Voiton puolella ollaan tämän kinkun suhteen, viikon päästä lepäilen jo kotosalla. Hain lomaa ensi viikon loppupuolelle, mutta anotun kahden sijaan mulle myönnettiin vain yksi eli lähden lomille päivää muita aiemmin. Parempi kuitenkin edes yksi ylimääräinen lomapäivä kuin ei yhtään, kiitos sen saan lomailla neljä päivää, sillä maanantaina on koko komppanian HL-päivä. En malta odottaa!

Kiinni oleminen on kieltämättä ollut aika hajottavaa, ei niinkään fyysisesti mutta henkisesti sitäkin enemmän. Tänään oli pitkästä aikaa parempi päivä ja erityisesti illan jutustelutuokio sotkussa parin tupakaverin kanssa sai hyvän mielen (vaikkei ehkä maailman piristävimmistä asioista juteltukaan). Viime aikoina ollaan meidän tyttöjen kesken poltettu päreitä turhan paljon, joten tämän illan fiilis on mukavaa vaihtelua.

Huomenna on muutaman tunnin marssi kenttävarustuksessa, johon mä en tosin osallistu, koska mulle on laitettu muken päivystysvuoro. Todennäköisesti ei mikään järkyttävän rankka, mutta parempi ehkä ettei tarvitse mennä. Mulle iski nimittäin kolmas flunssa tämän vuoden puolella ja lisäksi vasen jalka on vähän oikutellut viime aikoina, pitäisi varmaan käydä näyttämässä veksissä. Ei siinä varmaankaan mitään pientä tulehdusta kummempaa ole, mutta välillä mielessä häivähtää huoli mahdollisesta marssimurtumasta…

Tänään on muuten jäljellä 111 aamua, kohta paukkuu jo sataset!