Mulla on hieman taipumusta kotinatseiluun, toisin sanoen siis määrään kaapin paikan kotona. Onneksi kulta osaa sopivasti kestää mun määräilyä ja osaa myös tarvittaessa laittaa stopin, jos menen liian pitkälle. Mun komentelusta onkin kehittynyt meidän suhteen yleinen naljailunaihe, jolla kulta palauttaa mut maanpinnalle diktaattorisfääreistäni. Aiheesta syntyi eilen illalla viereinen kuva, nauruntyrskähdysten kera tottakai. Kullan kynästä peräisin siis, mähän en osaa piirtää en sitten yhtään.
Tämä viikko meni aika tiiviisti Salossa töissä, tein pitkästä aikaa jopa neljä työvuoroa. Toisella varastolla mua ei olla kaivattu sitten helmikuun alun, mutta parempi näin – toinen työ kun on fyysisesti raskaampaa (= ottaa selän päälle turhan paljon) ja huonommin palkattuakin. Vielä kun saisi suunnitteilla olevia työkuvioita vietyä eteenpäin, tässä kohtaa pallo ei tosin ole mulla. Pääasia kuitenkin, että jotain hommaa on ja rahaa tulee, jotta pystyy elämään. Jotain olisi toki mukava saada säästöönkin, mutta näillä mennään toistaiseksi.
Lauantain vastaisen yön olin töissä ja seuraavana päivänä vietin laatuaikaa siskon seurassa. Pyörittiin tovi Salon keskustassa (sisko osti hiusväriä ja mä ihailin mm. Seppälän kevätvaatteita), kunnes lähdettiin Turun kautta kotikotiin. Dharma on häntänsä kanssa jo paljon parempi, enää ei häntä roiku täysin velttona vaan se on jo vähän koholla. Hännäntyvi on edelleen turvonnut, mutta paranemaan päin sekin. Viime viikonlopun unisesta Dharmasta ei ollut tietoakaan, vaan kissaneiti vaikutti olevan taas oma virkeä itsensä ja vietti aikaa meidän seurassakin.
Kent – Röd [2009]
0 kommenttia kirjoitukseen Loppuviikko