AvainsanaOho hups

Taisin joskus täällä blogissakin sivuta kaipuutani Easywalker Moseyn suhteen ja niin siinä lopulta kävi, että noin vuoden haikailun jälkeen menin hankkimaan ne meille uudestaan. Tällä kertaa sain vieläpä rattaat ihan uutena, kun sattui löytymään kelpo tarjous eräästä verkkokaupasta. Sinänsä huvittavaa oli, että Moseyt numero kaksi olivat täsmälleen saman väriset kuin ne aikaisemmatkin – musta runko ja harmaat Berlin grey kankaat. Kyttäsin monta viikkoa täysmustia, mutta niitä ei sitten enää tullut lisää, kun kuitenkin oli poistuva malli uudemman version (Mosey+) alta. Onneksi silloin oli vielä mustia irtokuomuja varastossa, niin klikkailin tilaukseeni myös sellaisen mikäli istuimen harmaus kaipaisi pientä freesausta.

Tällä toisella kierroksella mukana oli jotain täysin uuttakin, nimittäin vaunukoppa! Edelliset Moseyt meillä oli pelkästään rattaana ja esikoinen jo vajaa vuoden, kun ne tulivat taloon. Blogin vaunuarvostelujen historiasta löytyy vertailupostaus Mosey vs. Emmaljunga Viking, joskin silloin tosiaan pelkästään istuinosan kanssa. Myös Viikkarit ovat olleet meillä vaunukoppa-aikaan, joten vähän jotain vertailevaa kommenttia pystyn mahdollisesti heittämään, vaikka Vikingin koppa-ajasta on jo vierähtänyt parisen vuotta.

Koko

Moseyt ovat yhdistelmävaunuiksi todella pienikokoiset, voisin kuvitella että varmasti yhdet markkinoiden pienimmistä. Leveyttähän niillä on vaivaiset 54,5 cm (vrt. monien yhdistelmien lähemmäs tai jopa yli 60 cm) ja koska teleskooppiaisa on ihan reilulla säätövaralla, ei pituuttakaan aisa lyhimmillään ole paljoa yli 80 cm. Teleskooppiaisan ansiosta Moseyt toimivat loistavasti monen pituisella työntäjällä, tosin kopan kanssa sanoisin kovin lyhyellä käyttäjällä työntömukavuuden hieman kärsivän, koska aisa lyhenee ikään kuin kopan “päälle”. Itse en varsin keskimittaisella 166 cm pituudellani kokenut tätä mitenkään ongelmaksi.

Vaunukoppa

Kokoluokaltaan Moseyn vaunukoppa on samoissa kuin muillakin merkeillä, mitoiksi löysin netistä 82×40 cm eli hivenen se on jopa reilumman kokoinen kuin Vikingin koppa (79×36 cm). Koppa on kuin pieni pehmoinen pesä, sillä reunakankaissa on kevyt toppaus. Tämä saakin Moseyn kopan tuntumaan lämpöisemmältä verrattuna Vikingin tai vaikkapa Bugaboo Donkeyn koppaan.

Tuulisuoja on kopassa kiinni reunaa pitkin kulkevalla vetoketjulla, se tuo viimeistellyn fiiliksen ja sinänsä on ihan näppärää, ettei tuulisuoja tuosta noin lähde vahingossa irti. Kuomun säätö on samanlainen kuin Viikkareissa: painetaan kummaltakin puolelta napeista eli vaatii kaksi kättä. Patja ei ole mikään ohut liru, mun kokemuksella pikemminkin muhkeimmasta päästä. Sisäkankaat ovat irroitettavat, joten ne saa pestyä tarvittaessa.

Vaunukoppaa ei Moseyssa saa suorilta kiinnitettyä runkoon, vaan väliin tarvitaan neliskanttinen välikappale. Se kliksautetaan runkoon kiinni samalla tavalla kuin istuin, sitten koppa naksahtaa nätisti siihen päälle. Näin koppa myös nousee hivenen ylöspäin, mikä on vain hyvä asia Moseyn ollessa keskimääräistä matalammat rattaat. Rungon saa taitettua kasaan kiinnityskappaleen ollessa kiinni, joten sinänsä mitään ylimääräistä kikkailua tämä ominaisuus ei aiheuta käytössä (paitsi toki jos tarvitsee vaihdella kopan ja istuimen välillä usein).

Kasaus

Moseyn koppa on siitä mukava, että sen saa litattua helposti kasaan. Peräpäässä on kaksi ovaalin muotoista namiskaa, joista toisesta vetämällä koppa menee kasaan ja toisesta avautuu. Niissä on siis kiinni naru, joka nämä temput tekee. Vetämissuunta on tarkka erityisesti koppaa avatessa, nappulaa pitää kiskoa suoraan vaakatasossa eikä yhtään ylä- tai alaviistoon. Lisäksi kädellä tarvitsee hieman avittaa kasatessa, mutta ihan näppärää kuitenkin.

Läjässä oleva vaunukoppa on niin matala että mahtui meillä väliaikaiskodissa laverisohvan alle – erittäin iso plussa 40 neliön asunnossa! Koppa kasassa vaunut myös saa kivasti heitettyä auton perään yhtenä pakettina eikä paketti edes ole kovin suuri, jos vertaa “normaaleihin” yhdistelmävaunuihin. Kuvassa vaunut ovat farkku-Civicin takakontissa, en kylläkään tajunnut työntää niitä ihan perälle asti. Epäilemättä menisivät pieneenkin luukkuun, kunhan vain mahtuvat leveydeltään (54,5 cm) makaamaan. Ainut hankaluus kasaamisessa on se, että runko pitää ensin taitaa kasaan ja sitten vasta voi laittaa työntöaisan alas asti – ainakin itselläni välillä tuntui, että käsiä olisi saanut ollut enemmän kuin kaksi.

Sadesuoja ym. asusteet

Ratasosasta poiketen vaunukopan mukana tulee omat sade- ja hyönteissuojat. Sadesuoja on kirkas läpinäkyvä mallia akvaario, asettuu nätisti kopan päälle, mutta vähän mua hämmentää miksei suoja peitä koppaa alas asti. Eikös tuossa nyt kankaiden alaosat kastu auttamatta, jos vähänkin sataa sivuttain..?! Eli öh, suunnilleen aina. :D Hyönteissuojan malli on sama, mutta siinä ajatus onkin tietysti ihan toimiva kun tarkoituksena on peittää kopan avoimet kohdat ötököiltä. Itse en noita Easywalkerin omia suojia käyttänyt sen enempää kuin mitä näitä kuvia varten sovitin niitä pikaisesti, hyönteissuojalle ei ollut tarvetta ja sadesuojana toimi mainiosti sama Tullsan pieni kuomurattaan suoja kuin ratasosassakin.

Vaunukopan muotoilu on saman tyylinen kuin Vikingeissä ja vaunuverhon kanssa tulikin eteen tuttu ongelma, kun kopassa on ihan kunnon paksu reuna. Verhorenkaat kyllä saa venytettyä yli, mutta sen verran ne taatusti venyvät, että jostain ohuesta kuomunreunasta kyllä putoavat saman tien pois. Meidän rinkulat oli toki venytetty jo silloin Viikkareiden aikaan, niin ei pahemmin kirpaissut. Renkaitahan saa ostettua erikseen, nuo AddBabyn renkaat maksavat paikasta riippuen vajaan euron kappale. Vaunuverho on mielestäni Moseyn kopan kanssa ihan tarpeellinen lisä, sillä kuomu ei aukea edes niin pitkälle kuin Vikingeissä.

Travel system

Kuopuksen kohdalla meille tuli kiinnityksen osalta yleispätevä Cybexin turvakaukalo*, joten päädyin hankkimaan lisävarusteena kaukaloadapterit (Maxi-Cosilla on sama kiinnitys kuin Cybexillä). Adapterit ovat siis tuollaiset kaukalon kantokahvan Cybex-logon alapuolella näkyvät muovikilkkeet, jotka naksautetaan kummallekin puolelle runkoputkiin kiinni ja kaukalo lasketaan niiden varaan niin että se on tukevasti eikä lähde irti ilman kaukalossa olevien vapautusnappien käyttämistä.

Ajatuksena Moseyt ovat loistavat tällaisessa travel system -käytössä: pieni ja kevyt runko, joka vie auton takakontissa suht vähän tilaa, sekä rattaiden ketterä ohjattavuus, tukeva aisa ja kelvollisen kokoinen tavarakori. Käytössä homma ei harmiksi toiminut ihan niin hienosti, lähinnä johtuen hankaluudesta saada kaukalo niin kiinni adaptereihin kuin myös irti niistä. Adaptereissa nimittäin on sen verran liikkumisvaraa, että kaukaloa kiinnittäessä täytyy käsillä auttaa adaptereita toisiaan kohti ja irroittaessa sama homma. Eikä kyse kuitenkaan ole kuin ihan ehkä milleistä… Lisäksi kaukalon paikka on rungossa aika ylhäällä ja ainakin tuon noin kilon normaalia painavamman Cloud Q:n nostaminen vauva kyydissä kovin ylös (tällaisena keskimittaisena siis) on kaikkea muuta kuin mukavaa ja näppärää.

Loppusanat

Loppukaneettina voisin todeta, että Moseyt ovat ihanat kärryt niin kopalla kuin istuimellakin. Meillä ei lopulta kopalle tullut montaa käyttökertaa, koska useimmiten olin liikkeellä molempien lasten kanssa ja silloin Donkeyt seisomalaudalla olivat varmempi valinta. Totesin myös, että Moseyt ovat ennen kaikkea cityrattaat – pienestä koosta on etua julkisilla liikkuessa sekä säilytyksen kannalta, mikäli kotona ei ole neliöitä hukattavaksi. Kun talokaupat loppusyksystä varmistuivat, jatkoivat Moseyt matkaansa uuteen kotiin Turun sisällä.

Bonus: Näissä toisissa, oletettavasti vähän uudemmissa Moseyssa oli istuimen valjaat yllättäen samanlaiset kuin vanhemmissa Mineissä. Meidän aiemmissa Moseyssa valjaat olivat siitä ärsyttävät, ettei olka- ja lantiovöitä saanut erilleen ja siitä syystä pehmusteen/lämpöpussin vaihtamisen kanssa ei jaksanut kovinkaan usein kikkailla. Nyt valjaissa oli siis ikään kuin yhdistetty vanhojen Minien ja Moseyn parhaat puolet, vähänkö siistiä!

* Tuotteesta saatu pieni alennus Baby Plussalta bloginäkyvyyttä vastaan.

Tyttären vauvakeväänä lastenvaunuasioihin syvennyttyäni (tai hurahdettuani, hehe) tutustuin ruotsalaiseen Kronaniin ja olin varma, että näppärän oloiset Sulky/S-rattaat hankkisin meille sitten joskus kun raaskisin laittaa lapsen kasvot menosuuntaan. Noh, toisin kävi ja ensimmäiseksi matkaratastarpeen tuli täyttämään Swiftit. Niiden jälkeen Sulkyt olivat harkintalistalla, mutta päädyin siinä kohtaa kuitenkin edullisempiin B-Motioneihin lähinnä hinnan takia. Olin juuri saanut pienennettyä ratasmäärän eteisessämme kahteen, kun teimme tyttären ja siskoni kanssa pienen tyttöjen reissun Tampereelle. Kävin pyörittelemässä Sulkyja livenä ja kun niistä sattui juuri sopivasti olemaan kiva tarjous, voi vain arvata kuinkas sitten kävikään…

Ehkä jopa ostopäätöstä vaikeampaa oli värin valinta: pähkäilin mustan ja punaisen välillä, joista sisko ja myyjä ylipuhuivat yhdessä mut valitsemaan punaiset rattaat. Vaikka ne olivat ihanan pirtsakat varsinkin alkuvuoden harmauden keskellä, on myönnettävä että välillä kyllä harmittelin kun ne eivät olleet mustat. Jotenkin mustat rattaat on niin paljon helpompi asustaa, punaisen pariksi taas ei oikein sovi kuin mustavalkoinen tai harmaa.

Koko

Ensimmäiseksi Sulkyissa huomion kiinnittää helposti jännästi muotoiltuun aisaan sekä tällaisiksi pikkurattaiksi yllättävän letkeään jousitukseen. Kokonsa puolesta Sulkyt ovat kevyet ja kompaktit, minkä ansiosta ne voisivat hyvinkin palvella ainoina rattaina. Leveyttä on vaivaiset 53 cm, siltäkin osin oikein näppärät pikkurattaat siis kyseessä. Meidän yhteiselomme ei alkanut täysin moitteetta, sillä kuomu ei jostain syystä pysynyt kunnolla auki vaan pompsahti kasaan pienestäkin töyssähdyksestä. Kyseltyäni asiaa myyjäliikkeestä sain postitse uudet kuomunkaaret, jotka vaihtamalla ongelma poistui heti.

Jousitus ja renkaat

Sulkyjen jousitus on tosiaan aivan omaa luokkaansa: se ei ole vain letkeä, vaan siis ihan oikeasti to-del-la letkeä. Tuntuma on vähän samanlainen kuin työntelisi jotain kunnolla jousitettuja Emmaljungan tai Brion hyökkäysvaunuja – paitsi että kokoa ja painoa on huomattavasti vähemmän. Sulkyt painavat 11,5 kg eli eroa esim. vajaa 18 kg painaviin Happyihin on aika tavalla. Tietyllä tavalla Sulkyt ovat ehkä vähän liiankin letkeät keveyteensä nähden ja se tekee joissain tilanteissa ohjattavuudesta jopa hieman epämukavaa.

Sulkyjen ilmakumirenkaat ovat samaa kokoluokkaa kuin B-Motioneissa, Sulkyissa vaan eturenkaat ovat puoli tuumaa suuremmat. Tiedä sitten voiko noin pieni ero olla syynä, mutta mielestäni Sulkyt kulkevat huomattavasti nätimmin sadevesikourujen ym. ylitse eivätkä kovin helposti töksähdä mihinkään. Renkaat ovatkin ehdottomasti yksi iso plussa Sulky/S:ssä, tavalliset kiinteärenkaiset Sulkyt ilmeisesti ovat selkeästi raskaammat kuin nämä kääntyvillä eturenkailla olevat S:t. Myös keuliminen kanttareiden ym. yli sujuu huomattavasti smoothimmin verrattuna B-Motioneihin, mutta se epäilemättä johtuu ihan vain painopisteiden erilaisuudesta.

Istuin

Selkänojan säätö on portaaton ja systeemi toimivampi kuin B-Motioneissa, vaikkakin hieman jäykähkö. Istuma-asento on Sulkyissa mielestäni parempi eikä edes pieni 1-vuotias kyytiläinen valahda mitenkään kummallisesti istuimessa. Selkänoja menee täysin makuulle ja jalkatuen saa säädettyä, joten kyydissä on mukava ottaa tirsat. Takana selkänojassa on pieni tasku, johon ei kylläkään kovin ihmeitä mahdu sisään.

Kuomu

Sulkyjen suojaava kuomu on mahtava! Kuomun reunassa on heijastimet ja sisäpuolelta löytyy integroituna hyönteissuoja, jonka reuna kiinnitetään rattaiden runkoon tuollaisilla koukuilla. Kuomuun kuuluu myös kunnon kokoinen aurinkolippa, jonka saa taitettua piiloon kun sitä ei tarvitse. Lipan reuna tosin menee typerästi vinksalleen, jos sitä paljon pitää taitettuna. Kuomussa on myös kurkistusluukku (kuva alla), tai ehkä voisi puhua jopa ikkunasta. Se on koko kuomun levyinen ja aukeaa vetoketjulla, ei siis ihan kauhean kätevä mun mielestä. Voi tietysti olla, että sen funktio on enemmänkin tuuletuksen lisääminen kesäkeleillä.

Työntöaisa

Työntöaisa on ergonomisesti muotoiltu, näyttää vähän hassulta mutta itse tykkään kovasti työntötuntumasta sen kanssa. Käsiä voi pitää “normaalisti” keskellä tai sitten hieman erilaisessa kulmassa tuosta sivuilta. Aisassa ei toki parane mitään kovin painavaa roikuttaa, mutta tulipa erään kerran kaupassa huomattua, että kauppakori sopi Sulkyjen aisaan kuin nakutettu. :D Työntökorkeuden puolesta Sulkyt eivät ole parhaimmat rattaat lyhyelle työntäjälle, sillä aisan alin asento on sekin yli metrin korkeudella.

Valjaat, turvakaari ja jalkatuki

Valjaiden osalta Kronan on päätynyt kulkemaan omaa tietään ja myös Sulkyissa valjaat ovat tavallaan irtonaiset. Olkavöiden toinen pää ei olekaan kiinni missään ylhäällä, vaan samoissa d-lenkeissä kuin lannevyötkin. Tämä mahdollistaa lapsen vapaamman olemisen rattaissa, mutta itse koin tällaiset valjaat enemmänkin hankalaksi. Selkänojan yläosassa on kylläkin pienet kangaslenkit, joista valjaat voi laittaa tulemaan tavalliseen tapaan, ja toki myös istuinpehmusteella niitä saa vähän niin kuin säädettyä. Turvakaari on kiinteä ja siinä on haararemmi, joten isommalla lapsella valjaita ei välttämättä edes tarvita. Lämpöpussin kanssa kiinteä turvakaari ei mielestäni toimi kovin hyvin, on niin paljon helpompaa laittaa pussia auki/kiinni, jos kaaren saa siirrettyä sivuun. Sulkyjen jalkatuki on säädettävä, mikä on hyvä ominaisuus erityisesti kyytiläisen nukkuessa.

Jarru ja tavarakori

Jarru on mallia perus, poljin aika pieni mutta kuitenkin ihan toimiva. Tavarakori Sulkyissa on todella pieni ja jostain myyntitiedoista lukemani “tilava tavarakori korkeilla suojareunoilla” aiheuttaa lähinnä purskahtamisen nauruun. Kuten kuvasta näkyy, kyytiin mahtuu normikokoinen Kånken eikä sitten paljon muuta. Vaikeaksi korin hyödyntämisen tekee myös se, että takana reuna on korkeampi kuin edessä – aivan kuin romppeet pitäisi heittää kyytiin etukautta. Että juu ei, tavarakori ei näissä rattaissa saa ainakaan multa kehuja osakseen.

Kasaus

Sulkyt menevät kasaan samaan tyyliin kuin esim. Emmaljungat: vedetään kummaltakin puolelta yhtä aikaa namiskoja ylöspäin ja ennen kokoon taittamista autetaan toiselta puolelta varmistusrenkula (kuvassa tuo punainen) “yli” tietyn pisteen. Kasauskooltaan Sulkyt muistuttavat tosiaan enemmän matkarattaita kuin isoja yhdistelmiä, vaikka kasaustapa onkin hyvin samantyyppinen. Paketti on pienehkö, mutta jää aika korkeaksi; renkaat irroittamalla korkeutta toki saa mukavasti pois. Työntäjästä katsottuna oikealla puolella on hihna, jolla rattaat saa suunnilleen pysymään nipussa. Plussaa tällaisessa kasaustyylissä on ehdottomasti se, että rattaat kasautuvat renkaidensa päälle eikä ulkona tarvitse kikkailla kankaiden likaantumisen pelossa. Kunhan lyö rattaat kasaan ja heittää auton kyytiin!

Sadesuoja ym. asusteet

Elodie Detailsin sadesuoja (kuvassa) istuu erinomaisesti Sulkyihin. Tullsan suojaa taisin myös kokeilla, mutta se oli ehkä inan väljä + Elodien myrskyikkunallinen oli talvisäällä toimivampi. Istuinpehmusteista AddBaby (seepraraidallinen yhdessä kuvassa tuolla aiemmin) toimii mainiosti ja lämpöpusseista tuli Sulkyjen kanssa testattua ainakin The Buppa Brandin kettupussi, alla olevassa kuvassa pilkottava Nordlys (meni hermot keskeltä aukeamisen ja valjaiden säätämisen kanssa) sekä Mini Rodinin kevyempi pussi, joka muistaakseni toimi näistä kaikista parhaiten.

Niin, eihän tämä(kään) ihastus sitten kuitenkaan kestänyt. Sulkyt olivat ihan kivat ja työntötuntumaltaan paremmat kuin B-Motionit, mutta niissä oli monta seikkaa, joiden kanssa en pystynyt elämään (mm. ne pirun valjaat). Päätin siis luopua ensin Sulkyista, tosin niiden myyminen oli pientä tuskaa, kun juuri silloin sattui olemaan edellisen vuoden mallia alessa… Lopulta Sulkyt ja B-Motionit lähtivät kummatkin aika lailla samoihin aikoihin, kun tuli kaiken maailman uusia kuvioita ja hullutuksia. ;) Mutta jatketaan niistä toisella kertaa.

Kronan Sulky/S (2015) – yhteenveto

Tärkeimmät speksit:

• Leveys: 53 cm
• Pituus (aisa lyhimmillään): 79 cm (jalkatuki alhaalla 74,5 cm)
• Kokoontaitettuna (PxLxK): 67x53x40 cm
• Paino: 11,5 kg
• Renkaat: 4 kpl ilmakumi, takana 10″ ja edessä 8″
• Aisa ja työntökorkeus: Nivel, 105-111 cm
• Istuin: Selkänoja menee täysin makuulle, portaaton säätö
• Istuimen painoraja: 20 kg
• Selkänojan korkeus: 48 cm
• Kuomun alla tilaa: 57 cm
• Makuupituus: 92 cm
• Tavaratila: Kankainen tavarakori 36×27 cm (max. 5 kg)

Ruusuja:

• Mukavan letkeä jousitus.
• Työntöaisa ja sen muotoilu.
• Kuomun suojaavuus.
• Integroitu hyönteissuoja.
• Ihanan kapeat, 53 cm mahtuu mistä välistä tahansa.
• Hyvät heijastimet kuomussa.
• Säädettävä jalkatuki.
• Isohkot ilmakumirenkaat, myös edessä.
• Näppärän kokoinen paketti autoon.
• Laadukkaan oloinen kokonaisuus.

Risuja:

• Ns. irtonaiset valjaat hankalat käyttää.
• Tavarakorin koko ja käytettävyys.
• Aurinkolipan reuna menee typerästi vinksalleen, jos sitä pitää paljon alle taitettuna.
• Kiinteä turvakaari, voisi ehkä toimia jos olisi vähän korkeampi.
• Selkänojaa säädettäessä kangas menee ärsyttävästi ryppyyn.

Pitkästä aikaa vähän vaunujuttuja! Tämä vertailu on roikkunut luonnoksissa pienen ikuisuuden, kuvatkin jo reippaasti yli vuosi sitten otettu. Meillähän oli muutaman viikon yhtä aikaa kahdet hyvin samantyyppiset rattaat, Emmaljunga Vikingit ja Easywalker Moseyt, joista onneksi tajusin ottaa muutamat kuvat vierekkäin ennen kuin Vikingit jatkoivat matkaa. Näin jälkikäteen tarkasteltuna otokset olisivat voineet olla hieman tarkemmin suunnitellut (ja asetellut), mutta noh, näillä nyt on mentävä. Se myös vähän harmittaa, ettei mulla ole vertailukuvaa kasauksesta; se kun on näinkin samanlaisten rattaiden välillä aika erilainen.

Molemmista voisi mielestäni käyttää kuvausta isot pienet rattaat: kyytiin mahtuu isokin lapsi, mutta kooltaan rattaat ovat pienehköt, kapeat ja ennen kaikkea näppärät. Leveydessä eroa on huima puoli senttiä Vikingien (huom. Air-versio) ollessa 54 cm ja Moseyn 54,5 cm. Myös painon suhteen mennään samoissa, kumpikin painaa alle 12 kg ja eroa on “jopa” 400 g Moseyn ollessa se kevyempi.

Yhtäläisyyksiä löytyy leveyden ja painon lisäksi muitakin. Käännettävä istuin, sivuun käännettävä turvakaari, säädettävä jalkatuki, 360° pyörivät eturenkaat, sekä lyhyelle että pidemmälle sopiva säädettävä työntöaisa, kelvollisen kokoinen tavarakori.

Toki em. yhtäläisyyksissä on myös erovaisuuksia, esimerkiksi aisan osalta. Vikingeissä on nivelaisa, jonka saa matalimmillaan vain 59 cm korkeuteen ja sitä pystyy helposti taaperoikäinenkin työntämään. Moseyn aisa on se toinen vaihtoehto eli teleskooppi, joka on alimmillaan 79 cm – ei siis kovin korkea sekään. Enimmillään työntökorkeus on kummassakin 106 cm. Aisan ollessa lyhimmillään rattailla ei ole pituudessa montaa senttiä eroa ja julkisissa molemmat toimivatkin erinomaisesti.

Kasauksessa on eroja niin tavassa kuin koossakin. Vikingit ovat kokoontaitettuna emmaljungamaiseen tapaan isohko paketti, jota tosin istuimen kanssa kikkailemalla (ts. istuin erikseen rungon päälle, 85x54x47 cm) saa jonkun verran tiivistettyä. Istuin kiinni setin korkeutta lisää selkeästi turvakaari, joten ihan jo sen irroittaminen on nopea tapa pienentää paketin kokoa. Moseyssa kasauskoko ei oleellisesti muutu – korkeus jokusella sentillä – oli istuin kummin päin vaan eikä kokoon taittaminen vaadi sen kummempaa säätämistä. Moseyt saa kätevästi kokoontaitettuna nojaamaan seinää vasten, mutta Vikingien kasautuminen renkaiden päälle on ehdottomasti plussa ulkoilmassa.

Vikigien laittaminen nippuun on yksinkertaista ja logiikka hyvin samanlainen kuin useimmissa yhdistelmävaunuissa. Moseyn kasaus taas on erikoisempi, sillä istuin taittuu kahtia ja siinä missä paketin toinen pää on muhkea, toisessa päässä ei ole kuin aisa. Tämä tuo tavallaan lisätilaa auton perässä, kun aisapäädyn kohdalle mahtuu rattaiden lisäksi muutakin. Paketin avaaminen on Vikingeissä helppoa, mutta Moseyssa vaatii jokusen harjoittelukerran ennen kuin homma sujuu smoothisti – siinä meinaan joutuu vähän säätämään, että rattaat saa nätisti ja ennen kaikkea likaantumatta käyttökuntoon. Molemmat rattaat ovat onneksi kevyitä nostella.

Renkaissa aika lailla ainoa yhteneväisyys on se, että edessä olevat pyörivät 360° ja ne saa halutessaan lukittua. Vikingin tässä Air-versiossa on ilmatäytteiset renkaat, takana 10″ isommat ja edessä 7″ pienemmät. Moseyn renkaat ovat vaahtotäytteiset ja näin ollen puhkeamattomat, sama 8″ koko sekä edessä että takana. Itse tykkään enemmän ilmakumien pehmeämmästä menosta, mutta toki niitä pitää olla välillä täyttämässä ja aina on mahdollisuus, että rengas yhtäkkiä puhkeaa reissun päällä. Moseyn renkaat ovat yllättävän hyvät puhkeamattomiksi ja vasta kunnolla epätasaisessa maastossa tärinä on oikeasti häiritsevää (lähinnä työntäjälle). Tämäkin tuli kokeiltua erään kerran juuri lanatulla hiekkatiellä, aikamoista rytyytystä! Moseyn renkaissa parempaa on kapeus, Viikkareiden ilmakumirenkaat ovat mielestäni aika mohlot ja erityisesti takana olisi vähän kapeammat renkaat musta kivemmat.

Istuimen mitoissa on pieniä eroavaisuuksia, mutta ei oikein voi sanoa kummankaan olevan selkeästi toista parempi. Selkänojan korkeus on kummassakin reipas 50 cm, eroa on sentin verran Moseyn hyväksi. Kuitenkin koska Moseyssa kuomun korkeutta saa säädettyä, siinä on kuomun alla tilaa 52-64 cm vrt. Viikkareiden 56 cm. Sen sijaan makuupituus on Vikingeissä pidempi, huikea 105 cm, johtuen pidemmästä jalkatuesta. Painorajaksi Vikingeille luvataan vain 15 kg (Moseyn raja 20 kg), mutta todennäköisesti kyse on EU:n säädöksistä, sillä huhujen mukaan yli 15 kg testit maksavat niin paljon että mieluummin lykätään kaikille suoraan vain se 15 kg raja. Samat kärryt kun ovat esim. jenkkimarkkinoilla niin kas kummaa, painorajakin on aivan eri…

Suurin ero istuimissa on tietysti se, että Vikingissä on kuppipenkki ja Moseyssa perinteinen, täysin makuulle menevä istuin. Kumpikin sopii käytettäväksi n. 6 kk iästä eteenpäin, tosin meillä ainakin mentiin suht pitkään Viikkareilla niin että selkänoja oli makaavimmassa asennossa. Sitä olen kuullut moitittavan turhan pystyksi pienelle kyytiläiselle, mutta itse en tällaista ongelmaa kokenut edes alkuvaiheessa. Turvakaari molemmissa on, mutta ainoastaan Vikingeissä on tajuttu suunnitella haararemmi mukaan. On kylläkin varsin yleinen “vaiva” monissa rattaissa tämä haaravyön puuttuminen.

Kuomu kummassakin on kunnolla suojaava eikä välttämättä kaipaa vaunuverhoa lisäsuojaksi edes makuuasennossa. Moseyn jatkettava kuomu aurinkolipalla on kätevä, sillä osan kankaasta saa piiloon silloin kun ei suojaa tarvitse niin paljoa. Vikingin kuomussa on takaosassa verkko, joka lämpimällä kelillä on varsin hyvä ominaisuus. Molempien rattaiden kuomu on vaihdettavissa ja ulkonäköön saa siis pientä piristystä helposti, joskin Emmaljungalla väri- ja kuosivaihtoehtoja on huomattavasti enemmän.

Valjaat ovat molemmissa 5-pistevaljaat irroitettavilla olkapehmusteilla. Viikkareissa napsautetaan kiinni ensin toinen, sitten toinen puoli, ja pelkät lantiovyöt saa helposti otettua käyttöön. Moseyssa kummankin puolen soljet on laitettava päällekäin ja sitten vasta lukkoon (ks. kuva), mikä ei rimpuilevan lapsen kanssa ole mikään helppo nakki. Lantiovöitä ei saa erilleen ja pehmusteen/lämpöpussin vaihtaminen on tästä syystä jokseenkin ärsyttävää. Tosin uudemmat Moseyt (2016) ovat tuollaisilla Vikingien tyylisillä valjailla, lieneekö asiakaskunta antanut palautetta. ;) Moseyn olkapehmusteille on annettava plussa siitä, että niissä on yläosassa pienet kumilenkit eivätkä ne näin ollen pääse valumaan miten sattuu kuten Vikingeissä tekee.

Vikingit ovat yleisesti ottaen korkeammat kuin Moseyt, mikä tavallaan on hassua, kun Moseyt kuitenkin ovat superpitkien hollantilaisten kehittämät. Oikein yleispätevät, kaupunkikelpoiset sekä kaikin puolin näppärät ovat sopivia kuvauksia molemmille rattaille. Meille näistä silloin jäivät Moseyt; ehkä siitä syystä että Viikkarit oli jo “koettu ja nähty”, ehkä siksi että Moseyt vakuuttivat paitsi monipuolisuudellaan, myös kasauskoollaan. Vikingejä en ole sen kummemmin haikaillut takaisin, mutta Moseyn vaihtaminen pois (siitä lisää toiste) jäi kaivelemaan melkein vuodeksi ja niinhän siinä lopulta kävi, että ne oli hankittava uudestaan. :D

Emmaljunga Viking Air plussat:

• Ilmakumirenkaat.
• Isohko tavarakori.
• Pitkä makuutila.
• Kunnon säädettävä jalkatuki.
• Haararemmi valmiina.
• Ulkonäön muunneltavuus kuomujen kausittain vaihtuvilla kuosivaihtoehdoilla.

Easywalker Mosey plussat:

• Pienet ja ketterät.
• Kelvollinen kasauskoko.
• Todella hyvä kuomu, jonka lisäpätkät voi ottaa esiin vain tarvittaessa.
• Hyvän kokoiset renkaat, myös edessä.
• Nahkapäällysteinen teleskooppiaisa, joka ei kippaa vaikka siinä olisi kassia ym.
• Kauniit. ♥

Syyskuussa 2016…

• olimme ekat päivät vielä Lapissa. Kävimme kylpylässä Levillä ja ulkona syömässä sekä nautiskelimme viimeisistä lomapäivistä.
• ajelimme pohjoisesta kotiin. Yöpymispaikaksi matkan varrella valikoitui Kokkola ja siellä sama hotelli kuin ihan ensimmäisellä Lapin reissullamme.

• paluumatkalla etsimme S:n geokätkön nro 1000 (oikeanpuoleinen kuva yllä) ja olikin kyllä huikea kätköpaikka! Ruotsiin menevän sillan alla, maastoarvo 4 ja alapuolella virtasi Tornionjoki.
• jatkoimme minin kanssa keväältä tuttua naperosirkusta. Ei sitä kyllä iltaisin töiden jälkeen ole ihan yhtä jaksavainen harrastamaan, kun vertaa aiempaan kokemukseen aamupäiväjumpasta silloin kotona ollessa…

• kävin jälleen Kakolassa tiimi-illan yhtenä ohjelmanumerona. Sen lisäksi olimme ajamassa kartingia (hauskaa!) sekä syömässä Pippurimyllyssä, jonka portobello-halloumiburger yllätti positiivisesti.
• mies onnistui ruttaamaan auton takaosan liikenteessä. Ei onneksi käynyt pahemmin, kun nopeutta oli vähän, mutta harmittaahan se ylimääräinen rahanmeno ja korjauksen vaiva silti.

• olin tyttären kanssa kaksilla 3-vuotissynttäreillä, hurjaa miten isoiksi päivänsankarit ovat jo kasvaneet!
• vietimme Tampereella kummitytön synttäreiden ohessa lopulta koko viikonlopun ja kävimme mm. Finlaysonin poistopäivillä Pyynikillä.

• perjantaivapailla olimme mm. pyöräretkellä Kuuvannokassa sekä juoksentelemassa Turun linnan puistossa. Myös 3. Linjan lounas tuli testattua, oikein maukasta vaikkei ihan listan mukaista sapuskaa ollutkaan tarjolla.
• sairasteltiin koko perhe, lapsi sen aloitti ja me vanhemmat seurasimme perässä. Oli onneksi perusflunssaa vaan eikä enterorokkoa, jota oli päiväkodissa liikkeellä.

• pidimme S:n kanssa Nosh-kutsut meillä ja vaatteiden hypistelyn ohessa herkuttelimme Kinder-piirakalla sekä omena-lakritsimuffinsseilla.
• teimme vaunuhullujen retken Helsinkiin ja kävimme pyörittelemässä Bugiksia, niitä kun ei Turussa myydä. Halvat junaliput vaan muuttuivat hippasen kalliimmiksi, kun tämä lahopää muisti paluujunan lähtöajan väärin ja myöhästyimme muutamalla minuutilla junasta.

Tutustuin konseptiin nimeltä Lapsimessut vuosi takaperin, kun ajelimme lapset (silloin 2 kpl) mukana kaverini S:n kanssa Helsinkiin tsekkaamaan mistä oikein on kyse. Tuolloin reissun jälkeen oli fiilis, ettei välttämättä tulisi mentyä uudestaan, kunnes S tuossa alkuvuodesta pohti ääneen pitäisikö kuitenkin antaa vielä toinen mahdollisuus. Kun meille sitten tarjoutui mahdollisuus lähteä messuille kahdestaan ja jättää lapset (nyt 3 kpl) S:n lomailevan miehen huomaan, niin asia oli sillä selvä.

Saavuimme pelipaikalle jälleen puolenpäivän tienoilla, näin ilman lapsia matkatessa kun oli mahdollisuus pysähtyä geokätkön verran. Suuntasimme suoraan päähalliin, jossa riitti tutkittavaa niin paljon, että muut hallit jäivät lopulta kokonaan välistä. Tajusin vasta jälkikäteen, että niin olisihan siellä ollut mm. kädentaitojuttuja ihasteltavana… Noh, säästyipähän ainakin rahat. Paitsi ettei säästynyt, koska pelkästään jo Lapsimessujen puolelta löytyi niin paljon kaikkea. Messuosastot olivat osittain samoja kuin viime vuonna, mutta esim. Emmaljunga puuttui kokonaan. Siinä missä vuosi sitten olin kolmen kuukauden äitiyden jälkeen aika noviisi vähän kaikessa, oli nyt kiva tutkailla juttuja aivan eri näkökulmasta. Nyt voisin hyvinkin kuvitella meneväni jälleen ensi vuonna, tosin ehkä kuitenkin lapsen kanssa. Vilkkaan taaperon kanssa voisi säilyä rahatkin paremmin kukkarossa…

Kuvia en messuilla ottanut ainuttakaan, vaikka kamera kulki mukana koko päivän. Siispä esittelyyn ostokset, joita tosiaan oli aika tavalla – uups. Onneksi tavaraa on järjestelyn myötä kuitenkin virrannut kotoa enemmän ulospäin, niin voi hyvillä mielin satsata muutamaan uuteen, jotka tuottavat enemmän iloa.

Heti alkuun jumituimme (koska olen jahkailija) Kestovaippayhdistyksen osastolle, jossa saimme hyviä vinkkejä ja toki myös parit hankinnat tuli tehtyä. Täydensin repertuaaria kahden taskuvaipan ja parin imun verran; vaipat ovat muuten ensimmäiset itse valitut uudet vaipat, sillä pääosin kaikki meidän vaippatarvike on hankittu käytettynä + joitakin on löytynyt edullisesti esim. Prisman poistokorista. Halusin ehdottomasti sivunepilliset taskuvaipat ja päädyin pähkäilyn jälkeen Onnikkaan avaruuskuosiseen Toivo-vaippaan (L-koko, sisäpinta Coolmaxia ja lisäksi 1 krs bambuhamppufleeceä) sekä Hahtuvahullun metsäaiheiseen Loisto-vaippaan (Petite-koko, Coolmaxilla sekin). Lisäksi ostin Jutan bambuimun sekä Onnikkaan sydänkuosisen Nokkela-taittoimun (joustofrotee + bambuhamppufleece), jonka saa kätevästi nepeillä kiinni Toivon taskuun. Muutaman käyttökerran kokemuksella vaikuttavat nappihankinnoilta!

Sitten vähän oranssia. Papulta menin etsimään jotain itselleni, mutta mitään sopivaa ei löytynyt. Sen sijaan ihastuin watermelon-värisiin polvipaikkaleggareihin ja ostin ne tytölle odottamaan seuraavaan kokoon siirtymistä. Kesällä/syksyllä ovat varmaankin sopivat, kun joistakin 80-kokoisista tuntuu jo lahkeet jäävän lyhyiksi. Poutapukimolta ostettu ketunpää pitää sisällään kangaskassin, ei voinut kettufani tätä sivuuttaa. Kolmas oranssi on uudelleentäytettävät My Pouch -välipalapussit, jotka kiinnostivat meitä kumpaakin niin ostimme Ipanaiselta S:n kanssa puoliksi 10 kpl:n setin. Vielä en ole ehtinyt testata, mutta kätevältä vaikuttaa.

A Little Lovely Companyn lightbox on ollut ajatuksissani pidempään, selkeästi sen vilahtaminen siellä sun täällä on tehnyt tehtävänsä (jaa miten niin mainosten uhri). Messuilla satuin bongaamaan Minionesilla kyseisiä laatikoita, ei muuta kuin samaan konkurssiin vaan. Samalla osastolla oli myös vaikka mitä omaa makuhermoani hiveleviä lastenvaatteita, mutta harmiksi kivoimmista ei enää löytynyt sopivia kokoja.

Leluja emme ole itse pahemmin lapselle ostelleet, mutta nyt oli tehtävä poikkeus kun löytyi jotain niin mahtavaa: leikkipitaleivät täytteineen! Ihan vielä tuo ei tosin pääse käyttöön, mutta ehkäpä jo syksyllä esim. nimipäivälahjaksi; tarvittaessa vaan jättää pienimmät täytteet pois. 1-vuotislahjaksi saadut pehmovihannekset ovat olleet todella hitti, joten veikkaan pitaleipien seuraavan perässä.

Skip Hopin musta organizer oli ostoslistalla etukäteen ja sellainen onneksi löytyikin Ipanaisen osastolta. Mulla oli pari viikkoa rattaat lainassa kanssahullulta ja niissä tämä kiinni, lokerikko osoittautui niin käteväksi että oli pakko hankkia itsellekin. Edessä oleva sivutasku on vetoketjulla kiinni ja kun sen irrottaa, toisella puolella on rannelenkki, jolloin siitä tulee näppärä pussukka esim. pienelle lompakolle.

Lisäksi ihastelin (ja vähän mallailinkin) Tulan kantoreppuja, ne vaikuttivat jotenkin yksinkertaisemmilta kuin meillä oleva Manduca. Valitettavan vähäiselle meillä tosin on kantohommat vauva-ajan jälkeen jääneet, mutta ehkä kesällä sitten taas enemmän. Vähän jäi pohdituttamaan, jos koittaisi myydä Manducan ja löytää tilalle käytettynä Tulan taaperokokoisen repun.

Messukeskuksesta suuntasimme vielä Vantaalle A-T Lastenturvaan, jossa mua odotti yhdet rattaat. Niistä varmasti lisää myöhemmin, koska nyt vaikuttaisi löytyneen todellinen helmi! Olen muutenkin myynyt aika tehokkaasti ratastavaraa viime aikoina pois, joten päädyin ostamaan rattaiden kaveriksi ihanan Mamas & Papas -merkkisen istuinpehmusteen (toiselta puolelta kirkkaankeltainen) sekä Elodie Detailsin kokomustan sadesuojan. Nyt on niin hyvät rattaat ja täydellinen varustearsenaali niihin, että kyllä kelpaa viilettää pitkin kyliä. :)