Viikko 50: Pikkujoulut kaveriporukalla menivät minityyppien ehdoilla, mutta herkkuja toki oli pöytä täys (eikä kuvassa edes ole vielä makeita tarjolla).
AvainsanaPikkujoulut
- Mies ahkeroi vapaa-aikansa keittiöremontin parissa. Alkukuusta käytiin ostamassa maalit ja viimeisellä viikolla laitettiin tilaukseen tiskiallas sekä hana (jotka postipoika itse asiassa kiikutti tänään aamulla jo meille). Päätöksiä, päätöksiä!
- Kävin äitin ja iskän kanssa siskoa moikkaamassa Jyväskylässä, jossa oli ihan kunnolla lunta. Tulihan sitä lunta sitten tänne lounaaseenkin, joskin se suli parissa päivässä pois.
- Muutimme toimistolla uuteen, remontoituun tilaan. Kyllä on tyylikästä ja pisteenä iin päällä ihania tuoleja siellä täällä, niin että melkein harmittaa jäädä töistä pois.
- Mulla oli miehen kanssa yhteinen arkivapaa. Kävimme lounaalla Sloppy Joessa ja illalla leffassa katsomassa Mielensäpahoittaja, välissä toki remppahommia.
- S:n kanssa otimme pariksi viikoksi loosin kirpparilta. Pidettiin hinnat alhaisina, joten kovin tuottoisaa se ei ollut, mutta pääasia että tavaraa katosi nurkista mukavasti.
- Hiukseni lyhentyivät reippaasti kampaajan käsittelyssä ja oi että, miten olenkaan tykännyt tästä kevyemmästä hiusmalliista!
- Pyörähdin firman pikkujouluissa J:n kanssa. En meinannut löytää vaatekaapista mitään päälle mahtuvaa juhlataminetta ja ruokakin oli pienoinen pettymys, mutta onneksi drinkkilipulla sai Pommacia lasipullossa.
- Osallistuttiin S:n kanssa Turun linnan Kidutus, kuolemaa ja kummituksia -kierrokselle kera geokollegoiden. Meille osui huikea opas, jonka juttuja kuunnellessa puolitoistatuntinen vierähti aivan huomamaatta.
- Neuvolakäynnillä (33+5) paljastui, että bebe istua kököttää mahassa kuin mikäkin buddha. Saa nähdä seuraako tyyppi äitinsä jalanjäljissä ja ottaa maailman vastaan takapuoli edellä… On toki hyvin mahdollista vielä, että se heittää itsensä ympäri parempaan asentoon.
- Jäin äitiysvapaalle. Asia, jota ei tahdo vielä oikein käsittää – yhtäkkiä mun ei vaan tarvitse herätä kukonlaulun aikaan lähteäkseni töihin. (Tiedostan kyllä, että tämänhetkinen letkeä työnkuvani muuttuu aika erilaiseksi kunhan bebe luopuu yksiöstään.)
Tällainen oli epätavallinen pikkujoululookini: housut helmojen sijaan ja värimaailma hyvinkin tummanpuhuvaa. Äitiyspaita ja -farkut H&M mama (kumpikin 2nd hand), trikoojakku Miss Selfridge (2nd handia sekin), pääkallolaukku Glitter ja korot Vagabond (saatu blogin kautta). Korvissa killuvat kamerakorvikset on löytö katumarkkinoilta Raumalta, kaulakoru gTIE, sormus Kalevalakoru ja ketjurannekoru H&M men. Marraskuun pimeydessä kuvanlaatu oli jotain niin hirveää, että oli pakko turvautua mustavalkoisuuteen. No, ei enää onneksi montaa viikkoa siihen, että päivä alkaa taas pidentyä – yay!
Antti Tuisku – Minun jouluni 2 [2011]
Joulukuuta eletään jo, vaikkei täällä blogissa kovin eloisalta näytäkään. Viime viikkoina on väännetty remppaa oikein urakalla, tai no puoliskohan työmaalla pääasiassa häärii ja itse toimin avustavissa tehtävissä. Olen innostunut hyörimään keittiön puolella, jossa olen saanut jopa ihan maukkaita syötäviä aikaiseksi. Vähän kyllä pistää naurattamaan, kun aina jotain menee pieleen: milloin taikinaan lentää munankuoria, milloin mittaan jotain väärin, milloin onnistun sotkemaan puoli keittiötä esim. ruokakermaan… Noh, lopputulos kai se tärkein on ja hyvin ovat kokkaukset maistuneet sekä meille että vieraille.
Köökkisotkemisen lisäksi olen nukkunut. Paljon. Tiedä sitten onko se pimeyden, lyhyiden yöunien, liian vähäisen ulkoilun vaiko keskeneräisen remontin aiheuttamaa väsymystä, mutta meillä vedetään unta palloon ihan hullut määrät nykyään. Oltiin äijelin kanssa kumpikin nyt neljä päivää vapaalla ja joka yö vietettiin unten mailla vähintään kymmenen tuntia, oma ennätykseni oli neljätoista(!) tuntia. Siihen sitten vielä pienet päivänokoset kevyesti päälle, ei ongelmaa. Onneksi enää pari viikkoa talvipäivänseisaukseen ja päivä alkaa jälleen pidentyä!
Jouluaatto lähestyy kovaa vauhtia ja vähän kaikki tuntuu olevan alkutekijöissään, lahjat ja koristelut ja ylipäänsä suunnitelmat. En vieläkään tiedä missä ja miten vietämme aattoa tai ehtiikö remppa siihen pisteeseen, että tänne mahtuisi joulukuusi. En ole askarrellut ensimmäistäkään joulukorttia, lahjoja sentään saatiin nyt viikonloppuna hankittua muutama. Jotenkin tuntuu muka olevan niin paljon kaikenlaista. Todennäköisesti se ympäriinsä sinkoileva hullu aattoa edeltävänä viikonloppuna olen sitten minä…
Vaan onneksi on valkoinen maa ja pakkasta! Se runsaan viikon takainen lumimyrsky lähinnä nauratti, kun myräkkä meinasi viedä mennessään. Helppo mun oli hymyillä, kun ei tarvinnut sen kummemmin matkustaa mihinkään tai edes ajaa autoa. Sen jälkeen olen kyllä pari kertaa kököttänyt hyvän tovin pysäkillä parinkymmenen asteen pakkasessa, kun bussi on ollut myöhässä – kaivoin muuten aika nopsaan paksuimmat talvitakit esille.
Tämän postauksen kuvat otin työpaikan pikkujouluissa marraskuun viimeisenä iltana. Kekkerit pidettiin Turun Akatemiatalolla, ainakin tämä juhlasali oli aikamoisen upea paikka. Ruoka oli hyvää, jälkiruokajuustokakku suussa sulavaa eikä seurassakaan ollut valittamista. Illan yllätysesiintyjänä oli Ismo Leikola, jonka jutut piristivät iltaa juuri sopivassa kohtaa. Loistoveto työnantajalta, ei voi muuta sanoa. Kotiin tulin hyvissä ajoin ja painelin suoraan nukkumaan, kahden viikon työputken jälkeen uni vei mukanaan heti kun painoi päänsä tyynyyn.
Kun nyt nukkumisesta tuli puhe, niin eiköhän se olisi kohta taas aika lähteä treffaamaan nukkumattia. Neljän päivän miniloma alkaa olla finito ja uusi viikko voi alkaa. Pari viikkoa kun jaksaa painaa duunia niin saa vihdoin rauhoittua joulun viettoon. Ja itse asiassa tämän vuoden työpäivät ovatkin sitten siinä, kiitos arkipäiviin osuvien joulunpyhien joululomasta pääsee tänä vuonna nauttimaan yli viikon verran. Sitä odotellessa!
Antti Tuisku – Minun jouluni [2005]
Kuten perjantaina olikin juttua, aloitin viikonlopun viettoni Televisio Lifestyle Storen pikkujouluilla. Rakas puoliskoni lupautui lähtemään mukaan, pikkujoulujen jälkeinen Pizzarium-visiitti tosin taisi toimia suurimpana houkuttimena. Kohtalaisen mukisematta äijeli kuitenkin jaksoi istuskella glögimuki kädessä sillä aikaa kun mä kiertelin ja hypistelin ja kävin sovituskopissakin muutaman ihanan vaatekappaleen kanssa.
Glögin lisäksi tarjolla oli pientä naposteltavaa. Aurinkokuivattu tomaatti-basilika-napit olivat älyttömän hyviä! Sitten joskus tupareihin voisi kehittää jotain vastaavaa…
Illan aikana oli mukavia alennuksia mm. Samujilta.
Katri/n-rekillä roikkui ihania neulejuttuja.
Vähän päähinepuolta; huomaa mahtava Coston keltamusta hattu!
Lisää hattuja + Globe Hopen vaatteita.
Kooky Gemsin koruja tekisi mieli haukata.
Lääh, Minna Parikan kenkiä! Kokeilin noita punaisia mutta hitsin kapea tuo korko, mä heittäisin taatusti nurin heti kun edes yrittäisin kävellä noilla. :P
Swedish Hasbeensin näpsäkät puukengät.
Ihastelin jälleen Polkka Jamin sympaattisia tyynyjä…
…kuten myös ihania keittiöpyyhkeitä. Kissa-aihe varsinkin on pop!
Pikkujoulukausi on siis pyöräytetty käyntiin, kiitokset Televisiolle! Seuraavia kekkereitä ja tietysti kaikenkarvaisia joulumyyjäisiä odotellessa, tässähän alkaa joulu hiipiä mieleen ihan tosissaan jo. Glögiä kuluu mukitolkulla (sitä mustikkaista, nam!) ja tänään ripustin keltaharmaamustat Paul-serkun valopallot ikkunaan pimeitä iltoja valaisemaan. Vielä kun saisi remontin siihen pisteeseen, että tavarat löytäisivät paikkansa kaapeista ja hyllyiltä sen sijaan että olisivat missä sattuvat mahtumaan… No, tulevalla viikolla pusketaan taas remppaa eteenpäin niin paljon kuin mahdollista.
Onko siitä tosiaan jo yli viikko, kun viimeksi olen tänne jotain rustannut?! Toisaalta kun katson tuota viikkoa taaksepäin niin onhan se ollut aika haipakkaa, että ei ehkä mikään ihme tämä bloggaamisen vähäisyys. Kuviakin olisi kamerassa aikamoinen kasa, joita en ole edes ehtinyt vielä käydä läpi. No, ehkäpä tämä tästä rauhoittuu (toivottavasti ainakin!).
Kuluneen viikon aikana olen…
- repinyt loputkin tapetit eteisestä. Alta paljastui huonosti tasoitettu betonipinta, jossa riittää korjailtavaa ennen kuin pääsee maalauspuuhiin.
- ollut elämäni ekoissa kunnon pikkujouluissa. Naantalin Kaivohuone oli silmiä hivelevän kaunis paikka ja ruoka oli aivan käsittämättömän herkullista. Kekkereissä oli hauskaa, vaikka lähimmät työtoverit eivät paikalla olleetkaan – onneksi meillä on paljon huipputyyppejä myös muissa tiimeissä.
- nauttinut ensimmäisestä kunnon pakkaspäivästä sunnuntaina. Harmi vain, että sitä iloa kesti vain hetken ja nyt ollaan taas oltu monta päivää selvästi plussan puolella.
- käynyt kotikotona saunomassa ja palluttamassa musseroita. ♥
- tehnyt töitä iltaisinkin, toivottavasti niitä ei kovin monena iltana tarvitse enää tehdä.
- ollut hullun väsynyt, kymmenen aikaan illalla olen jo aivan naatti. Sitä se syksy ja pimeys teettää, tulisi vaan jo se lumipeite maahan niin ei tuntuisi maailma ehkä ihan niin kamalan pimeältä ja kylmältä!
Ja tälle illalle saatiin vihdoin sovittua Sansun kanssa treffit Logomoon! Onneksi ei edes kestänyt, vaikka toki parempi myöhään kuin ei milloinkaan… Onhan tässä vielä muutama viikko jäljellä ennen kuin kulttuurivuoden näyttelyt loppuvat. ;)