Eilen kaveri kutsui luokseen auttamaan puolitoistalitraisen punaviinipullon tuhoamisessa, mikäs siinä kun ei meillä mitään erikoista iltaohjelmaa ollut suunnitelmissa ja kaverin kämppäkin on vain kymmenen minuutin kävelymatkan päässä. Lähdettiin siitä sitten porukalla vielä katsastamaan Turun yöelämää, ja viihdyttiin Amarillossa melkein pilkkuun saakka. Tuli kyllä vähän wtf?!-olo, kun en tiennyt Amarillossa edes olevan tanssilattiaa… Ja siellä soi vaikka mitä hyviä biisejäkin!

Hulvattoman hauskaa oli joka tapauksessa, mistä kertoonee myös läjä älyttömiä kuvia kameran muistikortilla. Tuttuihinkin tuli törmättyä niin Amarillossa sisällä kuin lähtiessä sen edessä, mikä on aina kerrassaan mahtavaa. Vaikken eilen montaa lasillista juonut, tämä päivä on mennyt aika koomaillessa ja väsymys alkaa painaa jo päälle. Päivällä sain sentään vihdoinkin kuvattua joitakin vaatteita, jotka olisi tarkoitus laittaa Huuto.netin puolelle myyntiin. Kun vain jaksaisi vielä naputella ne tuotetietoineen kaikkineen sinne.

Pöllöt

Kuvasinpa myös eräät korvikset, jotka ovat odottaneet esittelyään jo lähes kuukauden päivät. Sain pöllökorvikset siskolta vähän niinkuin pikkujoululahjaksi tuossa ennen joulua, niistä oli kuulemma tullut mieleen mun viimekesäinen rakkaussormuksen. Kivasti kyllä sopivatkin yhteen, ovat erilaisia mutta kuitenkin niissä on jotain samaa. Persoonallisetkin ovat, toiselta pöllöltä kun puuttuu “timantti” toisesta silmästä kokonaan.

Pöllöjen alustana on ennen joulua lainaamani Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja, jonka nimen olen todennäköisesti jostain blogisuosituksesta kirjannut luettavien kirjojen listaani. Ei yhtään sellainen kirja, jollaisen valitsisin kirjastonhyllystä itse. Tykkäsin kuitenkin tarinasta – tai oikeastaan useista pienistä tarinoista, joiden avulla hypeltiin nykyhetkestä menneisyyteen ja takaisin. Kauniita hetkiä, muutoksia ja kipeitä muistoja, elämän oivalluksia, syvää ystävyyttä.

Taidan lisätä tämän vuoden tavoitteisiin vielä, että luen enemmän kirjoja kuin viime vuonna, mihin ei kyllä kovin paljoa vaadita – viime vuonna luin maksimissaan kymmenen kirjaa. Vähemmän koneella roikkumista, enemmän kirja käsissä sohvannurkassa istumista! Voisinkin saman tien tutustua Eevan kokemuksiin ja poimia sieltä lisärivejä listaani. Ja ehkä tsekkaan myös Olivian kirjablogin suositukset, jotta varmasti olisi kirjaston hyllyjen ääressä valikoitavaa sitten kun joskus taas sinne asti pääsen. Pian, toivottavasti.

Pendulum – Immersion [2010]