntynyt ja kasvaa hyvin ämmällä. Esikoiseen aikana kuulemani before one, food is just for fun on edelleen kelpo ohjenuora, ehtiihän sitä koko loppuelämän syödä oikeaa ruokaa. :) Maidon määrä on selvästi tasaantunut eikä enää tarvitse pelätä, että rinta olisi yhtäkkiä falskannut paidan märäksi. Imetysvälit eivät kovin pitkiä ole yölläkään, vaan pääsääntöisesti poika ruokailee 2-4 tunnin välein.

Nukkuu aika vaihtelevasti. Öisin unia on tullut vaivaamaan hulinat: välillä tyyppi herää ihan yhtäkkiä mölisemään ja samaan aikaan niin kädet kuin jalat vispaavat vimmatusti joka suuntaan. Pakko on myös yrittää kääntyä mahalleen ja kun se onnistuu, pitää huutaa sitä että onkin mahallaan… Poika on nukkunut yöt meidän välissä, mutta nyt on alkanut selvästi vaivata maidon tuoksu, jos mä olen liian lähellä. Pinnasänkyyn opettelu siis edessä, josko se helpottaisi sekä vauvan että äidin yöunia. Päiväunia kertyy yleensä kolmet; aamulla pari tuntia heräämisen jälkeen tulee eka simahdus, iltapäivällä vetäisee hyvällä tuurilla parin-kolmen tunnin unet ja alkuillasta vielä lyhyet tirsat. Muuton jälkeen ollaan välillä nukutettu myös vaunuihin pihalle, mutta siellä ei yleensä nuku kovin pitkään. Vaunu-unille pukemisessa lienee vielä opeteltavaa, jottei olisi liian kuuma tai kylmä.

Liikkuu varsin sutjakkaasti selältä vatsalleen, ensimmäinen kerta oli pari päivää ennen esikoisen synttäreitä ja se tapahtui hirvittävän möykkäämisen tuloksena. :D Kierähtää useimmiten oikean kyljen kautta, varmaan pitäisi koittaa aktivoida poikaa kokeilemaan myös toiselta puolelta. Vatsallaan pyörii akselinsa ympäri ja leikkimatolla ollessaan on pari kertaa jäänyt jumiin maton kaariin. Sylissä ja sitterissä (erityisesti Stokken newbornsetissä) punkeaa usein itseään istuvampaan asentoon.

Osaa siis liikkua jonkun verran, lisäksi tarttuu kaikkeen mahdolliseen ja vie kohti suuta niin omia käsiä kuin purulelua, harsoa, unirättiä, vanhempien kättä… Nauraa kiljahtelee, kun häntä leikittää “heittelemällä” ilmaan. Aloitimme vastikäään vauvasirkuksen ja siellä tuntuu nauttivan juurikin kaikista niistä sirkusliikkeistä. Myös isosiskon jutut ja lauleskelut naurattavat päivittäin.

Tykkää isosiskosta, vauvasirkuksesta, sylissä olemisesta, bodyn vetämisestä pään yli sekä roikkuvista leluista, joista lähtee jonkun sortin ääntä.

Inhoaa vaunuihin ja kaukaloon joutumista (kunnes hetken päästä nukahtaa), liian viileää vettä sekä sitä, jos ruokailun aloittaminen viivästyy (ja äitihän on tosi usein ihan liian hidas).

Vaipat ovat kokoa 3, viime aikoina on ollut Liberot käytössä ja myös Natyja testattiin, mutta niiden istuvuus ei ollut paras mahdollinen. Muumien kolmoset ovat turhan piukeita, joten niistä on nyt ostettu eka paketti nelosia. Kestoja ei viimeisen kuukauden aikana käytetty kertaakaan, mutta ne pitää ehdottomasti ottaa lähiaikoina taas kokeiluun; omakotitalossa kun kiinnittää aivan eri tavalla huomiota jätteen määrään…

Vaunut ovat muuton jälkeen olleet vähemmän käytössä, kun ei pahemmin ole tarvinnut liikkua mihinkään eikä tavaroiden järjestelyltä ole lenkillekään ehtinyt. Autoon tulee heitettyä mukaan Bugaboo Cameleon³ -runko kaukaloa varten ja niillä olen pari kertaa käynyt kävelemässä. Kylmemmällä ja/tai lumisemmalla kelillä käyttöön valikoituu ennemmin Bugaboo Donkeyt monona, kun niissä on paksumpi vuoritettu kuomu. Roudasin myös mun kotikotona olleet Emmaljunga Classic Sportit takaisin kotiin ja niihin on tarkoituksena hankkia koppa, sillä ne ovat ihanat työnnettävät ja siitä syystä epäilemättä parhaat lenkkeilyyn.

Mitat 4 kk -neuvolassa: pituus 65 cm (53 cm), paino 6850 g (3610 g). Vaatteista on suurin osa 62-kokoisista pistetty pois ja 68 otettu käyttöön, joskin yksi random 56 (nuo kuvan housut) on edelleen käytössä. Myös isompia sukkia piti kaivaa esiin, kun pienemmissä rupesi järjestäen valumaan kantapäät keskelle jalkapohjaa. Vaatekaappia on siis laitettu aika tavalla uusiksi kuukauden takaiseen verrattuna, mikä on sinänsä ihanaa kun saa uusia kuoseja käyttöön. Hyväksi havaittuja vaatteita olen hankkinut samoja seuraavassakin koossa, esim. Papun bodyja & housuja sekä Mini Rodinin mustaa basicia. Vähän on kyllä äidillä lähtenyt lapasesta 68/74-koossa, hupsista…

Jotain muuta? Eka harrastus on tosiaan aloitettu, isosiskon tapaan kyseessä on vauvasirkus kerran viikossa. Ennen muuttoa etsiskelin tietoa tulevan kotipaikkamme harrastusmahdollisuuksista ja oli iloinen yllätys huomata, että vauvasirkusta on täällä sama ohjaajajan vetämän kuin aiemminkin.

Aika samanlaista oli isosiskon meininki samassa kohtaa, paitsi mittojen osalta. :P

Body ja housut – Mini Rodini, sukat – Converse.

Vauva 3 kk

Luonteeltaan on naureskeleva hymypoika, kunhan vain perusasiat (ruoka, vaippa) on kunnossa. Hoitopöydällä tuntuu olevan paras paikka jutella, siinä samalla voi mukavasti vispata jaloilla sellaisella vauhdilla, ettei äiti tai iskä meinaa saada sukkia jalkaan. :D Viihtyy välillä jo itsekseenkin esim. leikkimatolla ja huiske vain käy, kun heppu yrittää ottaa roikkuvia eläimiä kiinni. Ei toistaiseksi ole vierastanut, vaan kaikille suodaan silmiin asti ulottuva hymy, jos poitsu sellaisella fiiliksellä on sillä hetkellä. Toinen ääripää on edelleen se dramaattinen itku, josta kuultaa pettymys kun jotain ei tapahtunut kuten hän on toivonut.

Syö rintamaitoa täysimetyksellä, toisinaan myös samaa tavaraa pullosta. Imetyskivut alkavat vihdoin olla voitettu, hurraa! Vaikka imuote välillä on huonompi, rinnanpäät eivät kuitenkaan enää kipeydy niin että imettäminen on viimeinen mitä tahtoisi tehdä. Tutti ei edelleenkään maistu enkä kovin aktiivisesti sitä edes yritä tarjota; johan sitä on viittä(!) erilaista tuttia kokeiltu tässä muutaman kuukauden aikana.

Nukkuu oikeastaan ihan hyvin, ainakin aiempaan verrattuna. Öisin heräilee pääsääntöisesti 2-4 tunnin välein, mutta syötyään nukahtaa yleensä nopeasti uudelleen. Erään kerran tempaisi jopa 6 tuntia yhtämittaista unta! Viime aikoina on välillä ollut pientä pyörimistä, lähinnä siis herään itse siihen kun poika on liikkunut niin että potkii jaloillaan mua mahaan. Päivän saattaa vetää pelkillä lyhyillä pätkillä, jonain toisena päivänä taas unta riittää useammaksi tunniksi kerrallaan. Noh, nelikuisen hulinoita odotellessa…

Liikkuu suht vähän, 2 kk -katsauksessa mainitun vatsallaan pyörimisenkin unohti parin kerran jälkeen. Kädet ja jalat toki vispaavat edelleen hulluna, mutta kääntymisyrityksiä ei toistaiseksi ole näkynyt. Sylissä ollessaan punkeaa usein itseään pystympään istuma-asentoon.

Osaa ihanasti ottaa kontaktia, hymyilee ja juttelee. Yrittää kovasti tarttua asioihin ja viedä niitä suuhun, välillä siinä onnistuukin ja esim. harso löytyy usein suun lähistöltä.

Tykkää olla sylissä ja muutenkin lähellä ihoa, vaikka on kyllä aika helposti hikoilevaa sorttia ja esim. yöunille käydessä on usein ihan hikinen nukahdettuaan tissille. Tuntuu kovasti tykkäävän myös leikkimaton kaarista roikkuvista eläinhahmoista, varsinkin ne kiinnostaa joista lähtee jonkun sortin ääntä.

Inhoaa nälkää, yksin olemista ja viileää vettä. Jos joudun laskemaan nälkäisen pojan ihan lyhyeksi hetkeksi vaikka sohvalle, menee naama saman tien kurttuun ja itku on todella dramaattinen.

Vaipat ovat edelleen kokoa 3, nyt on ollut lähinnä Muumit käytössä. Kestovaippoja ei olla hetkeen käytetty, kun en kerta kaikkiaan jaksanut sitä jatkuvaa vedellä pluttaamista (+ mulla oli käsissä superkuivat ihottumat). Ehkäpä voisi taas vaihteeksi kokeilla, kun täysin kakattomia vaippoja alkaa olla useammin. Osa kestovaipoista on tosin varmaan jäänyt jo pieneksikin, joten isompia pitäisi joka tapauksessa kaivaa esille.

Vaunut ovat pääasiallinen kulkupeli, kun liikun lasten kanssa kaupunkialueen sisällä joko kävellen tai bussilla. Bugaboo Donkeyt meillä on edelleen (puoli vuotta jo! :P), tuplina käytössä aika harvoin mutta laudalla sitäkin useammin. Marraskuun lopussa tilatut kokomustat Bugaboo Cameleon³:t saapuivat vihdoin ja niitä on nyt käytetty enemmän, niin laudan kanssa kuin ilman. Ihanan pienet ja ketterät ne kyllä ovat, sellaiset jokapaikankärryt. Ostin kaverilta niihin kaukaloadapterit, joten ne saavat tarvittaessa toimittaa myös autorattaiden virkaa. Pohdinnassa on, että mikäli tuplatarvetta ei talvellakaan sen kummemmin ole, kevään tullen saavat Donkeyt mahdollisesti lähteä eteenpäin. Vähän vahingossa meille kotiutui toisetkin uudet rattaat, punamustat Mountain Buggy Nanot, jotka ostin käyttämättömänä kanssahullulta hyvällä hinnalla – ei vain voinut jättää tilaisuutta käyttämättä. Niiden funktio on vielä avoin, mutta katsellaan katsellaan.

Mitat 3 kk -neuvolassa: pituus 61,5 cm (53 cm), paino 6175 g (3610 g). Viimeisetkin 50/56-kokoiset vaatteet on laitettu pois ja myös osa 62-kokoisista ovat jo käyneet nafteiksi, lähinnä bodyjen ja yöpukujen osalta. Noshilta koon 62/68 vaatteet ovat vielä turhan väljiä, mutta Papun vastaavat ovat ihan passeleita. Gugguun 62-kokoiset mahtuvat edelleen, Mini Rodinin 56/62 ovat siinä kintaalla että jäävät kohta pieneksi. Päänympärys on myös kasvanut sen verran (36 -> 41 cm), että pienimmistä pipoista on täytynyt luopua.

Jotain muuta? Ekat hampaat ovat jo läpi! 2 kk tultua täyteen huomasin imuotteen muuttuneen erilaiseksi ja pian sen jälkeen suu alkoi selkeästi vaivata, vaikka kuolaa ei lentänytkään samaan malliin kuin isosiskolla aikoinaan. Pahin vaihe oli päivää ennen kuin ensimmäinen hammas tuli esille, tissit olivat älyttömän kipeät kun vauva silleen “narskutteli” ikenillä syödessään. Heti hampaan puhjettua imuote taas parani, huh. Toinen hammas ehti tupsahtaa näkyville juuri ennen 3 kk -päivää. Mun suvussa on tapana tehdä hampaita aikaisin, mutta tämä 2,5 kk oli kyllä ennätys äitini mukaan.

Kurkkaa myös mitä esikoiselle kuului samassa iässä.

Kietaisubody – Nosh, housut – Lindex, sukat – Converse. (Martinexin viltti saatu blogin kautta.)

Vauva 2 kk

Luonteeltaan on iloinen tarkkailija. Poika vaikuttaa usein hieman varautuneelta uusissa tilanteissa ja möllistelee silmät suurina ympärilleen, äidin tai isin sylistä tottakai. Väläyttelee hurmaavia hymyjään about kaikille, jotka jaksavat hetken ihastella hänen suloisuuttaan. Ärsyyntyminen asiaan x saa edelleen kiihtymään nollasta sataan todella nopeasti ja toisinaan jos nälkä yhtäkkiä iskee, aiheuttaa esim. vaipan vaihto sellaisen totaalikilahduksen ja itku on laatua säetvoiollatosissas. Pientä draamakuningasmaisuuttakin siis löytyy.

Syö rintamaitoa täysimetyksellä, äidin ollessa liesussa saa ämmää pullosta ja suostuu onneksi siitä myös syömään. Paljon otan vauvaa mukaan blogi- ym. tapahtumiin, mutta välillä on ihanaa päästä ihan itsekseen tai pelkän esikoisen kanssa. Imetyskipua on edelleen jonkun verran, erityisesti jos heppu on roikkunut tissillä pitkin yötä. Rintakumin kanssa syöminen ei kuitenkaan enää tahdo onnistua, joten ei auta muuta kuin kestää. Olen huomannut pientä suihkuamisongelmaa, joten asennon vaihtaminen takakenoiseen istuma-asentoon vauva mahan päällä pötköttäen on helpottanut huomattavasti niin imuotetta kuin pulautusten määrääkin. Paha vaan kun öisin välillä nukahdan siihen asentoon ja aamulla on kroppa mukavasti jumissa…

Nukkuu vähän jo paremmin eikä enää jää öisin kukkumaan hereille kuin joskus poikkeustapauksessa. Tuntuu olevan sellainen tyyppi, joka ei oikein meinaa saada unen päästä kiinni ilman, että on tissi suussa… Tutti kun ei edelleenkään kelpaa, ei vaikka niitä on kokeiltu useampaa erilaista. Poika nukkuu mun vieressä (ja isä sohvalla kun ei uskalla kylkeä kääntää vauvan ollessa välissä), sillä oma sänky aka äitiyspakkauslaatikko ei ole ollut mikään menestys – on nukkunut siellä maksimissaan joku pari yötä.

Liikkuu matolla mahallaan ollessa välillä akselinsa ympäri, mitä en todellakaan kuvitellut näin pienen tekevän. Kääntymistä selältä mahalleen ei sentään ole vielä yrittänyt harjoitella. Raajoillaan vispaa kyllä aivan hulluna, kun makoilee esim. hoitopöydällä. Lisäksi yrittää sylissä ponnistaa jaloillaan ylöspäin, erityisesti nälkäisenä.

Osaa kannatella päätään päivä päivältä vahvemmin ja ekat vauvasirkusliikkeetkin on jo kokeiltu (ihan pienimpien ryhmä on 2-7 kk ikäisille). Hymyilemisen lisäksi on alkanut jutella, voi että miten se pulun kujerrukselta kuulostava jokeltaminen voikin olla söpöä!

Tykkää nukkua pää äidin kainalossa ja myös syli on erittäin pop. Kuopus kaipaa selvästi enemmän läheisyyttä kuin siskonsa aikoinaan eikä pahemmin viihdy yksikseen. Sitterissä pysyy rauhallisena jonkun aikaa, jos vain näkee mitä äiti touhuaa. Myös erilaiset kantovälineet ovat olleet ihan pelastus.

Inhoaa yksin olemista ja kantovälineet ovat tosiaan olleet kovalla käytöllä. Meillä oli lainassa Tula Free-to-Grow -kantoreppu ja ostin sellaisen omaksikin kun sai hyvällä alella, mutta se lähti nopeasti eteenpäin kun väärä kuosi jäi vaivaamaan. :P Nyt lainassa on Manduca, joka tosin Tulan jälkeen tuntuu aika kamalalta. Enemmän käyttöä onkin viime aikoina ollut Ellevillin puuvillaisella kantoliinalla, jonka sitominen on kerta kerralta helpompaa. Tekisi mieli hankkia toinen vähän pidempi liina rinnalle, mutta ehkä ensin kuitenkin joko se reppu tai sitten rengasliina.

Vaipat ovat kokoa 3, malliltaan parhaita ovat yllättäen Liberot ja myös Muumit istuvat ihan ok. Kestovaippoja on jonkun verran käytetty kotona, mutta ärsyttää olla jatkuvasti huuhtelemassa vaippoja, kun 90% kerroista sieltä löytyy kakkaa pienempi tai isompi turaus. Jospa uudella innolla sitten kun (toivottavasti!) märkien pierujen ja kakan määrä hieman vähenee.

Vaunut ovat pääasiassa Bugaboo Donkeyt monona ja tarvittaessa lauta esikoiselle, joskus harvoin myös tuplina. Autoilukäytössä olleet Easywalker Moseyt lähtivät uuteen kotiin, joten Black Friday -alennusten houkuttelemana pistin hyvän tovin haaveissa olleet rattaat tilaukseen. Seuraavaksi tiedossa pelkkää mustaa, all black!

Mitat 2 kk -neuvolassa: pituus 59,3 cm (53 cm), paino 5580 g (3610 g). Kasvaa siis hienosti pelkällä ämmällä! Koon 62 vaatteet on kaivettu esiin ja suurin osa 56-kokoisista laitettu pois, tosin Noshin ja Papun 50/56 bodyt menevät edelleen ongelmitta kiitos tuplaneppareiden. Gugguun bodyt ovat malliltaan mukavan kapoisia, joskin hihat niissä on älyttömän pitkät. Housuista on testattu trikoopantseja, jotka ovat reiluhkot mutta vyötärökiristyksen ansiosta kuitenkin ihan käyttökelpoisia. Sen olen saanut todeta, että myöskään pojalle ei Mini Rodinin housut istu – ovat kerta kaikkiaan liian leveitä vyötäröltä. Bodyt sen sijaan ovat hyvän mallisia ja tarpeeksi pitkiä, kun taas Lindexin bodyissa tuntuu selkäosa loppuvan auttamatta kesken.

Jotain muuta? Ristiäiset pidettiin reilu viikko ennen kaksikuukautispäivää ja ihanat juhlat olivatkin. ♥ Nimi saatiin papereihin jo viikkoja aiemmin käydessämme tapaamassa kastepappia, vaihtoehtojen pallottelusta huolimatta nimeksi tuli se sama, jonka olimme silloin antaneet sairaalaan. Ja on sanottava, että ei hän kyllä kenenkään muun näköinen edes ole.

Tsek myös millainen isosisko oli 2-kuisena.

Vaunukategoriassa on vuorossa tällä kertaa vertailua Easywalkerin rattaista, kuten edellisessä esittelyssä vähän lupailin. Postauksen rataspari on siis vanhempi, vuoden 2013 Mini sekä aika perusteellisesti uusiksi suunniteltu Mosey, joka on kankaita ja pieniä detaljeja lukuun ottamatta sama kuin uudempi Mini. Tämä voisi olla myös vanhempi vs. uudempi Mini -vertailu, mutta mulla ei ole koskaan uudempia Minejä ollut vaan pelkästään Moseyt – ja nekin itse asiassa kahdesti. :D

Yhtäläisyyksiä tällä kaksikolla on lähinnä perusjutuissa: muotokieli on samanlainen, koossa ja painossa on eroa vain nimellisesti, rattaiden ilmettä on helppo vaihtaa toisen värisillä kankailla (vrt. uusin versio Mosey+, jossa kiinteä kuomu). Työntötuntuma on periaatteessa aika samanlainen, mutta painopistettä on Moseyssa muutettu sen verran, että keuliminen esim. kanttareiden yli on jonkun verran helpompaa. Leveyttä rattailla on sama 54,5 cm, pituudessa aisa lyhimmillään Minit vievät voiton useammalla sentillä. Kummatkin ovat joka tapauksessa erinomaiset pikkurattaat julkisilla kulkiessa.

Teleskooppiaisa on samaa tyyliä ja säätyy molemmissa samalla tavalla, mutta joitakin pieniä eroja niissäkin silti on. Vanhoissa Mineissä säätönappien klipsut ovat valkoiset ja aisan keskellä on Mini-automerkin logo. Moseyssa taas aisaan on lisätty nahkaosan rajalle pienet koukut, jotka ovatkin varsin kätevät sellaisille ei kovin painaville kantamuksille ja pitävät esimerkiksi organizerin nätisti paikallaan.

Yksi merkittävä ero on renkaissa, sillä vanhoissa Mineissä on ilmakumirenkaat ja Moseyssa ne on muutettu vaahtotäytteisiksi. Kuvissa näyttää aivan kuin nuo puhkeamattomat olisivat isommat kooltaan, todellisuudessa ilmakumeissa on halkaisija puoli tuumaa enemmän. Herää tietysti kysymys saisiko näitä renkaita vaihdettua päittäin – eturenkaat tietääkseni sopivat suoraan uudempaan runkoon, mutta takarenkaiden kiinnitystapit ovat harmi kyllä eri pituiset. Koska renkaissa on eroa, myös jarrut on eri tavalla toteutettu. Moseyn jarrupoljin on suht ylhäällä taka-akselin keskellä, Minin taas takarenkaiden vieressä. Mun mielestä kumpikaan toteutuksista ei ole kätevimmästä päästä, sillä molemmat ovat ehkä hieman hankala saada päälle. Voi toki olla, etten mä vaan osaa…

Vanhojen Minien tavarakori on uuteen verrattuna jonkun verran pienempi, malli kuitenkin hyvin samanlainen. Käytettävyys sen sijaan on Mineissä selvästi huonompi, sillä riippuen selkänojan asennosta istuimen ns. nivelosa ahmaisee tavaratilan yläosasta yllättävän ison palan. Molemmissa rattaissa kankaista tavarakoria on helpoin käyttää sivuista, mutta Minien koriin ei istuimen ollessa pystyasennossa meinaa oikein saada mahtumaan mitään vähänkään isompaa – ainakaan ilman kirosanoja. Moseyssa kori on huomattavasti helppokäyttöisempi ja vetää tavaraa yllättävän paljon, vaikkei olekaan kooltaan mikään jätti.

Kasaustapa onkin sitten taas aivan erilainen. Mineissä on kummallakin sivulla pyörylät, joita painamalla ja kääntämällä istuin (oltava makuuasennossa) taittuu kahtia ja runko menee kasaan. Varsinaista kasauslukkoa ei ole, mutta rungon saa lukittua tavarakorin toisessa reunassa olevalla klipsillä (joka menee helposti rikki – been there, done that). Kätevää tässä kasaustavassa on se, että rattaat saa seisomaan pystyssä itsekseen, mikä on esim. säilytyksen kannalta aika mahtavaa. Moseyta kasatessa taitetaan ensin selkänoja eteen istuinosan päälle, minkä jälkeen kiskaistaan penkin alla olevasta kahvasta niin että runko menee kasaan. Moseysta se automaattinen kasauslukko löytyy, joskin runkoputket pitää saada tarpeeksi lähelle toisiaan jotta lukko ylipäätään lukittuu ja tähän vaikuttaa mm. eturenkaiden asento. Myös Moseyssa pystysäilytys on mahdollista (ei tosin yhtä kätevää kuin Mineissä), kun kasaamisen jälkeen ottaa selkänojan ylös aisaa vasten.

Tuosta kuvasta muuten näkee hyvin, etten ole aikoinaan näitä vertailukuvia näpsiessäni ollut ihan kartalla kummankaan kasauksen suhteen… Eturenkaat sojottavat molemmissa ihan miten sattuu ja Moseyssa on kuomukin jäänyt vähän auki. Hupsista vaan. :’)

Istuin on Moseyssa päivitetty aivan uuteen uskoon, kuten yllä olevasta taulukosta voi päätellä. Suurin ero lienee käytettävyydessä: siinä missä vanhojen Minien istuimen kanssa about kaikki toiminnot ovat jotenkin hankalia tai monimutkaisia, Moseyssa kaikki on erittäin helppoa ja käyttäjäystävällistä. Esimerkiksi selkänojan säätö tapahtuu Mineissä istuimen etureunan alta, ei kovin kätevää lapsen ollessa kyydissä. Moseyssa sama tehdään selkänojan takaa painamalla kahta tankoa toisiaan kohti; ei nyt ehkä toimivin vaihtoehto sekään mutta ainakin huomattavasti parempi kuin aiemmassa versiossa. Selkänojan asennot ovat eri maailmasta nekin, Moseyssa selkänoja menee täysin makuulle ja pystyin asento on todellakin pysty. Minien istuimen alin asento jää lievästi koholle eikä ylin asento nouse niin pystyyn kuin Moseyssa.

Vaikka makuupituudessa on selkeä ero, ei Mineissä kuitenkaan mikään pieni istuin ole. Selkänojan korkeudessa on eroa vain pari senttiä, mutta Minien istuinosa on melkein kymmenen senttiä syvempi: 34 cm vs. Moseyn istuimen 25 cm. Rattaiden painorajoissa on huikea 10 kilon ero ja Minit 30 kg painorajallaan taitavatkin olla aika harvinaisuus ratasmaailmassa.

Uuden version kuomuun on tehty useita parannuksia. Vanhojen Minien kuomu on varsin onneton eikä edes lisälipan kanssa suojaa kunnolla, kun istuin on makuuasennossa. Moseyn kuomussa on paitsi parempi lisälippa, myös vetoketjun takaa löytyvä laajennusosa ja näiden kahden kanssa kuomu suojaa erinomaisesti myös istuimen ollessa täysin makuulla. Uudempi kuomu on mahdollista virittää vanhempiin Mineihin (ks. alla olevan kuvasarjan viimeinen kuva), mutta se on sen verran painavampi ettei pysy kovin hyvin ylhäällä.

Turvakaaren suhteen on niin ikään tehty erinomaisia parannuksia. Vanhojen Minien turvakaari on hivenen tönkkö eikä sitä voi käyttää muuta kuin istuin kasvot menosuuntaan, sillä se lukittuu sivuilla oleviin runkoputkiin. Moseyssa turvakaari on kiinni istuimessa, minkä ansiosta se pysyy mukana istuimen suuntaa vaihtaessa. Ja mikä parasta, turvakaarta ei tarvitse irroittaa rattaita kasatessa, vaan se asettuu joustavasti penkin “sisään” kun selkänoja käännetään istuinosan päälle.

Istuimen voi molemmissa rattaissa kääntää, tosin Moseyssa se on toteutettu noin tuhat kertaa paremmin. Vedetään penkin alta vivusta, nostetaan istuin pois, käännetään toisin päin, kliksautetaan takaisin – tadaa. Mineissä kestää useampi hetki ennen kuin istuimen saa edes erilleen rungosta, vaiheita on monta ja ainakin omissa Mineissäni about kaikki osat olivat ärsyttävän jäykkiä. Istuimen kiinnittäminen takaisin runkoon ei ole helppo homma sekään ja lisäksi pitää muistaa välissä siirtää rungossa yksi poikkiputki toiseen asentoon. Vähän mua nauratti joskus katsoessani jotain vanhojen Minien esittelyvideota, jossa istuimen kääntämistä kehuttiin erityisen helpoksi ja nopeaksi. No juu ei todellakaan!

Mineissä ei tosiaan erillistä jalkatukea ole, toki istuin kasvot menosuuntaan pidempi lapsi saa hyödynnettyä rungon alaputken jalkojen tueksi. Sama pätkä on luonnollisesti Moseyssakin, mutta lisäksi istuimessa on kahteen asentoon säätyvä jalkatuki. Se on kiinni istuimessa, joten se toimii aina istuimen suunnasta huolimatta. Jalkatuen puutetta Mineissä kompensoi osaltaan aiemmin mainittu istuimen syvyys, kun lapsi asettuu penkissä taaemmas.

Valjaat on yksi sellainen seikka, joka vanhassa mallissa on toimivampaa. Moseyssa kumpikin vyö pitää laittaa yhtä aikaa lukkoon ja itse lukko on kamala möhkäle, niin ettei sitä meinaa saada istuinpehmusteen tai lämpöpussin vyöreiästä läpi. Minien valjaissa lukko on ehkä hieman rimpulan oloinen muovihässäkkä, mutta vöitä tarvitse taiteilla samalla kertaa kiinni ja olkavyöt saa helposti irti lukosta, jotta voi käyttää pelkkiä lantiovöitä. Olkapehmusteet kuitenkin ovat Moseyssa paremmat, kun niissä on yläreunassa kuminauha pitämässä pehmustetta paikallaan sekä tarrakiinnitys toisessa sivussa. Mineissä pehmusteet ovat alkujaan ommeltu kiinni olkavöihin, joten ompeleiden purkamisen jälkeen ne tahtovat vähän seilata pitkin poikin.

Molemmat kokeilleena voin heti sanoa, että Moseyt ovat enemmän mun mieleen. Tykkään siitä, että toimintoja on ajateltu uusiksi ja ne on oikeasti saatu kehiteltyä paremmiksi sekä ennen kaikkea käyttäjäystävällisemmiksi. Vanhoilla Mineillä on plussapuolensa ja mitä vaunuryhmiä on seurannut, myös vankka kannattajajoukkonsa. Moseyt kun olisi varustettu ilmakumirenkailla ja kätevämmillä valjailla, niin olisivat lähes täydelliset.

Easywalker Mosey plussat:

• Todella hyvä kuomu, jonka lisäpätkät voi ottaa esiin vain tarvittaessa.
• Kuomun tukeva korkeussäätö eikä kuomu valahtele mihinkään.
• Istuimen kääntäminen helppoa ja nopeaa.
• Selkänoja menee täysin makuulle ja pystyin asento on kunnolla pysty.
• Valjaiden olkapehmusteet pysyvät paikallaan.
• Aukeava turvakaari, jonka saa kokonaan irti.
• Säädettävä jalkatuki.
• Isompi tavarakori, johon pääsee paremmin käsiksi.
• Laukkukoukut aisassa.

Easywalker Mini plussat:

• Ilmakumirenkaat.
• Pysyvät kasattuna itsekseen pystyssä.
• Huisan korkea painoraja.
• Syvä istuin.
• Olkavyöt saa erilleen lantiovöistä.