AvainsanaVaunuarvostelut

Ratasjuttuja olisi luonnoksissa vaikka kuinka, kun vain ehtisi ja/tai saisi aikaiseksi kirjoittaa ne auki! Osa kokemuksista saattaa olla jo vähän unohtunutkin mielestä, mutta koitan tässä nyt vihdoin saada naputeltua edes jokusen eteenpäin. Tällä kertaa vuorossa siis meidän rattaat numero kolme, Britaxin perushyvät ja suht edulliset B-Motion 4 -kuomurattaat. Meillä olleet olivat mallia 2013, väritys taas vuoden 2015 erikoiskuosi nimeltä Hidden Treasure.

Ensikosketukseni B-Motioneihin taisi olla tamperelaisessa lastentarvikeliikkeessä, jossa niitä ehdotettiin meille matkarattaiksi. Mallikappaleet olivat ruskeat ja minä taas en todellakaan ruskean ystävä, joten ensivaikutelman perusteella en olisi uskonut näitä hankkivani. Mutta värillä on väliä: Hidden Treasure herätti kiinnostukseni heti ja erikoiskuosin musta runko oli toki vain plussaa. Pari kuukautta ehdin näistä salaa haaveilla ennen kuin klikkailin rattaat ostoskoriin, tarjoushinnalla onneksi.

Positiivinen yllätys oli, että paketissa tuli mukana Click & Go -adapterit turvakaukalolle, vaikka meillä ei sellaisille tarvetta ollutkaan. Hidden Treasure -version rattaisiin kuuluu lisäksi Britaxin organizer, jossa mukilokeroiden sisäosat ovat tuota samaa kuosia. Tykästyin kovasti tuohon organizeriin, se on paitsi kaunis niin myös todella kätevä ja laitoinkin aiemmin hankkimani 3 Sproutsin organizerin eteenpäin aika nopsaan.

Koko

B-Motion 4 on näppärä kooltaan niin käytössä kuin kasattunakin. Rattaiden leveydeksi ilmoitetaan monessa paikkaa 58 cm, mutta joissain lähteissä sekä oman mittaukseni mukaan todellinen leveys on 55,5 cm. Tältä osin rattaat tuntuivat heti kotoisammilta kuin jokusen sentin levämmät Swiftit eivätkä toisaalta jääneet Vikingien kapeudesta kuin pari hassua senttiä. Kuomurattaalle tyypillisesti istuin ei ole käännettävissä, mutta vauva-aikaa ajatellen Britaxilla on tarjota lisävarusteena ihan kunnon koppa. Vaihtoehtoisesti voi tehdä kuten Hiekkaleikkejä-blogissa ja hommata kantokassi, jonka saa kiinni rattaiden d-lenkkeihin.

Jousitus ja renkaat

Perus B-Motioneissa on ilmakumirenkaat, takana isommat ja edessä pienemmät. Kokoero renkaiden välillä on aika iso ja omaan makuuni eturenkaat saisivat olla inan suuremmat, nuo vähän tuppaavat töksähtämään jos tulee syvempi sadevesikouru tms. vastaan. Ymmärrän kyllä sen olevan mahdotonta, sillä joskus rattaita taaksepäin vedettäessä eturenkaat osuvat toisiinsa ja jäävät hetkeksi jumittamaan. Eturenkaiden tilalle saa lisävarusteena kiinteät maasto-/talvirenkaat, joiden avulla B-Motionit muuntautuvat hivenen maastokelpoisimmiksi. Yllättävän tönköt ne kuitenkin ovat työntää ihan normirenkaillakin ja kevyiksi rattaiksi raskaat keulia (esim. kanttareiden yli). Takarenkaiden jousitus auttaa asiaa jonkun verran, mutta eivät nämä musta silti parhaimmat tai sutjakkaimmat työnnettävät ole.

Kuomu

Kuomu ei B-Motioneissa ole kovin suojaava ja vetoketjun takana oleva jatkopalakin on verkkoa, mikä ei kamalasti talviaikaan lämmitä mieltä kyytiläisestä puhumattakaan. Olen nähnyt useamman tuunauksen, että verkon päälle on ommeltu kangas – olipa joku keksinyt laittaa heijastinkangasta ja se muuten näkyi hitsin hyvin! Toinen vaihtoehto on hankkia plus-mallin kuomu, niitä saa eri väreissä (mukana myös turvakaaren suoja samaa sävyä) ja niissä verkko-osa on kangasta. Kurkistusluukku löytyy, tosin tarrakiinnityksellä (= pitää äänen ja saattaa herättää nukkuvan lapsen) ja avonaisena se vain lötköttää tuossa kuomun päällä.

Työntöaisa

B-Motionin työntöaisa on säädettävä, säätönapit ovat aisan sisäpuolella. Materiaali on jonkun sortin vaahtomuovia, joka tuntuu käsissä ihan ookoolta. Aisan muotoilu ei henk. koht. mua viehätä, se on jotenkin kankea eikä niin käteen sopiva – muoto kun ei ole pyöreä, vaan sellainen vähän soikea. Säätövara kuitenkin on kelpo ja Britaxin oma organizer istuu aisaan erinomaisesti.

Istuin ja jalkatuki

Selkänoja menee täysin makuulle, nukkumiseen siis hyvä mikäli vain jalkatuen puutteen kestää. Jalkatuki on perus B-Motioneissa pienoinen miinus, sillä se ei ole säädettävä. Plus-mallista tämä säätö löytyy, mutta hyvin tuon säätymättömänkin jalkatuen kanssa pärjää, kun ikään kuin pullauttaa kankaan ulos (ks. ylempi kuva).

Makuulla takaosan kankaan saa irti ja sen alla on verkko, kesähelteillä oikein mukava lisä. Takaosan kangaslipareessa on kivan kokoinen tasku, joskin mulle on jäänyt hieman epäselväksi miten se oikein kuuluisi asetella selkänojan ollessa pystyasennossa… Taskua jos mielii käyttää on lipare jätettävä roikkumaan selkänojan taakse, mikä mielestäni on ehkä vähän hassun näköistä. Selkänojan säätö on varsin rasittava, tai sitten tekniikassani on häikkää. Ylöspäin säätämisessä ei ongelmaa yleensä ole, alas päästettäessä taas säätö toimii välillä kelvollisesti mutta useammin se jumittaa, hihnat menevät ruttuun ja sen sellaista. Niin ärsyttävää!

Selkänojan ollessa pystyimmässä asennossa ei tuollainen 1-vuotias tunnu löytävän B-Motioneissa hyvää istuma-asentoa, ja varsinkin toppahaalari päällä asento valuu helposti (kuva yllä). Jostain muistan kuulleeni, ettei selkänojan edes tulisi missään nimessä olla täysin pystyssä eikä meidän ipana koskaan mitään valittanut, joten ei kai siinä sitten mitään. Valjaat toki ovat pienelle aivan must ja varmasti isommallekin tarpeelliset, koska haararemmiä ei ole.

Valjaat ja turvakaari

Valjaista tykkään kovasti, ne ovat yksinkertaiset käyttää ja säätää. Olkavyöt saa helposti erikseen, joten tarvittaessa voi käyttää pelkästään lannevöitä. Valjaiden pehmusteet ovat musta todella hyvät, sellaiset jämäkät mutta pehmeät – ja kivana yksityiskohtana samaa spesiaalikuosia kuin rattaiden sisäosakin. Turvakaari on helposti irroitettavissa ja sen saa käännettyä syrjään. Meillä kaari ei ollut kovinkaan ahkerassa käytössä, sillä se pidentää selvästi rattaiden kasauskokoa.

Jarru ja tavarakori

Toisin kuin monissa rattaissa, B-Motioneissa ei ole takarenkaiden välissä lainkaan sitä poikkitankoa, johon jalka kivasti vahingossa osuu. Itse tosin onnistuin toisinaan kävellessä osumaan jalalla jompaan kumpaan takarenkaaseen, en kyllä yhtään tiedä miten ihmeessä… Jarrua käytetään työntäjästä katsottuna oikean takarenkaan vierestä, varsin perus ja ihan toimiva tapaus. Tavarakori ei ole kummoisen kokoinen, isompikin voisi olla mutta kyllä tuolla jotenkin pärjää. Ja painopisteeltään B-Motionit ovat sellaiset, että aisasta uskaltaa vähän jotain kantamusta roikottaakin.

Kasaus

Britaxin kuomurattaiden kasaussysteemi on varmasti yksi markkinoiden kätevimmistä: pakettiin laittaminen onnistuu vaikka yhdellä kädellä! Ensin painetaan toisesta sivusta nappi pohjaan ja sen jälkeen kiskaistaan istuimessa olevasta kahvasta (kuvassa valjaiden välissä) rattaat nippuun. Aisa tosin on hyvä säätää etukäteen hieman alaviistoon, jotta paketista tulee tarpeeksi littana ja automaattinen kasauslukko (harmaa klipsi kasausnapista alas) lukittuu varmemmin. Koska rattaat taittuvat keskeltä kahtia, ovat ne kokoontaitettuna varsin näppärän kokoinen nippu. Vielä kun turvakaaren ottaa irti, B-Motionit eivät vie auton takaluukussa tilaa paljon mitään.

Sadesuoja ym. asusteet

B-Motionit ovat kuomunsa kanssa sen verran isommat, että sadesuojalla on oltava tarpeeksi kokoa. Mulla oli ensin Elodie Detailsin suoja, mutta se tuntui turhan jämptiltä eikä myrsyikkunastakaan ollut mainittavaa hyötyä. Tullsan ison kuomurattaan suoja istui mielestäni paremmin, myrskyikkunaa siinä ei ole mutta en sitä sitten edes kaivannut. Kuvissa olevat rattaat ja Tullsan tähtisuoja ovat kaverin, mä kun unohdin ottaa vastaavat kuvat omista kärryistä ennen myyntiä. Niin ja hei, tuossa myös näkee miltä B-Motionit näyttävät maastorenkaat alla!

Istuinpehmusteista mulla ei valitettavasti ole kuvia, mutta ainakin AddBaby istuu B-Motioneihin nätisti ja sen saa kiinni istuimen d-lenkkeihin. Myös kantikkaampi Outlook menee kivasti, erityisesti pullautetun jalkatuen kanssa. Hidden Treasuren kanssa hankalaa on se, että pehmusteen saisi melkeinpä olla yksivärinen, kun ruutukuosissa itsessään on niin paljon värejä. Pusseista taas värin puolesta sopii loistavasti Mamas & Papasin keltainen All Seasons -pussi (kuva alla), joskin se on enemmän välikauden jalkapeitto kuin varsinainen lämpöpussi.

Britax B-Motion 4 (Hidden Treasure 2015) – yhteenveto

Tärkeimmät speksit:

• Leveys: 55,5 cm
• Pituus (aisa lyhimmillään): 83 cm
• Kokoontaitettuna (PxLxK): 71×55,5×29 cm (turvakaaren kanssa pituus 89 cm)
• Paino: 10,5 kg
• Renkaat: 4 kpl ilmakumi, takana 10″ ja edessä 7,5″
• Aisa ja työntökorkeus: Nivel, 84-110 cm
• Istuin: Selkänoja menee täysin makuulle, portaaton remmisäätö
• Istuimen painoraja: 17 kg
• Selkänojan korkeus: 46 cm
• Kuomun alla tilaa: 60 cm
• Istuimen makuupituus: 95 cm
• Tavaratila: Kankainen tavarakori 37×31 cm (max. 4 kg)

Ruusuja:

• Kasaus! Supernäppärät laittaa pakettiin ja paketti on pieni.
• Sopivan kapeat matkarattaiksi.
• Hyvät valjaat ja olkapehmusteet.
• Aukeava turvakaari, jonka saa helposti irti.
• D-lenkit istuimessa.
• Kuomussa kurkistusluukku.
• Verkko-osat hyvät tuuletukseen kesäkeleillä.
• Click & Go -adapterit tulevat mukana.
• (Kaunis kuosi. ♥)

Risuja:

• Raskaat keulia.
• Aisan tönkkö muotoilu.
• Kuomu ei kovin suojaava, koska lisäpätkä verkkoa.
• Eturenkaiden pieni koko, jumittuvat välillä osuessaan yhteen.
• Selkänojan säätö saa välillä ärräpäät lentämään.
• Pienellä lapsella makaava istuma-asento.
• Jalkatukea ei saa säädettyä.
• Ei heijastimia.
• Pienehkö tavarakori.

Niin tyytyväinen kuin Emmaljunga Vikingiin olinkin, alkoi jossain kohtaa niiden kikkailu auton perään ottaa päähän. Istuin kasvot menosuuntaan paketin sai just mahtumaan purkamatta takaluukkuun, mutta koska käytimme istuinta aina selkä menosuuntaan, piti ratasosa aina kääntää tai irroittaa kokonaan auton kyytiin laitettaessa. Niinpä aloin kartoittaa vaihtoehtoja autokelpoisista rattaista, joissa olisi selkeät vaiheet 1) rattaat kasaan 2) paketti autoon. Pirpanan kasvettua uskaltauduin laajentamaan etsinnät myös sellaisiin, joissa lapsen saa ainoastaan kasvot menosuuntaan. Kävin liikkeissä testaamassa ja vertailin eri rattaiden ominaisuuksia Vikingeihin enkä oikein osannut päättää suuntaan tai toiseen.

Lopulta tuumasin, ettei tämä voi olla niin hankala asia – jos ostos ei mene nappiin, eiköhän kärryt saa myytyä eteenpäin. Niinpä eräänä syksyisenä iltapäivänä hurautin Euraan hakemaan kanssahullulta punamustat Mountain Buggy Swift -rattaat. Sinänsä yllätysveto multa, joka aiemmin vannoin neljän renkaan ja mustan rungon nimeen… Päätöstä helpotti yhden vaunuhullun kattava blogikirjoitus (postauksessa olevat kärryt ovat itse asiassa täsmälleen samat kuin nämä mitkä ostin) sekä ryhmässä saamani vastaukset mieltä askarruttaviin kysymyksiin.

Huom! Meidän Swiftit eivät ole 2015 myyntiin tullut Swift 3.0, vaan sitä edeltävä malli. Mitoiltaan nämä mallit eroavat aika lailla, uudet kuulemma muistuttavat kooltaan enemmän nuken rattaita.

Ensivaikutelma Swifteistä oli positiivinen: suhteellisen pienet rattaat mutta kuitenkin jämäkät työntää, kulkivat jopa leikkikentän hiekalla selkeästi Vikingejä helpommin. Kolmirenkaisuutta ei oikeastaan edes huomaa muuta kuin etuosalle kevennettäessä (esim. bussiin noustessa), kiikkerät Swiftit eivät missään tapauksessa ole, vaikka sitä vähän jännitinkin alkuun.

Koko

Swiftit ovat inan alle 60 cm leveät, mutta Vikingien kapeuteen (Airit 54 cm) tottuneena ne tuntuvat yllättävän leveiltä. Kaupoissa olen yrittänyt monta kertaa viedä rekkejä yms. mukanani, kun toinen takarengas onkin jäänyt kiinni johonkin. Rattaat ovat myös aika pitkät, aisa lyhimmillään 102 cm (vrt. Vikingien 82 cm) ja käytössä toki vielä hieman pidemmät. Busseissa kulkeminen ei kuitenkaan ole millään tavalla hankalaa (vrt. teleskooppi-Happyt 109 cm), vaan Swifteillä sopii oikein mainiosti rivin jatkoksi.

Eturenkaan lukitusnamiska.

Jousitus ja renkaat

Eturenkaan saa lukittua tarvittaessa, ja kolmen renkaan kanssa lukitukselle onkin ehkä tarvetta useammin kuin nelipyöräisten kanssa. Kunnon jousitus Swifteistä valitettavasti puuttuu ja esim. sadevesikourujen ylittäminen jalkakäytävällä on välillä todella töksähtelevää. Toisaalta maaseudulla rullaillessa mitään ongelmaa ei ole ollut: Swiftit kulkevat moitteettomasti niin hiekka- kuin peltoteillä. Ymmärtääkseni jousituksen kaipuiselle Mountain Buggyn vähän isommat mallit ovat the juttu, ja kieltämättä houkuttaisi joskus päästä testaamaan ainakin Urban Jungleja (tsek ihana Nautical), vaikka ne leveydeltään huitelevatkin reippaasti 60 cm paremmalla puolella.

Kuomu

Swiftien kuomu on kooltaan kelvollinen; pientä kyytiläistä ei kovin hyvin suojaa, mutta pidemmän lapsen kanssa toimii varmasti paremmin. Aurinkolippa on omaan makuuni turhan lörppä, vaikka toki tuo kuomuun vähän lisäpituutta. Varsinaisen kuomun reunassa on selkeä vetoketjun hammastus ja nopea googlailu selvensi, että siihen saa kiinnitettyä Swiftien oman aurinkosuojaverkon (lisävaruste). Tavallaan kätevää, mutta saisi tuo suoja kyllä olla ihan vakiovaruste, kun rattaissa joka tapauksessa on se vetskarin toinen puoli. Yläosassa kuomua on kurkistusluukku, jonka saa pidettyä auki pienen tarran avulla. Ainakin pienemmän muksun kanssa kurkistusluukku on tarpeen, ja Swifteissä se on toteutettu mielestäni hyvin.

Työntöaisa

Työntöaisa on muotoilultaan tosi kiva, mutta sen päällimateriaalista en oikein tykkää. Materiaali tuntuu kumin ja muovin sekoitukselta, siinä on paljon ohuita raitoja vieri vieressä ja jotenkin se vain tuntuu kovalta paljaiden käsien alla (hanskat kädessä asia ei luonnollisesti vaivaa). Jonkinlaisella kankaisella suojalla tämän “vian” tietysti saisi varsin helposti fiksattua.

Eräs kiva pikku lisävaruste Swifteihin kuuluu mukaan, nimittäin kankainen mukiteline työntökahvassa. Sen saa toki halutessaan myös irti, mutta itse olen todennut sen toimivan lisätaskuna vaikkapa hanskoille tai kangaskassille kauppareissulla. Aisassa roikkuu lisäksi ylimääräiseltä näyttävä hihna, joka on tarkoitettu kiinnitettäväksi työntäjän ranteeseen, jotta rattaat eivät pääse karkaamaan vahingossa. Meillä hihna ei ole tainnut olla käytössä kertaakaan, mutta jotkut varmasti arvostavat tämän sortin lisäturvallisuutta (myydäänhän vastaavia hihnoja myös erikseen).

Istuin

Istuimen selkänojaa säädetään remmeillä kummaltakin sivulta, eli hommaan tarvitsee kahta kättä. Toisaalta säätö on varsin yksinkertainen eikä säätämisen kanssa tarvitse säätää. :D Swiftien selkänoja menee täyteen makuuasentoon, mikä on kuppi-istuimen jälkeen oikein tervetullut ominaisuus. Pystyin asento sen sijaan on hieman makaava eli pienemmälle lapselle valjaat ovat ihan ehdottomat, ettei valu pois kyydistä.

Valjaat, turvakaari ja jalkatuki

Valjaat ovat mielestäni perushyvät. Korkeusaukon vaihtaminen tosin oli aikamoista näpräämistä, onneksi sellaista ei tarvitse usein tehdä. Lisäksi haararemmissä oleva valjaiden lukko on suhteellisen iso ja näin ollen hankala saada esim. lämpöpussin vyöaukosta läpi. Turvakaari on topattu (irroitettavalla kankaalla) ja sen saa näppärästi irti kliksauttamalla. Sen voi myös ottaa irti vain toiselta puolelta ja työntää syrjään, jotta isompi lapsi pääsee kiipeämään itse kyytiin. Jalkatuki on metallinen eikä sitä saa säädettyä, mutta yllättävän hyvin se toimii pienelläkin matkustajalla.

Jarru ja tavarakori

Jarru vanhoissa Swifteissä on tuollainen metallihässäkkä ja toisinaan jalka ei tahdo osua oikeaan kohtaan, nuo punaiset päät kun ovat loppupeleissä aika ylhäällä maasta jarrun ollessa vapautettuna. Tavarakori on pienempi kuin aiemmissa kärryissämme ja muodoltaan luonnollisestikin kolmio. Hyvin sinne silti tavaraa saa mahtumaan ja niihin myös pääsee käsiksi suht helposti, jopa selkänojan ollessa makuulla. Korin sivuissa on näpsäkät taskut, joihin voi sujauttaa pienempää rompetta helpommin löydettäväksi.

Kasaus

Ja sitten se kasaus! Kasaaminen tapahtuu jalkatuen sivuilta, toiselta puolelta pidetään varmistusvipu sivussa ja vedetään kummankin puolen namiskat yhtä aikaa ylös, jolloin eturengas taittuu rungon alle. Rattaissa on näppärä kasauslukko, joka kliksahtaa automaattisesti kiinni, kun rattaat ovat tarpeeksi pienessä paketissa. Emmaljungien kasausärsytyksen jälkeen Swiftit olivat varsin unelmat heittää kasaan, tosin eivät nekään kasattuna ole pienimmästä päästä paketin jäädessä suhteellisen pitkäksi. Kasauskoon lisäksi Swiftit saavat pienen miinuksen siitä, että kasaaminen naarmuttaa runkoa – ei toki näkyvästi vaan rungon alapuolelle, mutta perfektionistin silmin sekin voisi jättää tapahtumatta.

Sadesuoja

Alkuun vältin liikkumista Swifteillä, jos vähänkin näytti sateiselta, koska mulla ei ollut niihin sopivaa sadesuojaa. Onneksi bongasin OzBabyn alekorista vitosella Tullsan ärtsyn vihreän suojan, joka on tarkoitettu pieneen rattaaseen (eli aisalle on aukko). Se istuu Swifteihin oikein passelisti eikä ollut kallis kokeilu.

Paitsi ettei sadesuoja lopulta ehtinyt montaa kertaa näitä rattaita suojata… Tulin siihen tulokseen, että Swiftit ovat joo ihan kivat, mutta eivät aja asiaansa tehtävässä johon ne alkujaan ostin. Suurimmat syyt luopumiseen olivat pitkähkö kasauskoko ja jousituksen puute. Jokusen viikon ne olivat myynnissä, kunnes päädyin tekemään vaihtarit toisen hullun kanssa. Ja se oli muuten erittäin onnistunut vaihtokauppa, mutta siitä lisää toisella kertaa! ;)

Mountain Buggy Swift (legacy) – yhteenveto

Tärkeimmät speksit:

• Leveys: 59 cm
• Pituus (aisa lyhimmillään): 102 cm
• Kokoontaitettuna (PxLxK): 100x59x36 cm (turvakaaren kanssa korkeus 42 cm)
• Paino: 9,5 kg
• Renkaat: 3 kpl ilmakumi, kaikki 10″
• Aisa ja työntökorkeus: Nivel, 78-106 cm
• Istuin: Selkänoja menee täysin makuulle, portaaton remmisäätö
• Istuimen painoraja: 25 kg
• Selkänojan korkeus: 49 cm
• Kuomun alla tilaa: 55 cm
• Istuimen makuupituus: 87 cm
• Tavaratila: Kankainen tavarakori 39×33 cm (max. 5 kg)

Ruusuja:

• Kevyet, mutta kuitenkin todella tukevat.
• Mukavan kokoiset ilmakumirenkaat.
• Korkea painoraja.
• Kuomun kurkistusluukku.
• Irroitettava ja sivuun kääntyvä turvakaari.
• Tilavahko tavarakori, jossa sivuilla kapeat taskut.
• Takarenkaiden ollessa irti tapit saa sisälle pois tieltä.
• Irroitettava mukiteline kuuluu varustukseen.
• Laadukkaan oloiset kankaat.

Risuja:

• Leveys; 59 cm on tavallaan kapea, mutta omaan makuuni turhan leveä.
• Jousituksen puute.
• Pitkähkö paketti kasattuna.
• Ei heijastimia lainkaan.
• Työntöaisan materiaali.
• Jalkatukea ei saa säädettyä.
• Kuomuun kiinnitettävä aurinkosuoja ei kuulu varustukseen.

Kirjoittelin alkusyksystä pitkät pätkät meidän vaunuista numero kaksi eli Emmaljunga Vikingeistä, mutta tuolloin keskityin kyseisiin kulkupeleihin ainoastaan vaunukopan kanssa. Koppavaihe ei lopulta kestänyt kovin montaa kuukautta, vaikka olin ehkä kuvitellut sen edes vähän pidempään jatkuvan… Nyt joka tapauksessa on vihdoin vuorossa ajatuksiani Viikkareista tuon vaiheen jälkeen, ratasosan kanssa.

Huomioithan, että tämä postaus pohjautuu omiin mielipiteisiini ja ajatuksiini, jotka ovat yhtä oikeita (tai vääriä) kuin kenen tahansa muun. Vastaavia kirjoituksia Vikingeistä löytyy ainakin blogeista Hiekkaleikkejä sekä Pikku Tiikerin matkassa; kannattaa käydä kurkkaamassa, mikäli janoaa enemmän tietoa juuri näistä rattaista.

Ensimmäistä kertaa istuimessa.

Vikingit myydään osissa, eli runko (Ecco- tai ilmakumirenkailla) ja sille kaveriksi joko koppa tai istuin. Yhtä aikaa näitä ei voi käyttää (vrt. meidän ekat Briot kantokassilla), mikä tietysti saattaa aiheuttaa päänvaivaa säilytyksen suhteen. Mehän emme silloin keväällä Viikkareita ostaessa hankittu istuinta ollenkaan, vaan sen hain myöhemmin sitten kun sille tuli tarve. Jonkun aikaa aina jompi kumpi pyöri kämpässä irtonaisena, kunnes kesän lopulla myin kopan kokonaan pois.

Istuin

Vikingien istuin on mallia kuppi eikä siihen sovi minkään sortin kantokassi, joten kovin pienellä vauvalla istuinta ei voi käyttää. Suositusikä on 6 kk ylöspäin; meillä tyttö siirtyi istuimeen 5,5 kk iässä ja kulki alkuun selkänoja alimmassa mahdollisessa asennossa. Kuppipenkki muistuttaa turvaistuimen asentoa ja puolivuotiaan kanssa se on varsin mainio, koska siinä bebe ei pääse valumaan samalla tavalla kuin ns. tavallisessa istuimessa. Istuimen saa kiinnitettyä lapsen kasvot joko menosuuntaan tai työntäjään päin, pienen kanssa jälkimmäinen on yleensä kivempi ja meillä ainakin istuin on ollut noin päin ihan paria poikkeusta lukuun ottamatta.

Valjaat ja turvakaari

Istuimessa on olkapehmustein varustetut 5-pistevaljaat, joita on yksinkertainen käyttää ja tarvittaessa (esim. istuinsuojaa/lämpöpussia kiinnittäessä) ne saa myös helposti irti toisistaan. Turvakaaren saa avattua kummaltakin puolelta, mikä on varmasti kätevä ominaisuus isomman lapsen kohdalla, ja lisäksi kaaren saa kokonaan irti pidikkeineen kaikkineen (näppärä lämpöpussin kanssa).

Kuomu

Yksi Vikingien ratasistuimen iso plussa on kuomu: se on suojaava, säätyy hyvin eikä tunnu rimpulalta. Lisäksi siihen saa ostettua kivoja vaihtokuomuja kuten vaunukoppaankin. Aluksi ajattelin pärjätä peruskuomun kanssa ja piristää ilmettä istuinsuojalla, mutta jotenkin täysin musta istuinosa alkoi kuitenkin tuntua synkeältä. Syksyn alet onneksi pelastivat ja rattaat päivittyivät kertaheitolla raikkaammiksi omenanvihreän kuomun ansiosta.

Vaunuverhoa tms. kuomun kanssa ei välttämättä tarvitse, sillä alin asento suojaa todella hyvin. Tuossa ylemmässä kuvassa kuomu ei itse asiassa ole edes vielä alimmillaan, sen saa tuosta käännettyä vielä niin että turvakaarikin peittyy; itse tosin harvemmin olen kuomua pitänyt ihan niin alhaalla. Kuomun takaosassa on verkko, joten ilmanvaihtokin on siis kunnossa.

Alemmassa kuvassa näkyy myös istuimen selkänojan säätöhihna. Se ei ihan aina ollut mun kaveri ja välillä sitä joutui hetken rensklaamaan, pääsääntöisesti kuitenkin toimi ok. Selkänojan asentoja on kolme ja lisäksi ns. nolla-asento, joka on tarkoitettu käytettäväksi rattaiden kasaamisen yhteydessä. Alin käyttöasento (ks. ylempi kuva) on siis aika pysty täyteen lepoasentoon verrattuna, mutta hyvin meidän ipana noissa viihtyi ja usein nukkuikin.

Kasaus

Niin mahtavat rattaat kuin Viikkarit ovatkin, on kasauksesta pakko antaa miinusta. Tai no, itse kasaamisessa ei sinänsä ole mitään ongelmaa, mutta se kasauskoko voi huh! Vaikka kopan kanssa Viikkarit mahtuvat meidän Civicin takakonttiin oikein passelisti, istuimen kanssa paketti jotenkin täysin epäsopiva sinne.

Varsinkin istuin selkä menosuuntaan (1. kuva) paketista tulee ihan järkyttävän iso, 105x54x55 cm (PxLxK); kopan kanssa pituus on yli 10 cm lyhempi. Istuin toisinpäin (2. kuva) paketti lyhenee 85 senttiin, ja irroittamalla turvakaaren saa korkeudestakin useamman sentin pois. Omasta mielestäni kätevin tapa on laittaa runko ja istuin erikseen (3. kuva), jolloin paketin koko on 85x54x47 cm ja takakonttin mahtuu ehkä muutakin rattaiden lisäksi. Vikingit eivät siis mun mielestä ole kovinkaan kätevät matkarattaat, vaikka muuten ovat älyttömän näppärät kulkupelit. (Olen tosin kuullut niitä siihenkin tehtävään hankittavan, ehkä muilla sitten on isommat autot ja/tai takakontit…)

Sadesuoja ym. asusteet

Emmaljungan oma Vikingiin tarkoitettu sadesuoja pitäisi sopia sekä vaunukopan että istuimen kanssa. Kopan kanssa se olikin aivan loistava, mutta istuimen kanssa en jostain syystä ole saanut sitä asettumaan kunnolla. Ei se siis vettä päästä läpi eli siinä mielessä ajaa asiansa, mutta näyttäähän se nyt hippasen hassulta kuten kuvastakin voi päätellä. Ilmeisesti istuvuus olisi parempi, mikäli jalkatuki (säätyvä muuten sekin) olisi alemmassa asennossa, mutta pienen muksun kanssa itse ainakin tykkään ennemmin pitää sitä ylhäällä.

Postauksen kuvissa näkyvän istuinsuojan on tehnyt torniolainen Decoree, jolta saa tilattua pehmusteita (ja muutakin ratas- ym. tarviketta) omavalintaisella kankaalla ja täysin istuimen mittojen mukaan. Tuo pehmuste on kaksipuolinen, toisella puolella on kettuja harmaalla pohjalla ja toinen on pinkkiä siksakkia (mustaa ei harmiksi silloin ollut saatavilla).

Maallakin kulkee mukavasti, kiitos ilmakumirenkaiden.

Tässä kohtaa lienee sopiva väli kertoa, että Vikingit ovat itse asiassa jo ehtineet lähteä meiltä eteenpäin..? :D Syksyn tullen aloin sivusilmällä katsella enemmän autoon sopivia kärryjä ja lastenvaunuhulluus iski ovelasti takavasemmalta. Loppuvuodesta totesin Viikareiden liikkuvan harvoin eteisestä mihinkään, päikkäreilläkin tyttö heräili niissä aina kesken kaiken. Kun meille sitten eksyi (tosiaan siis aika vahingossa, tästä lisää joskus toiste) sopivat korvaajat, päätin haikein mielin luopua Vikingeistä ja toivoa niille uutta, rakastavampaa kotia. En ehtinyt tehdä edes myynti-ilmoitusta, kun ostaja jo löytyi – kanssahullu otti koko paketin ja vielä ennen vuoden vaihtumista pakkasin koko setin laatikkoon, minkä jälkeen meidän ekat ja toistaiseksi ainoat Emmaljungat matkasivat Kuopioon seuraavalle käyttäjälle. Sen jälkeen olen aina silloin tällöin bongannut kärryt Fb-ryhmästä, vaikuttaa siltä että hyvään kotiin pääsivät. :’)

Emmaljunga Viking Air (2015) – yhteenveto

Tärkeimmät speksit:

• Leveys: 54 cm
• Pituus (aisa lyhimmillään): 82 cm
• Kokoontaitettuna (istuin eteenpäin/taaksepäin, PxLxK): 85x54x50 cm/105x54x55 cm
• Paino: 11,8 kg
• Renkaat: 4 kpl ilmakumi, takana 10″ ja edessä 7″
• Aisa ja työntökorkeus: Nivel, 59-106 cm
• Istuin: Kuppipenkki, 3 asentoa (+ 1 kasaukseen), selkänoja ei mene täysin makuulle
• Istuimen painoraja: 15 kg
• Selkänojan korkeus: 52 cm
• Kuomun alla tilaa: 56 cm
• Istuimen makuupituus: 105 cm
• Tavaratila: Kankainen tavarakori 37×30 cm (max. 5 kg)

Ruusuja:

• Koko! Pienet ja kapeat rattaat, joilla mahtuu about mistä ja minne vain.
• Suht kevyet, oikein mukavat työntää.
• Kääntyvät, lukittavat eturenkaat.
• Nivelaisa, jota saa hyvin säädettyä.
• Suojaava kuomu, lisävarusteena saa eri väreissä ja kuoseissa.
• Aukeava turvakaari, jonka saa kokonaan irti.
• Säädettävä jalkatuki.
• Kelvollisen kokoinen tavarakori.

Risuja:

• Kasauskoko! Miten pienistä rattaista voikin tulla niin iso paketti..?
• Renkaat voisivat olla hivenen isommat ja mahdollisesti kapeammat (vrt. Emmaljungan muut ilmakumilliset mallit).
• Jousitus saisi olla pehmeämpi.
• Ei heijastimia lainkaan.
• Kuppi-istuin (tosin tämä voisi tavallaan olla myös plussien puolella).
• Vähän ehkä hassunnäköiset, kun istuin on kasvot menosuuntaan.

Olin jo ehtinyt ihan unohtaa, että mulla oli luonnoksissa tällainen vertailukin meidän vaunuista! Keväällä kun roudasin kummatkin kärryt yhtä aikaa pihalle a) Happyjen myyntikuvia ja b) Viking-postausta varten, nappasin samalla myös pari vertailukuvaa kaksikosta. Blogiin on viime aikoina päädytty useamman kertaa vaunuihin liittyvillä hakusanoilla, joten laitetaan siis kehiin pientä vertailua – ei sitä koskaan tiedä, jos vaikka postauksesta olisi jollekin jotain apua mietintöihin.

Tavallaan Happyt ja Vikingit ovat niin eri kategoriasta, että vertailu on ehkä vähän hassuakin. Lähinnä keskityn tässä siihen, miten vaunut toimivat meidän käytössämme ja miksi alkujaan hankitut kärryt päätyivät vaihtoon. Jollain toisella perheellä tilanne voi olla täysin eri, mutta siihen mä en ota kantaa. Joka tapauksessa kummatkin ovat erinomaiset kulkupelit, sitä ei käy kieltäminen!

Tältä ne näyttävät vierekkäin: suurin ero Vikingeillä ja Happyilla on tietystikin se koko. En miellä Happyja miksikään “hyökkäysvaunuiksi”, mutta kyllähän ne ovat pieniin city-Viikkareihin verrattuna aika isot. Kokoeroa on oikeastaan joka suunnassa, sillä Happyt ovat leveämmät, pidemmät ja korkeammatkin. Toinen huomattava eroavaisuus on renkaat, Happyissa on neljä kiinteää rengasta ja Vikingeissä taas pienet kääntyvät edessä + isommat takana (ei kuitenkaan yhtä isot kuin Happyissa). Kolmantena sitten tulee aisa, meillä kun oli Happyista teleskooppiversio.

Kokosin oikein tällaisen überhienon taulukon! :D Aikamoinen ero tosiaan pituudessa, ei ihme että Happyjen kanssa pikkasen ahdisti bussissa. Leveys ei niissä ole mitenkään paha, mutta on toki myönnettävä, että nyt Vikingien kapeuden jälkeen kaikki tuota 60 senttiä lähentelevät vaunut tuntuvat tosi leveiltä. Iso yllätys näin jälkikäteen oli painoero, en edes muistanut että Happyt olisivat olleet noin painavat! Pehmeä jousitus epäilemättä keventää työntötuntumaa, koska ei Happyja mitenkään erityisen raskasta ollut työntää. Viikkareissa on Emmaljungan “patentoitu, säädettävä E.A.S.T-jousitus”, mutta Happyihin verrattuna jousitus on kyllä varsin olematon. Myös jarruissa on iso ero, Brion pitkä tikku vs. Emmaljungan muovipoljin; jälkimmäinen on hankalampi huoltaa ja lisäksi päälle laitettaessa pitää nykäistä vähän taaksepäin, jotta jarru varmasti lukittuu. Viimeiseksi vielä tavarakori, kokoeroa todellakin on – eikä Vikingien korikaan mikään mini kuitenkaan ole.

Kasauskokojen selvittäminen osoittautui haasteellisemmaksi, koska Emmaljungasta on loppupeleissä aika vähän materiaalia netissä. En löytänyt suoraan tietoa kasauskoosta kombolla Viking Air -runko + vaunukoppa, mutta erinäisistä lähteistä päättelin paketin olevan kasassa 93x54x55 cm (pituus x leveys x korkeus). Happyjen paketti löytyi vähän helpommin, ainakin 98x60x55 cm kuulostaa ihan järkevältä. Vaunujen kokoero kasattuna ei siis ole suuri, vaikka Viikkarit noin muuten paljon pienemmät ovatkin – Emmaljungahan ei tunnetusti ole pieneen kasaan menevien kulkupelien valmistaja. ;) Sen verran kuitenkin leveydellä oli (jälleen) vaikutusta, että Vikingit mahtuivat meidän Civicin takalootaan sellaisenaan, kun taas Happyista piti irroittaa toisen puolen renkaat. Tämä toki oli testattu ostovaiheessa, mutta ajattelimme silloin ettei se haittaisi, kun ei niitä kovin usein tarvitsisi autoon laittaa…

Koppien kokoja en meinannut myöskään löytää, vaikka sen nyt sentään olisi luullut olevan suht helppo nakki. Happyjen kovan kantokassin kooksi ilmoitettiin monessa paikassa 76×29 cm, Vikingin kopalle taas löytyi sellaiset mitat kuin 79×36 cm. Muistan mitanneeni silloin kun molemmat vaunut olivat vielä talossa, että koppien makuutila (sisäpuolelta) oli lähes jämptilleen sama, mikä on varsin mahdollista jos nuo em. mitat ovat ulkomitat. Sisäosiltaan kopat ovat hyvin samanlaiset ja kummassakin on myös pohjassa se sellainen lipare, jolla saa nostettua pääpuolta korkeammalle. Happyjen kantokassissa on päädyssä pieni näppärä tasku (kuva alla), joka olisi ollut mukava lisä myös Viking-koppaan. Kuomu on Happyissa selkeästi isompi (sehän on siis ratasosan kuomu, kantokassin omaa pikkukuomua en kokenut tarpeelliseksi) ja lisäksi siinä on kiinteä aurinkolippa, tosin lukemieni kommenttien mukaan kuomu lörpähtää turhan nopeasti. Ihan ok Viikkareidenkin kopan kuomu on, paitsi säädettäessä täytyy painaa namiskaa kummastakin reunasta eli yhdellä kädellä säätö ei onnistu.

Eroavaisuuksia siis on, puolin ja toisin. Mikäli asuisimme maalla, olisin varmasti ollut tyytyväinen Happyihin ja hommannut ehkä autoon erilliset matkarattaat. Vaan kun asumme kaupungissa ja vielä suht lähellä keskustaa sekä käytämme toisinaan myös julkisia, ovat Vikingit olleet aika lailla täydelliset vaunut meidän tarpeisiin. Aikamoinen sepustus tästä “pienestä” vertailusta näköjään tuli, mutta heitetään nyt vielä loppuun lyhyt yhteenveto kummankin parhaista puolista.

Emmaljunga Viking Air plussat:

• Kapeus! Mahtuu pienestäkin välistä eikä toistaiseksi ole tullut vastaan hissiä, johon ei kärryt olisi sopineet.
• Pieni kokonaispaino, joten ovat todella kevyet työntää.
• Kääntyvät etupyörät, jotka saa myös lukittua (ei ole pahemmin ollut tarpeen).
• Nivelaisa, jonka saa taitettua helposti ns. tieltä pois.
• Juuri sen verran pienempi paketti kasattuna, että mahtuu autoon ilman säätämistä.
• Vaihtokuomulla (lisävaruste) saa helposti uutta ilmettä vaunuihin.

Brio Happy plussat:

• Hyvä jousitus, jonka ansiosta meno on ihanan pehmeää.
• Todella tilava tavarakori.
• Ratasosa + kantokassi on näppärämpi kombo kuin erillinen vaunukoppa.
• Kantokassin päätytasku.
• Suojaava ja helposti säädettävä kuomu.
• Heijastimet useassa kohtaa.

Keväällä pian ääneen sanottujen vaunupohdintojen jälkeen asia alkoi vaivata ihan tosissaan ja vauvan tankatessa tissillä ahmin netistä vaunuja koskevia keskusteluja. Niin siinä lopulta kävi, että käynti Lapsimessuilla sinetöi päätöksen eikä mennyt viikkoakaan, kun meille jo saapui seuraavat kulkupelit. Olin ennestään varsin nihkeä Emmaljungaa kohtaan, jotenkin kyseinen merkki tuntuu olevan niin överihehkutettu että ihan ärsytti. No, tietäähän sen mikä logo uusien kiesien kylkeä koristaa… Kun kerran kalustoa lähdettiin päivittämään, piti toki löytää the vaunut ettei kohta tarvitsisi taas olla vaihtamassa.

Kävin parissa lastentarvikeliikkeessä tutkailemassa ja kokeilemassa eri vaihtoehtoja, joista hylkäsin suorilta ne jotka eivät tuntuneet ns. käteen sopivilta. Olin edelleen neljän kiinteän pyörän kannalla, mutta kaikki mallit tuntuivat järjettömän isoilta. Sitten satuin pyöräyttämään käsissä jotain aivan muuta kuin mitä ajatuksissa oli: pieni ja niin ketterä Emmaljunga Viking, jonka jälkeen kaikki muut tuntuivat entistä mohlommilta.

Ilmakumirenkaiden ystävälle kuitenkin hassut Ecco-renkaat tökkivät, samoin kuppi-istuin tulevaa ratasvaihetta ajatellen. Messuilla myyjä osasi kertoa, että juu kyllähän Vikingiä saa myös ilmakumiversiona (en tajua miksen saanut samaa tietoa liikkeessä, vaikka pohdin ääneen myyjälle juurikin tuota rengaskysymystä!) ja olipa siellä mallikappalekin sopivasti. Ei varmaan tarvitse sanoa, että rullailtuani päivän messuilla Vikingien rinnalla jättimäisten Happyjen kanssa olin aika innoissani!

Sain messuilta mukaani aleläpyskän, jonka ansiosta intouduin hankkimaan saman tien myös Emmaljungan oman, malliin passelin sadesuojan sekä keltaisen vaihtokuomun. Myöhemmin tosin opin muilta “hulluilta” (= Lastenvaunuhullut-ryhmä fb:ssa), että ihan vaan kysymällä saattaa saada kelpo aleprosentteja varsinkin isompaa settiä ostaessa. Me ei tuossa kohtaa ostettu kuin runko ja koppa, kun en vielä ollut ihan varma siitä kuppi-istuimesta. Silloin ensimmäisiä vaunuja etsiessämme toiveeni oli musta runko ja sama toive toteutui onneksi myös Vikingin kanssa, Air-versiota ei muun värisenä edes saa. Kopan värin suhteen arvoin mustan ja harmaan välillä päätyen sitten mustaan – olihan harmaa ehditty jo testata Happyjen kanssa.

Kirkkaankeltainen kuomu sopii muuten täysin mustien vaunujen kanssa kuin nenä päähän! Muutaman kerran joku vastaantulijakin on huikannut, että onpas ihanat vaunut. Sen sijaan vähän ehkä jopa noloa kevään viimoissa oli se, että mun eniten käyttämä ulkoilutakki mätsää just eikä melkein yhteen kuomun kanssa… :D No, ainakin olin epäilemättä ihan näkyvä tapaus liikkuessani vaunuilla harmaalla sadekelillä.

Vaan ei kaikki ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolen: Happyjen jättimäiseen tavarakoriin tottuneena Viikkarien tavarakori tuntui suorastaan pieneltä. Yllättävän kivasti se kuitenkin imaisee tavaraa sisäänsä eikä asia ole vaivannut enää alun hämmennyksen jälkeen. Myös jarruun totuttelemisessa oli opettelunsa, muovinen läpyskä vaikutti hivenen heppoiselta Happyjen “kokopitkään tikkuun” verrattuna.

Rungossa on kiinni muovilipare, jonka avulla paketti pysyy varmemmin kasassa esim. autossa. Sinänsä kätevää – paitsi varsin hölmöä on se, että lipareen liikuttaminen aiheuttaa runkoon epämääräistä jälkeä. Jotkut kuulemma irroittavat sen kokonaan, mutta mä olen toistaiseksi antanut olla paikallaan ja jättänyt vain käyttämättä.

Emmaljungan sadesuojan hinta vähän kirpaisi ottaen huomioon, että Happyissa meillä oli alelaarista löytynyt kympin suoja. Käytettävyydeltään Ej:n oma suoja on kuitenkin osoittautunut nappiostokseksi: istuu täydellisesti ja läpinäkyvä ns. myrskyikkuna on todella kätevä vaikkapa sateesta kauppaan mentäessä. Vaunukoppa on pysynyt kuivana kovassakin sadekuurossa, tosin ikkunaa räpeltäessä välistä saattaa tipahtaa pisara tai pari sisäpuolelle.

Alkuun en käyttänyt vaunuverhoa lainkaan, kun jotenkin se ei tuntunut asettuvan nätisti. Kopan reunassa ei kuitenkaan ole minkään sortin lippaa, joka suojaisi auringolta, niin piti sitten änkeä verho paikoilleen. Happyihin se sopi mainiosti, mutta Vikingin kopassa on paksuhko reuna, jonka yli verhorenkaita joutuu vähän venyttämään. Toki näin myös renkaiden aukko venyy verhon ollessa pitkään paikallaan, mä en ainakaan jaksanut joka kerta räpeltää sitä uusiksi vaan siinä se useimmiten olla möllötti. Poikkeuksena ylhäällä keskellä oleva, siihen kohtaan kun ei kopan kahvan takia saa rengasta edes kikkailtua mitenkään kovin tukevasti.

Kopan mukana tullut musta kuomu on pääasiassa saanut levätä paketissa, mutta jonkun aikaa alkukesästä se oli kyllä käytössä. Auringonvalo oli silloin jotenkin niin kirkas, että ulos lähtiessä pirpana siristeli silmiään vaunukopassa, joten siinä oli hyvä sauma testata mustakin kuomu. Hauskaa oli se, miten yhtäkkiä tuntui kuin olisi saanut kokonaan uudet vaunut! Sama efekti voisi tietysti olla myös vaunuverholla, helposti siis saa vähän piristystä vaunuarkeen.

Mietin keväällä olenko ihan hölmö, kun en jaksanut kitkutella Happyjen kanssa siihen saakka, että vauva osaisi istua ja yhdistelmät voisi vaihtaa esimerkiksi kuomurattaisiin. Turhaan, sillä olen sittemmin huokaissut useaan otteeseen puoliskolle, että ihanaa kun vaihdettiin näihin. Vikingeillä on todella kätevä liikkua melkeinpä missä tahansa: kaupassa kääntyvät pienessäkin välissä, bussissa eivät vie tolkuttomasti tilaa, hisseihin mahtuvat helposti sisään. Meidän auton takakonttiin paketti kopalla on juuri tarpeeksi pieni, ettei mitään tarvitse irrottaa. Kaikin puolin erinomaiset citykärryt siis!

Muutama risu on toki myös annettava. Viikkarit kulkevat mielestäni hivenen töksähtelevästi eikä Happyjen pehmeästä menosta ole tietoakaan. Kuomun tykkään olevan Happyissa parempi, joskin se on kooltaan massiivisempi ja mallikin aivan erilainen kuin Vikingin kopan kuomu. Maaseudun epätasaisilla teillä tai lenkkivaunuina Vikingit eivät ehkä ole parhaimmillaan, mutta sellaiseen käyttöön voisi tietysti ollakin sitten toisenlaiset kulkupelit… ;)