Tällä viikolla on riittänyt siinä määrin kaikkea säpinää, etten ole blogin parissa ehtinyt viettää muutamaa minuuttia kauempaa. Väliä kotikoti-Turku on tullut aika tehokkaasti sahattua, nyt hengaillaan ainakin huomisiltaan asti Turussa. Viime viikkoon palaan muutaman kuvan verran, kun kävin siskon kanssa yksillä rippikahvitteluilla. Mä olen tunnetusti 100 % kissaihminen, mutta tämän perheen koira Zorro on kyllä suloinen tapaus. Häntä heiluu iloisesti ja rapsutus kelpaa paremmin kuin hyvin. Kahvipöydässä (ei siis ollut mikään ns. virallinen tilaisuus) oli hassua, kun Zorro mönki pöydän alle ja istahti mun jalkojen juureen ihmettelemään.

Auringossa

Sunnuntaiaamupäivän olin tosiaan Desthean kanssa kirppiksellä myymässä, joku 7 h siellä tuli kökötettyä. Keli oli pilvinen ja aika viileäkin, puolenpäivän jälkeen vasta alkoi lämmetä. Kahdeksan maissa alkoi olla niin vilu, että oli pakko napata myyntikasasta pari pitkähihaista paitaa… En mä edes ollut tajunnut varautua takilla, kun säätiedotus näytti niin hyvältä. Pöh. Myyntimenestys ei ollut päätähuimaavaa, mutta muutaman kympin sentään jäin voiton puolelle. Pääasia, että paikkamaksun sai tienattua ja että jotkut artikkelit löysivät uuden kodin. Pääkallosandaalit vaihtoivat omistajaa, ruskeat kengät jäivät odottamaan seuraavaa kirppiskertaa. Lajittelin jo tavarat kierrätys- ja kirppiskasoihin, jotka roudaan lähitulevaisuudessa oikeisiin osoitteisiin.

Alkuviikosta sisko ilahdutti läsnäolollaan Turussa, ja maanantaina iltasella lähdettiin käymään yksillä (tai ehkä kaksillakin). Piipahdettiin KOP-kolmiossa vähän ennen kauppojen sulkemisaikaa, sisko teki pari löytöä mutta itse ostin pelkästään paketin varrettomia sukkia. Torin laitamilta suunnattiin askeleemme Aurajoen rantaan Cindylle, jossa viilenevän illan vaikutuksesta juotiin lämpimät juomat. Kaakao kermavaahdolla maksoi vain kaksi euroa ja oli hyvää, suosittelen! Cindyltä tassuteltiin vielä Edisoniin, jossa join lasin punaviiniä Kimblen ohessa. Tuttujakin oli liikenteessä, mikäs sen mukavampaa.

Eräänä iltana

Kerrottavaa olisi vielä paljon lisääkin, mutta nyt on pakko jättää tietokone rauhaan hetkeksi ja suunnata jokirantaan paatteja katsomaan. Oheisohjelmaa näyttäisi riittävän, esimerkiksi parinkymmenen minuutin kuluttua aloittaa Laivaston Soittokunta. Sitä voisi vaikka mennä kuuntelemaan hetkeksi.

Haloo Helsinki! – Haloo Helsinki! [2008]