Moi olen Jose, hauska tavata!
Oikea nimeni on Johanna, olen kolmekymppinen vaimo ja äiti (esikoistytär 1/15, kuopuksen arvioitu saapumisaika 9/17) Turusta. Koulutukseltani olen insinööri, ammatiltani web-suunnittelija ja sotilasarvoltani (PorPr II/08) kersantti. Näiden lisäksi olen teenjuoja, motoristi, siisteysaddikti, wannabe ekohippi sekä toisinaan turhan pikkutarkka nipo.
Minulle tuo hyvää mieltä pieni perheemme, hassu kissamme Barbi, valokuvaaminen, kontrastit, kotimainen design, kaikki neljää vuodenaikaa, ajatuksella tehdyt geokätköt, liehuvat helmat, hassut housut, rattaat ja eri mallien vertailu, kissat & possut.
Minua inspiroi pysäyttävän hienot valokuvat, laadukas web design, leikittelevä typografia sekä sisustukset, joissa on sopivasti säröä.
Tyylini on äitiyden myötä muuttunut, ehkä jopa hieman tylsistynyt. Vaatekaapissa on vaikka mitä, mutta olen kuitenkin epävarma siitä miltä oikeastaan haluaisin näyttää. Eikä parhaillaan menossa oleva vatsankasvatusprojekti ainakaan helpota pohdintoja… Suurin kriisi taitaa tällä hetkellä olla hiukset, sillä ikävöin kovasti vaaleaa kuontaloa.
Sisustusmakuni on vanhaa ja uutta yhdistelevä. Pidän suomalaisesta designista ja ihannoin 50-, 60- ja 70-lukujen sisustuksellisia ratkaisuja. Toisaalta rakastan myös teollista fiilistä ja yksinkertaista väripalettia.
Nykyisessä kodissa rakastuin huonejakoon sekä hyvään sijaintiin. Olemme asuneet tässä 5,5 vuotta ja nyt on tullut aika laittaa rakas koti myyntiin; kaipuu väljempiin neliöihin sekä omaan pihaan on kasvanut liian suureksi.
Haaveilen juuri meidän näköisestä (ja hintaisesta) omakotitalosta maalla. Visuaalisia toiveita talon suhteen löytyy Pinterestini My dream house -taulusta.
Haluaisin luopua lyhyestä pinnasta, nurkkiin kertyneestä vähälle käytölle jääneestä tavarasta, herkkujen mässytyksestä, turhaan valittamisesta.
En ehdi tehdä kaikkea mitä tahtoisin ja sen vähäkin aika tulee usein nipsaistua yöunista. Kuitenkin somessa ehtii roikkua vaikka kuinka…
Rentoudun bloggaamalla, valokuvaamalla, saunomalla ja istumalla sohvalla kissa sylissä kehräystä kuunnellen.
Sunnuntaiaamuisin mietin, miten ihmeessä voi taas yksi viikko olla lopuillaan ja olen iloinen, että on vielä tämä päivä vapaata.
Minua ilahduttaa tyttären hauskat jutut, rakkaan mieheni lämmin halaus, kissan kehräys, kuppi hyvää teetä, kauniit lastenvaatteet.
Ympärilleni haluan rakkautta, naurua ja elämän kauneutta.
Minulle on tärkeää elää niin kuin itsestä parhaalta tuntuu.
Juuri nyt on kova hinku blogata säännöllisemmin, mutta vuorokauden tunnit eivät yksinkertaisesti tunnu riittävän, ja tämä kieltämättä vähän harmittaa.
17.5.2017 / Mukaelma Dekon viimeisen sivun Oma tyyli -palstasta.