AvainsanaMuistot

1.7.2013
16:02

Tavallaan uusi tukka

Nyt se on vihdoin tapahtunut: en ole värjännyt hiuksiani yli vuoteen. Tämä on täysin uutta ja ihmeellistä ihmiselle, joka on yläasteiästä asti peitellyt hiustensa todellista maantienharmaata väriä milloin mustalla, blondilla ja kaikella mahdollisella niiden väliltä, milloin pinkillä, violetilla tai muulla shokkivärillä. Takana on kymmeniä onnistuneita tyylimuutoksia hiusten suhteen, joitakin epäonnistumisia tietysti myös. Viime kesänä päätin kuitenkin lähteä toisenlaiselle polulle, värjäsin viimeisen kerran omaa väriäni lähelle epäilemälläni värillä ja sen jälkeen vain annoin olla.

Vuosi värjäämättä

Tältä se nyt sitten näyttää (tai siis näytti kesäkuun alkupuolella). Pehkosta toki erottaa missä kohdassa oma väri kohtaa värjätyn hiuksen, mutta kaiken kaikkiaan ero on tasoittunut yllättävän hyvin ja kutrit näyttävät enemmänkin tarkoituksella liukuvärjätyiltä – ja sehän on hei kuuminta muotia! Vai meniköhän se juna jo… No, ei sillä niin väliä. Tällä hetkellä huvittavimmalta näyttää hiukset nutturalla: pää on omaa väriä mutta nuttura selvästi vaaleampi, niin kuin nuttura ei kuuluisi mun päähän lainkaan. Hiuksista on myös tullut huomattavasti liukkaammat, kun enää ei ole sitä värjäyksen aikaansaamaa karkeusefektiä.

Väri vuosi sitten

Yllä oleva kuva on otettu Saaristo Openissa kesäkuun alkupuolella 2012, samana päivänä kun viimeisen kerran laitoin väriä päähäni. Silloin se muistaakseni tuntui suht vaalealta, mutta nykytilanteeseen verrattunahan se olikin oikeasti aika ruskea. Olen ehkä kerran kuussa pessyt hopeashampoolla, mikä epäilemättä on vaalentanut väriä jonkun verran mutta noin muuten ne ovat vaalentuneet itsekseen. Tykkään väristä nyt kovasti ja on ollut älyttömän vapauttavaa, kun ei ole tarvinnut miettiä juurikasvua tai värjäämistä! Seuraava etappi lienee se, kun joku kaunis päivä kuontalo saavuttaa kokonaan aidon värinsä. Aika jännää oikeastaan, sillä hiukseni ovat olleet sellaisessa tilassa viimeksi 11-vuotiaana.

12.4.2013
12:14

Ajastaika 3 v.

Tasan kolme vuotta sitten Ajastaika näki päivänvalon. Toki arkistoa edellisen blogin puolelta on siihen pari vuotta päälle, mutta blogilapseni tällaisenaan ja tässä muodossaan on tänään 3-vuotias. Olen ollut välillä ahkerampi ja välillä laiskempi bloggaaja, kirjoittanut edelleen juuri siitä mistä tahdon. Yhteistyöehdotuksia on alkanut ilmestyä sähköpostiin yllättävänkin paljon, mutta toistaiseksi olen lähtenyt mukaan hyvin pienimuotoisesti. En oikein osaa ajatella bloggaavani niin, että joku muu “laittaisi sanat suuhuni”, enkä myöskään kaipaa testattavia tuotteita tulvimaan ovista ja ikkunoista. Koti on jo nyt ihan liian täynnä tavaraa, josta varmaan puolesta ainakin voisi ihan hyvin luopua.

Omakuva 2010
Naamakuvaa huhtikuussa 2010.

Vaikka oma bloggaaminen ei ole muuttunut kovinkaan paljoa, blogimaailma yleisesti ottaen on kokenut aikamoisen muutoksen näiden kolmen vuoden aikana. On perustettu blogiportaaleita, yhä useampi bloggaaja saa naputtelemistaan postauksista silkkaa kahisevaa, monet blogit ovat muuttuneet kaupalliseksi hötöksi loputtomine Nelly-kollaaseineen ja mainoslinkkeineen. Netti on niin täynnä erilaisia blogeja, että aika riittää vain murto-osan seuraamiseen. Itse koen blogien seuraamisen olevan kätevintä Bloglovinissa, järjestelmällinen perfektionisti arvostaa mahdollisuutta jakaa blogit ryhmiin, jolloin kiireessä on helppo tsekata vain lemppariblogien päivitykset ja jättää loput myöhemmäksi. Omalla seurauslistallani on siis se about 100 blogia… Mutta kun se vaan on niin mielenkiintoista lukea erilaisista ihmisistä, erilaisista näkökulmista, erilaisista elämistä. Blogien kautta saa ammennettua ihan älyttömästi inspiraatiota!

Omakuva 2011
Kotikotona Dharman kanssa huhtikuussa 2011.

Mulle blogin kirjoittaminen on tavallaan kuin päiväkirjaan raapustaisi, vaikka toki kaikkein henkilökohtaisimmat asiat jätän suosiolla julkisen levityksen ulkopuolelle. Palaan itse usein vanhoihin postauksiin, kun pää ei millään muista jotain mennyttä juttua – esimerkiksi armeija-aika on osin jo unohtunut, mutta blogin avulla voin taas palauttaa mieleen paljonkin. Veikkaan, että tämä blogi tulee pysymään samanlaisena myös jatkossa eikä täällä edelleenkään tulla näkemään arvontoja, mainoslinkkejä tai sen sellaista.

Omakuva 2012
Ruissalossa huhtikuussa 2012; kuva nyysitty Mialta.

Ajastaika ei ole lähipiirin ainoa päivänsankari tänään, sillä myös rakkaan pikkusiskoni blogi täyttää vuosia! Miten en olekaan aikaisemmin hiffannut, että meidän blogit jakavat saman merkkipäivän..? Sisko vain on jaksanut blogata samassa osoitteessa monta vuotta enemmän. Onnea siis sinnekin suuntaan!

21.2.2013
22:32

GOOMin kakskymppiset

Alan vihdoin näin puolentoista viikon kuluttua olla sen verran toipunut, että kykenen muistelemaan lomaviikkoni aloittanutta tapahtumaa. Sinä iltana koitin olla kantamatta huolta uuden opettelusta ja sen sijaan menin minne virta vei (tosin oli mulla rahkapurkki eväänä ekaksi illaksi ja sain sitä syödessäni kummeksuvia katseita). Oli Itämeri, oli Europa, oli loistavat kamut ympärillä – oli aika GOOMata legendaarisen opiskelijaristeilyn 20-vuotisjuhlan kunniaksi.

Jammail jammail!
E-Rotic

Matka alkoi totaalisella kaaoksella Länsisatamassa, porukka vaan jonotti isona häröpallona eikä massa tuntunut liikkuvan mihinkään. Matkaan päästiin lopulta tuntia myöhemmin kuin piti, vaikka ei sillä niin väliä kun Tallinnaan oli ainoastaan muutaman hassun tunnin merimatka. Eväsmehut saivat lentää roskikseen täysinäisinä heti satamassa, kun ei kuulemma laivaan saanutkaan yhtäkkiä tuoda yli puolen litran juomapakkauksia. GOOMin omissa ohjeissa oli muistutettu vain että juomat on oltava avaamattomia, joten hippasen siinä alkuun ärsytti kahden mehulitran puuttuminen kun niitä olisi kaivannut.

Alkuillasta suuntasimme humppabaariin, jossa lavalle nousi matkan ensimmäinen artisti, 90-luvun kovisbändi E-Rotic (kuvissa yllä). Muistan kun se joskus ala-asteen lopussa oli kova sana ja kappaleiden sanoja tulosteltiin paperille koulun uudessa atk-luokassa, ei me onneksi taidettu kauheasti ymmärtää mitä kaikkea ne heleät naisäänet biiseissä oikein ähkivät. ;) Mutta oli se vaan hienoa silloin kun oli uusi hienous nimeltä intternetti ja omille kotisivuille (ilman css-tyylejä, bien sûr) naputeltiin suunnilleen koko elämäntarina aina vauvaiästä asti!

Valotikku
Hmm, jos nyt ei kuitenkaan.

Apulanta
Toni kättelee

Matkan ehdoton kohokohta oli vuorossa puolenyön jälkeen, kun keikkansa aloitti Apulanta. Olimme aivan eturivin tuntumassa, järjetön ihmismassa ympärillä eikä liikkumaan päässyt kuin ihmeen kaupalla. Hiki virtasi ja kaljaa lensi niskaan ja porukka oli ihan hurmoksissa. Puolitoista tuntia me siinä heiluimme, hypimme, pompimme, lauloimme (vai huusimme..?) ja voi huh heijaa, mikä fiilis oli keikan päätyttyä! Vaatteet olivat niin märät hiestä, että oli pakko painua hyttiin suihkuun ja vaihtamaan vaatteet…

Wiuhahdus kannella

…eli tietysti Kalsariwiuhahdus-kelpoiset vaatteet! Tällä kertaa olin päätynyt superhelppoon vaihtoehtoon, 2000-luvun alun tilaajalahjuksena saatuun satiiniaamutakkiin. Kuita ja aurinkoa sinisellä pohjalla, oi että. Tuli vähän kiire syöksyä seiskakannelle, joten jäimme Akkikin kanssa aika reunamille – muut olivatkin tässä kohtaa kadonneet jonnekin sinne ihmismäärän sekaan. Paineltiin koko lössi peräkanaa rappusia pitkin ylimpään kerrokseen saakka ja sieltä sitten raikkaaseen ulkoilmaan. Ei oo kylmä!

Wiuhahdus sisällä

Lopuksi hieman jammailua alkupisteessä, minkä jälkeen piti vielä hetki pööpöillä juotavan perässä pitkin laivaa. Siinä vaiheessa myös kiskoin irti hullut irtoripseni ja voi jumpe, että olivatkin tiukassa! Liimoja irrotellessa jäi sormiin myös kasa ripsiä ja itse asiassa liiman krämmäleitä löytyi toisen silmän ripsistä vielä melkein viikkoa myöhemmin. Miten musta tuntuu, että voisin vaikka jatkossa jättää irtoripset muille ja tyytyä omiin räpsyttimiini myös spesiaalimmeissa tilanteissa…

Stig

Seuraavan aamun kohokohta oli aamiainen, joka kelpasi nälkäiselle risteilykansalle. Syömisen jälkeen oli pakko kellahtaa vielä toviksi petiin ja loppumatkan olikin hieman väsynyt meininki. Iltapäivällä lavan otti haltuunsa Stig, jota emme tosin kovin kauaa kuunnelleet kun vatsat alkoivat vaatia murkinaa.

GOOM 2013 oli sinänsä oikein onnistunut, hauskaa oli ja parhaiden matkaseuralaisten kanssa nyt vaan on vaikea mennä pieleen. Tämä jäänee omalla kohdallani viimeiseksi GOOMiksi, mikäli tapahtuma pidetään jatkossakin Europalla ja Tallinna-reitillä – se ei kerta kaikkiaan toimi. Europa ehkä oli kiva laiva joskus, mutta nyt Tallinkin alla se on kuin mikä tahansa pikku purkki (ja onhan sitä paljon rempattukin erilaiseksi). Samanlaista nuivaa meininkiä kuin pari vuotta sitten, ehkei Tallinkilla ymmärretä suomalaisen opiskelijailon päälle..? Turusta lähtiessä myös satamatoimet onnistuvat huomattavasti paremmin, tiedä sitten mikä tuolla Länsisatamassa mätti kun jonot vetivät niin älyttömän hitaasti. Että terkkuja vaan sinne GOOM-järjestäjille, että risteily takaisin Turkuun prkl!

20.8.2012
23:28

Asuntomessut 2012

Elokuun alkumetreillä, Särkänniemi-perjantaita seuraavana päivänä jätimme Akkikin kanssa miehet kotiin ja suuntasimme Vuorekseen asuntomessuilla. Kumpikaan meistä ei ollut koskaan kyseisillä messuilla vieraillut, joten mitään sen kummempia odotuksia ei varsinaisesti ollut. Kunhan kävimme katselemassa meininkiä, kun tapahtuma kerrankin sattui olemaan sopivan matkan päässä.

Kohde 32: Käpylä 163

Perille saavuimme puolenpäivän jälkeen, siinä vaiheessa ihmisiä ei vielä ollut ruuhkaksi asti ja ensimmäiset kymmenen kohdetta saimme katsella suht rauhassa. Aloitimme kierroksen numerojärjestyksessä ja katsastimmekin lopulta jokaisen kohteen numeroon 11 saakka; sen jälkeen populaa alkoi olla sen verran että Dekon messuoppaan tietojen pohjalta hyppäsimme ei niin kiinnostavien kohteiden yli, mikäli jonoa oli pihaportille asti.

Kohde 3: Tampereen SOS-Lapsikylä
Kohde 13: Passiivikivitalo Mutteri
Kohde 13: Passiivikivitalo Mutteri

Skandinaavinen sisustustyyli tuntuu purevan suomalaisiin edelleen ja moni messukoti olikin pelkistettyä, valkoista, vähän mustaa/harmaata, lisää valkoista. Onneksi vastaan tuli pari väripilkkuakin, mm. SOS-Lapsikylän huoneissa oli leikitelty väreillä oikein kunnolla. Kuolaan edelleen keltaisen seinän perään, oijoi sellainen olisi mahtava! Keltaista oli onnistuneesti käytetty myös tehostevärinä mustan ja valkoisen seurassa – toimii. Turkoosiksi käsitelty betonilattia (ja itse asiassa portaatkin) oli aika jännä.

Kohde 2: As Oy Vuoreksen Matti
Kohde 8: Vuoreksen Welho D 45

Tee-se-itse -osastoa olisi mieluusti katsellut enemmänkin, sohvapöydät ja erilaiset turkkilavahässäkät oli mukavasti saatu sopimaan kohteen muuhun sisustukseen. Olen varmaan vuoden jo koittanut puoliskolle puhua, että rakennetaan sänky maalatuista lavoista, mutta ei vaan tahdo mennä idea läpi. Kuulemma niissä tulee kaiken maailman ötököitä mukana eikä äijeli jaksa kuunnella mun kiljuntaa, kun joku örkki mönkii jossain… Ja pöh, onhan niitä ötököitä ekan kerroksen asunnossa muutenkin.

Kohde 6: As Oy Tampereen Vuoreksen Eemeli B22
Kohde 9: Vuoreksen Welho F 52

Ihastuin tuollaiseen rapatun näköiseen seinäpintaan, joka oli esittelijän mukaan ihan vain erikoismaalilla tehty. Saisikohan vastaavaa sovitettua meille..? Siihen mies sentään on suostuvaisempi, kun ideaa hälle esittelin. Turkooseja seiniä oli monessa kohteessa, sekin on kaunis väri. Tuossa yo. kuvan kohteessa tosin taisin lähettää sydämiä enemmänkin puunväriselle senkille ja jakkarakuutiolle, ihania!

Kohde 28: Talo Korko
Kohde 28: Talo Korko

Kohde 28 Talo Korko oli yksi suosikeistani. Vaikka sävymaailma oli tumma, erilaisilla tapettiratkaisuilla seinät näyttivät sopivasti poikkeavan toisistaan ja samalla yleisilme säilyi samana. Tällainen mustavalkoisuus on enemmän mua kuin se, että olisi kamalasti valkoista ja vain häivähdys mustaa. Tässä saattoi kyllä myös huonekalu- ja sisustustavaravalinnat vaikuttaa positiivisesti fiilikseeni, voisin ottaa noistakin kuvista about kaiken omaan kotiini.

Kohde 29: Lantti-talo

Ferm Livingin harlekiinitapetti ja Muuton Unfold-valaisimet ovat kaunis pari. Pienillä jutuilla sisustus on kiinnostava eikä yhtään tylsä. Kohteen alakerta olohuoneineen ja keittiöineen oli lähes pelkkää valkoista, vähän liiankin omaan makuuni, mutta Pirkka-ruokailuryhmä antoi paljon anteeksi. Vaikka valkoinen sekin kyllä oli.

Kohde 5: As Oy Tampereen Vuoreksen Eemeli C45
Kohde 33: Villa Pärssinen

Eniten hain inspiraatiota pieniin sisustuksellisiin asioihin kuten säilytykseen. Meille tulee makuuhuoneisiin isot vaatekaapistot (työn alla, työn alla) mutta epäilemättä tarvitsemme lisäksi pienempää säilytystilaa. Olen pohtinut isommasta Expedit-hyllystä luopumista, sen tilalle voisi sitten hankkia vaikka jotain hyllyjä tms. Turha tunkea kaikkea samaan läjään nyt kun tilaa on enemmän. Ylemmän kuvan setti on Ikeasta.

Ihkaensimmäisessä Turun asunnossani, johon muutin keväällä ’08, oli leveä ikkunalauta jolla pystyi istumaan. Luovuttuani kämpästä puolitoista vuotta myöhemmin elämääni jäi istuttavan ikkunalaudan kokoinen aukko, joka ammottaa edelleen tyhjyyttään. Messuilla tuli vastaan jotain vielä parempaa: ihan kunnon ikkunasyvennys!

Kohde 3: Tampereen SOS-Lapsikylä

Tampereen SOS-Lapsikylän kohteessa jokainen sai valita ämpäreistä tarran, jossa omasta mielestä luki paras vastaus kysymykseen Mitä koti merkitsee sinulle?. Valittavissa oli luottamus, tuttu tuoksu, rakkaus, turva ja pehmeä sänky. Sen sai sitten lätkäistä huoneessa ihan mihin tahtoi ja jättää arvauksen, miten paljon tarroja messujen lopussa olisi. Pikaisella googlaamisella en löytänyt lopputulosta, mutta ainakin tuolloin viikkoa ennen messujen päättymistä tarroja oli jo huikea määrä!

Kaiken kaikkiaan asuntomessuilta jäi innostunut ja inspiroitunut fiilis. Mahdollista seuraavaa kertaa varten pitää muistaa, että kiertelyyn on hyvä varata useita tunteja – ja nukkua edeltävänä yönä hyvin jotta jaksaa. Meiltä jäi pari kiintoisaa kohdetta loppupuolelta katsomatta, kun aloimme olla niin näännyksissä. Olimme kyllä selailleet messuopasta moneen kertaan, mutta jonkun sortin mustsee-listan tekeminen olisi voinut olla hyvä veto.

Ehdottomaksi suosikikseni noussut kohde jäi tässä kokonaan mainitsematta, sillä se ansaitsee kokonaan oman esittelyn. Palataan siis siihen vielä!

12.5.2012
22:00

Hyvää mieltä ja iloa elämään

Siitä onkin jo hyvä tovi, kun Soila haastoi pohtimaan hyvän mielen asioita. Kirjoittelin suurimman osan näistä melkein saman tien silloin, mutta sitten tekstintynkä unohtui luonnoksiin, josta sain sen nyt kaivettua. Niin ja viimeisteltyä.

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että he ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).

Avopuoliso

Elämäni tärkein tyyppi, jonka kanssa jaetaan arkemme, ilomme ja surumme. Vaikka välillä riidellään ja ottaa päähän ja tuntuu, ettei meillä ole mitään yhteistä, niin olen mahdottoman onnellinen siitä että A on olemassa. Tää rakkaus kestää!

Perhe, lähisuku ja ystävät

Myös rakkaasta perheestäni olen erittäin kiitollinen: iskästä, äitistä ja pikkusiskosta. Parempaa lähipiiriä en voisi edes toivoa! Eikä ole mitään valittamista muissakaan sukulaisissa, mm. lempiserkkuni K ja Mömmeli ovat ihana lisä elämään. Ja entäs ystävät sitten! Niitä mulla ei ole paljon, mutta laatu todellakin korvaa määrän.

Kissat

Olen kissaihminen henkeen ja vereen enkä osaa kuvitella koskaan hankkivani koiraa. Maalla kotikotona asustavat Dharma ja Miska ovat jo yli 10-vuotiaita, mutta muistuttavat edelleen käyttäytymiseltään huomattavasti nuorempia.

Valokuvaus

Nautin valokuvaamisesta suunnattomasti, vaikken ole siinä mitenkään erikoisen hyvä enkä haluaisi tehdä sitä ammatikseni. Vietin lukion jälkeen välivuoden Karjaalla Västra Nylands folkhögskolassa valokuvausta opiskellen, se vuosi opetti mulle paljon paitsi valokuvauksesta myös itsestäni. Kuvaamiseen liittyviä juttuja voi lueskella lisää Valokuvaus-kategoriasta.

Moottoripyörät

Sain motoristigeenit syntyessäni ja A1-kortin samana kesänä kun täytin 16. Nykyisen prätkäni Cebarin (Honda CBR 600 F) sain vanhemmilta 18-vuotislahjaksi, se ostettiin netissä nähtyjen kuvien perusteella Saksasta. Vanha leidi täytti huhtikuussa huikeat 25 vuotta! Naureskelen aina, että ’87 on selvästi vuosimalli mun makuun – puolisko on syntynyt vain viikkoa aiemmin kun Cebari sai ensirekisteröintinsä. :)

Websuunnittelu

Rakas harrastus, josta tuli työ. En edelleenkään tiedä oliko se hyvä vaihtoehto, mutta toisaalta en osaa kuvitella mitä muutakaan tekisin elääkseni. Ensimmäiset kotisivuni tein yläasteikäisenä vuonna 1998, aloin vain tutkia HTML-oppaita ja testata mikä vaikuttaa mihinkin. Ensimmäisen nettipäiväkirjani aloitin v. 2001, siis vuosia ennen koko blogi-käsitteen syntymistä. Musta on tavallaan aika hassua, että monet blogimaailman “pioneerit” ovat kirjoittaneet blogia jo vuodesta 2007. Sitä aiemmin vain nettiin ajatuksiaan kirjoittivat lähinnä tällaiset nörtit…

Kauniit kengät

Olen enemmän kenkä- kuin laukkuihmisiä. Voin käyttää samaa laukkua vaikka kuukauden putkeen, mutta kengät valitsen aina fiiliksen mukaan. Intin jälkeen jalkani ovat alkaneet oikutella enemmän ja fysioterapeutti totesi mulla laskeutuneen jalkaholvin, joten korkokengät olen joutunut pääasiassa hylkäämään. Kuitenkaan ei sovi jatkuvasti tallustaa lättäpohjaisilla popoilla, koska se taas saa jalkapöydästäni jänteet tulehtumaan… Ratkaisu: useimmiten kävelen korottomilla kengillä, mutta koitan kerran viikossa-parissa heittää jalkaani pienellä korolla varustetut kengät, joilla kuitenkin pystyy olemaan koko päivän.

Oma koti

Viime syksynä menimme pankin kanssa naimisiin ja on kieltämättä ollut kiva seurata miten lainamäärä vähenee, pienin askelin mutta kuitenkin. Aloitettiin saman tien “pieni pintaremontti“, joka on siis käynnissä edelleen. Tykkään tästä kämpästä mutta kodiksi tätä ei voi hyvällä tahdollakaan vielä kutsua, kun kamat on sikin sokin missä sattuu (ja osa häviksissäkin). Sitä hetkeä kun remontti on ohi odotan kuin kuuta nousevaa!

Neljä vuodenaikaa

Täällä pohjolassa asumisessa on parasta se, että meillä on neljä vuodenaikaa. En oikeastaan osaa määritellä suosikkiani, jokaisessa on parhaat puolensa. Eniten rakastan vuodenajan vaihtumista, se on aina yhtä ihanaa kun huomaa vuodenajan vaihtuneen.

Musiikki

Musiikki ei sinänsä näyttele isoa roolia elämässäni enkä esimerkiksi kaipaa musiikkia taustalle kävellessä tai koneella istuessa, mutta hyvä musiikki inspiroi ja saa hyvälle tuulelle. Tykkään käydä keikoilla, joskin niille tuppautuvat kännikalat ärsyttävät ja laskevat keikkatunnelmaa. En ylipäänsä ymmärrä miksi keikalla pitäisi olla ihan pellit seis?! Oikeastaan miellän koko perussuomalaisen ryyppäämiskulttuurin täysin älyttömäksi ja mielipiteeni kiteytyy: hiprakka hauskaa, örvellys typerää. (Niin ja vihaan sanaa ryypätä yhtä paljon kuin rööki.)

Viinit

Viini on juuri se, millä edellisessä kohdassa mainittu hauska hiprakka saadaan aikaiseksi. En nykyään enää juo humaltumistarkoituksessa, vaan siksi että jokin juoma on hyvää – ja hyvin usein se on viiniä. Kelpuutan lasiini niin puna-, valko- kuin kuohuviinin, väkevistä en niinkään pidä. Valkoisissa ja kuohuvissa suosin yleensä puolikuivaa tai makeaa viiniä, punaisissa suosikkirypäleeni on shirazmalbec sekä pinot noir.

Kukat

Olen vasta hiljakkoin tajunnut, miten iso vaikutus kukilla on kotiin. Aiemmin en raaskinut ostaa leikkokukkia, kun “ne kuitenkin kuihtuvat pian pois”. Ja nyt kun olen useamman kerran ostanut tulppaanikimpun kotia koristamaan, huomaan hymyileväni aina kun maljakko osuu näköpiiriini. Tykkään myös ruukkukasveista ja esim. äitiltä kotoa muuttaessani saatu “onnenapila” (valkokäenkaali) ilahduttaa joka kevät alkaessaan kukkia. Uusin tulokas taloudessamme on miehen ostama perhosorkidea (Phalaenopsis amabilis), jonka kaikki nuput ovat nyt puhjenneet ja kukka on niin upea ettei voi kuin huokailla ihastuneesti.


Tänään hyvä mieli on valitettavasti loistanut poissaolollaan: kevätflunssa on tainnut saada mut kiinni. Suunnittelin ehtiväni vaikka mitä tänään, mutta todellisuudessa olen roikkunut koneella koko päivän kun on ollut niin karsea olo. Kurkussa on kaktus ja joka paikkaa särkee, ei kiva. Vaikka eipä sairastuminen kai mikään ihme ole, kun elämäntavat on ihan rempallaan eikä vastustuskyvystä tietoakaan… Miten monta ikävuotta pitää olla mittarissa, jotta oppii pakottamaan itsensä syömään terveellisesti ja liikkumaan säännöllisesti sen sijaan, että kuluttaa takapuoltaan työtuolissa toinen käsi hiirellä ja toinen karkkipussissa??!

Avainsanat

& Other Stories 3h + k 15 minutes of fame 31 päivää 100 faktaa Aakkosjärjestyksessä Ahistaa Ajat menneet Alennuksella Apulanta Astiakaappi Asuntomessut Asuteemat Aurajoen rannoilla Baarissa Blogitapaamisia CBR Converse COS Designia Turusta Dislike DIY eBay Elixia Elokuvat Elämän pienet ilot Esikoinen Feel Unique Festarointi Flickr Fustra Geokätköily Gina Tricot Goodbyes H&M Helsinki Herqperc Homemade Home sweet home Housuista asiaa Huvipuistossa Häähumua Hääpäiväkuva Höh ja pöh iAsiat Ihastuksen huokaus Ihkutus Ihmetyttää Ikea Ikävä Insinöörin uudet lelut Inspiraatio Instagram Intissä tapahtuu Itsepaljastuksia Jotain uutta Joulu Juhannus Jumitus Jyväskylä Jänskätys Kahvilassa kerran Kantovälineet Keikalla Kesä Kevät Kiire Kipeänä Kirsikankukkaloisto Klubi Kollaasi Korut Kosmetiikkahaaste Kouvostoliitto Kuopus Kuvameemi Kynnet Kysymysmerkkejä Lahjottua Lainasanat Lappi Lapset Laserleikkaus Lastenvaatehulluus Lastenvaunuhullu Laukkuja Leireily Levylautasella Life's beautiful Lindex Listausta Lomalainen Lomilla Lumene Luonnonkosmetiikka Marimekko Markkinat Meikit Mekkokesä Merellä seilaten Messut Miehen vaatekaapilla Motoristikirkko Muistot Muotihäppeningit Muutoksia Muutto Myyjäiset Mádara Nettikaupat Nosh Object Collectors Item Odotus Oho hups Olivian tyylitesti Oma blogi Omakuva Once in a lifetime Onnea on Opiskelijatouhua Pariisin Kevät Pasikurssi Photo a day Pikkujoulut Pikkukaksio Polaroid Poptaide Puolivuotiskatsaus Päivän parhaat Pääsiäinen Rakkaus Rauma Reseptit Safkaa Salo Samuji Sauna Second hand Selected Sivistävää Sosiaaliset mediat Studio25 Sukulaiskekkerit Sunnuntaifiilis Suomi Design Supertreenit Syksy Synttärit Taaperon temput Talo maalla Talvi Talvisota Tampere Teeaddiktio Teemabileet Testissä The Body Shop Thumbs up! Tigi Toinen kierros Tuoksut Tuparit Turku Tyylivuosi Töllössä Unimaailma Uudet kuoret Uusi alku Uusikaupunki Uusi koti Uusivuosi Vagabond Vappu Varpujengi Vaunuarvostelut Vauva talossa Vauvavuosi Vertailussa Vierailla mailla Viherpeukalo Viikate Viinit Vink vink Vuonna 2016 Vuosikatsaus Väsy Wii-hii! Yksinäisyys Ystävät Ärsyttää! Ötökkäongelma