AvainsanaInspiraatio

Blogin tulevaisuuspohdinnat päättyivät siihen, että annan itselleni vielä yhden mahdollisuuden saada homman pyörimään edes jotakuinkin säännöllisesti. Kaipuu kirjoittamisen ja kuvien jakamisen pariin on meinaan suuri! En tiedä tulenko koskaan julkaisemaan luonnoksiin jääneitä juttuja, varsinkin vaunuarvostelujen suhteen aika on valitettavasti tehnyt tehtävänsä eikä ilman kunnon muistiinpanoja taida olla toivoa saada koottua järkevää postausta.

Toiveissani on käyttää jatkossa blogia mm. referenssinä työnhaussa – onhan täällä mukavasti näyttöä niin kirjallisesta ja visuaalisesta kuin myös websuunnitteluun liittyvästä osaamisestani. Viime päivät olen tiiviisti etsinyt tietoa ajankohtaisista tekniikoista ja WordPressin mahdollisuuksista sekä miettinyt, mitä oikeastaan haluan jatkossa täällä tarjota. Mielessä on pyörinyt ainakin kotijuttuja, tavaroiden karsimista ja järjestämistä, pohdintoja arjen yksinkertaistamisesta… Vaate- ja tyyliasiaakin olisi jaettavana, kun ajatusmaailmani niiden suhteen on melkeinpä mullistunut täysin viimeisen vuoden ajan.

Setvittävänä on kuitenkin vielä hieman käytännön puolta: ulkoasun ja sivuston toimivuuden päivitys ja optimointi, aihealueiden muutokset, arkistojen läpikäynti. Kaikkea ei toki tarvitse kerralla saada kuntoon, mutta isot linjat saisi olla kunnossa. Katsotaan kuinka (ex-)perfektionistin käy.

On kevät ja kaikki tuntuu mahdolliselta. Kuullaan toivottavasti pian taas!

Siinä missä viimeksi päivittelin marraskuun alkamista, voisin nyt ehkä olla hippasen kauhuissaan siitä, että tänään marraskuu loppuu. Joulukuu todellakin alkaa huomenna enkä ole oikeastaan vielä varautunut siihen mitenkään – voi kääk! Kaikki koristevalot, joulujutut ynnä muut ovat edelleen kaapin kätköissä, vaikka erityisesti noita valoja olisi kyllä marraskuun pimeydessä ihan jo kaivannut… Täytyy viikonloppuna muistaa käydä hakemassa parit ulkokäyttöön sopivat ajastimet, jotta olisi edes teoreettinen mahdollisuus saada ainakin ne ulos laitettavat valosarjat ripustettua. Tajusin myös että verhotankojen puute hieman rajoittaa ikkunoiden eteen laitettavia valoja ja koristeita, joten sekin homma pitäisi hoitaa vielä ennen kuin pääsee toisessa asiassa eteenpäin. Ja ehkä ne verhotkin voisivat olla ihan kivat näin melkein vuoden asumisen jälkeen. ;)

Mutta hei, yksi loppuvuoden asia on hanskassa – nimittäin kalenteri ensi vuodelle! NOSH-edustajuuden takia päivyrin hankinta ajoissa oli ihan must – tai no, mitä pikimiten heti kun tajusin vähän niinkuin tarvitsevani sitä jo nyt. Pohdinnat menivät aika lailla samaa rataa kuin vuosi sitten ja samoja vaihtoehtoja pallottelin jälleen. Tämän vuoden olen mennyt Saanan ja Ollin kalenterin kanssa, kun se tuli sopivasti jossain myyjäisissä vastaan ihan tekijöiden itsensä myymänä. Tulevalle vuodelle kaipasin jotain vähän uutta ja erilaista, joten valinta oli yllättävänkin nopsaan tehty: vuoteen 2019 siirryn turkulaisen Annika Välimäen kalenterin kera.

Olin jo aivan kallistumassa bullet journalin opettelemiseen – ihan vain koska Aura – mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että just nyt mun aika ei vain kerta kaikkiaan riitä siihen. Lisäksi tarvitsen koko kevään näkymän saman tien, jotta kohta käynnistyvä kutsubuukkaus sujuu mahdollisimman mutkattomaksi ja se ymmärtääkseni hieman sotii bujon idean kanssa. Annika Välimäen eleettömän kauniissa päivyrissä on kuitenkin myös bujomaisuutta, joten uskon sen olevan just eikä melkein nappiin tähän elämänvaiheeseen. Auran voin hankkia joka tapauksessa odottamaan sitä hetkeä, kun ehdin paneutua bullet journaleiden maailmaan tarkemmin.

Niin että 2019, tervetuloa vaan – valmiina ollaan!

Ohopsansaa, siitä on jo kolme viikkoa kun viimeksi olen jotain täällä blogin puolella kirjoitellut. Elokuu on ollut aikamoisen kiireinen ja päässä on pyörinyt enimmäkseen yksi asia, nimittäin syksyn uusia kuvioita työrintamalla. Instassa paljastinkin alkukuusta, että aloitin nyt ensimmäisen kauteni NOSH-edustajana – vähänkö jännää! Mun ei ole mahdollista tehdä mitään keikkahommia tms. päivätöihini, joten mennä tempaisin sitten tällaisen pienen sivuduunin tähän hoitovapaan virikkeeksi. Kun ei muuten ollut tarpeeksi ohjelmaa päiviin… ;)

LUNA collegemekko & OLO II trikooleggings.

Tämä edustajuuden aloitus on vienyt ihan hulluna aikaa; on ollut ties mitä kaikkea mietittävää, päätettävää, järkkäiltävää ja selvitettävää. Toiminimihän mulla oli jo ennestään (täytti itse asiassa 10 v. huhtikuussa!), joten se puoli yrittäjyydessä oli ja on onneksi suht selvää. Lisäksi on sitten ollut tarvikkeiden hankintaa, esittelymalliston täydentämistä, itsensä markkinoimista, vaatekutsujen sopimista, syksyn aikataulujen suunnittelemista. Ja koska olen joissain asioissa lievästi perfektionisti, niin vasemmalla kädellä tekeminen ei ole ollut vaihtoehto vaan täydellisyyttä tavoitellaan. Olen mm. potenut henkarikriisiä ja käyttänyt ihan liikaa aikaa sen miettimiseen, mitkä henkarit sekä näyttäisivät parhaalta että olisivat toiminnallisuudeltaan (vaatteet näyttävät hyvältä eivätkä putoile) ja ominaisuuksiltaan (kevyet, vievät vähän tilaa) ne kaikista parhaat… Lopullinen päätös on muuten vieläkin tekemättä, jahkailija kun tuppaan olemaan.

PILKKU t-paita & GROOVE trikoohousut

Olen niin onnekas, että mulla on lähipiirissä edustajaystävä, jolta olen saanut monia kullanarvoisia vinkkejä tähän alkuun ja paljon myös ihan konkreettista apua. En voi kylliksi kiittää! Hän myös osittain vaikutti siihen, että ylipäänsä innostuin keväällä hakemaan edustajaksi. Muutama vuosi sitten olisin tuskin povannut itsestäni myyntiedustajaa yhtikäs mihinkään ja edelleen hetkittäin kyseenalaistan toimintani sellaisilla voi apua -ajatuksilla, mutta pääasiassa olen tähän asti ollut tosi hyvällä fiiliksellä ja varsin innoissani koko hommasta. Ihanaa kun saa kohkata vaatejuttuja tällä tavalla työksi! Jotenkin kummasti musta on myös vuosien varrella kuoriutunut semi-sosiaalinen tapaus, joten myös se vaatekutsuilla toisten aikuisten kanssa sosialisoituminen on erittäin tervetullut hengähdyshetki kotiäitipäivien keskelle.

KUKINTO taskutunika & OLO II trikooleggings.

Pääpointti tässä työssä tosiaan on vaatteiden esitteleminen kutsuilla, ihan kenen tahansa olohuoneessa (tai vaikka työpaikan taukohuoneessa) millaisella kokoonpanolla tahansa. Mitään ostopakkoa ei ole kellään, joskin kutsujen järjestäjä saa itselleen tapahtumaan ostosrahaa, joka ehdottomasti kannattaa hyödyntää. Itse tutustuin tällaiseen konseptiin kolmisen vuotta sitten ja sen jälkeen olenkin pitänyt just Nosh-vaatekutsuja useamman kertaa niin yksin kuin jonkun kanssa kimpassa. Olen kovasti tykännyt siitä, että saa hyvän syyn kutsua kaverit kylään ja samalla voi sovitella läjän vaatteita ilman sovituskopissa hikoilua. Ja mikä parasta, paikalla on yleensä useampi makutuomari! Asukuvista voinee päätellä päätellä, että Nosh on ollut yksi luottovaatemerkeistäni viimeiset pari vuotta. Arvostan laatua ja kestävyyttä kuin myös ekologista ja eettistä valmistusta (lue lisää Noshin vastuullisuudesta mikäli aihe kiinnostaa) niin omassa kuin lastenkin vaatekaapissa. Seison siis jo ihan omakohtaisten kokemusteni perusteella tukevasti Noshin tuotteiden takana.

KAISLA hupullinen tunika.

Kaiken muun ohella myös sosiaalisen median käyttötaitoni ovat kaivanneet hieman päivitystä. Lasten jälkeen olen laiskistunut esimerkiksi omien Facebook-kuulumisteni suhteen ja keskittänyt somepäivitykseni lähinnä Instagramiin, jota taas en ole yhdistänyt millään lailla Fb-minääni. Pyörittelin jonkun aikaa vaihtoehtoja miten toimia jatkossa päätyen lopulta siihen, että Nosh-jutut saavat sujahtaa vanhaan tiliini muiden aiheiden sekaan ja laajempi markkinointi keskittyy Fb-ryhmääni. En siis jatkossakaan tule Instaan re-postaamaan mainoskuvia yms. vaan Nosh on siellä mukana enemmänkin fiilistelypohjalta ja yhtenä elämän osa-alueena siinä missä kaikki muukin. Mutta se tässä nyt kävi, että ikään kuin virallisesti tulin kaapista ulos Insta-tilini kanssa. :D Ja voi olla, että myöhemmin joudun miettimään uusiksi myös blogiminäni tilanteen.

MILA t-paita & CINDY jeggings.

Somesisältöä suunnitellessani olen päässyt herättelemään uinuvan harrastukseni valokuvauksen. Kuopuksen vauvavuosi on ollut jotenkin niin hektistä, että kamera on joutunut pölyttymään laatikossa pitkiäkin aikoja, joten nyt oli ihanaa kaivaa se taas esiin ja räpsiä omia sovituskuvia syysvaatteista. Mahtaako kaverit kohta enää uskaltaa treffata mua, kun nakitan ne joko kameran taakse tai eteen… :P Kuvissa on tosiaan syksyn uuden NOSH Women -malliston vaatteita, koko malliston voi käydä kurkkaamassa lookbookista. Uutuudet ovat toistaiseksi myynnissä vain meidän edustajien kautta eli kommenttia tai viestiä tänne päin, mikäli haluat jotain tilata oman garderobisi jatkoksi. Toki muutenkin kannattaa aina tehdä Nosh-tilaukset edustajan kautta, jotta pääsee osalliseksi myös NOSH klubin kuukausittain vaihtuvista klubieduista – ja siinä sivussa tukee pienyrittäjyyttä. ♥

Liity ihmeessä mukaan mun NOSH-jengiin, niin pysyt kätevästi kärryillä mitä kaikkea kivaa Noshilla on tarjota! Mieluusti ajelen Varsinais-Suomen alueella luoksesi rekkini kanssa mikäli kutsujen pitäminen kiinnostaa, mutta myös yksittäiset tilaukset – vaikka ihan pienetkin – ovat oikein tervetulleita. Ja hei jos jäi mielen päälle jotain kysyttävää tai muita ajatuksia, niin kommenttiboksi on avoinna.

(Kaksi ekaa kuvaa otti lahjakas Jenni – kiitos!)

Nyt kun vihdoin meillä on oma talo ja tietysti myös oma piha, merkkasin hyvissä ajoin kalenteriin huhtikuulle Piha & Puutarha -messujen ajankohdan. Messupäiväksi valikoitui perjantai ja seurana mulla oli jälkikasvuni sekä äiti, tuo henkilökohtainen vihertukihenkilöni. Aikamoista säätöä on kyllä olla liikenteessä kahden pienen lapsen kanssa, mutta mitään traumoja ei toivottavasti kellekään jäänyt. :D

Oman pihamme suhteen tilanne on sellainen, että saamme aloittaa varsin from scratch – edelliset asukkaat eivät tainneet olla puutarhaihmisiä. Pihalla on jokunen syreenipuska, muutama pieni kataja sekä jotain villiviiniä kiipeilemässä takaterassin kaiteilla. Talon sivusta taakse kulkeva nurmialue on varsin epätasaista ja etupihan hiekkaosuus viimeistelemätön, mitään hyötypuutarhaa tai marjapensaita tms. ei ole. Ei sillä että tontti edes olisi mikään jättikokoinen, reilu 1000 neliötä ja siitäkin tietysti talo terasseineen + autotallikatos lohkaisevat ison osan. Suhteessa nurmikkoa ja hiekkaa on ehkä jotakuinkin 60-40.

En voi itsekään sanoa olevani kovin kummoinen hortonomi, joten opeteltavaa kyllä riittää. Haaveilen sellaisesta monipuolisesta ja suht helppohoitoisesta pihasta, jota katselisi ja ylläpitäisi mielellään. Näin ensialkuun olen ajatellut ihan yksinkertaista perussettiä: yrttejä terassille (tuollainen ruukkuseinä olisi hieno!) ja joitakin kukkia irtoruukkuihin, jotta sopivaa paikkaa voi hakea rauhassa. Myöhemmässä vaiheessa sitten kunnon kukkapenkki johonkin (ehkä terassin viereen), pari kirsikka- ja/tai omenapuuta sekä viinimarjapensaita jokunen. Pioneja on ehdottomasti jossain kohtaa saatava, viime vuodelta mulla onkin liljoja (jotka eivät muuten koskaan päätyneet kerrostalokolmiomme parvekkeelle kun tuli muutto) pari kappaletta ruukussa, selvisivät näköjään talven yli. Lisäksi suosikkeihini lukeutuu mm. juhannusruusu, verenpisara ja särkynytsydän. Niin ja hei tulppaanit, niitä pitää myös saada!

Puolisko taas haaveilee lähinnä hiekka-alueen siistimisestä kiveyksellä ja asfaltilla; harmi vain että ovat aikamoisen hintavia operaatioita kumpikin. Kiveys olisi aivan ihana, erityisesti tuollainen messuilla bongaamaani kaksivärinen eri kokoista kiveä oleva. Lottovoittoa odotellessa… Jotain pihan hiekkaosiollekin on tänä kesänä tehtävä, mutta epäilemättä mahdollisimman pienellä budjetilla koitetaan siitä selvitä.

Miehen äiti myi alkukeväästä talonsa ja sen tyhjennyksen myötä meille päätyi jos jonkinlaista ulkovälineistöä ruoholeikkurista terassikalustoon. Ruskean ja vihreän sävyissä komeileva kalusto ei ehkä meidän tyyliin ole se kaikista omin väritys, mutta kiva päästä kuitenkin istuskelemaan terassille ja mikä parasta, nyt ei ole mikään kiire tehdä päätöstä millaiseksi terassin “sisustuksen” ehkä haluaisi muotoutuvan. Tulevalle kesälle tiedossa on ainakin sokkelin rappaus (se oli jostain syystä jätetty rakentamisen yhteydessä tekemättä) sekä terassilautojen öljyäminen, mä haikailen terassin ruskeiden sävyjen vaihtamista johonkin toiseen mutta saa nähdä onnistuuko se ja miten. Talon nykyisen värityksen vaihtaminen todennäköisesti harmaaksi on suunnitteilla lähivuosina, joten sekin täytyy muistaa ottaa huomioon.

Esikoinen on messukävijänä aika tehopakkaus: ei muuta kuin kengät veks ja kalusteita koeistumaan. Vähän kaikkeen piti tottakai kommentoida tyyliin haluaa tällaisen tai äiti ostetaanko tämä, mutta tällä kertaa ostokset rajoittuivat puutarhahanskoihin (esikoiselle myös omat) ym. pikkujuttuihin.

Palataanpa vielä hetkeksi messutunnelmiin. Kukkainspiraatiota pöytään ja kattauksiin tarjoili Kukkakauppiaiden messuosaston kukkakakut, joista sai äänestää suosikkiaan. Huikean herkullisia olivat kyllä kaikki! Viereisellä osastolla taas oli käytetty kukkia osana juhlapukeutumista, upeita kokonaisuuksia nekin. Olisi kiva joskus opetella vähän jotain monipuolisempaa käyttöä leikkokukille kuin pelkästään pöydälle maljakkoon laittaminen, ehkä sekin aika vielä koittaa usean muun mielenkiintoisen opiskelukohteen ohella. :)

Helmikuun Rakenna & Sisusta -messuilla ihastelin turkulaisen Flörin tummanpuhuvaa osastoa ja on sanottava, että puutarhamessuilla heillä oli – ei varmasti mitenkään yllättäen – vieläkin hienompi setti. Osaston harmonisen kaunis värimaailma ja sopivan rempseä asettelu olivat just eikä melkein omaan makuuni; sieltähän olisi tehnyt mieli ostaa ihan kaikki! Ruukkujen suhteen en osannut tehdä päätöksiä, mutta messupäivän viimeisillä minuuteilla piti äkkiä kipaista hakemaan mukaan aiemmin pohdiskelemani bloombux. Rhodoihin kuuluva uutuuskasvi sopii myös ruukkuun, jollaisessa se meillä ulkona nyt majaileekin. Vähän mua epäilyttää alkaako se kukkia lainkaan, kun jotenkin nuput näyttävät niin kuivilta… Toukokuun hellekelit hippasen yllättivät, vaikka siis olen kyllä ahkerasti sitä kastellut. Alppiruusuja muuten myös havittelen puutarhaamme, ainakin jossain muodossa – bloombuxin lisäksi siis.

Kerrassaan mielettömän kokonaisuuden oli rakentanut myös Kukkakauppa Bronco oman myyntiosastonsa kylkeen, nimekseen tuo korkeuksiin kohoava kokonaisuus oli saanut Urbaani puumaja. Oli baaria ja virvokkeita, sitruspuita ja hortensiapalloja, lepopaikka vihreän syleilyssä ja riippumatto aurinkovarjoineen niin korkealla että sen juuri pystyi näkemään. Aivan uskomaton visuaalinen kokemus!

Puumajan kanssa samassa hallissa oli toinenkin kiinnostava ns. sisustuskohde: messujen bloggaajayhteistyönä toteutetut parvekesomistukset, joista kuvissa ovat Sohvilan ja Villa Puomin versiot. Meillä ei enää parvekejutut ole ajankohtaisia, mutta inspiraatiota voi toki hyödyntää myös vaikkapa terassilla. Nuo somistuksissa käytetyt Kekkilän mustat kalusteuutuudet pitää ehdottomasti tsekata tarkemmin läpi, jospa niistä vaikka löytyisi meillekin jotain sopivaa.

Ei muuta kuin ylös, ulos ja pihalle siis!

Alkuvuosi meni niin haipakkaa, että unohdin tyystin kirjoittaa muistiin Rakenna & Sisusta -messuilta mukaan tarttuneet ajatukset ja ideat. Olkoot sen aika siis nyt! Huomenna tulee muuten täyteen tasan kolme kuukautta omakotitaloasumista – tavallaan jo, tavallaan vasta. Tuntuu yhtä aikaa siltä kuin olisimme muuttaneet tänne hetki sitten ja siltä kuin olisimme asuneet täällä aina. Huonekalut ja muut romppeet ovat hiljalleen löytäneet paikkansa ja ihan kivasti täällä viihtyy, vaikka edelleen koen talon nykyisen ulkomuodon olevan jotenkin ei meitä. Ja vaikka haluaisin rempata kaiken heti ja nyt, tiedän että parempi vain pureskella asiat kunnolla, jottei jälkikäteen harmita hätiköidysti tehdyt ratkaisut.

Eniten tällä hetkellä odotan kevään saapumista ja lumien sulamista. Toki pihaa voi fiilistellä lumikasojen kanssakin, mutta mieluummin tekisin sen ilman niitä. Jännittää ihan minkälainen pihamaamme on keväällä ja kesällä! Ekaa kertaa kävimme näytössä joskus syksyllä, kun kuopus oli jo syntynyt, joten emme edes tiedä millaista täällä on kesäaikaan. Myös sisätilojen vihersisustaminen kiinnostaa, kun vihdoinkin on sitä tilaa jos jonkinmoiselle turnipsille. Raksamessuilla Flörin osasto oli visuaalisesti mieleeni: vihreän parina mustaa, puuta sekä maanläheisiä sävyjä. Jotain tällaista ajatusta voisi pihallekin miettiä, toki riippuen vähän saadaanko ulkotilojen sekavaa sävymaailmaa muokattua vielä tulevana kesänä mihinkään.

Messuilla odotin erityisesti näkeväni Bloggaajat tapetilla -kokonaisuuden. Kiva setti se olikin, vaikken noin ylipäänsä ole tapettien ylin ystävä. Näissä “blogitalon” huoneissa keskityin tapetteja enemmän yksityiskohtiin ja ideoihin, joita mahdollisesti voisin hyödyntää omassa kodissa. Kuvaparin ylempi on lastenhuone Voikukkapelto-blogin tyyliin ja alempi Villa Puomi -blogin suunnittelema eteisaula. Kannattaa toki kurkata myös muut huoneet eli makuuhuone ja olohuone suunnittelijoidensa blogeista.

Blogitalon lähistöllä oli toinenkin varsin mielenkiintoinen kokonaisuus, nimittäin Sisustuksen Trendikartta 2018. Trendikuutiot oli sijoitettu kätevästi kahvila-alueen laidoille, joten niitä oli helppo lähestyä. Itselläni kiinnostus heräsi eniten Farrow & Ballin maaleja kohtaan, tosin ne tuntuvat pompsahtelevan silmille nyt muuallakin. Tarkemman tutkimisen arvoisia joka tapauksessa, kun suunnitelmissa on sutia väriä ainakin johonkin seinään. Kodin vihreisiin liittyen iskin silmäni mustiin amppeleihin, ihanat! Vähän aloin myös haaveilla jostakin BEdesignin hyllystä sekä kauniisti ikääntyneestä kampauspöydästä… Niin ja isokokoisista viherkasveista, tottakai.

Pakko myöntää, että olen ehkä hieman kyllästynyt kaikkiin niihin perushyllyihin, joita tulee vastaan ihan joka paikassa: Stringit, Ikeat, Ellokset (ja juu, näpyttelen tätä tekstiä String Systemini äärellä). OP-Kiinteistökeskuksen osastolla oli simppeli kiva pikkuhylly, josta tosin kukaan ei osannut kertoa mitään sen enempää. Harmi.

Keittiö, tuo murheenkryynini. Mieleni työstää edelleen uutta unelmakeittiötä ja mahdollisesti toteuttamisen arvoisia ideoita on löytynyt pala sieltä, pala tuolta. Mustat kaapistot iskevät edelleen kuten asuntomessuillakin, mutta mahtaako se olla vain kun ne sattuvat tällä hetkellä olemaan trendikkäitä..? Taidan sittenkin olla trendien perässä juoksija, oh my. Ekan keittiön muistan, se on Kvikin – osastolla nimittäin sattui olemaan esittelijänä sama mahtava keittiösuunnittelija, jonka kanssa kokosimme edellisen kotimme ihanan keittiön. Suosikkini messuilla oli tokan kuvan keittiö, mutta en kuollaksenikaan muista minkä valmistajan se oli! Jotkut viiluovet nuo muistaakseni olivat ja kaappien alareunassa oleva valaistus oli todella nätisti toteutettu + taustan OSB-levy, ah. Voihan äitiaivot… Kahden alimman kuvan industrial-henki viehättää kovasti, taitaisi vaan olla hivenen hankala tyyli yhdistää meidän tavallisen tylsään taloomme.

Viimeiseksi vielä 3-vuotiaan mielestä messujen parasta antia: isot työkoneet, joihin pääsi kyytiin. Siinähän itse asiassa kävi niin, että yhtäkkiä tytär oli hävinnyt näköpiiristä ja meinasi melkein äidille iskeä paniikki, kunnes joku ystävällinen ohikulkija huikkasi että yksi pieni tyttö ainakin istuu tuolla koneen penkissä. Eipä hän kovin kauas ollut kadonnut, kunhan oli ollut niin innoissaan vihreistä härveleistä. :D Huomenna onkin sopivasti taas messupäivä, pihaa ja puutarhaa tällä kertaa.

Ps. Muistin just, että olinhan mä Habitaressakin syksyllä – enkä muuten ole mitään kirjoittanut blogiin… Eh heh.