AvainsanaOnce in a lifetime

14.1.2016
14:07

Vanhemmuuden ensimmäiset 365 päivää

Tasan vuosi siitä, kun pirpana tupsahti maailmaan ja meistä tuli kolmihenkinen perhe. Synnytyssalissa kysyin hädissäni miksei se jo itke, sen jälkeen olen useasti ihmetellyt miksei se itku jo lopu… Tyttö on kovaääninen ja voimakastahtoinen sisupussi, joka ei hevillä anna periksi. Keltä lie perinyt ominaisuutensa, öhöm.

Tämä vuosi on ollut yhtä aikaa todella ihana ja aivan kamala, niin antoisa mutta myös päätä hajottava. Mun pinna on kireämpi ja lyhyempi kuin koskaan, parisuhteemme tila on vähintäänkin kyseenalainen ja toisinaan mietin, että olisi kyllä pitänyt miettiä tähän kelkkaan hyppäämistä tooooodella paljon tarkemmin. Tulee myös väkisin mieleen, että onko muilla pienten vauvojen vanhemmilla elo tosiaan pelkkää onnea ja iloa kuten vaikuttaa? Vai eikö näistä asioista vain puhuta ääneen?

Vuosi sitten

Vaikka kyllähän se perimmäinen syy mun olotilassa on tiedossa: univaje. Kun ei ole vuoteen nukkunut yhtään yötä kunnolla, niin vähemmästäkin pää alkaa hajota. Niinä muutamana harvinaisena kertana kun lapsi on nukkunut pidemmän pätkän, mä en ole jostain syystä saanut nukuttua. Tai vaikka nyt saisin nukkua itsekseni yön tai pari, olisi se yhtä tyhjän kanssa kun seuraavat yöt saisi sitten valvoa äidinkaipuisen lapsen kanssa. Tiedetään, tämä on vain vaihe… Seuraavaksi voisin ottaa sellaisen “nukun 12 h putkeen heräämättä” -vaiheen, kiitos!

Kaikesta huolimatta näyttää siltä, että olemme onnistuneet kasvattamaan likasta ihan kelvollisen ihmisalun. Sellaisen joka ojentaa aamuisin villasukat äidille, joka haluaa osallistua kotitöissä (tiski- ja pyykkikoneen tyhjentämisessä erityisesti), joka kiipeää syliin ja halaa kun äitiä ketuttaa. ♥ Ja eiköhän se jossain kohtaa ala nukkuakin, jolloin elämä varmasti helpottaa kaikilta osin. Sitä odotellessa.

Esikoisen vauvavuosi on ohi.

12.3.2015
23:40

Aika lailla täydellinen perätilasynnytys

No niin, vihdoin synnytyskertomusta kehiin! Siinähän kävi lopulta niin, että laskettu päivä tuli ja meni eikä mikään viitannut synnytyksen alkamiseen. Rv 40+3 kävin äitiyspolilla kontrollissa ja perätilan takia synnytys päätettiin käynnistää paria päivää myöhemmin. Eräänä tammikuisena keskiviikkona sitten köröttelin bussilla TYKSiin aamuruuhkan aikaan miettien, että muut tässä menevät töihin tai kouluun – ja mä synnyttämään. :) Puoliskolla oli tuolloin iltavuoroviikko, joten annoin hänen nukkua aamulla kun tuo liikkuminen kätevästi onnistui julkisillakin.

Odotusta synnytysvuodeosastolla

Yhdeksältä pääsin lääkärille ja käynnistys aloitettiin lääkkeettömästi ballongilla. Aamupäivän lähinnä hengailin ja odotin (sekä tutustuin viereisellä paikalla olevaan kaimaani), lounaaseen mennessä supistukset olivat muuttuneet selkeästi kivuliaiksi. Puolisko kävi moikkaamassa mua ennen työvuoronsa alkua ja pohti mun supisteluirvistelyä katsellessaan, kannattaako hänen edes lähteä töihin; mä olin vaan että juujuu ei tässä vielä mitään. Iltapäivällä puoli kolmen pintaan alkoi lorahdella lapsivettä, mutta hätää ei kuitenkaan ollut, sillä ballongin ollessa paikallaan ei napanuora pääse luiskahtamaan ulos. Joskus ennen viittä sisko tuli osastolle pitämään mulle seuraa ja kantoi mulle päivällisen huoneeseen. Olin hetkeä aiemmin saanut jonkun ihmeen pahoinvointikohtauksen ja yökännyt koko mahalaukkuni sisällön, joten nälkä kurni vatsassa.

Ennen syömistä päätin vielä käydä vessassa ennen ja tietysti sillä reissulla sitten ballonki tuli ulos. Kätilö tarkisti kohdunsuun olevan 3 cm auki, sen jälkeen supistuksia rupesi tulemaan säännöllisemmin ja ne sattuivat aika pirusti. Sisko soitti vähän ennen puoli kuutta miehelleni, että voisi lähteä tulemaan. Ähisin kivusta ja kysyin kätilöltä jotain kivunlievitystä, mutta osastolla ei kuulemma oikein lämpöpussia kummempaa vaihtoehtoa ollut saatavilla – tarvittaessa voitaisiin miettiä, josko pääsisin jo saliin ilokaasun ääreen. Yhtäkkiä klo 17.45 mulle tuli kamala tarve ponnistaa ja hälytettyäni kätilön huomattiin että kas, kohdunsuu oli täysin (10 cm) auki.

Bebe ihokontaktissa isän kanssa

Johan alkoi tulla porukalle vipinää kinttuihin! Onneksi sisko oli paikalla ja sai lähteä mukaan synnytyssaliin; puhelin ja kamerakin tulivat mukaan, kun tajusin siinä tohinassa pyytää häntä nappaamaan ne. Miestä ei näkynyt vieläkään, joten sisko soitti uudestaan, ettei kannata enää osastolle mennä vaan suoraan saliin. Klo 17.55 oltiin salissa, jossa hyöri niin kätilöä, lääkäriä, kandia kuin kätilöopiskelijaakin. Kanyylin laitto epäonnistui ja laittaja huuteli haluaisiko joku muu tulla kokeilemaan… Hetken päästä sain luvan tunnustella ponnistamista kylkimakuulla ennen kääntymistä selälleni jalat ylös tuille, ymmärtääkseni perätilasynnytyksissä se on ainoa vaihtoehto asennolle.

Pari supistusta meni ennen kuin tajusin miten oikein kannattaa ponnistaa. Kipu on jotain ihan uskomatonta ja supistusten välissä mulle iskettiin suun eteen maski, happea hengittämisen tueksi. Olin jo täysissä ponnistuspuuhissa miehen viimein saapuessa, muistan vieläkin sen helpotuksen nähdessäni hänen astuvan ovesta. Montaa kertaa en siinä sitten ehtinykään ponnistaa, kun klo 18.14 vauva putkahti maailmaan. Näin jalkojeni välistä pienen harmahtavan raajan, mutta hetken oli ihan hiljaista ja ehdin vähän hätääntyä, kunnes huoneen täytti kunnon rääkäisy. Sitten vauva nostettiin mun mahalle ja kysyin kumpi se on, vastaukseksi saimme että niin katsoiko joku. :D Tyttöhän sieltä tosiaan tuli, kuten itse alusta asti epäilinkin.

Pientä purtavaa synnytyksen jälkeen

Hetken päästä piti vielä ponnistaa jälkeiset, vauvan jälkeen se oli aika helppo nakki. Lopuksi tarkistettiin vielä “vahingot”, pari pientä nirhaumaa mutta tikkejä ei tarvittu yhtäkään. Synnytys oli tosiaan nopea sitten kun se lähti kunnolla käyntiin, papereissa kokonaiskestoksi on merkitty 1:25. Ponnistusvaihe oli 9 minuuttia, mies siis ehti paikalle kreivin aikaan! Kooltaan tyttäremme oli pieni ja siro: 2930 g, 49 cm, päänympärys 34,5 cm. Vauva oli jonkun aikaa rinnalla, kunnes kätilö otti hänet putsattavaksi, mitattavaksi ja punnittavaksi. Sen jälkeen neiti pääsi tuoreen isän paidan sisälle lämpimään, mä kävin suihkussa ja söin saliin tuodun tarjottimen tyhjäksi.

Näin jälkikäteen olen todella onnellinen, että luotin vaistooni ja halusin perätilasta huolimatta kokeilla synnytystä alateitse. Olin etukäteen toivonut mahdollisimman vähäistä kivunlievitystä, mutta enpä arvannut etten ehtisi sellaista saamaan lainkaan… Tottakai synnytys sattui, aivan prkleesti – yllättävän nopeasti kaiken sen kivun kuitenkin unohti, kun vauva oli siinä. Myös palautuminen oli nopeaa ja mietin kaksi viikkoa myöhemmin, ettei enää oikeastaan edes tuntunut siltä että olisi synnyttänyt (pois lukien jälkivuoto, maharöllö ja noh, vauva). Toki jokainen synnytys on erilainen, mutta tämän ensimmäisen kokemuksen perusteella valitsisin alatiesynnytyksen uudestaankin oli perätilaa tai ei.

Unta palloon

Bebe syntyi siis keskiviikkoiltana ja sairaalassa olimme sunnuntaihin saakka. Oltaisiin päästy jo lauantaina kotiin, mutta halusin saada imetyksen kunnolla käyntiin ennen kotiutumista. Maito nousi perjantain ja lauantain välisenä yönä, ja se yksi lisäpäivä asiansa osaavien opastuksessa oli erittäin hyvä tsemppi kotielämää varten.

25.12.2014
23:35

Ruskaretki 2014: Ylläksen huipulle

Nyt tupsahtaa viimeinen Lappi-postaus syksyn reissulta eetteriin, eihän tässä ollakaan vasta kuin runsaat pari kuukautta jälkijunassa… Viimeisenä kokonaisena Lappi-päivänä (eli perjantaina) päätimme lähteä talsimaan Ylläksen rinnettä ylöspäin, tarkoituksena hakea ainakin yksi ei kovin pitkällä oleva geokätkö. Kätkö löytyi ja ajattelimme jatkaa vielä vähän ylemmäs katsomaan avautuvaa maisemaa – kunnes tuumailimme huipulle olevan niin vähän matkaa, että eiköhän kivuta loputkin. Ihan perus. Ylös päästyämme aurinko oli jo painumassa horisonttiin, mutta jokusen kuvan sai sentään napattua. Kyllä oli maisemat kohdallaan, jälleen kerran! Alaspäin matka meni suht pimeässä, helposti kuitenkin sekin kun osasimme valita hieman paremman reitin.

Matkalla huipulle
Länsiraja
Masto
Huipulla tuulee
Vielä vähän valoa
Sininen hetki

Ylläksen huipulle kiipeäminen sujui yllättävän helposti mahan kanssa, raskausviikkoja tuolloin oli 26+0 jos nyt oikein laskin. Liikunta oli alkanut toisinaan tuntua vähän epämukavalta, vatsaan “pisti” mikäli vauhti oli vähänkin liian kova. Tuon lomaviikon jälkeen en tainnut montaa kertaa enää pyöräillä työmatkaa, kun se tuntui mahassa lähinnä inhottavalta, ja tovi myöhemmin kuvioihin tuli mukaan harjoitussupistukset. Kirppikseltä ostamani tukivyö helpotti jonkun verran ja oli erityisesti kävelylenkeillä ihan must. Ehkä parhaiten käytetty euro raskausaikana! Fillaroinnin jäätyä liikunnan määrä väheni selkeästi enkä salillekaan meinannut ehtiä, ei siis mikään ihme että myös painoa rupesi kertymään ja varsinkin hanuriosasto sekä reidet ovat napanneet oman osansa varsin huolella… No, onpahan sulatettavaa vaunulenkeillä sitten kun bebe on ulostautunut.

Aamusumu Aavasaksalla

Menomatkan pohjoiseen kolkuttelimme junalla, mutta paluumatka etelään meni ihan neljällä renkaalla. Ylläs jäi taakse heti aamusta ja matkalla pysähdyimme napsimaan geokartalle kuntia, joita edelliskesän reissulla oli jäänyt välistä. Yhdentoista maissa pidimme tauon Aavasaksalla, josta tuo yllä oleva kuva on. Kovasti netissä kehuttiin Aavasaksalta avautuvia maisemia, mutta me jouduimme tällä kertaa tyytymään varsin lyhytkantoiseen näkymään – tosin onhan sumuinen maisemakin varsin kaunis. Koko matkaa kotiin emme sentään lauantaipäivän aikana taittaneet, vaan olimme varanneet yösijan matkan varrelta. Vajaan 700 kilometrin jälkeen teki kyllä ihan gutaa päästä lepäämään ja viimeisenä lomapäivänä oli mukavaa, kun lopputaival ei kestänyt muutamaa tuntia pidempään.

Minipossut Oulaisten kadulla

Loppuun bonuskuva kotimatkalta, kun pysähdyimme pikaisesti poimimaan yhden kätkön. Auto oli hädin tuskin saatu parkkiin, kun vierestä köpötteli kaksi minipossua ohi! Tämä tapahtui siis aivan Oulaisten keskustassa ja ihmettelimme siinä hetken, mitä oikein pitäisi tehdä. Sattumalta siihen tuli toinenkin auto, jonka matkustajat tiesivät possut ja lähtivät ohjaamaan niitä takaisin kotiinsa. Kieltämättä tuosta Oulaisten purkista tuli yksi ikimuistoisimmista löydöistä. :)

Tsek myös matkakuvat Instagramissa hashtagilla #ruskaretki2014.

Joululauluja shufflella koneen uumenista

15.11.2013
17:37

Sulosointuja häissä

Kun sala-avioitumisen jälkeen aloimme miettiä myöhemmin järjestettäviä kekkereitä, ajattelimme lähinnä säästösyistä (pienellä budjetilla ei luonnollisesti voi satsata kaikkeen) hoitaa musiikkipuolen ilman livebändiä. Kiitos työkaverini K:n, asia menikin aivan toisin ja meillä oli bändi ennen kuin edes tarkkaa juhlapäivää oli päätetty. Kaikki lähti siitä, kun kerroin töissä häistämme tulevan vähän silleen vasemmalla kädellä järkätyt ja K totesi siihen, että sitten mulla saattais olla teille bändi. :D Ja niin Von Clausewitz tuli osaksi meidän hääjuhlaamme.

Häävalssi

Bändi ei ollut aiemmin soittanut häissä, muissa juhlissa kylläkin. Ehtoja esiintymiselle oli kaksi: he eivät soita ns. hääbändinä taustamusiikkia ja humppaa ei tule. Kuulosti siis oikein mainiolta! Biisilista oli rock-painotteinen ja sisälsi kunnon kasan sekä kotimaisia että ulkomaisia biisejä. Laitoimme jonkunmoisen listan mieluisista kappaleista, joista pojat sitten kasasivat sopivan setin. Ainoa humppa oli häävalssi, jonka bändi lupasi meitä varten opetella – tosin Viikate sopi hyvin mukaan näin valssimuodossakin. Kumpikaan meistä ei ole mikään parkettien partaveitsi, mutta äijeli onneksi suostui toteuttamaan haaveeni Mintun ja Vernerin häävalssista. ♥

Köynnökset tulevat kaukaa
kruunuksi yllesi käy
Hiusmeresi upean, väriltään ruskean
laineilla muita ei näy

Silmies vihreä huokaus
kutsuivat seikkailuun
Valssi on ikuinen, elämän pituinen
korkealta soitettu

Ja päällä tähkäin ja päiden luo kuutamo tuo valoaan
se soittaa kannelta kauneimman ja pois katoaa
Niin päällä kristallijäiden me tanssimme, tanssimme vaan
ja tanssimme kunnes valo valkein
meidät erottaa

Viikate: Mintun ja Vernerin häävalssi

Valssaten

Koska humppaa ei ollut ensimmäistä kappaletta enempää, olimme sopineet että lähimmät ihmiset liittyvät seuraamme valssaamaan kertosäkeen jälkeen. Jälkikäteen ajatellen olisi ehkä pitänyt sanoa muutamalle muullekin, olisihan tanssilattialla ollut tilaa ja kun toista valssia ei tosiaan tullut. Häätanssi ei mennyt meidän osalta ihan niin hyvin kuin harjoituskerta aiemmin päivällä, mutta fiilis oli kuitenkin katossa. Biisi kuulosti aivan mielettömältä bändin vetämänä!

Tanssia

Itseäni vähän jännitti miten vieraat innostuvat tanssimaan, mutta keikka oli loistava ja lavan edessä taisi olla porukkaa suunnilleen koko ajan. Salissa alkoi siinä vaiheessa olla sen verran kuuma, että välillä piti käydä pihalla viilentymässä ja ikkunakin oli pakko avata – hassua sinänsä, kun kuitenkin oli ollut niitä lämmitysongelmia aikaisemmin. Von Clausewitz taisi lopulta vetää noin puolentoista tunnin keikan, toki välissä oli pieni tauko. Setti sisälsi kaikenlaisia biisejä, joista epäilemättä jokainen löysi jonkun suosikin. Sulhanen, joka ei yleensä oikein keikoista perusta, hehkutti bändiä koko loppuillan ja kemujen jälkeenkin vielä. Eikä bändi kuulemma saanut mitään traumoja hääkeikasta, joten tämä vaikutti olleen kaikin puolin varsin onnistunut kohdalle osuminen. :)

Keikan jälkeen musiikki soitettiin tietokoneelta. Olimme (edellisenä iltana…) kotona koonneet Spotify-listan, mikä tosin osoittautui hieman flopiksi sillä en tiennyt, että Spotify etsii kappaleita myös paikalliselta koneelta ja siitä syystä soittolista oli jokseenkin puutteellinen. Mulla on vissiin jotenkin outo musiikkimaku, kun ei biisejä löydy Spotifysta – tai ehkä sittenkin vanhanaikainen, kun listalta löytyi ties mitä ysärihittejä. Musiikki kuitenkin soi loppuillastakin, joten se lienee pääasia!

(Kuvat: JS Disain)

Jenni Vartiainen – Terra [2013]

17.10.2013
23:04

Polttarimuistelot

Nyt kun osa Suomesta on jo saanut ensimmäiset lumihiutaleensa – täällä Turussa senkun sataa vettä – lienee sopiva hetki muistella hetki mennyttä kesää. Mitään koko kesän kattavaa kuvakokoelmaa tästä ei kuitenkaan ole tulossa, vaan huomio on tasan tarkkaan yhdessä päivässä. Elokuisessa lauantaissa, jolloin sain viettää päivän rakkaiden ystävieni keskellä. Polttareista on siis kyse, mikäli joku ei vielä hiffannut.

Piknikillä ja sen jälkeen geokätköilyä

Päivän olin sopinut kaasoni kanssa etukäteen, mikä oli erittäin hyvä kun kesäisin kuitenkin tuppaa vähän joka viikonlopulle haalimaan jotain ohjelmaa. Mia nouti mut kotoa Turusta, sitten haimme K-serkun asemalta ja suuntasimme kohti ensimmäistä etappia. Päädyimme maalle tutuille lapsuusnurkille, jossa loppuporukka odotti kera kuohujuoman sekä piknik-herkkujen. Ennen syömistä sain tehtäväkseni yhdistää viltillä olevat päähineet oikeaan ihmiseen ja samalla esitellä tyypit toinen toisilleen. Oli muuten yllättävän hankalaa!

Kätköjen etsintää

Piknikin jälkeen ajoimme kotikotiin, kuten olin toivonutkin. Käteeni lyötiin lista Kersantti Karoliinan (olen toiselta nimeltäni Karoliina ja sotilasarvoni tosiaan kersantti) polttarikätköt, viitaten tietysti tuoreeseen harrastukseeni geokätköilyyn. Juoksentelin vihjeiden ja D/T-arvojen avulla pitkin pihamaata, välillä sain hieman apujakin taustajoukoilta jos en meinannut kätköä löytää. Mainioita kätköpaikkoja näköjään löytyy ihan kodin pihapiiristäkin, propsit Felinelle ja S:lle kierroksen organisoinnista.

Muisto teiniajoilta

Purkkeja oli kaiken kaikkiaan yhtä monta kuin polttareihin osallistujia. Jokaisessa niissä oli sisällä juttu, joka mun piti liittää oikeaan henkilöön ja kertoa sitten mahdollinen asiaan liittyvä tarina. Voi että, mitä kaikkia hauskoja oivalluksia ja muistoja purkeista paljastuikaan! Tuossa kuvassa yllä esimerkiksi on valokuva yläasteen päättäjäispäivää seuraavalta aamulta, kun olimme olleet Sansun kanssa yötä “kämpällä” (= kesähuone Sansun isoäidin piharakennuksessa). Mulla on kaunis kirkkaansininen letti ja Adidas-verkkatakki ikivanhan Nanson trikooyöpaidan päällä – oikea tyylikkyyden multihuipentuma. :)

Eka oma TB

Viimeisestä purkista löytyi reissaaja, aktivoimaton Travel Bug -lätkä. Avaimenperän possuun S oli värkännyt kiinni hunnun, joten aktivoidessani annoin TB:lle luonnollisesti nimeksi Sian morsian. Seuraavaksi siirryimme sisätiloihin kahvittelemaan, minkä jälkeen oli vuorossa saunomista ja uimista. Saunalla oli paitsi kylmää saunajuomaa, myös päivän hemmotteluhetkeen jos jonkinlaista purkkia ja putelia. Kookosöljyllä sai hierottua hartiajumit pois, kuorinta syntyi hunajasta ja merisuolasta, kasvoille lätkittiin koivunlehtiä virkistämään. Kyllä kelpas saunoa!

Polttarikansio
Kuva: JS Disain

Saunan jälkeen oli pöytään katettu herkullisia salaatteja ja vaikka mitä muuta, joilla pulikoimisen aiheuttaman nälän sai taltutettua. Loppuilta vierähti hengaillen ja puhua pulputtaen, hiljalleen siinä alkoi sitten vieraatkin tehdä lähtöä. Kotimatkalla Turkuun piti vielä poiketa yhdellä ihan oikealla geokätköllä, pitkään sitä pimeässä etsittiin mutta lopulta purkki löytyi kuin löytyikin. Kokonaisuudessaan päivä oli mahtava ja oli ihanaa, kun niin moni pystyi osallistumaan! Harmi tietysti, että kaikki eivät päässeet tulemaan. Hääjuhlassa sain vielä porukalta muistoksi kivan kuvakirjan polttaripäivän tapahtumista.

Iso kiitos ja halaus teille, rakkaat ihmiset! ♥

Avainsanat

& Other Stories 3h + k 15 minutes of fame 31 päivää 100 faktaa Aakkosjärjestyksessä Ahistaa Ajat menneet Alennuksella Apulanta Astiakaappi Asuntomessut Asuteemat Aurajoen rannoilla Baarissa Blogitapaamisia CBR Converse COS Designia Turusta Dislike DIY eBay Elixia Elokuvat Elämän pienet ilot Esikoinen Feel Unique Festarointi Flickr Fustra Geokätköily Gina Tricot Goodbyes H&M Helsinki Herqperc Homemade Home sweet home Housuista asiaa Huvipuistossa Häähumua Höh ja pöh iAsiat Ihastuksen huokaus Ihkutus Ihmetyttää Ikea Ikävä Insinöörin uudet lelut Inspiraatio Instagram Intissä tapahtuu Itsepaljastuksia Jotain uutta Joulu Juhannus Jumitus Jyväskylä Jänskätys Kahvilassa kerran Kantovälineet Keikalla Kesä Kevät Kiire Kipeänä Kirsikankukkaloisto Klubi Kollaasi Korut Kosmetiikkahaaste Kouvostoliitto Kuopus Kuvameemi Kynnet Kysymysmerkkejä Lahjottua Lainasanat Lappi Lapset Laserleikkaus Lastenvaatehulluus Lastenvaunuhullu Laukkuja Leireily Levylautasella Life's beautiful Lindex Listausta Lomalainen Lomilla Lumene Luonnonkosmetiikka Marimekko Markkinat Meikit Mekkokesä Merellä seilaten Messut Miehen vaatekaapilla Motoristikirkko Muistot Muotihäppeningit Muutoksia Muutto Myyjäiset Mádara Nettikaupat Nosh Object Collectors Item Odotus Oho hups Olivian tyylitesti Oma blogi Omakuva Once in a lifetime Onnea on Opiskelijatouhua Pariisin Kevät Pasikurssi Photo a day Pikkujoulut Pikkukaksio Polaroid Poptaide Puolivuotiskatsaus Päivän parhaat Pääsiäinen Rakkaus Rauma Reseptit Safkaa Salo Samuji Sauna Second hand Selected Sivistävää Sosiaaliset mediat Studio25 Sukulaiskekkerit Sunnuntaifiilis Suomi Design Supertreenit Syksy Synttärit Taaperon temput Talo maalla Talvi Talvisota Tampere Teeaddiktio Teemabileet Testissä The Body Shop Thumbs up! Tigi Toinen kierros Tuoksut Tuparit Turku Tyylivuosi Töllössä Unimaailma Uudet kuoret Uusi alku Uusikaupunki Uusi koti Uusivuosi Vagabond Vappu Varpujengi Vaunuarvostelut Vauva talossa Vauvavuosi Vertailussa Vierailla mailla Viherpeukalo Viikate Viinit Vink vink Vuonna 2016 Vuosikatsaus Väsy Wii-hii! Yksinäisyys Ystävät Ärsyttää! Ötökkäongelma
Scroll Up