AvainsanaWii-hii!

Sinne meni viimeinen nelipäiväinen työviikko taas hetkeen, nyyh! Olen alkanut epäillä onko musta sittenkään istumaan toimistossa joka päivä kahdeksasta neljään, vaikka työ sinänsä on mukavaa niin jotenkin viikot tuntuvat kovin raskailta. Viime aikoina on vähän ollut ikävä vuorotyötä, erityisesti yövuoroja. Harmi, kun meillä ei ole edes liukuvaa työaikaa – päivät ovat aina samanlaisia, virastoasioiden hoitaminen hankalaa eikä näin talvella näe valoa lainkaan.

Joulu osui viikonloppuun, uusivuosi osui viikonloppuun… Onneksi loppiainen pelasti! Kolmen päivän viikonloppu auttoi edes hieman perinteistä tammimasennusta, ehkä nyt taas jaksaa vähän paremmin. Inhosin tammikuuta jo opiskeluaikoina, se oli ainoa kuukausi joka tuntui siltä ettei se koskaan lopu. Itse loppiaispäivä oli tänä vuonna mitä mahtavin, aamulla olin äijelin kanssa Elixiassa ja iltapäivällä ajoimme maalle.

Kävimme kotikotona moikkaamassa äitiä ja iskää ennen kuin suuntasimme illaksi kavereiden luokse viettämään rentouttavaa loppiaista pelien, saunan sekä kotitekoisen pizzan merkeissä. Mukana menossa olivat tietysti perheen kissat Pate ja Nanna, myös ujompi Minni uskaltautui välillä kurkkaamaan touhujamme. Niin ja yöllä havahduimme vierashuoneessa siihen, kun Minni hyppäsi jalkoihin nukkumaan… Kurrrrrnau!

Patekin pelasi.

Tästä lähdettiin keittiössä liikkeelle…

…välissä pelattiin vähän lisää Wii Partya…

…ja sitten ahdettiin kuvut täyteen herkkupizzaa. Naminam!

Ilta venähti reippaasti uuden vuorokauden puolelle Trivial Pursuitia pelatessa. Jossain kohtaa alkoi olla väsymystä ilmassa sen verran, että piti hieman soveltaa sääntöjä jotta peli joskus edes loppuisi. On muuten pakko todeta näin muutamaa päivää myöhemmin, etten enää edes muista kuka voitti! Taisi siis pelin lopussa uni painaa silmää jo aika tavalla.

Aamulla maa oli valkoinen.

Emäntämme keksi paistaa vohveleita aamupalaksi, aivan loistavaa!

Lunta ♥

Pate kävi nuuskimassa pakkassäätä ulkotarhassa, Minni pysytteli sisätiloissa.

Eilen ei enää kotiin tultuamme tehty mitään sen ihmeempää, tänään viikko päättyi serkkutytön ristiäisiin. Pieni menninkäinen sai kauniin nimen ja näytti kastetilaisuuden jälkeen supersöpöltä hänelle ostamassani punaisessa pallomekossa. Itkun voimakkuudesta päätellen neidistä kasvaa vielä asennetyyppi!

Haloo Helsinki! – III [2011]

…ja lämpimästi tervetuloa uusi vuosi 2012! Oma vuodenvaihteeni sujui rauhallisissa oloissa maalla, oli ystäviä ja kissoja ja saunaa ja ruokaa ja juomaa ja vähän rakettejakin. Lokaatio oli täsmälleen sama kuin vuosi takaperin, illan kaavakin täsmäsi suuremmilta osin. Ensin saunottiin, sitten syötiin, ja hieman ennen puoltayötä myös iskä ja äiti saapuivat paikalle kävelymatkan päästä. Miesten ostamat paukut taivaalle, minkä jälkeen juotiin kahvit ja sitten porukat suuntasivat takaisin kotiin meidän jäädessä Wiin seuraan.

Kolmen jälkeen yöllä alkoi torkahtelu, kuka sohvalle ja kuka nojatuoliin – kissat tietysti siihen väliin mihin sopii. Vaan ei Feline ja Sintsu! Neidit hakkasivat Wii Partya noin aamukuuteen, kunnes A tuli töistä ja tovin kuluttua siirryimme kaikki omiin nukkumapaikkoihimme. Vajaa kuusi tuntia unta palloon, jo oli jälleen virkeämpi fiilis. Vuoden ensimmäinen aamupala oli makoisa brunssi ja uudenvuodenpäivä ylipäänsä kului mukavan letkeissä merkeissä. Ei huono aloitus uudelle vuodelle, sanoisin.

Onnea, iloa ja monta ihanaa hetkeä kaikille lukijoille vuonna 2012!

Apulanta – Hiekka [2002]

Joulu lähestyy vauhdilla, joulukuun puolella ollaan jo – ja perinteinen 50 päivän karkkilakkokin on siis yli puolenvälin! Palataanpa tämän postauksen verran kuitenkin vielä marraskuuhun ja viime viikonloppuun lähinnä.

(1.) Perjantaina oltiin Felinen kanssa erään kaverin synttäreillä. Tutustuin mm. koiraan nimeltä Koira ja maistoin elämäni ensimmäisen amaretto-shotin, kermavaahdolla. Oli kiva nähdä tyyppejä, joiden näkemisestä oli aivan liian kauan. Mihin ne päivät/viikot/kuukaudet aina oikein katoavat??!

(2.) Lauantaina iltapäivällä kun heräiltiin niin lähdettiin Felinen kanssa Turun taidemuseolle, jossa oli viikonlopun ajan Aura Street Marketin Nykyaikaiset joulumarkkinat. Himoitsin vaikka mitä juttuja, mutta mitään en kuitenkaan ostanut. Klo Designin Hyrrää aion kyllä jossain vaiheessa hakea kotiin ja surauttaa (äidin avustuksella) täydelliset verhot, sitä saa nykyään myös todella kauniin viininpunaisen sävyisenä.

Joulun koristuksia by Muusa.

Taidemuseonmäen kuusessa oli komeita joulukoristeita!

(2b.) Käytiin samalla reissulla myös torin laidalla olevassa Coffee Housessa ja syötiin järjettömän hyvät leivät. Siellä oli sellainen “leipäbaari”, että valittiin leipä (vaihtoehtoina mm. täysjyväsämpylä, parmesanpatonki ja ruispanini), täytteet ja kasvikset oman maun mukaan. Salaatit taisi saada samaan tapaan kasattua mieleisekseen. Leipien hinnat liikkuivat suunnilleen kuudessa eurossa, salaatit oli muistaakseni pari euroa enemmän. Nuo leivät ainakin olivat hintansa väärti, hurjan kokoisia ja ennen kaikkea todella herkullisia! Maistoin myös ekaa kertaa chai lattea myyjän suosituksesta – ja ihan varmasti juon uudestaankin.

(3.) Lauantai-illasta sunnuntaihin vierähti rattoisasti kotikotona maalla. Äippä oli pikkujouluilemassa työporukan kanssa, joten vietin lauantai-iltaa rattoisasti kultsin ja iskän kanssa saunoen, Madeiran tuliaisviiniä maistellen ja otettiinpa erä Suomi Tietopeliäkin (lienee turha sanoa, että isukki rökitti meidät aika 6-0). Sunnuntaina taas oli ihanan aurinkoinen talvipäivä – ja taivaan upeasti värittänyt auringonlasku.

(3b.) Sunnuntaina ennen lähtöä takaisin kaupunkiin pyörähdin Felinen mukanani paikallisissa joulukauden avajaisissa. Oltiin paikalla sen verran jämptisti, että glögit jäi saamatta, mutta onneksi ilotulitus oli hieno. Oli muuten hullun kylmä! Pankin katolla oleva mittari näytti -18°C, kun talsittiin takaisin autolle. Hurjia lukemia marraskuulle.

(4.) Veikon Koneen kanta-asiakaspäiviltä kävin hakemassa paitsi erittäin tarpeellisen ulkoisen kovalevyn, myös uuden pikkukameran. Kauniin metallioranssinen Canon Ixus 130 toimii tästä eteenpäin jokapaikanhöylänä, inttiaikana ostamani Pentax on jo lähtenyt eteenpäin.

Alkuviikosta meille tuli muutakin uutta tekniikkaa, kun saatiin etukäteisjoululahjaksi (ts. piti ostaa marraskuun puolella jotta sai S-bonukset tuplana) kiiltävänmusta Nintendo Wii. Paketissa oli mukana myös tasapainolauta, mustana sekin. Sports Resort -peli jäi vielä uupumaan, mutta se hankittaneen myöhempänä ajankohtana. Toisen mustan kapulan ja nunchukin laitoin jo tilaukseen netistä, kiskovat meinaan aikamoisia hintoja kaupoissa noista.

Hyvin toimii homma ikivanhan 28-tuumaisen kuvaputkitelkkarin kanssa, vaikka olisihan se tietysti aivan erilainen kokemus pelailla lättänästä 40-tuumaisesta töllöstä katsellen. ;)

System of a Down – Hypnotize [2005]

Osallistuin eilen illalla lukion luokkakokoukseen.

Kävin lukion naapurikunnassa enkä oikein tuntenut kuuluvani joukkoon missään vaiheessa, ehkä siksi että seurustelin toisaalla ja vapaa-ajan vietin mieluummin silloisen poikaystävän kanssa kuin lukioihmisten seurassa. Vanhojen tansseihin en osallistunut, penkkareiden jälkeen sentään lähdin abiristeilylle. Laivalla kaikki olivat ympäripäissään, minä kiertelin laivaa ja kuuntelin bändiä yksikseni ja join illan aikana alkoholia jopa yhden kuoharilasillisen verran. Ja olin onnellinen, kun laiva vihdoin oli takaisin Turun satamassa.

En tiedä miksi olin niin epäsosiaalinen lukiossa, ei se kaikki voinut silloisesta parisuhteesta johtua. Ehkä viihdyin niin hyvin itsekseni, etten kokenut tarpeelliseksi olla väkisin sosiaalinen opiskelutovereiden kanssa. (Onneksi em. suhde lopulta päättyi ja Jyväskylän vuosina sain sosialisoitua juuri sen verran kuin huvitti.) Lukioaikaisista ihmisistä olen pitänyt yhteyttä kahden kanssa, heistä kumpikaan ei ollut eilen paikalla.

Istuttuani ensimmäisen 45 minuuttia hiljaa ympärillä sorisevia keskusteluja kuunnellen tajusin typeryyteni. Ei mulla ollut niiden ihmisten kanssa mitään yhteistä silloin lukioaikanakaan, miksi olisi siis nyt ollut. Ne ihmiset, joiden kuulumiset mua kiinnostaa, ovat vähintäänkin naamakirjakavereita. Kuvastaa varmaan hyvin eilistä se, etten muistanut edes kaikkien nimiä… Ei sillä etteikö ollut mukava kuulla mihin ihmiset ovat lukion jälkeen päätyneet, mutta olisin pystynyt elämään ilmankin.

Jatkossa aion keskittyä niiden ihmisten tapaamiseen, joita todella tahdon tavata ja jotka ovat mulle tärkeitä. Jotenkin kummasti rakkaitakin ystäviä tulee nähtyä aivan liian harvoin, vaikka asuisivat miten lähellä. Viikko sitten lauantaina esimerkiksi oli aivan mahtava ilta maalla, kun kaveripariskunta oli kutsunut porukkaa luokseen istumaan iltaa. Menossa mukana aiemminkin blogissa esiintynyt Pate:

…ja unileluhiiri. Hiiriä oli toinenkin, mutta sitä Pate hautoi allaan nukkuessaan. Aika kauan jaksoi karvatassu uinua nojatuolissa, taisi lähteä sitten vasta kun ruvettiin ihan todenteolla pelaamaan Wiitä ja äänentaso nousi ihan huomaamatta.

Illan ohjelmaan kuului siis tasokkaiden juttujen, herkullisen naposteltavan sekä saunomisen lisäksi olennaisena osana Wii Sports-, Sports Resort- ja Fit-pelit. Eikä muuten ole naurattanut hetkeen niin järjettömästi!

Naposteltavana porkkana- ja kurkkudipattavien ohella oli kaikenlaista ihanaa, oli paria erilaista salaattia ja coctailtikkuja ja tuoreita hedelmiä. Saunan jälkeen talon emäntä kaivoi vielä jostain esiin itseleivotun omenapiirakan ja vaniljakastiketta, naminaiskis! Kerrassaan täydellinen menyy, kun ei ollut mitään sipsiä tai muuta epäterveellistä – ei siis tarvinnut tuntea huonoa omatuntoa (ainakaan kovin paljon) kaikesta siitä mussuttamisesta. ;)

Pate tarkkailee silmä kovana menoa.

Wiin seurassa ajantaju katosi täysin ja jossain vaiheessa huomattiin kellon lähestyvän jo aamuneljää. Fillaroitiin lopulta joskus puoli viiden maissa kullan kanssa kotikotiin, jossa kömmittiin yöpuulle iloisin mielin onnistuneen lauantai-illan jälkeen. Lisää tällaisia iltoja, kiitos!

Nyt ymmärrän miksi nuoret ihmiset päätyvät ostamaan omakotitalon. Siksi, että voi kutsua kaverit kylään ja pelata Wiitä aamuyöhön asti ja nauraa räkättää vailla huolta naapureiden kauneusunien keskeytymisestä.

Olisikohan missään lähiseudulla tarjolla mitään meidän budjettiin sopivaa taloa..? Wiitä olen jo katsellut sillä silmällä niin huuto.netissä kuin kaupoissakin.

Milow – Milow [2009]