Viikonlopun hippalot

Seuraavasta viikonlopusta tulee taatusti rauhallinen kiitos joulunpyhien, mutta viime viikonloppuna oli aktiviteettia senkin edestä. Perjantai-illalla nappasin risteilemässä olleen Felinen satamasta mukaani ja karautettiin Saloon, jossa illan ohjelmassa oli Moderndayhippien synttäripirskeet. Tultiin tosin paikalle sen verran myöhässä, että ehdittiin olla jopa tunti ennen kuin jo painuttiin baariin, ennen yhtätoista kun pääsi ilmaiseksi sisään. Mä päätin pitäytyä kuskin roolissa ja koko muun seurueen ottaessa tequilat…

…mä nautiskelin alkoholittoman glögin kera piparin. Hyvä veto muuten Tivolilta, kun autonavaimia ja kyytiläisiä vastaan saa pyydettäessä kuskirannekkeen, joka oikeuttaa ilmaisiin limppareihin ja mehuihin koko illan. Yllättävän hyvin viihdyin selvinpäin tuollaisessa paikassa, vaikka ympärillä oli pilvin pimein kännääviä teinejä. Tanssilattialle en sentään siskon mukana lähtenyt, sitäkin on toki tullut alkoholittomana joskus tehtyä mutta nyt ei vaan ollut sellainen fiilis (ja soitetut biisitkin sitä paitsi oli aika blaah).

Lauantaina koko meidän porukka (= kulta, Feline, S sekä allekirjoittanut) selviytyi mutkien kautta – esimerkiksi S oli vielä lauantaiaamupäivällä jumissa Pariisin lentokentällä – lopulta Helsinkiin ja majapaikkaamme, jossa vietettiin tovi illan häppeningiin valmistautuessa. Ihan suunnitellussa aikataulussa ei pysytty, mutta löydettiin itsemme Kaapelitehtaalta kuitenkin ennen keikan alkua, joka sekin oli onneksi puolisen tuntia ainakin myöhässä.

Tapahtuman oli alun perin tarkoitus olla aamuneljään kestävät Suomen suurimmat reivit, mutta jostain syystä se oli supistettu käsittämään pelkästään Pendulumin keikka. Vaikka eipä sillä mulle ollut niin väliä, Pendulumiahan me sinne mentiin katsomaan ja se me myös nähtiin. Oma keikkahabitukseni koostui mustan, violetin ja punaisen yhdistelmästä: pohjavärinä musta, violetteja yksityiskohtia irtoripsien, sukkisten ja karvasäärystimien muodossa sekä ripaus punaista paidan kuviossa ja käsilaukussa.

Selkeämmän kuvan koko asusta näkee tästä. Violettien sukkahousujen päällä oli siis vielä mustat kuviosukkikset, piti vähän yrittää hämätä kun pökät olivat eri sävyä säärystimien kanssa. Eipä muuten näkynyt muita karva-asuja, vaikka tuollaisessa tapahtumassa sitä ehkä olisi odottanut – keikan jälkeen tuli kaveriltakin kommentti “illan ekat kiksukarvat“. No, olinpahan ainakin erilainen nuori karvajalkoineni. Ja olivat muuten mukavan lämpöiset ulkona tuiskussa tarpoessa!

Itse keikastakin voisin ehkä satuilla muutaman sanan. Pendulumia olen kuunnellut jonkun verran, vanhempaa tuotantoa enemmän ja uutta vähemmän. Tarantula oli mahtava kuulla livevetona eikä kyllä viimeisenä hallin täyttänyt Watercolours jäänyt paljonkaan huonommaksi.

Pendulum oli ehdottomasti tanssikeikka, toisin sanoen about koko setti meni jammatessa. Sakkia Kaapelitehtaalla oli paljon eikä tilaa tietystikään ollut paljoa, vaikka mekin oltiin vain muutama metri anniskelualueen aidasta lavalle päin eli suht kaukana lavasta siis. Tanssahtelu kyllä onnistui, niin ahdasta ei sentään ollut – harmi vain, kun kaikki eivät tajunneet sitä ettei itselleen voi ottaa tilaa kaksi metriä joka suuntaan. Koko ajan lähistöllä oli joku, joka hyppi ja pomppi ihan hulluna ja törmäili muihin eikä välittänyt lainkaan muusta kuin omasta fiiliksestään. Näinpä keikan loppupuolella tilanteen, että eräs juurikin tällainen “riehuva” tyttö hyppäsi vieressä seisovan likan jalan päälle. Riehuja ei edes huomannut mitään, mutta tämä toinen tyttö seisoi loppuajan pitäen jalkaansa ilmassa. Mahtoi sattua!

Aikomuksemme hypätä ratikkaan/bussiin kariutui siihen, että ulos kadulle selvittyämme nähtiin sen verta iso lauma ihmisiä bussia odottamassa, että aika nopeasti lähdettiin talsimaan kohti Kamppia. Matkalla poikettiin K-serkun luona lämmittelemässä, ja puoli kahden aikaan yöllä lähtiessämme ei sitten suunnattukaan enää mihinkään keskustan juottolaan vaan suoraan hotelliin unten maille. Eikä ollut yhtään hullumpi vaihtoehto, sillä itse olin jo ihan kuukahtamassa huonojen yöunien ja koko päivän sinne tänne haahuilun jälkeen… Ainakin jaksoi huomattavasti paremmin sunnuntaina.

(Keikkakuvat, tequila ja ripsikuva © minä, glögikuvan otti Feline ja keikkalippukuvan kulta.)

Viikate – Vuoden synkin juhla [2001]