Operaatio: eroon silmälaseista

Mä näen!!! Ilman minkäänlaisia apuvälineitä siis. Silmät leikattiin eilen iltapäivällä ja nyt on jo “haukan katse”, kuten lääkärini tämän aamuisessa kontrollissa totesi. Tuntuu kyllä aivan uskomattomalta, kun katselee ympärilleen ja näkee kaiken selvästi. Digiboksin kellon hellan äärestä, television tekstit sohvalta, kaistaopastukset paljon ennen risteystä… Kulta on jo pari kertaa ihmetellyt miten pitkään jaksan hehkuttaa em. asioita. :) Onhan tämä kuitenkin omalla tavallaan ihmeellistä ihmiselle, joka on viimeiset kymmenen vuotta nähnyt kaiken sumeasti!

Palataanpa tämän viikon maanantaihin, jolloin mulla oli varattuna ensimmäinen aika Turun Silmäexperteille. Kyseessä oli esitutkimus, jossa kartoitettiin silmien sen hetkinen tilanne erilaisilla kuvauksilla ja mittauksilla. About tunnin verran kun ronkitaan ja osoitellaan valoilla silmiä niin olo on aika sekava enkä mä ainakaan meinannut saada pidettyä silmiä auki. Inhottavinta oli silmänpaineen mittaus, jossa puhallettiin pieni suihkaus ilmaa muutama kerta kumpaankin silmään. Mielenkiintoisinta oli sarveiskalvon paksuuden mittaus ultraäänellä, silmään kun oli aiemmin laitettu puuduttavia tippoja ja oli hullua, kun tajusi lääkärin koskevan silmän pintaa vähän kynän tapaisella laitteella ainoastaan siitä, että näkökenttä ikään kuin aaltoili. Huvittavinta oli ehdottomasti mustuaista laajentavat tipat, lähinäön sumentumisesta muutamaksi tunniksi huolimatta jaksoin aina hihitellä peilikuvaani – näytin lähinnä pelästyneeltä peuralta lautasen kokoisine pupilleineni.

Esitutkimuksen yhteydessä sain useamman reseptin, ja kotiin meninkin sitten mukanani muovikassillinen erilaisia silmätippoja. Antibioottisilmätippojen käyttö aloitettiin kaksi päivää ennen leikkausta silmätulehdusten ennaltaehkäisemiseksi, kostutustippoja suositeltiin käytettävän päivän tai jopa viikon ajan ennen leikkausta kolmesti päivässä – itse aloitin ne samalla kuin antibioottitippojenkin. Piilolinssit oli unohdettava viikkoa ennen esitutkimusta ja leikkausta samoin, mikä ei mulle ollut mikään ongelma kun toimenpiteet olivat samalla viikolla.

Torstaipäivällä menin paikalle tuntia ennen leikkausaikaa, siinä vielä tiputeltiin lisää silmätippoja olikohan se nyt 10 minuutin välein ja lisäksi sain rauhoittavan lääkkeen, joka rentoutti silmäluomien turhaa jännitystä. Ensimmäiseksi leikattiin oikea silmä ja vasen peitettiin, sen jälkeen osat vaihtuivat. Operaation ajan olin makuuasennossa lämmin peitto päällä ja stressilelu (jota unohdin puristella :P) kädessä, tärkeintä oli keskittyä katsomaan punaista vilkkuvaa valoa. Ajankulusta en osaa varmaksi sanoa, mutta voisin arvioida olleeni leikkauspöydällä suunnilleen vartin verran. Kaikessa lyhykäisyydessään homma meni niin, että ensin silmän pintaan höylättiin läppä, joka siirrettiin syrjään ja sitten sarveiskalvon kudosta haihdutettiin kylmävalolaserilla sopiva määrä. Tuntui kyllä hurjalta, kun laseroinnin aikana nenään tunkeutui vähän kuin palaneen muovin käry! Lopuksi läppä siirrettiin takaisin paikoilleen ja päälle laitettiin vielä piilolinssi suojaamaan läppää ensimmäisen vuorokauden ajaksi. Leikkauksen jälkeen sain nenälleni aurinkolasit, jotka päässä loikoilin lepohuoneessa vajaan tunnin verran. Sinne tuotiin tarjottimella teetä, leipää ja muutama vohvelikeksi (juomatoivomus ja mahdolliset ruoka-aineallergiat oli kysytty aiemmin), olipa tarjottimella pikarillinen konjakkiakin vaikka sanoin etten sitä tarvitsisi. Tunnin kuluttua lääkäri vielä tarkisti silmät ja aurinkolasit vaihdettiin teipattaviin suojakilpiin, jotka päässäni lähdin kotiin.

(Kuvan nappasi kulta.)

Eikö olekin kivat läpyskät? ;) Kotona menin lääkärin määräyksestä muutaman tunnin päiväunille, heräilin joskus kuuden-seitsemän maissa ja istuin hetken koneella sekä katsoin televisiota. Tekstit näki jo hyvin, mitä nyt suojakilpien takia piti vähän fiksata sopivaa katselukulmaa. Aamulla vihdoin sain ottaa kilvet pois, olo oli vähän pöllämystynyt mutta oli mahtavaa, kun näki selkeästi minne tahansa katsoikaan. Aamupäivällä kävin tosiaan kontrollissa, jossa tarkisteltiin samalla tavalla silmiä kuin silloin esitutkimuksessa ja myös suojapiilarit otettiin pois. Lukiessa katse välillä vähän pomppii, mutta muuten näkö on todella hyvä ja saavuttaa lopulliseen tilansa 1-3 kuukaudessa. Kuukauden päästä on vielä yksi kontrollikäynti, jossa tutkitaan ovatko silmät parantuneet odotetulla tavalla.

Leikkauksesta viikko pidetään suojakilpiä öisin, jottei vahingossakaan ronki silmiä unissaan. Saunaan ei ole asiaa viikkoon, uimahalliin saa mennä kuukauden kuluttua. Tärkeintä on olla hieromatta silmiä kahteen kuukauteen, jottei läppä vahingossakaan liiku paikaltaan. Silmämeikkiä tulee välttää viikon verran, ja sen jälkeenkin meikki on poistettava ylhäältä alaspäin suuntautuvin liikkein. Hikeen asti rasitusta ja pölyisiä/savuisia paikkoja tulee välttää viikon ajan, minkä takia mun varastohommat on nyt viikon verran jäissä.

Sain eräällä messukupongilla kunnon aurinkolasit kaupan päälle, nyt kelpaa kuljeskella kevätauringossa!

Yhteenveto: Näin vuorokauden jälkeen voisin todeta, että hinnastaan huolimatta ehdottomasti kannattavaa! Vaikkei mulla silmälasien vahvuudet olleet suuret, elämä on täysin erilaista ilman laseja. Enää ei tarvitse kärsiä piilareiden kanssa herkistä silmistä taikka päänsärystä sankalaseilla. Aurinkolaseja tottakai täytyy käyttää tiiviimmin kuin ennen (aina ulkona valoisassa etenkin ensimmäisen vuoden ajan), mutta se on vain hienoa kun vihdoin pystyy käyttämään aurinkolaseja! Turun Silmäexperteistä mulla ei ole mitään huonoa sanottavaa ja Minna Sandberg-Lall on ehdottomasti asiansa osaava lääkäri. Mun kohdalla leikkausmenetelmä oli siis LASIK, joka on helpoin ja ainakin Silmäexperteillä yleisin menetelmä. Leikkaus on kivutonta ja parantuminen nopeaa, toisin kuin esimerkiksi PRK-tekniikalla leikattaessa. Kipeää omasta mielestäni teki ainoastaan se, kun operoinnin jälkeen silmän ympäriltä poistettiin suojaavat teipit, ja pakko myöntää, että kyllä hammaslääkärillä on ikävämpää käydä.

The Kooks – Konk [2008]