Viikko 24: Juhlittiin siskon valmistumista insinööriksi.
AvainsanaOpiskelijatouhua
Kaksi viikkoa sitten keinuttelin Itämerellä Baltic Princessin kyydissä opiskelijaristeilyn merkeissä: mikäpä muukaan kuin GOOM kyseessä. Taisin viime vuonna vähän jo vannoa, etten enää GOOMille lähtisi mutta niin vain syksyn aikana mieli muuttui, kun risteily siirtyi takaisin Turun ja Tukholman välille (ainakin täksi vuodeksi). Laivasta viis, kunhan reitti on oikea! Baltic Princesillähän olemme olleet aiemminkin, nimittäin vuonna 2011 poikkeuksellisella Helsinki-Tallinna -kierroksella. Silloin ei vakuuttanut laiva eikä reitti ja viime vuosi varmisti Tku-Sto-Tku olevan se ainoa oikea reitti, joten tuumailin että kai sitä voisi laivalle antaa vielä mahdollisuuden.
Satamajärjestelyt toimivat miljoona kertaa paremmin Turussa, homma sujui suht jouhevasti vaikka tänä vuonna oli jopa tarkastukset ennen laivaan astumista. Sunnuntai hujahti totuttuun tapaan vauhdilla ympäri laivaa haahuillessa. Oli hyttejä, käytäviä, humppaamista ja random uusia tuttavuuksia mm. jääkarhun muodossa. Ysäribileetkin löytyi, musiikkia parhaimmasta päästä! Kiitos Felinen, DJ omisti meidän poppoolle yhden toivebiisin. :) Hytillämme oli muuten mustavalkoinen asuteema, harmi kun ei tullut otettua mitään kunnon asukuvaa (ylipäänsä kukaan meistä ei pahemmin huomannut napsia kuvia). Itse olin kasannut niskaani kuosisekamelskan siksakkia, sydämiä ja paria erilaista raitaa – siitä tuli oikeastaan aika päheä kokonaisuus.
Porukkaa oli kuin pipoa minne tahansa menikin, kuten kuvasta ehkä voi päätellä. Yöllä oli ekan illan tärkeimmät varsinaiset ohjelmanumerot, ensin ihana Jenni Vartiaisen keikka ja sen jälkeen legendaarinen Kalsariwiuhahdus. Ei tuntunut yhtään kylmältä, vaikka keskellä merta oltiin mutta toki tällä paatilla ei hilluttu keulassa kuten Europalla on aina tapana. Wiuhahduksen jälkeen jaksoimme vielä hetken jammailla muiden mukana, sitten alkoi silmät lupsua liikaa ja oli parempi painua pehkuihin.
Maanantai valkeni todella harmaana, sumuista keliä piti ihan käydä kannella ihmettelemässä ja laivan sumutorvi tööttäili pitkin päivää. Aamiaiselle emme tällä kertaa menneet, mikä oli ihan hyväkin sillä mulla olisi ollut suuria vaikeuksia repiä itseni sängystä ylös. Tästä vissiin huomaa ikääntymisen, kun ei vaan meinaa jaksaa enää valvoa. Ylipäänsä mulle riittäisi pelkästään se eka ilta, kun toisena päivänä tekisi vain mieli vetää sikeitä. Tämä GOOM nro 5 taisi olla mulle nyt tosiaan se vihoviimeinen reissu: hauskuutta ei käy kieltäminen mutta kun siitä tokeneminen kestää monta päivää… #tervetuloavanhuus
Onneksi kakkospäivälle oli tiedossa a) matkan odotetuin keikka sekä b) ruokailu buffetissa. Harmiksi kyseiset tapahtumat ajoittuivat päällekäin ja Haloo Helsinki! jäi osaltamme hieman kesken, jotta ehdimme varmasti viettää tarpeeksi aikaa buffet-herkkujen ääressä – mikään ei ole yhtä ärsyttävää kuin syödä kiireellä. Vaikka eipä siinä, kuulimme sentään suurimman osan keikasta ja monta mainiota biisiä! Plus ehdimme vielä ahtaa mahat täyteen ja vähän ylikin.
Vajaan kolmenkympin hintainen lounasbuffet oli kokonaisuudessaan positiivinen kokemus. Ihmisiä oli aika vähän eikä jonottamaan joutunut lähes ollenkaan, ruokaa löytyi tällaiselle lihaa syömättömällekin ja pääasiassa kaikki oli maittavaa. Tulinpa sitten vihdoin maistaneeksi sushia ekaa kertaa elämässäni ja tuon kokemuksen perusteella mielipide on selkeä: Ei. Koskaan. Enää. Tiedostan kyllä, ettei laivan buffet ole paras paikka testata uutta ruokaa, mutta ihan hevillä en kyllä mene uudestaan maistamaan. Piti mättää suuhun vaikka kuinka paljon herkkuja, jotta sushirullan maku ja tuntuma katosi… :D Ehkä mä joskus vielä uskallan uudestaan. Jälkkäreihin siirtyessäni aloin olla jo aivan ähky ja jouduin jopa hieman epäilemään, ettei jälkiruualle olekaan sitä kuuluista omaa vatsaa.
Ruokailun jälkeen ei risteilyä enää ollutkaan sitten kuin parisen tuntia jäljellä, suunnaksi siis Tax Free ja putiikit. Tuliaisostokset jäivät vähäisiksi, jotenkin tuntui että on parempi jättää enimmät herkut ostamatta kun ne kuitenkin tulisi syötyä parissa päivässä. Panostin siis kynsilakkoihin ja ostin vain pari viinipulloa, suolattuja pistaasipähkinöitä sekä pientä makeaa. Kuudelta olimme takaisin Turussa ja GOOM14 oli osaltamme ohitse. Kiitos loistavalle hyttiporukalle seurasta!
(Kuvat omasta puhelimesta ja hyttiseuralaisteni kameroista.)
Haloo Helsinki! – Maailma on tehty meitä varten [2013]
Alan vihdoin näin puolentoista viikon kuluttua olla sen verran toipunut, että kykenen muistelemaan lomaviikkoni aloittanutta tapahtumaa. Sinä iltana koitin olla kantamatta huolta uuden opettelusta ja sen sijaan menin minne virta vei (tosin oli mulla rahkapurkki eväänä ekaksi illaksi ja sain sitä syödessäni kummeksuvia katseita). Oli Itämeri, oli Europa, oli loistavat kamut ympärillä – oli aika GOOMata legendaarisen opiskelijaristeilyn 20-vuotisjuhlan kunniaksi.
Matka alkoi totaalisella kaaoksella Länsisatamassa, porukka vaan jonotti isona häröpallona eikä massa tuntunut liikkuvan mihinkään. Matkaan päästiin lopulta tuntia myöhemmin kuin piti, vaikka ei sillä niin väliä kun Tallinnaan oli ainoastaan muutaman hassun tunnin merimatka. Eväsmehut saivat lentää roskikseen täysinäisinä heti satamassa, kun ei kuulemma laivaan saanutkaan yhtäkkiä tuoda yli puolen litran juomapakkauksia. GOOMin omissa ohjeissa oli muistutettu vain että juomat on oltava avaamattomia, joten hippasen siinä alkuun ärsytti kahden mehulitran puuttuminen kun niitä olisi kaivannut.
Alkuillasta suuntasimme humppabaariin, jossa lavalle nousi matkan ensimmäinen artisti, 90-luvun kovisbändi E-Rotic (kuvissa yllä). Muistan kun se joskus ala-asteen lopussa oli kova sana ja kappaleiden sanoja tulosteltiin paperille koulun uudessa atk-luokassa, ei me onneksi taidettu kauheasti ymmärtää mitä kaikkea ne heleät naisäänet biiseissä oikein ähkivät. ;) Mutta oli se vaan hienoa silloin kun oli uusi hienous nimeltä intternetti ja omille kotisivuille (ilman css-tyylejä, bien sûr) naputeltiin suunnilleen koko elämäntarina aina vauvaiästä asti!
Hmm, jos nyt ei kuitenkaan.
Matkan ehdoton kohokohta oli vuorossa puolenyön jälkeen, kun keikkansa aloitti Apulanta. Olimme aivan eturivin tuntumassa, järjetön ihmismassa ympärillä eikä liikkumaan päässyt kuin ihmeen kaupalla. Hiki virtasi ja kaljaa lensi niskaan ja porukka oli ihan hurmoksissa. Puolitoista tuntia me siinä heiluimme, hypimme, pompimme, lauloimme (vai huusimme..?) ja voi huh heijaa, mikä fiilis oli keikan päätyttyä! Vaatteet olivat niin märät hiestä, että oli pakko painua hyttiin suihkuun ja vaihtamaan vaatteet…
…eli tietysti Kalsariwiuhahdus-kelpoiset vaatteet! Tällä kertaa olin päätynyt superhelppoon vaihtoehtoon, 2000-luvun alun tilaajalahjuksena saatuun satiiniaamutakkiin. Kuita ja aurinkoa sinisellä pohjalla, oi että. Tuli vähän kiire syöksyä seiskakannelle, joten jäimme Akkikin kanssa aika reunamille – muut olivatkin tässä kohtaa kadonneet jonnekin sinne ihmismäärän sekaan. Paineltiin koko lössi peräkanaa rappusia pitkin ylimpään kerrokseen saakka ja sieltä sitten raikkaaseen ulkoilmaan. Ei oo kylmä!
Lopuksi hieman jammailua alkupisteessä, minkä jälkeen piti vielä hetki pööpöillä juotavan perässä pitkin laivaa. Siinä vaiheessa myös kiskoin irti hullut irtoripseni ja voi jumpe, että olivatkin tiukassa! Liimoja irrotellessa jäi sormiin myös kasa ripsiä ja itse asiassa liiman krämmäleitä löytyi toisen silmän ripsistä vielä melkein viikkoa myöhemmin. Miten musta tuntuu, että voisin vaikka jatkossa jättää irtoripset muille ja tyytyä omiin räpsyttimiini myös spesiaalimmeissa tilanteissa…
Seuraavan aamun kohokohta oli aamiainen, joka kelpasi nälkäiselle risteilykansalle. Syömisen jälkeen oli pakko kellahtaa vielä toviksi petiin ja loppumatkan olikin hieman väsynyt meininki. Iltapäivällä lavan otti haltuunsa Stig, jota emme tosin kovin kauaa kuunnelleet kun vatsat alkoivat vaatia murkinaa.
GOOM 2013 oli sinänsä oikein onnistunut, hauskaa oli ja parhaiden matkaseuralaisten kanssa nyt vaan on vaikea mennä pieleen. Tämä jäänee omalla kohdallani viimeiseksi GOOMiksi, mikäli tapahtuma pidetään jatkossakin Europalla ja Tallinna-reitillä – se ei kerta kaikkiaan toimi. Europa ehkä oli kiva laiva joskus, mutta nyt Tallinkin alla se on kuin mikä tahansa pikku purkki (ja onhan sitä paljon rempattukin erilaiseksi). Samanlaista nuivaa meininkiä kuin pari vuotta sitten, ehkei Tallinkilla ymmärretä suomalaisen opiskelijailon päälle..? Turusta lähtiessä myös satamatoimet onnistuvat huomattavasti paremmin, tiedä sitten mikä tuolla Länsisatamassa mätti kun jonot vetivät niin älyttömän hitaasti. Että terkkuja vaan sinne GOOM-järjestäjille, että risteily takaisin Turkuun prkl!
Keskiviikkona saimme alkuillasta tänne läjän neitejä Jyväskylästä ja puheensorina täytti kämpän. Matkavalmisteluista selvittyämme Mia hoiti koko lössin satamaan (kiitos vielä kerran!) ja pääsimme aloittamaan pääsiäisen pyhät jo etukäteen. Terminaali vilisi raitapaitoja, baskereita, viiksiä, Moulin Rouge -mekkoja sekä kaikkea mahdollista sinisen, punaisen ja valkoisen sävyissä – olihan Lemmenlautan tämän vuoden teemana Ranska.
Meillä oli hytti mukavasti kannella 9, joskin yöllä selvisi että about suoraan alapuolella on humppabaari ja jumputus kuului pitkälle aamuyöhön… Onneksi ei sentään kovin aikaisin yritetty nukkua. Selvittyämme sisälle laivaan ja hytin löydyttyä oli vuorossa illan asujen viimeistely, raitapaitaa päälle ja niin edelleen.
Aika pian lähdön jälkeen mentiin kullan ja V:n kanssa ensin hetkeksi humppabaariin ja sitten tsekkaamaan virallinen alkushow. Tankotanssijat olivat aivan uskomattomia, JP Kankaan jutut yhtä levottomia kuin stand up -koomikkojen yleensäkin ja pukukisan parhaat enimmäkseen ansainneet paikkansa kymmenen onnistuneimman asun joukossa. Finaalikolmikossa nähtiin Crème Bonjour -kolmikko, Obelix sekä miimikko, joista viimeiseksi mainittu lopulta vei huutoäänestyksellä koko kisan voiton.
Raitapaitapariskunta.
Feline ja patonki.
Viikset kosahti.
Ilta hujahti siellä täällä seilatessa. Kulta löysi jonkun vanhan tuttunsa, katosi muutamaksi tunniksi ja löytyi sitten diskosta baskeri takataskussa. Itse en kauheasti humppabaarissa tai diskossa viettänyt aikaa, kovalla soiva musiikki ei vaan houkutellut ja hyteissähän ne parhaat bileet aina tällaisilla risteilyillä on. Aamuyöstä alkoi silmät lupsahdella ja vedettiin joitakin tunteja unta palloon, kuka vähemmän ja kuka enemmän.
Seuraava päivä lähti takkuillen käyntiin, mutta oltiin sentään ennen kolmea vastaanottamassa Maarianhaminasta laivaan tullut kaveri. Laivassa oli siis muitakin kuin opiskelijoita, tämä kaveri mm. oli työporukan kanssa piknik-risteilyllä. Hippasen kävi kyllä sääliksi niitä paria lapsiperhettä, jotka tekivät ostoksiaan älämöivien lemmenlauttalaisten joukossa.
Ja sitten syömään! 2 x pakollinen 13e ruokalippu kattoi juuri sopivasti oman salaattipöytäni sekä äijelille pihviannoksen grillistä. Silja Europan salaattibuffet ei kyllä petä koskaan. ♥
Tax Free -ostosten (viinejä!) ja päiväunien jälkeen käytiin murun kanssa kannella hiihtämässä, aurinko paistoi mutta tuuli oli suhteellisen vilpoista. Feline teki mulle torstaina tuollaisen kivan rusetin hiuksiin! Pitäisi ehkä itsekin opetella väkertämään edes jotain hiusten kanssa…
Lemmenlautta 2012 ei ollut ihan yhtä hauska kuin 10-vuotisjuhlaristeily kaksi vuotta sitten, vaikka ihan okei reissu olikin. Verrattuna GOOMiin ohjelmaa oli aika hintelästi ja kieltämättä ne “tavisristeilijät” (eläkeläiset ja lapsiperheet ja muut) väkisinkin laskevat tunnelmaa. Tavallaan laivassa ei edes näkynyt se, että oli menossa opiskelijaristeily, muuten kuin Lemmenlautta-infopisteellä ja satunnaisilla aiheeseen liittyvillä kuulutuksilla (pikadeitit, allasbileet ym.). Positiivista Lemmenlautassa taas on se, että risteilyllä on aina teema ja porukka oikeasti innostuu pukeutumaan teeman mukaisesti.
Viikko sitten mulla oli maanantaina vapaapäivä, kiitos tammikuussa tehtyjen ylityötuntien. Tällaisen ylimääräisen vapaan voi käyttää monella eri tavalla, mutta kun kyseessä on helmikuun alku ja maanantaipäivä, siihen on vain yksi vastaus: GO-GO-GOOOOOM!
Legendaarinen risteily oli palannut Silja Europalle viime vuoden tauon jälkeen ja pakko myöntää, että Turku-Tukholma-Turku vaan toimii niin paljon paremmin kuin Helsinki-Tallinna-Helsinki. Satamassa nököttäminen on plassua siihen verrattuna, että voisi keinua avomerellä läpi yön… Ja kyllä muuten keinuttikin!
Virallinen GOOM-asu: mekko ja veska tuunattu haalareista, rannekello Axcent, sukkahousut H&M Divided, kiksukarvasäärystimet by Feline. Lisäksi korvissa Desthean tekemät lintuhäkkikorvikset, kaulassa hopeinen kaularengas KappAhl sekä jalassa tyttömaiharit Ten Points.
Feline löysi Marion ja Luigin kaverikuvaan.
Meidän kahden hytin porukka – kiitti seurasta tyypit! ♥
Humppabaarissa oli vissiin joku muukin.
Bileiden ensimmäinen esiintyjä oli Haloo Helsinki!, jonka keikalle vihdoin parin vuoden odotuksen jälkeen pääsin. Oltiin eturivissä ja huudettiin mukana äänet käheiksi – mulla ainakin oli seuraavana päivänä sellainen kähisevä makuuhuoneääni että huh huh. Mutta keikka, oi että se oli m-a-h-t-a-v-a!!! Kaikki mun lempibiisit soitettiin ja paljon muitakin, päällimmäisenä mieleen jäi ehkäpä Maailman toisella puolen, joka oli livenä vielä parempi kuin levyllä.
Mietin siinä keikan aikana, että Ellistä tulee jotenkin mieleen iki-ihana Maja Ivarsson! Maja on mun naisidoli numero yksi, ja GOOM-keikan aikana musta taisi tulla myös vähän Elli-fani. :) Kehitin myös pakkomielteen tuollaisesta paljettijakusta, kellään tietoa mistä voisi vastaavaa lähteä etsimään? Paljettihame mun ainakin on kaivettava kirppislaatikosta takaisin ja otettava käyttöön. Huomaa myös vesimelonitennarit!
“Ei mulla oo tarkkaa suuntaa, mä menen minne sattuma johtaa
Mulla on mukana kuvat, mutta katseet eivät kohtaa”
GOOM Staff.
Seuraavana esiintymisvuorossa oli Chisu, siinä vaiheessa kello oli jo reippaasti yli puolen yön. Siirryttiin HH!:n keikan jälkeen hengailemaan Felinen & Sintsun hytin tuntumaan, josta mä sitten parin tunnin päästä lähdin hyttitoverini Sannan kanssa kuuntelemaan Chisua. Kuultiin about puolet keikasta, parasta oli ehdottomasti Yksinäisen keijun tarina livevetona.
Kolmen aikaan yöllä oli reissun kylmin osuus eli Kalsariwiuhahdus, mitenkäs muuten. Pakkasta ei onneksi ollut montaa astetta, mutta voi hurja sitä tuulta! Kannella soi loistobiisi, yksi ehdoton suosikkini 2000-luvun puolivälistä eli Gigi D’agostinon I’ll Fly With You. Mikäs siinä hyppiessä – ei oo kylmä! Harmi ettei mulla ole kuvaa omasta Marja Tyrni -henkisestä asustani…
Seuraavana päivänä mentiin yhdeksän kieppeillä aamupalalle, kuudella eurolla sai jopa ihan kunnon sapuskaa toisin kuin Baltic Princessilla viime vuonna. Aamiaisen jälkeen pyörittiin 7- ja 8-kansilla, ihmeen hiljaista oli joka paikassa. Ei muuta kuin humppabaariin, juoma kouraan (no okei, pöydälle) ja tanssilattialle siis!
Tänä vuonna ei ollut haalarimerkkitansseja lainkaan eikä edes kultasimppaan ollut mahdollisuutta missään, mutta voitettiin me aamulla jokainen Reino & Aino -hiirimatot ym. tilpehööriä + Red Bullia. Ei ollut tanssilattialla kovinkaan ruuhkaista, kuten kuvasta näkyy.
Maanantaipäivän aikana hoidettiin taxfree-ostokset, käytiin syömässä perinteeksi muodostunut salaattibuffet (mahtisetti 9,50 eurolla!) sekä seurattiin 7-kannella NRJ-poikien ohjelmaa (mm. Miss & Mister Björn Borg -kisa). Loppuaika pyörittiin siellä täällä, vähän alkoi tällaista vanhusta jo väsyttää. Seitsemän jälkeen illalla oltiin takaisin Turussa, me Sannan kanssa sanottiin heihei ja tytöt jatkoivat vielä toiselle kierrokselle.
Että sellainen reissu se. Kivvaa oli!
Haloo Helsinki! – III [2011]