AvainsanaReseptit

Laitoimme tuossa loppukeväästä asuntomme myyntiin ja siinä kävi vähän ehkä yllättäenkin niin, että juhannukseen mennessä oli kaupat jo sovittuna. Muutto väliaikaiskämppään odottaa loppukuusta, eipähän ole tekemisen puutetta loppulomaksi… Me ei lopulta remontin pitkittyessä pidetty koskaan mitään tupareita, joten jonkin sortin läksiäiset sentään oli järjestettävä. Päädyin kutsumaan lähinnä naisväkeä ja yhdistämään samaan pienimuotoiset vauvakutsut, jotta kaverit saisivat arvailla syyskuisen syntymäspeksejä kuten silloin esikoisestakin. Lisäksi sisko oli koonnut hauskoja nimiin liittyviä kysymyksiä sekä vauvan sukupuolta arvuuttelevia väittämiä. Aika tasaiseksi meni, poika 8/15 ja tyttö 7/15.

Tarjoilujen suhteen menin varsin simppelilä linjalla, pientä naposteltavaa ja jälkkäriksi sesonkiin passeli kakku. Vieraita oli n. 15 (osa lapsia) ja kerrankin tuli mitoitettua syötävät niin, että meille jäi vain pienet rääppeet tuhottavaksi. Kakkua tosin olisi voinut olla enemmänkin… Ja kahvimaito loppui kesken, onneksi kauramaito kelpasi hätävaraksi. Ruissipsien kaveriksi oli tonnikalatahnaa, joka aiheuttaa aina reseptiuteluita, joten eiköhän laiteta resepti jakoon täälläkin.

Tonnikalatahna

• 1 prk ruohosipulituorejuustoa
• 1 prk tonnikalaa
• 1/2 punasipuli
• 1-2 rkl turkkilaista jugurttia
• Valkopippuria ja muita mausteita

Pilkotaan punasipuli pieniksi paloiksi, sekoitetaan se tuorejuuston ja tonnikalan kanssa. Lisätään joukkoon turkkilaista jugurttia notkistamaan massaa. Maustetaan sörsseli oman maun mukaan esim. valko- ja mustapippurilla, ehkä myös ripauksella suolaa tai vaikka savupaprikaa.

Tonnikalan voisi korvata esim. lohella, mutta itse en ole vielä uskaltautunut kokeilemaan, kun tuo tonnikalaversio on niin täydellistä. Pitää kyllä joku kerta testata, jotta tonnikalaa inhoava siskokin pääsisi osingolle tästä herkusta.

Toinen puoli keittiöstä ei ollut niin kovin esteettinen, eh heh. Esikoisen ristiäisistä tuttua kasvispiirakkaa väännettiin vielä ensimmäisten vieraiden jo saavuttua, joten se sai jäädä suoraan pelliltä otettavaksi. Vähän piti reseptin kanssa kikkailla: pohjaan korvasin yhden vehnäjauhodesin grahamjauhoilla ja täytteeseen tuli vain kaksi paprikaa sekä selleri jäi kokonaan pois. Olisi se kolmaskin paprika ehkä mahtunut, mutta hyvin riitti myös vähempi määrä. Viherpippurijuusto on ehdottomasti se juttu tässä piiraassa, täydentää maun just buenosti.

Olen jokusen kerran tehnyt Vegaanihaasteen banoffeeta, herkullinen muttei liian suuritöinen torttu. Instasta bongasin jonkun tehneen banoffeesta mansikkaversion ja se meni sillä sekunnilla testilistalle! Tämä tapahtui viikonloppuna meidän ollessa Tampereen kavereilla ja sain jaettua uuden houkutukseni A:n kanssa, osa porukasta oli juuri sopivasti kauppareissulla. Illalla ei enää pitkän huvipuistopäivän jälkeen jaksanut alkaa vääntää torttua, mutta seuraavana aamuna A oli tehokas ja pyöräytti meille ekan version. Mukavan kesäinen ja raikas yhdistelmä, joten sehän oli sitten tehtävä pari päivää myöhemmin myös kotipuolessa. Käytin ohjeen pohjana vanhaa tuttua vegaaniohjetta ja kakusta tuli yllättävän komea, vaikka itse sanonkin.

Mansikkabanoffee (8-10 annosta)

Pohja

• 3/4 paketillista Digestive- tms. keksejä
• 100 g margariinia

Murennetaan keksit jauhoksi ja sulatetaan margariini, sekoitetaan keskenään. Painellaan seos irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille, tarvittaessa leivinpaperia pohjalle. Laitetaan jääkaapin viileyteen.

Kinuski

• 1 prk maustamatonta kaurakermaa
• 1 dl fariinisokeria

Mitataan kaurakerma ja fariinisokeri kattilaan, kuumennetaan ja sekoitetaan. Annetaan seoksen kiehua niin, että se hieman saostuu. Kinuski saa kuitenkin jäädä kastikemaiseksi. Jäähdytetään, minkä jälkeen kaadetaan kinuski keksipohjan päälle ja laitetaan taas jääkaappiin.

Täyte

• 1 prk vaahtoutuvaa soijakermaa
• hippunen vaniljajauhetta/-sokeria
• mansikoita

Vatkataan kerma vaahdoksi, maustetaan vaniljalla ja makeutetaan maun mukaan. Viipaloidaan mansikat. Torttu kootaan laittamalla kinuskin päälle vuorotellen kermavaahtoa ja mansikoita.

Voi slurps, kun oli maukasta! Tykkään kyllä banaanista, mutta tuoreet mansikat ne vasta herkkuja ovatkin näin kermavaahdon kaverina. Sopivan raikas, ei liian makea – suorastaan täydellinen kesätorttu. Eikä valmistaminenkaan vaadi sen kummempaa aivokirurgiaa, ainoastaan jonkun verran aikaa että saa pohjan ja kinuskin jäähtymään. Tämä voisi olla älyttömän hyvää myös tuoreilla mustikoilla, nyt vain odottelemaan mustikkasadon kypsymistä.

Tätini mainosti mulle taannoin helppoa ja älyhyvää suklaakakkua, johon ei välttämättä tarvitse suklaata ja joka ei vaadi vatkaamista tai muuta veivaamista. Saatuani reseptin epäilin, voiko tosiaan näin helposti saada jotain herkullista aikaiseksi. Ei siis auttanut muuta kuin lähteä testaamaan.

Vatkaamattomuuden lisäksi kakku on ainesosiltaan ihanan yksinkertainen, sillä kaikkea yleensä löytyy kaapista jo valmiiksi. Voita en ole tähän reseptiin kokeillut (ollaan jämähdetty tuohon maidottomaan Keijuun) ja vaniljasokerin tilalla olen käyttänyt vaniljajauhetta, sitä toki vähemmän kuin mitä vaniljasokeria tulisi.

Helpoin suklaakakku (10–12 palaa)

• 150 g voita/margariinia
• 3 dl sokeria
• 1,5 dl vehnäjauhoja
• 2 tl vaniljasokeria
• 0,5 tl suolaa
• 4 rkl kaakaojauhoa
• 2 munaa

Sulatetaan rasva ja annetaan hieman jäähtyä. Munien rakenne vatkataan kevyesti rikki ja yhdistetään munat rasvasulan kanssa. Sekoitetaan kuivat aineet keskenään, käännellään ne seokseen. Taikina kaadetaan voideltuun irtopohjavuokaan (halkaisija n. 22 cm) ja tyrkätään 200-asteisen uunin keskitasolle n. 18 minuutiksi.

Uuniin mennessä taikinan koostumus on kummallisen hyytelömäinen ja pelkäsin, että muna maistuu jotenkin läpi sieltä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan maku on oikein kelpo. Ohjeen mukaan “kakku saa jäädä reilusti tahmeaksi keskeltä” ja “anna kakun jähmettyä huoneenlämmössä tai jääkaapissa”, mutta tätä mä en oikein ole hiffannut. Olen kokeillut useamman kerran ja kun kakku on jäähtynyt, ei se sisältä ole enää mitenkään erityisen tahmea. Hmmm, ehkä mun pitäisi lyhentää paistoaikaa parilla minuutilla… Tai sitten maistan seuraavalla kerralla vähän lämpimänä, ihan vaan testiksi.

Halutessaan (ja jos sitä suklaata on) päälle voi sulattaa tummaa suklaata, mikä ei tosin multa ole vielä kertaakaan onnistunut kuten tahtoisin. Syömäkelpoista tortusta on silti aina tullut eikä sen tuhoaminen ole ollut ongelma. ;) Kakun kylkeen voi iskeä vaikkapa mansikoita ja vaniljajäätelöä, Oatlyn kaurajäde ainakin toimii hyvin. Kerran kokeilin lemon curd -vaahtoa alkuperäisen ehdotuksen mukaan, mutta huhheijaa kun oli makeaa! Melkein jopa ällömakeaa, vaikka olen aikamoinen sokerihiiri. Ihan perus soijavispi sen sijaan on oiva vaihtoehto kakun kaveriksi.

Perushyvä ohje siis, vielä kun saisi vähän jalostettua. Munia tästä voi olla hankala pudottaa pois, täytyy kuitenkin tutkia josko ne voisi jotenkin korvata (tai jos löytyisi joku vähän vastaava resepti vegaanisena). Olen myös pohtinut voisiko ohje toimia gluteenittomalla jauhoseoksella, kun tuo äijeli ei oikein kestä vehnää – eikä mun parane tällaista kakkua yksin vedellä napaani. :D Tutkimukset jatkuvat.

Viimeistä lomaviikkoa viedään (yhyy!) enkä ole paljoa kotona ehtinyt istuksia, joten blogi on pysynyt hiljaisena. Kesän kuvamateriaalia olen sentään vähän ehtinyt käydä läpi, läjäytetäänpä siis tännekin jotain. Kesäkuun alkupuolella vietimme tosiaan kimppasynttäreitä jo neljättä kertaa ja itsellä kun tuo ikä pyörähti uudelle vuosikymmenelle, päätin ehdottaa synttäritovereilleni poikkeuksellisesti teemakemuja. Pohdimme yhtä sun toista teemaa, kunnes äiti sen keksi: Mille vuosikymmenelle kuulut? Näin ei tulisi paineita myöskään niille, joita ei teemapukeutuminen houkuttaisi – vuosikymmen se on tämä 2010-lukukin. Mukavasti porukka kyllä innostui ja päivän aikana pihamaalla hyöri tyyppejä monelta eri vuosikymmeneltä.

Vieraat kehotettiin ottamaan mukaan omat grillattavat, kaikki kun tykkäävät vähän erilaisesta grilliruuasta. Muuten pöydästä löytyi vihersalaatti lisukkeineen, coleslaw, marinoitu punasipuli, sämpylät ja valkosipulilevite + paprikahummus, kalaneliöt lehtitaikinasta sekä cocktailpalat. Löysin siivotessa pussillisen pentuna keräämiäni servettejä (kaikki luonnollisesti erilaisia keskenään) ja mitäpä niitä enää säilömään, joten lykättiin ne isossa Aalto-vaasissa pöytään ja jokainen sai siitä napata fiilikseen sopivan turpapyyhkeen.

Kahvipöytään väkerrettiin tryffeleitä (1 prk tuorejuustoa sekoitetaan 2 pötköön murskattuja Domino-keksejä ja pyöritellään palloiksi, jääkaapin jälkeen kastetaan sulaan suklaaseen ja koristellaan), toinen setti oli mangotuorejuusto + tavalliset Dominot ja toinen maustamaton tuorejuusto + minttu-Dominot. Kuorruttaminen ei tosin ollut ihan niin iisiä ensikertalaiselle (tiedänpähän nyt että ne kannattaa laittaa kovettumaan leivinpaperille…), mutta kelpo palluroita niistä tuli ja maistuivat juhlaväelle. Kakuiksi leipasin pari munatonta suklaapiirakkaa, jotka kumosin lautasille ja kuorrutin näyttämään kakuiksi. Eka versio sai koristeiksi strösseleistä luvun 30 sekä saman verran kaapeista kaivettuja sekalaisia kynttilöitä, jotka puhalsin sammuksiin tyylikkäästi kylpytakissa saunomisen ja uimisen välissä. Toisessa kakussa oli luonnollisesti luku 27, joskin kynttilät jäivät siitä pois.

Olen harvoin lahjojen perään, mutta nyt eräänlaisen merkkipaalun tullessa vastaan toivoin saavani jotain muistuttamaan näistä juhlista ja rakkaista ystävistä. Vinkkasin lahjatoiveen siskolle, joka organisoi homman ja raparperisen alkumaljan jälkeen eteeni kannettiin jättimäinen laatikko. Sieltä paljastui juurikin se toivomani Hayn About A Chair mustana, jolla muuten tälläkin hetkellä istun. Sain myös muutaman pienemmän jutun (mm. söpöjä fillarikarkkeja, korvikset, viiniä ja Andy Warhol -inspiraatiokirjan) sekä kuvassakin näkyvän kolmenkympin lätkän, joka tuli mulle ikään kuin kiertopalkintona – katsotaan kenen tulevan kolmekymppisen luokse se seuraavaksi löytää…

Kerrankin tajuttiin/muistettiin ottaa kimppakuva meistä synttärisankareista: 60-luku meets ysäri vyölaukkuineen. ;) Oli kyllä mahtavat kekkerit, sääkin suosi toisin kuin pari vuotta sitten samassa lokaatiossa. Tuon viikonlopun jälkeen kylmenikin selvästi ja helteet palasivat vasta heinäkuun puolella. Kiitos ihanat ystävät muistamisesta, mikäs tässä kolmekymppisenä ollessa kun on niin paljon huikeita tyyppejä elämässä! ♥

Samuli Putro – Taitekohdassa [2014]

Ensimmäisen kerran blogin historiassa mulle tuli sellainen fiilis, että tahdon jakaa reseptin. Joo, just sellaisen syötävän reseptin! Työkaveri vinkkasi erään kerran banaanicurrysta – kuulemma helppo ja hyvä kasvisruoka. Ne olivat taikasanat tällaiselle keittiön00bille, joten vaadin tietysti siltä istumalta ohjeen sellaiseen herkkuun. Ekalla kierroksella setti oli ihan jees, mutta jotain tuntui puuttuvan. Sovelsin hieman alkuperäistä reseptiä ja eilen naksahti kaikki kohdalleen. Olin aivan huumassa jo kastiketta maistaessani ja voi kyllä, myös riisin kanssa maku oli suorastaan taivaallinen! Siksi olen nyt tässä naputtelemassa tätä postausta.

Banaanicurry (2 annosta)

• 2 kypsää banaania
• 1-2 rkl tulista currytahnaa
• 1 sipuli
• 1-3 valkosipulinkynttä
• 2 dl kookosmaitoa
• 3 rkl mangochutneyta
• Ripaus suolaa
• Öljyä

Leikataan banaanit viipaleiksi ja heitetään pannulle öljyn kera sen verran, että saavat vähän pintaa. Siinä odotellessa pilkotaan sipuli ja kun banskut näyttävät sopivilta, vaihdetaan sipuli pannulle ja kuullotetaan. Siblalle kaveriksi murskattu valkosipuli, currytahna, mangochutney sekä suola. Hämmennetään miedolla lämmöllä viitisen minuuttia, heitetään kookosmaito mukaan ja jatketaan muhittamista vielä toiset viisi minuuttia. Lopuksi banaanit myös sekaan, levy pois päältä ja annetaan olla jälkilämmöllä hetkisen. Tarjoillaan riisin kera, sitä voi maustaa oman maun mukaan esim. basilikalla tai persiljalla.

Ja valmista on, eikun syömään! Maku on ihana makean & tulisen yhdistelmä, kun ainekset ovat tasapainossa. Currytahnan määrää muuttamalla saa säädettyä tulisuutta, yllä olevalla määrällä suu jää mukavasti hohkaamaan hetkeksi.

Viikate – Petäjäveräjät [2012]