AvainsanaVertailussa

Vaunukategoriassa on vuorossa tällä kertaa vertailua Easywalkerin rattaista, kuten edellisessä esittelyssä vähän lupailin. Postauksen rataspari on siis vanhempi, vuoden 2013 Mini sekä aika perusteellisesti uusiksi suunniteltu Mosey, joka on kankaita ja pieniä detaljeja lukuun ottamatta sama kuin uudempi Mini. Tämä voisi olla myös vanhempi vs. uudempi Mini -vertailu, mutta mulla ei ole koskaan uudempia Minejä ollut vaan pelkästään Moseyt – ja nekin itse asiassa kahdesti. :D

Yhtäläisyyksiä tällä kaksikolla on lähinnä perusjutuissa: muotokieli on samanlainen, koossa ja painossa on eroa vain nimellisesti, rattaiden ilmettä on helppo vaihtaa toisen värisillä kankailla (vrt. uusin versio Mosey+, jossa kiinteä kuomu). Työntötuntuma on periaatteessa aika samanlainen, mutta painopistettä on Moseyssa muutettu sen verran, että keuliminen esim. kanttareiden yli on jonkun verran helpompaa. Leveyttä rattailla on sama 54,5 cm, pituudessa aisa lyhimmillään Minit vievät voiton useammalla sentillä. Kummatkin ovat joka tapauksessa erinomaiset pikkurattaat julkisilla kulkiessa.

Teleskooppiaisa on samaa tyyliä ja säätyy molemmissa samalla tavalla, mutta joitakin pieniä eroja niissäkin silti on. Vanhoissa Mineissä säätönappien klipsut ovat valkoiset ja aisan keskellä on Mini-automerkin logo. Moseyssa taas aisaan on lisätty nahkaosan rajalle pienet koukut, jotka ovatkin varsin kätevät sellaisille ei kovin painaville kantamuksille ja pitävät esimerkiksi organizerin nätisti paikallaan.

Yksi merkittävä ero on renkaissa, sillä vanhoissa Mineissä on ilmakumirenkaat ja Moseyssa ne on muutettu vaahtotäytteisiksi. Kuvissa näyttää aivan kuin nuo puhkeamattomat olisivat isommat kooltaan, todellisuudessa ilmakumeissa on halkaisija puoli tuumaa enemmän. Herää tietysti kysymys saisiko näitä renkaita vaihdettua päittäin – eturenkaat tietääkseni sopivat suoraan uudempaan runkoon, mutta takarenkaiden kiinnitystapit ovat harmi kyllä eri pituiset. Koska renkaissa on eroa, myös jarrut on eri tavalla toteutettu. Moseyn jarrupoljin on suht ylhäällä taka-akselin keskellä, Minin taas takarenkaiden vieressä. Mun mielestä kumpikaan toteutuksista ei ole kätevimmästä päästä, sillä molemmat ovat ehkä hieman hankala saada päälle. Voi toki olla, etten mä vaan osaa…

Vanhojen Minien tavarakori on uuteen verrattuna jonkun verran pienempi, malli kuitenkin hyvin samanlainen. Käytettävyys sen sijaan on Mineissä selvästi huonompi, sillä riippuen selkänojan asennosta istuimen ns. nivelosa ahmaisee tavaratilan yläosasta yllättävän ison palan. Molemmissa rattaissa kankaista tavarakoria on helpoin käyttää sivuista, mutta Minien koriin ei istuimen ollessa pystyasennossa meinaa oikein saada mahtumaan mitään vähänkään isompaa – ainakaan ilman kirosanoja. Moseyssa kori on huomattavasti helppokäyttöisempi ja vetää tavaraa yllättävän paljon, vaikkei olekaan kooltaan mikään jätti.

Kasaustapa onkin sitten taas aivan erilainen. Mineissä on kummallakin sivulla pyörylät, joita painamalla ja kääntämällä istuin (oltava makuuasennossa) taittuu kahtia ja runko menee kasaan. Varsinaista kasauslukkoa ei ole, mutta rungon saa lukittua tavarakorin toisessa reunassa olevalla klipsillä (joka menee helposti rikki – been there, done that). Kätevää tässä kasaustavassa on se, että rattaat saa seisomaan pystyssä itsekseen, mikä on esim. säilytyksen kannalta aika mahtavaa. Moseyta kasatessa taitetaan ensin selkänoja eteen istuinosan päälle, minkä jälkeen kiskaistaan penkin alla olevasta kahvasta niin että runko menee kasaan. Moseysta se automaattinen kasauslukko löytyy, joskin runkoputket pitää saada tarpeeksi lähelle toisiaan jotta lukko ylipäätään lukittuu ja tähän vaikuttaa mm. eturenkaiden asento. Myös Moseyssa pystysäilytys on mahdollista (ei tosin yhtä kätevää kuin Mineissä), kun kasaamisen jälkeen ottaa selkänojan ylös aisaa vasten.

Tuosta kuvasta muuten näkee hyvin, etten ole aikoinaan näitä vertailukuvia näpsiessäni ollut ihan kartalla kummankaan kasauksen suhteen… Eturenkaat sojottavat molemmissa ihan miten sattuu ja Moseyssa on kuomukin jäänyt vähän auki. Hupsista vaan. :’)

Istuin on Moseyssa päivitetty aivan uuteen uskoon, kuten yllä olevasta taulukosta voi päätellä. Suurin ero lienee käytettävyydessä: siinä missä vanhojen Minien istuimen kanssa about kaikki toiminnot ovat jotenkin hankalia tai monimutkaisia, Moseyssa kaikki on erittäin helppoa ja käyttäjäystävällistä. Esimerkiksi selkänojan säätö tapahtuu Mineissä istuimen etureunan alta, ei kovin kätevää lapsen ollessa kyydissä. Moseyssa sama tehdään selkänojan takaa painamalla kahta tankoa toisiaan kohti; ei nyt ehkä toimivin vaihtoehto sekään mutta ainakin huomattavasti parempi kuin aiemmassa versiossa. Selkänojan asennot ovat eri maailmasta nekin, Moseyssa selkänoja menee täysin makuulle ja pystyin asento on todellakin pysty. Minien istuimen alin asento jää lievästi koholle eikä ylin asento nouse niin pystyyn kuin Moseyssa.

Vaikka makuupituudessa on selkeä ero, ei Mineissä kuitenkaan mikään pieni istuin ole. Selkänojan korkeudessa on eroa vain pari senttiä, mutta Minien istuinosa on melkein kymmenen senttiä syvempi: 34 cm vs. Moseyn istuimen 25 cm. Rattaiden painorajoissa on huikea 10 kilon ero ja Minit 30 kg painorajallaan taitavatkin olla aika harvinaisuus ratasmaailmassa.

Uuden version kuomuun on tehty useita parannuksia. Vanhojen Minien kuomu on varsin onneton eikä edes lisälipan kanssa suojaa kunnolla, kun istuin on makuuasennossa. Moseyn kuomussa on paitsi parempi lisälippa, myös vetoketjun takaa löytyvä laajennusosa ja näiden kahden kanssa kuomu suojaa erinomaisesti myös istuimen ollessa täysin makuulla. Uudempi kuomu on mahdollista virittää vanhempiin Mineihin (ks. alla olevan kuvasarjan viimeinen kuva), mutta se on sen verran painavampi ettei pysy kovin hyvin ylhäällä.

Turvakaaren suhteen on niin ikään tehty erinomaisia parannuksia. Vanhojen Minien turvakaari on hivenen tönkkö eikä sitä voi käyttää muuta kuin istuin kasvot menosuuntaan, sillä se lukittuu sivuilla oleviin runkoputkiin. Moseyssa turvakaari on kiinni istuimessa, minkä ansiosta se pysyy mukana istuimen suuntaa vaihtaessa. Ja mikä parasta, turvakaarta ei tarvitse irroittaa rattaita kasatessa, vaan se asettuu joustavasti penkin “sisään” kun selkänoja käännetään istuinosan päälle.

Istuimen voi molemmissa rattaissa kääntää, tosin Moseyssa se on toteutettu noin tuhat kertaa paremmin. Vedetään penkin alta vivusta, nostetaan istuin pois, käännetään toisin päin, kliksautetaan takaisin – tadaa. Mineissä kestää useampi hetki ennen kuin istuimen saa edes erilleen rungosta, vaiheita on monta ja ainakin omissa Mineissäni about kaikki osat olivat ärsyttävän jäykkiä. Istuimen kiinnittäminen takaisin runkoon ei ole helppo homma sekään ja lisäksi pitää muistaa välissä siirtää rungossa yksi poikkiputki toiseen asentoon. Vähän mua nauratti joskus katsoessani jotain vanhojen Minien esittelyvideota, jossa istuimen kääntämistä kehuttiin erityisen helpoksi ja nopeaksi. No juu ei todellakaan!

Mineissä ei tosiaan erillistä jalkatukea ole, toki istuin kasvot menosuuntaan pidempi lapsi saa hyödynnettyä rungon alaputken jalkojen tueksi. Sama pätkä on luonnollisesti Moseyssakin, mutta lisäksi istuimessa on kahteen asentoon säätyvä jalkatuki. Se on kiinni istuimessa, joten se toimii aina istuimen suunnasta huolimatta. Jalkatuen puutetta Mineissä kompensoi osaltaan aiemmin mainittu istuimen syvyys, kun lapsi asettuu penkissä taaemmas.

Valjaat on yksi sellainen seikka, joka vanhassa mallissa on toimivampaa. Moseyssa kumpikin vyö pitää laittaa yhtä aikaa lukkoon ja itse lukko on kamala möhkäle, niin ettei sitä meinaa saada istuinpehmusteen tai lämpöpussin vyöreiästä läpi. Minien valjaissa lukko on ehkä hieman rimpulan oloinen muovihässäkkä, mutta vöitä tarvitse taiteilla samalla kertaa kiinni ja olkavyöt saa helposti irti lukosta, jotta voi käyttää pelkkiä lantiovöitä. Olkapehmusteet kuitenkin ovat Moseyssa paremmat, kun niissä on yläreunassa kuminauha pitämässä pehmustetta paikallaan sekä tarrakiinnitys toisessa sivussa. Mineissä pehmusteet ovat alkujaan ommeltu kiinni olkavöihin, joten ompeleiden purkamisen jälkeen ne tahtovat vähän seilata pitkin poikin.

Molemmat kokeilleena voin heti sanoa, että Moseyt ovat enemmän mun mieleen. Tykkään siitä, että toimintoja on ajateltu uusiksi ja ne on oikeasti saatu kehiteltyä paremmiksi sekä ennen kaikkea käyttäjäystävällisemmiksi. Vanhoilla Mineillä on plussapuolensa ja mitä vaunuryhmiä on seurannut, myös vankka kannattajajoukkonsa. Moseyt kun olisi varustettu ilmakumirenkailla ja kätevämmillä valjailla, niin olisivat lähes täydelliset.

Easywalker Mosey plussat:

• Todella hyvä kuomu, jonka lisäpätkät voi ottaa esiin vain tarvittaessa.
• Kuomun tukeva korkeussäätö eikä kuomu valahtele mihinkään.
• Istuimen kääntäminen helppoa ja nopeaa.
• Selkänoja menee täysin makuulle ja pystyin asento on kunnolla pysty.
• Valjaiden olkapehmusteet pysyvät paikallaan.
• Aukeava turvakaari, jonka saa kokonaan irti.
• Säädettävä jalkatuki.
• Isompi tavarakori, johon pääsee paremmin käsiksi.
• Laukkukoukut aisassa.

Easywalker Mini plussat:

• Ilmakumirenkaat.
• Pysyvät kasattuna itsekseen pystyssä.
• Huisan korkea painoraja.
• Syvä istuin.
• Olkavyöt saa erilleen lantiovöistä.

Yhteistyössä: Baby Plus

Kirjoittelin alkuvuodesta mua syksyllä vaivanneesta Bugaboo-kuumeesta ja siitä, miten meille sitten lopulta päätyi Bee3, nuo Bugiksista pienimmät. Nyt tätä kolmosmallia ei enää saa uutena, sillä maaliskuun alussa julkaistiin uusi versio eli Bee5, jossa on joitakin muutoksia esim. istuimessa. Nettikeskusteluista olen ymmärtänyt, että nämä uudet vitoset ovat yhdistelmä Bee3:n ja niitä edeltäneiden Bee+:n parhaita puolia. Vitosissa myös tuunausmahdollisuus on saanut aivan uuden ulottuvuuden entistä laajemmalla kuomu- ja istuinkangasvalikoimalla, minkä lisäksi renkaisiinkin on nykyään saatavilla vähän väriä. Rattaan perustoiminnot ja koko ovat kuitenkin pysyneet suht samoina.

Beet saapuivat taloon marraskuisena iltana ja pakkohan ne oli heti kasata, vaikka ilta oli jo pitkällä ja taaperon nukkumaanmenoaika häämötti. Tietenkin oli yhtä sun toista kilkettä koottavana eikä homma mitään ihan vartissa sujunut, puhumattakaan siitä että tytär halusi koeistumaan (ja pois ja takaisin ja…) heti kun vain istuin saatiin paikalleen. Ensivaikutelma Beestä oli todella kevyet ja näpsäkät rattaat, mutta yllättävän muovisen oloiset kaikkea muuta kuin edulliseen hintaansa nähden. Laitoin alkuun rattaisiin keltaisen kuomun, vaan ei sitä kauaa pystynyt pitämään kun se alkoi tuntua liian pirteältä alkavan talven pimeydessä. Talvi mentiin siis harmaalla (grey melange) kuomulla, joka on kyllä erittäin kauniin sävyinen harmaa.

Koko

Monet mieltävät Beet nimenomaan matkarattaiksi, itse sanoisin niiden olevan jotain matkisten ja yhdistelmien väliltä. Sinänsä monella tapaa samantyyppiset kuin Easywalker Moseyt, sellaiset isot pienet rattaat. Kevyet ne ehdottomasti ovat, painoa on alle 9 kg. Eturenkaat on sijoitettu leveämmälle kuin takarenkaat, mikä ainakin itselleni luo illuusion että pienestäkin välistä mahtuu eikä sitten aina mahdukaan, hehe. Leveyttä rattailla on kuitenkin vain 53 cm eli missään nimessä leveät ne eivät ole, mutta ehkä juuri tuo renkaiden sijoittelu saa ne tuntumaan leveämmiltä kuin ne todellisuudessa ovat.

Jousitus ja renkaat

Beessä on neljä keskenään samankokoista 6″ rengasta, jotka puhkeamattomina ovat luotettavat seuralaiset matkoilla. Eturenkaat pyörivät 360° ja ne saa lukittua, joskin lukitus (valkoinen “renkula” renkaan yläpuolella) on aikamoisen tiukka. Kaikissa renkaissa on jousitus, harvinaista sinänsä tällaisissa vähänkään pienemmissä rattaissa. Jonkun verran rattaat kuitenkin epätasaisella alustalla täristävät ja parhaimmillaan Beet ovat mun mielestä kauppakeskus- ja kaupunkikäytössä. Pienessä lumessa kulkevat vielä suht vaivatta, mutta ainoiksi talvikulkupeleiksi en Beetä valitsisi.

Työntöaisa

Aisa on mallia teleskooppi ja säätöä varten kummallakin puolella aisaa on valkoiset klipsut. Säätövara on sellainen, että rattaita pystyy työntämään niin lyhyt kuin pitkä työntäjä – alimmassa asennossa jopa taaperokin yltää ihan kivasti (kuva postauksen lopussa) lykkimään rattaitaan, kun ei enää jaksa istua kyydissä. Aisassa on vaahtomuovipehmusteet, uudemmissa ne on ymmärtääkseni korvattu tekonahkaisilla versioilla. Vaahtomuovi tuntuu materiaalilta sellaiselta, ettei se kovin pitkään pysy hyvänä, joten tilasin saman tien yhden Fb-ryhmän kautta käsityöihmiseltä Beehen sopivat tarrakiinnitteiset aisansuojat. Ne ovat paitsi suojaavat, myös tuntuvat käsien alla huomattavasti paremmalta kuin vaahtomuovi. Aisassa keskellä on kiinni rannehihna, mikäli sellaista tykkää käyttää.

Istuin ja jalkatuki

Erikoista Beessä on se, että istuimen kokoa voi kasvattaa lapsen mukaan. Selkänoja liikkuu kymmenisen senttiä pystysuunnassa ja myös istuinosan syvyyttä saa säädettyä. Yllä olevassa kuvaparissa näkyy hyvin ero selkänojan korkeudessa, vasemmalla se on alimmassa ja oikealla ylimmässä asennossa. Tuossa alimmassa kuvassa näkyy selkänoja korkeimmillaan, matalimmillaan nuo mustat muoviläpykät ovat kiinni toisissaan. Kuomu ja valjaat luonnollisesti seuraavat mukana, kun selkänojan korkeutta säätää. Istuimen kangas on suunniteltu siten, että ylimääräinen osa sujahtaa tarvittaessa penkin väliin piiloon.

Selkänojan kulmaa säädetään painamalla valkoista läpykkää ja alempaa mustaa toisiaan kohti. Selkänojassa on kolme asentoa, joista pystyin on ihan kunnolla pysty (näkyy esim. postauksen aloituskuvassa). Täysin makuuasentoon selkänoja ei mene, vaan istuimeen jää loiva mutka. Varsinaista jalkatukea Beessä ei ole, joten istuin työntäjään päin vähänkään pidemmän lapsen jalat keikkuvat ilmassa – ja osuvat helposti työntäjään. Viileämmillä keleillä lämpöpussin kanssa jalat asettuvat vähän kivemmin.

Istuinta irrottaessa selkänoja pitää saada taitettua aivan penkkiin kiinni. Ohuen istuinpehmusteen kanssa se onnistuu jotenkin, mutta lämpöpussin kanssa ei mitään toivoa. Toisaalta taas mulla ainakin on käynyt niin, että kokoontaitettuna autoon laittaessa tai sieltä pois nostaessa istuinosa onkin yhtäkkiä irronnut. Mitään erillistä vapautusnamiskaa ei ole, vaan juuri oikea asento vapauttaa penkin. Tämä istuimen kääntötsydeemi on omaan makuuni turhan muovinen, varsinkin siihen nähden millaisen tukun euroja Beestä saa pulittaa.

Kuomu

Kuomu on suojaava ihan perusasennossakin, minkä lisäksi vetoketjulla avattavan lisäpätkän ansiosta suojaa piisaa myös makuuasennossa. Kangas kuomussa on erilaista kuin mihin olen aiemmin törmännyt, vähän kuin jotain paksua trikoota. Tavallaan se tuntuu vähän lörpöltä ja vuorikin ehkä olisi kiva lisä, mutta yllättävän nätisti tuo hylkii vettä – tulipahan sekin testattua, kun erään kerran jouduin räntäsateeseen enkä ehtinyt heittää sadesuojaa päälle. Kuomuissa riittää valinnanvaraa ja niitä on saatavilla vaikka missä värissä. Lisäksi on vielä kesäkeleihin tarkoitettu Breezy, jossa siinäkin oma valikoimansa värien ja kuosien suhteen.

Valjaat ja turvakaari

Kasvot menosuuntaan istuin on pidemmälle matkustajalle parempi, sillä jalat saa silloin etuosan muoviselle tasolle. Beessä on 5-pistevaljaat, joista jokainen laitetaan erikseen lukkoon, mikä tuskin on kovin helppo nakki joka suuntaan rimpuilevan kyytiläisen kanssa. Lukosta avaamalla kaikki valjaat irtoavat yhtä aikaa ja lukko on varsin helposti avattavissa, ainakin meillä taapero oppi ihan parilla kerralla avaamaan hela hoidon. Valjaat eivät irtoa istuimesta ja myös valjaiden pehmusteet ovat kiinteät, mikä mielestäni on jokseenkin hölmöä. Irtoavat pehmusteet olisi helppo heittää koneeseen pesuun, jos ne likastuvat, mutta näissä pesuun täytyy laittaa koko istuinkangas. Itse en voi sanoa olevani Bugisten valjaiden fani, mutta monet näitä tuntuvat hehkuttavan. Turvakaarta Beessä ei ole, eikä Bugaboolla ole sellaista edes lisävarusteena. Easywalker Buggyn kaari kuulemma sopii, tosin ainoastaan istuimen ollessa kasvot menosuuntaan.

Jarru ja tavarakori

Been jarru on varsin perus, tuollainen muoviläpyskä keskellä taka-akselia. Istuimen ollessa kasvot työntäjään päin poljin on luonnollisesti hivenen hankalampi käyttää, mutta menee onneksi helposti päälle ja pois niin ei tarvitse ihmeemmin veivata. Kankainen tavarakori on erittäin kelvollisen kokoinen, harmi vain se on todella vaikeasti saavutettavissa, kun istuin on kasvot menosuuntaan. Rungossa on työntäjän puolella tuollainen jarrukuvassa näkyvä isohko muoviosa, jonka ohi ei kovin suurta tavaraa koriin saa ujutettua. Myöskään sivuilla olevat kankaat eivät anna periksi, joten ainoa mahdollinen aukko romppeiden koriin laittamiselle on rattaiden etupuolelta – siis lapsen jalkojen välistä. Työntäjään päin ollessa asia on tottakai päinvastoin ja silloin tilavaa tavarakoria on kyllä kiittäminen.

Kasaus

Pieniksi rattaiksi Been kasauskoko on yllättävän iso eikä niistä varsinaisesti voi puhua matkarattaina, vaikka toki isoihin yhdistelmiin (esim. Bugaboon omat Buffalo/Donkey Mono) verrattuna paketti on pieni. Ja menee se heittämällä Peugeot 206 takakonttiin, mikä on kelpo suoritus sinänsä. ;) Netistä löytyneissä lähteissä oli paketin pituudeksi ilmoitettu 85 cm, mutta itse en kyllä näitä niin lyhyeksi saanut en sitten millään – omat mittaukseni antoivat sitkeästi 5 cm pidemmän tuloksen. Beet ovat muuten siitä jännät rattaat, että ne ovat kokoontaitettuna melkein 10 cm kapeammat kuin avattuna.

Beet kasautuvat istuin kumminkin päin eikä kasauskoossakaan ole sen kummemmin eroa siinä, onko istuin kasvot menosuuntaan vai työntäjään päin. Kasaussysteemi on ihan näppärä: aisa alimpaan asentoon, aisan kummaltakin puolelta valkoisista namiskoista kiinni ja vähän “nykäisemällä” istuin ikään kuin sukeltaa tavarakoriin vetäen rungon mukanaan kasaan. Mitään lukitusta ei ole, mutta sen verran jäykkä tuo paketti on, ettei pääse vahingossa aukeamaan tai mitään. Avaaminen onkin yleensä kinkkisempää kuin kasaaminen, sillä ihan hennoilla otteilla rattaita ei auki saa. Helpoin tapa on pitää jalalla rungon taka-akselista vastaan samalla kun vetäisee rungon auki. Se kannattaa aina tarkistaa, että aisa kliksahtaa kunnolla auki eli sivuilla olevat merkit ovat kokonaan näkyvillä.

Sadesuoja

Bugaboissa tulee aina mukana oma juuri sille rattaalle suunniteltu sadesuojansa, joskin mun mielestä ne ovat kamalia muovisäkkejä ja fiiliksen on pakko olla kuin akvaariossa istuisi. Avasin tuon Been suojan vasta siinä kohtaa, kun sovitin sitä rattaisiin kuvan ottoa varten; muuten käytin Tullsan pientä kuomurattaan sadesuojaa. Vastaava vaunukopan suoja olisi varmaan istunut vielä paremmin, mutta sellaista en valitettavasti ole meidän kaappeihimme jemmannut.

Bugaboo Bee3 vs. Easywalker Mosey

Meillä oli keväällä Moseyt yhtä aikaa Been kanssa ja totesin parivaljakon muistuttavan toisiaan siinä määrin, että ajattelin tähän samaan settiin lätkäistä hieman vertailua niiden perusominaisuuksista. Kuvia en sen enempää ottanut, mutta nuo kasauskoot oli pakko saada ikuistettua. Molemmat sekä Beet että Moseyt ovat erinomaisia ns. viimeisiä rattaita, jotka toimivat myös isommalla kyytiläisellä. Niissä on korkeahkot selkänojat, kuomun alla hyvin tilaa, istuimen painoraja enemmän kuin vakio 15 kg ja ne ovat kuitenkin sinänsä pienikokoisia, etteivät vie järkyttävästi tilaa kotona tai autossa.

Kuten taulukosta voi tavata, mitään huomattavia eroja ei ole. Beet ovat selkeästi kevyemmät rakenteeltaan ja se yhdistettynä näpsäkkään kasaukseen saisi mut kallistumaan niiden puoleen, jos olisi tarve kasata ja avata rattaita usein. Moseyt taas voittavat pituudessa (vievät 10 cm vähemmän tilaa julkisissa), renkaiden koossa (kulkevat talvellakin siedettävästi) sekä muutaman kilon korkeammassa painorajassa. Teleskooppiaisan ansiosta molemmat näistä sopivat niin lyhyille kuin pitkille työntäjille, mikä varmasti on ollut olennainen ominaisuus suunnittelussa, kun ovat kumpikin hollantilaisia merkkejä.

Beet ovat varmasti kivat kesärattaat, pienet ja söpöt, mutta on sanottava että mua ne eivät vakuuttaneet. Ehkä ajankohta oli meille väärä..? Pelkän 2-vuotiaan kanssa ne olisivat menetelleet, mutta vauvan ilmoitettua tulostaan totesin, että jotkut vähän tukevammat kuitenkin kiitos. Beehen on kyllä saatavilla lisäosana niin vauvakoppaa kuin kaukaloadapteriakin (Maxi-Cosi ja Britax), että siitä vauvakelpoisuus ei jää kiinni. Meidän Beet löysivät onneksi uuden kodin melkein naapurista ja ollaan pidetty yhteyttä jälkeenkin, kun meillä on nuo esikoiset lähes samanikäiset. Bugistestailuni siirtyi kuitenkin seuraavalle tasolle tuossa ennen juhannusta, kun kotiin saapuivat the tuplat eli Bugaboo Donkeyt! Jatkoa siis seuraa aivan taatusti.

Bugaboo Bee3 (2016) – yhteenveto

Tärkeimmät speksit:

• Leveys: 53 cm
• Pituus (aisa lyhimmillään): 88 cm
• Kokoontaitettuna (PxLxK): 90x45x40 cm (kasvot menosuuntaan korkeus 33 cm)
• Paino: 8,7 kg
• Renkaat: 4 kpl vaahtotäytteiset (puhkeamattomat), kaikki 6″
• Aisa ja työntökorkeus: Teleskooppi, 89-107 cm
• Istuin: Selkänoja menee lähes makuulle, 3 asentoa
• Istuimen painoraja: 17 kg
• Selkänojan korkeus: 43-52 cm
• Kuomun alla tilaa: 50-59 cm
• Makuupituus: 92 cm
• Tavaratila: Kankainen tavarakori 30×40 cm (max. 4 kg)

Ruusuja:

• Pienet ja näppärät rattaat.
• Käännettävä istuin.
• Yksinkertainen kasaus.
• Erinomaisesti suojaava jatkettava kuomu.
• Ilmettä saa vaihdettua helposti eri värisillä kuomuilla.
• Työntöaisan hyvät säädöt kaiken mittaisille työntäjille.
• Pitävät ihan kivasti jälleenmyyntiarvonsa.
• Kauniit.

Risuja:

• Jalkatuen puute.
• Valjaat laitettava jokainen erikseen kiinni.
• Taapero oppii todella nopeasti avaamaan valjaiden lukon.
• Kuomu yksinkertaista kangasta ja vähän lörppää materiaalia.
• Ei turvakaarta.
• Edestä leveämmät kuin takaa; kaupoissa helposti törmää eturenkailla johonkin.
• Matkarattaiksi iso kasauskoko.
• Aisan vaahtomuovi, joka tämän hintaluokan rattaissa pitäisi ehdottomasti olla (teko)nahkaa tai muuta ns. parempaa materiaalia.
• Hinta.

Rattaista saatu pieni alennus bloginäkyvyyttä vastaan.

Kuva-arkistojen kätköistä löytyi reilun vuoden takaa otokset myös toisesta aika täydellisestä vertailuparista, tällä kertaa kategoriassa kuomurattaat. Britax B-Motion 4 ja Kronan Sulky/S olivat itse asiassa meillä parikin kuukautta yhtä aikaa, Motionit tosin jokusen viikon vanhemmillani vararattaina. Tämä kaksikko on keskenään hyvin samanlainen: istuin ei ole irroitettavissa eikä istuimen suuntaa näin ollen saa vaihdettua, hyvän kokoinen kuomu on kiinnitetty runkoon, kooltaan eivät ole mitkään minipienet muttei yhdistelmien kaltaiset jätitkään ja kasauskoko on varsin kelvollinen myös matkarataskäyttöön.

Mukavan kapoiset Sulkyt voittavat 53 sentillään leveydessä, vaikkei toki B-Motioneiden 55,5 cm paljoa huonommaksi jää. Sen verran eroa kuitenkin on, että Sulkyilla mahduin kulkemaan suunnilleen joka paikassa, kun taas B-Motioneiden kanssa jäin pari kertaa johonkin kaupan hyllyväliin tms. jumiin. Sulky/S:t painavat kilon verran enemmän, jopa lähes saman kuin esim. yhdistelmiksi luokiteltavat Viikkarit tai Moseyt. Työntötuntuma on kuitenkin selvästi kevyempi. Pituudessa rattailla ei montaa senttiä ole eroa Sulkyjen ollessa inan lyhyemmät, ja molemmilla onkin oikein näppärä kulkea julkisilla.

Kuomu on Sulkyissa selvästi parempi ja esiin käännettävä aurinkolippa tekee siitä entistä suojaavamman. Myös integroitu hyönteissuoja on kätevä – aina taatusti mukana! B-Motioneissa kuomuun saa kyllä lisäpituutta, mutta vetoketjun alta paljastuva lisäosa on verkkoa ja toimii siis lähinnä lämpimällä säällä. Tilalle voi toki hankkia uudemman Plus-mallin kuomun, jossa lisäpätkä on kangasta, mutta mielestäni siltikään kuomu ei ole yhtä hyvä kuin Sulkyjen. Kummassakin rattaassa on verkolla varustettu kurkistusluukku kuomun päällä, itse pidän enemmän B-Motioneiden pienemmästä luukusta, vaikka se onkin tarrakiinnitteinen.

Työntöaisoissa on huomattava ero ns. matalammassa päässä. B-Motioneita liikuttaa helposti lyhyempikin työntäjä, sillä nivelaisan alin asento on 84 cm korkeudella. Sulky/S:n ergonominen työntöaisa on muotoilultaan ihana ja hyvä pitää kiinni, mutta se jää alimmillaankin yli metrin korkeuteen ja vaatii siis työntäjältä jonkun verran pituutta. Joskus olen nähnyt kuvan, että aisa on käännetty ylösalaisin, jolloin se toimii paremmin lyhyellä työntäjällä, mutta se tietysti taas vaikuttaa kasaukseen.

Tavarakori kummassakin on suhteellisen mini ja yllättävää kyllä, Sulkyjen hieman pienempään koriin saa latoa tavaraa kilon enemmän kuin B-Motioneissa. Sulkyjen uudemmassa, vuoden 2016 mallissa tavarakorin kokoa on muistaakseni kasvatettu jonkun verran, mutta varsin pieni ja onneton se edelleen on. Käytettävyydeltään B-Motioneiden tavarakori on parempi, Sulkyissa kun on hassun korkea takareuna, joka hankaloittaa korin käyttöä.

Kasaustyyliltään rattaat ovat erilaiset: B-Motioneissa on ns. yhden käden kasaus, kun taas Sulkyt menevät nippuun samaan tyyliin kuin isommat yhdistelmät. Kasauskoossa eroa on lähinnä paketin korkeudessa, Sulkyt kasautuvat renkailleen ja siitä johtuen myös paketti jää selkeästi korkeammaksi. Toisaalta jos B-Motionit kasaa turvakaaren kanssa, on se huomatttavasti pidempi setti – lähes 90 cm. Kaari on onneksi nopea irroittaa, joten siinä mielessä B-Motionit ovat mun mielestä hivenen näpsäkämmät kasattuna. Miinusta voisi antaa siitä, että kankaat tai työntöaisa likastuu helpommin kuin Sulkyissa, jotka ovat nipussa nätisti irti maasta.

Renkaissa on paperilla eroa todella vähän. Kummassakin on ilmatäytteiset renkaat, takana isommat (10″) ja edessä 360° pyörivät pienemmät. Sulkyjen eturenkaat on kooltaan puoli tuumaa isommat, sinänsä pieni ero mutta käytössä se kyllä tuntuu. B-Motionit töksähtävät helpommin sadevesikouruihin ym., Sulkyjen kanssa ei tällaista ongelmaa ole. Sulkyissa myös renkaiden sijoittelu on parempi eikä edes takaisin heijatessa ole sitä efektiä, että eturenkaat törmäisivät toisiinsa, kuten B-Motioneissa välillä on. B-Motioneissa on jousitus takarenkaissa, mutta se on kyllä aivan mitäänsanomaton verrattuna Sulkyjen superletkeään jousitukseen.

Istuimen osalta yhteneväisyyttä on siinä, että molemmissa selkänoja menee täysin makuulle ja siinä on portaaton remmisäätö. Sulkyissa on muutaman kilon korkeampi painoraja ja pari senttiä korkeampi selkänoja, mutta B-Motioneissa kuitenkin on enemmän tilaa kuomun alla ja makuupituuskin hivenen pidempi. Istuimen malli on mielestäni Sulkyissa parempi, koska selkänoja on pystymmässä ja jotenkin tukevampi. B-Motioneissa selkänoja jää enemmän kenoon, jolloin pienempi kyytiläinen helposti valahtaa istuimessa. Sulkyjen “irtonaisista” valjaista sen sijaan en tykännyt yhtään, B-Motioneiden valjaat ja erityisesti pehmusteet ovat monella tapaa paremmat ja mukavammat käyttää.

Selkänojan säätö on Sulkyissa kätevämpi, mun makuun B-Motioneiden säätönamiska on ärsyttävä ja aika monta kertaa oli käpy palaa, kun en saanut sitä smoothisti säädettyä. Kummassakin rattaassa on muuten takana tasku, Sulkyissa tuollainen pieni selkänojassa ja B-Motioneissa suhteellisen iso siinä lipareessa, joka peittää päädyn selkänojan ollessa makuuasennossa. B-Motioneiden tasku on kyllä tosi näpsäkkä, mutta selkänoja ylhäällä lipare pitää irroittaa ikäänkuin roikkumaan selkojan taakse, mikä näyttää jokseenkin huvittavalta.

Sulkyissa jalkatuki on säädettävä, B-Motioneissa ei – tosin uudemmassa Plus-versiossa tämäkin puute on korjattu. Turvakaari on Sulkyissa kiinteä, mutta suht korkea onneksi, joten lapsi on helppo sujauttaa kyytiin. Turvakaaressa on myös haararemmi, isommalla lapsella mainio kun ei välttämättä tarvitse käyttää valjaita ollenkaan. B-Motioneiden irroitettava ja sivuun kääntyvä turvakaari on kyllä sekin ihan jees, mutta haararemmi täydentäisi sitä entistä paremmaksi.

Näin loppukaneettina vielä vahvistettakoon, että hyvin samanlaiset rattaat tosiaan kyseessä ja se kummat olisi “paremmat” riippuu oikeastaan täysin työntäjän mieltymyksistä sekä käyttötarkoituksesta ja -ympäristöstä. B-Motionit on superhelppo kasata autoon (tai vaikka eteiseen säilytykseen), toimivat myös lyhyemmällä työntäjällä ja niihin saa tarvittaessa vaihdettua kiinteät talvirenkaat eteen. Sulkyt ovat ehkä hivenen monikäyttöisemmät ja mukavammat, kasaus niissäkin on oikein kelpo, ergonominen työntöaisa ihana ja kunnon jousitus mahtava epätasaisemmallakin alustalla. Pienemmän lapsen kanssa valitsisin Sulkyt (koska säädettävä jalkatuki ja parempi istuma-asento), isommalle varmaan B-Motionit olisivat toimivampi kokonaisuus. Hinnan osalta Sulkyt ovat jonkun verran arvokkaammat, mikä sekin toki saattaa vaikuttaa valintaan.

Britax B-Motion 4 plussat:

• Nopea ja näppärä kasaus.
• Mukavan pieni kasauskoko.
• Hyvät valjaat ja olkapehmusteet.
• Aukeava turvakaari, jonka saa myös helposti irti.
• Kuomujen vaihtomahdollisuus.
• Verkko-osat hyvät tuuletukseen lämpimällä.

Kronan Sulky/S plussat:

• Kapeat.
• Säädettävä jalkatuki.
• Hyvä jousitus.
• Ergonomisesti muotoiltu työntöaisa.
• Suojaava kuomu heijastimilla.
• Integroitu hyönteissuoja.

Pitkästä aikaa vähän vaunujuttuja! Tämä vertailu on roikkunut luonnoksissa pienen ikuisuuden, kuvatkin jo reippaasti yli vuosi sitten otettu. Meillähän oli muutaman viikon yhtä aikaa kahdet hyvin samantyyppiset rattaat, Emmaljunga Vikingit ja Easywalker Moseyt, joista onneksi tajusin ottaa muutamat kuvat vierekkäin ennen kuin Vikingit jatkoivat matkaa. Näin jälkikäteen tarkasteltuna otokset olisivat voineet olla hieman tarkemmin suunnitellut (ja asetellut), mutta noh, näillä nyt on mentävä. Se myös vähän harmittaa, ettei mulla ole vertailukuvaa kasauksesta; se kun on näinkin samanlaisten rattaiden välillä aika erilainen.

Molemmista voisi mielestäni käyttää kuvausta isot pienet rattaat: kyytiin mahtuu isokin lapsi, mutta kooltaan rattaat ovat pienehköt, kapeat ja ennen kaikkea näppärät. Leveydessä eroa on huima puoli senttiä Vikingien (huom. Air-versio) ollessa 54 cm ja Moseyn 54,5 cm. Myös painon suhteen mennään samoissa, kumpikin painaa alle 12 kg ja eroa on “jopa” 400 g Moseyn ollessa se kevyempi.

Yhtäläisyyksiä löytyy leveyden ja painon lisäksi muitakin. Käännettävä istuin, sivuun käännettävä turvakaari, säädettävä jalkatuki, 360° pyörivät eturenkaat, sekä lyhyelle että pidemmälle sopiva säädettävä työntöaisa, kelvollisen kokoinen tavarakori.

Toki em. yhtäläisyyksissä on myös erovaisuuksia, esimerkiksi aisan osalta. Vikingeissä on nivelaisa, jonka saa matalimmillaan vain 59 cm korkeuteen ja sitä pystyy helposti taaperoikäinenkin työntämään. Moseyn aisa on se toinen vaihtoehto eli teleskooppi, joka on alimmillaan 79 cm – ei siis kovin korkea sekään. Enimmillään työntökorkeus on kummassakin 106 cm. Aisan ollessa lyhimmillään rattailla ei ole pituudessa montaa senttiä eroa ja julkisissa molemmat toimivatkin erinomaisesti.

Kasauksessa on eroja niin tavassa kuin koossakin. Vikingit ovat kokoontaitettuna emmaljungamaiseen tapaan isohko paketti, jota tosin istuimen kanssa kikkailemalla (ts. istuin erikseen rungon päälle, 85x54x47 cm) saa jonkun verran tiivistettyä. Istuin kiinni setin korkeutta lisää selkeästi turvakaari, joten ihan jo sen irroittaminen on nopea tapa pienentää paketin kokoa. Moseyssa kasauskoko ei oleellisesti muutu – korkeus jokusella sentillä – oli istuin kummin päin vaan eikä kokoon taittaminen vaadi sen kummempaa säätämistä. Moseyt saa kätevästi kokoontaitettuna nojaamaan seinää vasten, mutta Vikingien kasautuminen renkaiden päälle on ehdottomasti plussa ulkoilmassa.

Vikigien laittaminen nippuun on yksinkertaista ja logiikka hyvin samanlainen kuin useimmissa yhdistelmävaunuissa. Moseyn kasaus taas on erikoisempi, sillä istuin taittuu kahtia ja siinä missä paketin toinen pää on muhkea, toisessa päässä ei ole kuin aisa. Tämä tuo tavallaan lisätilaa auton perässä, kun aisapäädyn kohdalle mahtuu rattaiden lisäksi muutakin. Paketin avaaminen on Vikingeissä helppoa, mutta Moseyssa vaatii jokusen harjoittelukerran ennen kuin homma sujuu smoothisti – siinä meinaan joutuu vähän säätämään, että rattaat saa nätisti ja ennen kaikkea likaantumatta käyttökuntoon. Molemmat rattaat ovat onneksi kevyitä nostella.

Renkaissa aika lailla ainoa yhteneväisyys on se, että edessä olevat pyörivät 360° ja ne saa halutessaan lukittua. Vikingin tässä Air-versiossa on ilmatäytteiset renkaat, takana 10″ isommat ja edessä 7″ pienemmät. Moseyn renkaat ovat vaahtotäytteiset ja näin ollen puhkeamattomat, sama 8″ koko sekä edessä että takana. Itse tykkään enemmän ilmakumien pehmeämmästä menosta, mutta toki niitä pitää olla välillä täyttämässä ja aina on mahdollisuus, että rengas yhtäkkiä puhkeaa reissun päällä. Moseyn renkaat ovat yllättävän hyvät puhkeamattomiksi ja vasta kunnolla epätasaisessa maastossa tärinä on oikeasti häiritsevää (lähinnä työntäjälle). Tämäkin tuli kokeiltua erään kerran juuri lanatulla hiekkatiellä, aikamoista rytyytystä! Moseyn renkaissa parempaa on kapeus, Viikkareiden ilmakumirenkaat ovat mielestäni aika mohlot ja erityisesti takana olisi vähän kapeammat renkaat musta kivemmat.

Istuimen mitoissa on pieniä eroavaisuuksia, mutta ei oikein voi sanoa kummankaan olevan selkeästi toista parempi. Selkänojan korkeus on kummassakin reipas 50 cm, eroa on sentin verran Moseyn hyväksi. Kuitenkin koska Moseyssa kuomun korkeutta saa säädettyä, siinä on kuomun alla tilaa 52-64 cm vrt. Viikkareiden 56 cm. Sen sijaan makuupituus on Vikingeissä pidempi, huikea 105 cm, johtuen pidemmästä jalkatuesta. Painorajaksi Vikingeille luvataan vain 15 kg (Moseyn raja 20 kg), mutta todennäköisesti kyse on EU:n säädöksistä, sillä huhujen mukaan yli 15 kg testit maksavat niin paljon että mieluummin lykätään kaikille suoraan vain se 15 kg raja. Samat kärryt kun ovat esim. jenkkimarkkinoilla niin kas kummaa, painorajakin on aivan eri…

Suurin ero istuimissa on tietysti se, että Vikingissä on kuppipenkki ja Moseyssa perinteinen, täysin makuulle menevä istuin. Kumpikin sopii käytettäväksi n. 6 kk iästä eteenpäin, tosin meillä ainakin mentiin suht pitkään Viikkareilla niin että selkänoja oli makaavimmassa asennossa. Sitä olen kuullut moitittavan turhan pystyksi pienelle kyytiläiselle, mutta itse en tällaista ongelmaa kokenut edes alkuvaiheessa. Turvakaari molemmissa on, mutta ainoastaan Vikingeissä on tajuttu suunnitella haararemmi mukaan. On kylläkin varsin yleinen “vaiva” monissa rattaissa tämä haaravyön puuttuminen.

Kuomu kummassakin on kunnolla suojaava eikä välttämättä kaipaa vaunuverhoa lisäsuojaksi edes makuuasennossa. Moseyn jatkettava kuomu aurinkolipalla on kätevä, sillä osan kankaasta saa piiloon silloin kun ei suojaa tarvitse niin paljoa. Vikingin kuomussa on takaosassa verkko, joka lämpimällä kelillä on varsin hyvä ominaisuus. Molempien rattaiden kuomu on vaihdettavissa ja ulkonäköön saa siis pientä piristystä helposti, joskin Emmaljungalla väri- ja kuosivaihtoehtoja on huomattavasti enemmän.

Valjaat ovat molemmissa 5-pistevaljaat irroitettavilla olkapehmusteilla. Viikkareissa napsautetaan kiinni ensin toinen, sitten toinen puoli, ja pelkät lantiovyöt saa helposti otettua käyttöön. Moseyssa kummankin puolen soljet on laitettava päällekäin ja sitten vasta lukkoon (ks. kuva), mikä ei rimpuilevan lapsen kanssa ole mikään helppo nakki. Lantiovöitä ei saa erilleen ja pehmusteen/lämpöpussin vaihtaminen on tästä syystä jokseenkin ärsyttävää. Tosin uudemmat Moseyt (2016) ovat tuollaisilla Vikingien tyylisillä valjailla, lieneekö asiakaskunta antanut palautetta. ;) Moseyn olkapehmusteille on annettava plussa siitä, että niissä on yläosassa pienet kumilenkit eivätkä ne näin ollen pääse valumaan miten sattuu kuten Vikingeissä tekee.

Vikingit ovat yleisesti ottaen korkeammat kuin Moseyt, mikä tavallaan on hassua, kun Moseyt kuitenkin ovat superpitkien hollantilaisten kehittämät. Oikein yleispätevät, kaupunkikelpoiset sekä kaikin puolin näppärät ovat sopivia kuvauksia molemmille rattaille. Meille näistä silloin jäivät Moseyt; ehkä siitä syystä että Viikkarit oli jo “koettu ja nähty”, ehkä siksi että Moseyt vakuuttivat paitsi monipuolisuudellaan, myös kasauskoollaan. Vikingejä en ole sen kummemmin haikaillut takaisin, mutta Moseyn vaihtaminen pois (siitä lisää toiste) jäi kaivelemaan melkein vuodeksi ja niinhän siinä lopulta kävi, että ne oli hankittava uudestaan. :D

Emmaljunga Viking Air plussat:

• Ilmakumirenkaat.
• Isohko tavarakori.
• Pitkä makuutila.
• Kunnon säädettävä jalkatuki.
• Haararemmi valmiina.
• Ulkonäön muunneltavuus kuomujen kausittain vaihtuvilla kuosivaihtoehdoilla.

Easywalker Mosey plussat:

• Pienet ja ketterät.
• Kelvollinen kasauskoko.
• Todella hyvä kuomu, jonka lisäpätkät voi ottaa esiin vain tarvittaessa.
• Hyvän kokoiset renkaat, myös edessä.
• Nahkapäällysteinen teleskooppiaisa, joka ei kippaa vaikka siinä olisi kassia ym.
• Kauniit. ♥

Olin jo ehtinyt ihan unohtaa, että mulla oli luonnoksissa tällainen vertailukin meidän vaunuista! Keväällä kun roudasin kummatkin kärryt yhtä aikaa pihalle a) Happyjen myyntikuvia ja b) Viking-postausta varten, nappasin samalla myös pari vertailukuvaa kaksikosta. Blogiin on viime aikoina päädytty useamman kertaa vaunuihin liittyvillä hakusanoilla, joten laitetaan siis kehiin pientä vertailua – ei sitä koskaan tiedä, jos vaikka postauksesta olisi jollekin jotain apua mietintöihin.

Tavallaan Happyt ja Vikingit ovat niin eri kategoriasta, että vertailu on ehkä vähän hassuakin. Lähinnä keskityn tässä siihen, miten vaunut toimivat meidän käytössämme ja miksi alkujaan hankitut kärryt päätyivät vaihtoon. Jollain toisella perheellä tilanne voi olla täysin eri, mutta siihen mä en ota kantaa. Joka tapauksessa kummatkin ovat erinomaiset kulkupelit, sitä ei käy kieltäminen!

Tältä ne näyttävät vierekkäin: suurin ero Vikingeillä ja Happyilla on tietystikin se koko. En miellä Happyja miksikään “hyökkäysvaunuiksi”, mutta kyllähän ne ovat pieniin city-Viikkareihin verrattuna aika isot. Kokoeroa on oikeastaan joka suunnassa, sillä Happyt ovat leveämmät, pidemmät ja korkeammatkin. Toinen huomattava eroavaisuus on renkaat, Happyissa on neljä kiinteää rengasta ja Vikingeissä taas pienet kääntyvät edessä + isommat takana (ei kuitenkaan yhtä isot kuin Happyissa). Kolmantena sitten tulee aisa, meillä kun oli Happyista teleskooppiversio.

Kokosin oikein tällaisen überhienon taulukon! :D Aikamoinen ero tosiaan pituudessa, ei ihme että Happyjen kanssa pikkasen ahdisti bussissa. Leveys ei niissä ole mitenkään paha, mutta on toki myönnettävä, että nyt Vikingien kapeuden jälkeen kaikki tuota 60 senttiä lähentelevät vaunut tuntuvat tosi leveiltä. Iso yllätys näin jälkikäteen oli painoero, en edes muistanut että Happyt olisivat olleet noin painavat! Pehmeä jousitus epäilemättä keventää työntötuntumaa, koska ei Happyja mitenkään erityisen raskasta ollut työntää. Viikkareissa on Emmaljungan “patentoitu, säädettävä E.A.S.T-jousitus”, mutta Happyihin verrattuna jousitus on kyllä varsin olematon. Myös jarruissa on iso ero, Brion pitkä tikku vs. Emmaljungan muovipoljin; jälkimmäinen on hankalampi huoltaa ja lisäksi päälle laitettaessa pitää nykäistä vähän taaksepäin, jotta jarru varmasti lukittuu. Viimeiseksi vielä tavarakori, kokoeroa todellakin on – eikä Vikingien korikaan mikään mini kuitenkaan ole.

Kasauskokojen selvittäminen osoittautui haasteellisemmaksi, koska Emmaljungasta on loppupeleissä aika vähän materiaalia netissä. En löytänyt suoraan tietoa kasauskoosta kombolla Viking Air -runko + vaunukoppa, mutta erinäisistä lähteistä päättelin paketin olevan kasassa 93x54x55 cm (pituus x leveys x korkeus). Happyjen paketti löytyi vähän helpommin, ainakin 98x60x55 cm kuulostaa ihan järkevältä. Vaunujen kokoero kasattuna ei siis ole suuri, vaikka Viikkarit noin muuten paljon pienemmät ovatkin – Emmaljungahan ei tunnetusti ole pieneen kasaan menevien kulkupelien valmistaja. ;) Sen verran kuitenkin leveydellä oli (jälleen) vaikutusta, että Vikingit mahtuivat meidän Civicin takalootaan sellaisenaan, kun taas Happyista piti irroittaa toisen puolen renkaat. Tämä toki oli testattu ostovaiheessa, mutta ajattelimme silloin ettei se haittaisi, kun ei niitä kovin usein tarvitsisi autoon laittaa…

Koppien kokoja en meinannut myöskään löytää, vaikka sen nyt sentään olisi luullut olevan suht helppo nakki. Happyjen kovan kantokassin kooksi ilmoitettiin monessa paikassa 76×29 cm, Vikingin kopalle taas löytyi sellaiset mitat kuin 79×36 cm. Muistan mitanneeni silloin kun molemmat vaunut olivat vielä talossa, että koppien makuutila (sisäpuolelta) oli lähes jämptilleen sama, mikä on varsin mahdollista jos nuo em. mitat ovat ulkomitat. Sisäosiltaan kopat ovat hyvin samanlaiset ja kummassakin on myös pohjassa se sellainen lipare, jolla saa nostettua pääpuolta korkeammalle. Happyjen kantokassissa on päädyssä pieni näppärä tasku (kuva alla), joka olisi ollut mukava lisä myös Viking-koppaan. Kuomu on Happyissa selkeästi isompi (sehän on siis ratasosan kuomu, kantokassin omaa pikkukuomua en kokenut tarpeelliseksi) ja lisäksi siinä on kiinteä aurinkolippa, tosin lukemieni kommenttien mukaan kuomu lörpähtää turhan nopeasti. Ihan ok Viikkareidenkin kopan kuomu on, paitsi säädettäessä täytyy painaa namiskaa kummastakin reunasta eli yhdellä kädellä säätö ei onnistu.

Eroavaisuuksia siis on, puolin ja toisin. Mikäli asuisimme maalla, olisin varmasti ollut tyytyväinen Happyihin ja hommannut ehkä autoon erilliset matkarattaat. Vaan kun asumme kaupungissa ja vielä suht lähellä keskustaa sekä käytämme toisinaan myös julkisia, ovat Vikingit olleet aika lailla täydelliset vaunut meidän tarpeisiin. Aikamoinen sepustus tästä “pienestä” vertailusta näköjään tuli, mutta heitetään nyt vielä loppuun lyhyt yhteenveto kummankin parhaista puolista.

Emmaljunga Viking Air plussat:

• Kapeus! Mahtuu pienestäkin välistä eikä toistaiseksi ole tullut vastaan hissiä, johon ei kärryt olisi sopineet.
• Pieni kokonaispaino, joten ovat todella kevyet työntää.
• Kääntyvät etupyörät, jotka saa myös lukittua (ei ole pahemmin ollut tarpeen).
• Nivelaisa, jonka saa taitettua helposti ns. tieltä pois.
• Juuri sen verran pienempi paketti kasattuna, että mahtuu autoon ilman säätämistä.
• Vaihtokuomulla (lisävaruste) saa helposti uutta ilmettä vaunuihin.

Brio Happy plussat:

• Hyvä jousitus, jonka ansiosta meno on ihanan pehmeää.
• Todella tilava tavarakori.
• Ratasosa + kantokassi on näppärämpi kombo kuin erillinen vaunukoppa.
• Kantokassin päätytasku.
• Suojaava ja helposti säädettävä kuomu.
• Heijastimet useassa kohtaa.