Kulta kävi tänään hakemassa puuttuvat osat pyykinpesukonetta varten ja toi samalla Halloween-donitsit Arnoldsilta – yllätyksenä siis. Viime aikoina on tullut mussutettua kaiken maailman herkkuja siihen malliin, etten kohta mahdu mihinkään vaatekaapista löytyvään artikkeliin, mutta olen liian heikko sanomaan ei lahjuksille. Onneksi marraskuun alku ja 50 päivän karkkilakko häämöttää jo, jospa vaikka saisin silloin otettua itseäni niskasta kiinni muunkin kuin karkinsyönnin suhteen.
Iltapäiväkahvien jälkeen oltiin sentään pienellä kävelylenkillä. Tai no ehkei sitä ihan lenkiksi voi tulkita, koska mulla oli kamera mukana ja kultsin mukaan pysähdeltiin keskimäärin 8 metrin välein. Mutta ainakin siinä sai raitista ilmaa! Niin ja kivoja kuvia, joista pari tuossa alla ja lisää täällä.
Objektiivikokeilut jatkuvat siis ja olen koko ajan enemmän lääpälläni uuteen kumppaniini – tässä kohtaa ei enää voi puhua pelkästään ystävästä. Jälki on aivan mahtavaa, oi niitä värejä ja sitä terävyyttä! Varsinkin suurimmalla aukolla kuvaaminen on ihanaa, pieni syväterävyysalue vain on niin kaunis. Hieman ihmetyttää kyllä yllättävän äänekäs automaattitarkennus, vaikka sitä on tuossa objektiivissa kehuttu todella hiljaiseksi. Jostain netin keskustelusta tosin luin, että suurimmalla osalla putki pitää meteliä ja osa on sitä korjauttanutkin takuun piikkiin.
Töissä olisi nyt yövuorojen viikko menossa, mutta töitä on kovin hintelästi. Viime yönäkin oli kuulemma porukka laitettu neljän tunnin jälkeen kotiin. Alkaa hiljalleen muakin ketuttaa tällainen, kun ei yhtään meinaa työvuoroja saada. Laitoinkin tänään muutaman hakemuksen menemään, jopa oman alan hommiin. Kaikki kuulostivat mielenkiintoisilta, joten toivotaan että johonkin edes pääsisi haastatteluun.
CMX – Pedot [2005]
0 kommenttia kirjoitukseen It must be love