Lykke Li – Youth Novels [2008]
Eilen nukkumaan mennessäni keksin, etten ole koskaan tehnyt blogiin mitään postausta suosikkiartisteistani. Tosin monta muutakin aihetta on jäänyt bloggailuni ulkopuolelle, koska olen tähän saakka kirjoittanut pääasiassa ns. henkilökohtaista päiväkirjaa. Nyt toteuttamaan kaikki päässä muhivat ideat, ja aloitetaan tämän hetken suosikkiartistit TOP5 (eivät ole järjestyksessä).
Ex-poikaystäväni/avomieheni mielestä What Else Is There? oli kaunein biisi ikinä, sen mäkin siis kuulin ensimmäisenä. Bändi kuitenkin kolahti vasta myöhemmin, kun tavallaan vahingossa päädyin kuuntelemaan The Understanding -albumia. Rakastuin saman tien ja kyseinen levy vakiinnutti paikkansa soittimessani. Tykkään myös Röyksoppin muusta tuotannosta, mutta The Understandingilla on erityinen paikka mun sydämessä: se oli mun epävirallinen erosta toipumislevy. Suosikkini on Only This Moment, joka on ehkä upein koskaan tehty kappale.
Lykke Lin taisin bongata jostain ruotsalaisesta blogista – ja ihastuin. Youth Novels on soinut varmaan sata kertaa tämän kevään aikana, soi muuten tätäkin postausta kirjoittaessani. Tuntuu, ettei siihen voi kyllästyä lainkaan! Levyllä on kasa upeita biisejä, yksi parhaimmista on Complaint Department. Lisäksi paljon puhuttu Lykke Li -nuttura on älyttömän kiva, tahtoo pitkät hiukset!
Myös Róisíniin taisin tutustua ensimmäisen kerran blogimaailman avustuksella. Alkuun biisit kuulostivat mun korvaan aika utopistisilta, mutta parin kuuntelukerran jälkeen tykästyin neidon soundiin. Viime vuonna julkaistua Overpowered-albumia enemmän olen kuunnellut muutaman vuoden vanhaa Ruby Blue -levyä, joka alkuvuodesta oli kovassa soitossa kirjoittaessani opinnäytetyötä. Suosikkikappaleitani ovat mm. Night Of The Dancing Flame ja Ramalama (Bang Bang) sekä uudemmalta levyltä Dear Miami.
The Knife on niin ikään löytö blogimaailmasta, muistaakseni LiveJournalin kautta. Aika samantyyppistä kuin Röyksopp ja Róisín Murphy, siksi varmaan bändiin tykästyinkin. Lempparini on ehdottomasti vuonna 2003 julkaistun Deep Cuts -albumin raita numero 3, Pass This On.
Lehtivihreät
Vaikka Lehtivihreät ovat laittaneet pillit pussiin jo tämän vuosituhannen alkumetreillä, mä tutustuin bändiin vasta tänä keväänä. Tehosoitossa on ollut vuonna 2000 julkaistu Unta ja nälkää -lätty, jonka sanoitukset sopivat mun viime kuukausien elämään kuin nenä päähän. Muutaman kerran taisin siteeratakin Lehtivihreiden biisejä vanhassa blogissa, osuvia kun olivat. Eniten muhun ovat iskeneet Aamuyön tunnit sekä Pakko kai myöntää. Vielä kun saisi em. albumin konkreettisesti omaan hyllyyn!
0 kommenttia kirjoitukseen Gone are the days, gone are the tears