AvainsanaLaserleikkaus

Eilen tuli täyteen tasan vuosi siitä, kun maailma mun silmillä nähtynä muuttui täysin.

Kirjoittelin vuosi sitten pitkät pätkät niin varsinaisesta leikkausoperaatiosta kuin myös siihen valmistautumisesta, mutta sen jälkeen en ole asiasta tainnut mainita kuin ohimennen jotain pientä. Nyt näin ensimmäisen vuoden jälkeen voisi olla sopiva aika pienelle jälkipuinnille.

Tärkein asia varmaankin on itse näkökyky. En ole käynyt testaamassa näköäni missään virallisesti, mutta uskoisin sen olevan suunnilleen se 1.0 mihin laseroinnilla tähdättiinkin. Toisinaan tuntuu kuin vasen silmä näkisi heikommin, mutta sekin on kausiluontoista ja vaivaa lähinnä valokuvatessa kun katson oikealla silmällä etsimestä ja pidän vasenta silmää kiinni. Pitkään kuvatessa menee jopa minuutteja ennen kuin näkö vasemmassa palautuu normaaliksi, siksi olenkin koittanut opetella kuvaamaan niin että pidän molemmat silmät auki. Hankaluuksia tuottaa välillä myös pimeällä ajo, kun ei meinaa saada valaistuista numeroista/kirjaimista (kaupungissa siis) selvää, mutta maantiellä nopeustaulut ym. kyllä näkee hyvin.

(Ihan kevyesti läikikäs hiustenväri mulla nykyään! Ei ihme että on viime aikoina ollut bad hair day everyday.)

Ensimmäiset viikot silmiin sai olla jatkuvasti tiputtelemassa yhtä jos toista tippaa, ja seuraavat kuukaudet silmät janosivat lisäkosteutusta. Leikkauksen jälkeiset pari ensimmäistä työvuoroa pölyisessä varastossa (joka siis yleisellä tasolla on todella siisti) menivät mukavasti, kunhan muisti koko ajan pitää tippoja työtakin taskussa. Aluksi tippoja sai laittaa suunnilleen jokaisen keräilyn jälkeen eli 1-2 kertaa tunnissa, silmien totuttua riitti kosteuttaminen taukojen yhteydessä.

Kesällä kuivuuden tunne oli vähentynyt huomattavasti enkä tarvinnut silmätippoja enää mitenkään säännöllisesti. Usein laitoin geelimäistä kosteutusta illalla nukkumaan mennessä, muuten pidin aina varalla esim. meikkipussissa tai työtakin taskussa muutaman Artelac-silmätippojen kerta-annospipetin ja kosteutin niillä sitten tarpeen vaatiessa. Nyt talvella silmät ovat välillä tuntuneet kuivemmilta ja olen taas käyttänyt tippoja useammin, mutta syksyllä saattoi mennä viikkoja etten tarvinnut lisäkosteutusta kertaakaan.

Aurinko häikäisi leikkauksen jälkeen selvästi enemmän kuin aikaisemmin, joten lääkärin antamaa aurinkolasisuositusta noudatti ihan mielellään. Kesällä kuljin arskat silmillä oikeastaan aina paitsi sateella, tosin ensimmäisten kuukausien jälkeen nenällä keikkuivat useimmiten jotkut halpislasit… Ne kuponkiarskat tuntuivat jotenkin liian sporttisilta ja käytinkin niitä lähinnä lenkillä, sen sijaan yhden punnan aikoinaan maksaneet ASOS wayfarer-wannabet olivat ahkerassa käytössä. En mä varsinaisesti mitään eroa huomannut, pääasia kai että jotain oli silmillä suojaamassa.

Tulevaa kesää ajatellen kävin vakkarioptikollani tutkailemassa sattuisiko aurinkolasivalikoimassa olemaan mitään miellyttävää kakkulaa, ja ostin sitten edullisesti Dolce & Gabbanan aurinkolasit viime kesän mallistosta. Ensi kesän malleja ei vielä ollut saatavilla mutta ei haittaa, sillä olen kerta kerralta ihastuneempi noihin. Google osasi näyttää kyseiset lasit myös muissa väreissä, vähänkö nuo olisivat päheät mintunvihreinä! Ruskeita versioita pääsinkin silloin optikolla kokeilemaan, mutta mustat veivät voiton. Valkoiset olisivat ehkä voineet olla jo vähän kovempi kilpakumppani.

Siinäpä sepustukset tästä aiheesta, kysykää lisää mikäli jokin laserleikkaukseen liittyvä askarruttaa mieltä. Saa toki muustakin kysyä jos siltä tuntuu, vastaan jos osaan. Mä jatkan nyt lauantain viettoa rattoisasti leffan parissa, että hei vaan hei!

P.S. Hammaslääkärille en muuten ole vieläkään saanut varattua tarkastusaikaa. Hups.

Käytiin tänään kullan kanssa tsekkaamassa Turun tämän hetken ehdottomasti kuumin puheenaihe eli Myllysilta. Ihmettelijöitä riitti maanantaiaamupäivänäkin, joskaan se ei ollut mitään verrattuna eiliseen. Ajettiin meinaan eilen kotikotoa tullessa Martinsillan yli pariin asuntonäyttöön ja todettiin, että kaunis kevätpäivä oli saanut hurjasti ihmisiä suuntaamaan sunnuntaikävelynsä Aurajoen rannalle. Vähän harmittaa ettei itsekin tullut eilen mentyä, tänään kun oli harmaata ja tuulista.

Kuvia piti tietysti räpsiä, olipa oikein kunnon zoomikin kamerassa kiinni. Kauempaa silta ei mun mielestä näyttänyt mitenkään ihmeelliseltä, mutta läheltä näki selvästi miten keskiosa on notkahtanut. Surullista sinänsä. Olen kyllä niin onnellinen, ettei mulla ole mitään tarvetta ajaa autolla missään niillä main aamu- tai iltapäivänkään ruuhkissa!

Viima oli tosiaan kylmä, mutta onneksi olin turvautunut lopputalven luottolämmittäjiini. Musta tupsupipo löytyi Myllyn Top Sportista, hintaa alennuksen jälkeen muistaakseni seitsemisen euroa. Samalla kertaa ostettiin kultsillekin pari pipoa sekä yksi kevätlakki, kun maksoivat ihan naurettavan vähän alennusten jälkeen. Kevyempää lätsää ajattelin itsekin joskus lainata… Talven yksi parhaimmista ostoksista oli ehdottomasti Selected Femmen jättimäinen villakaulaliina, jonka ostin 12 eurolla Skanssin liikkeen alesta. Alkuperäinen hinta oli 49,90e eli todella edullisesti lähti.

Tupsupipo, rakkautta. Muhkea villahuivi, rakkautta potenssiin kymmenen! Tuntuu muuten tosi höntiltä liikkua ulkosalla aurinkolasit silmillä, kun aurinko on piilossa jossain kaukana pilvien takana. Parempi kuitenkin noudattaa lääkärin ohjeita silmien suojaamisen suhteen, ettei tule ikäviä yllätyksiä. Huomenna muuten onkin viimeinen kontrollikäynti silmäoperaation jälkeen, saa nähdä millaista palautetta tulee. Pääasiassa silmät ovat kyllä tuntuneet hyvältä, kuivilta nyt tietysti mutta se oli odotettavissa. Himpun verran huonompi näkö vaikuttaisi vasemmassa silmässä olevan, huomenna selviää onko silmä kuitenkin ihan normaalisti parantunut.

Dharma on kipeä, tai lähinnä Dharman häntä on kipeä. Neiti oli heti sään lämmettyä viettänyt vuorokauden ulkona ja tullessaan seuraavan kerran sisälle roikottanut häntäänsä kummallisesti. Oli ilmeisesti ottanut yhteen jonkun vieraan kissan kanssa, kun lumihangesta löytyi tappelun jälkiä. Häntä Dharmalla vaikuttaisi olevan kunnossa, mutta ihan se hännän juuri on aika turvonnut. Saa nähdä täytyykö alkuviikosta käydä eläinlääkärillä näyttämässä kissaneitiä, jos sillä vaikka on joku tulehdus hännänjuuressa. Eilisen jälkeen Dharmis on lähinnä vain nukkunut, mitä nyt välillä käväissyt ruokakupilla mutustamassa raksuja. Toisaalta, uni on varmasti paras lääke kissallekin sairastaessa.

Kivat irtokarvat Dharmalla tuossa, varmaan Miskasta peräisin. Karvanlähdön osalta Miska elää täysillä kevättä jo, tai ainakin pitkää vaaleaa karvaa on kaikki paikat täynnä. Ei varmaan tarvitse edes sanoa miten hyvin läppäri vetää puoleensa noita karvoja… Voiskin kerätä talteen kaikki irtokarvat ja tehdä niistä koneen kanteen karvapäällyksen. Tai miten ois vaikka tyyny?

Pääsin eilen pitkästä aikaa käymään kunnon saunassa eli siis puulämmitteisessä pihasaunassa uima-altaan vieressä. Ihanat löylyt! Ulkonakin kävin vähän hyppimässä viilentyäkseni, hyiseen uima-altaaseen uskalsin kastaa vain jalan. Harmi vaan, kun silmät eivät leikkauksen jäljiltä oikein tykkää saunomisesta. Varsinainen löylyissä istuminen ei tunnu missään, mutta saunan jälkeen silmät tuntuvat lähes poikkeuksetta kuin niissä olisi roskaa. Kosteutustippojen tehokäyttö auttaa kyllä, aamulla tosin ripsien juuret tuntuvat olevat täynnä kuivunutta töhkää. Toivottavasti tämä ongelma poistuu ajan kanssa, olen kuitenkin suht innokas saunoja eikä roskantunne silmissä ole kovin mukava tunne.

Mä näen!!! Ilman minkäänlaisia apuvälineitä siis. Silmät leikattiin eilen iltapäivällä ja nyt on jo “haukan katse”, kuten lääkärini tämän aamuisessa kontrollissa totesi. Tuntuu kyllä aivan uskomattomalta, kun katselee ympärilleen ja näkee kaiken selvästi. Digiboksin kellon hellan äärestä, television tekstit sohvalta, kaistaopastukset paljon ennen risteystä… Kulta on jo pari kertaa ihmetellyt miten pitkään jaksan hehkuttaa em. asioita. :) Onhan tämä kuitenkin omalla tavallaan ihmeellistä ihmiselle, joka on viimeiset kymmenen vuotta nähnyt kaiken sumeasti!

Palataanpa tämän viikon maanantaihin, jolloin mulla oli varattuna ensimmäinen aika Turun Silmäexperteille. Kyseessä oli esitutkimus, jossa kartoitettiin silmien sen hetkinen tilanne erilaisilla kuvauksilla ja mittauksilla. About tunnin verran kun ronkitaan ja osoitellaan valoilla silmiä niin olo on aika sekava enkä mä ainakaan meinannut saada pidettyä silmiä auki. Inhottavinta oli silmänpaineen mittaus, jossa puhallettiin pieni suihkaus ilmaa muutama kerta kumpaankin silmään. Mielenkiintoisinta oli sarveiskalvon paksuuden mittaus ultraäänellä, silmään kun oli aiemmin laitettu puuduttavia tippoja ja oli hullua, kun tajusi lääkärin koskevan silmän pintaa vähän kynän tapaisella laitteella ainoastaan siitä, että näkökenttä ikään kuin aaltoili. Huvittavinta oli ehdottomasti mustuaista laajentavat tipat, lähinäön sumentumisesta muutamaksi tunniksi huolimatta jaksoin aina hihitellä peilikuvaani – näytin lähinnä pelästyneeltä peuralta lautasen kokoisine pupilleineni.

Esitutkimuksen yhteydessä sain useamman reseptin, ja kotiin meninkin sitten mukanani muovikassillinen erilaisia silmätippoja. Antibioottisilmätippojen käyttö aloitettiin kaksi päivää ennen leikkausta silmätulehdusten ennaltaehkäisemiseksi, kostutustippoja suositeltiin käytettävän päivän tai jopa viikon ajan ennen leikkausta kolmesti päivässä – itse aloitin ne samalla kuin antibioottitippojenkin. Piilolinssit oli unohdettava viikkoa ennen esitutkimusta ja leikkausta samoin, mikä ei mulle ollut mikään ongelma kun toimenpiteet olivat samalla viikolla.

Torstaipäivällä menin paikalle tuntia ennen leikkausaikaa, siinä vielä tiputeltiin lisää silmätippoja olikohan se nyt 10 minuutin välein ja lisäksi sain rauhoittavan lääkkeen, joka rentoutti silmäluomien turhaa jännitystä. Ensimmäiseksi leikattiin oikea silmä ja vasen peitettiin, sen jälkeen osat vaihtuivat. Operaation ajan olin makuuasennossa lämmin peitto päällä ja stressilelu (jota unohdin puristella :P) kädessä, tärkeintä oli keskittyä katsomaan punaista vilkkuvaa valoa. Ajankulusta en osaa varmaksi sanoa, mutta voisin arvioida olleeni leikkauspöydällä suunnilleen vartin verran. Kaikessa lyhykäisyydessään homma meni niin, että ensin silmän pintaan höylättiin läppä, joka siirrettiin syrjään ja sitten sarveiskalvon kudosta haihdutettiin kylmävalolaserilla sopiva määrä. Tuntui kyllä hurjalta, kun laseroinnin aikana nenään tunkeutui vähän kuin palaneen muovin käry! Lopuksi läppä siirrettiin takaisin paikoilleen ja päälle laitettiin vielä piilolinssi suojaamaan läppää ensimmäisen vuorokauden ajaksi. Leikkauksen jälkeen sain nenälleni aurinkolasit, jotka päässä loikoilin lepohuoneessa vajaan tunnin verran. Sinne tuotiin tarjottimella teetä, leipää ja muutama vohvelikeksi (juomatoivomus ja mahdolliset ruoka-aineallergiat oli kysytty aiemmin), olipa tarjottimella pikarillinen konjakkiakin vaikka sanoin etten sitä tarvitsisi. Tunnin kuluttua lääkäri vielä tarkisti silmät ja aurinkolasit vaihdettiin teipattaviin suojakilpiin, jotka päässäni lähdin kotiin.

(Kuvan nappasi kulta.)

Eikö olekin kivat läpyskät? ;) Kotona menin lääkärin määräyksestä muutaman tunnin päiväunille, heräilin joskus kuuden-seitsemän maissa ja istuin hetken koneella sekä katsoin televisiota. Tekstit näki jo hyvin, mitä nyt suojakilpien takia piti vähän fiksata sopivaa katselukulmaa. Aamulla vihdoin sain ottaa kilvet pois, olo oli vähän pöllämystynyt mutta oli mahtavaa, kun näki selkeästi minne tahansa katsoikaan. Aamupäivällä kävin tosiaan kontrollissa, jossa tarkisteltiin samalla tavalla silmiä kuin silloin esitutkimuksessa ja myös suojapiilarit otettiin pois. Lukiessa katse välillä vähän pomppii, mutta muuten näkö on todella hyvä ja saavuttaa lopulliseen tilansa 1-3 kuukaudessa. Kuukauden päästä on vielä yksi kontrollikäynti, jossa tutkitaan ovatko silmät parantuneet odotetulla tavalla.

Leikkauksesta viikko pidetään suojakilpiä öisin, jottei vahingossakaan ronki silmiä unissaan. Saunaan ei ole asiaa viikkoon, uimahalliin saa mennä kuukauden kuluttua. Tärkeintä on olla hieromatta silmiä kahteen kuukauteen, jottei läppä vahingossakaan liiku paikaltaan. Silmämeikkiä tulee välttää viikon verran, ja sen jälkeenkin meikki on poistettava ylhäältä alaspäin suuntautuvin liikkein. Hikeen asti rasitusta ja pölyisiä/savuisia paikkoja tulee välttää viikon ajan, minkä takia mun varastohommat on nyt viikon verran jäissä.

Sain eräällä messukupongilla kunnon aurinkolasit kaupan päälle, nyt kelpaa kuljeskella kevätauringossa!

Yhteenveto: Näin vuorokauden jälkeen voisin todeta, että hinnastaan huolimatta ehdottomasti kannattavaa! Vaikkei mulla silmälasien vahvuudet olleet suuret, elämä on täysin erilaista ilman laseja. Enää ei tarvitse kärsiä piilareiden kanssa herkistä silmistä taikka päänsärystä sankalaseilla. Aurinkolaseja tottakai täytyy käyttää tiiviimmin kuin ennen (aina ulkona valoisassa etenkin ensimmäisen vuoden ajan), mutta se on vain hienoa kun vihdoin pystyy käyttämään aurinkolaseja! Turun Silmäexperteistä mulla ei ole mitään huonoa sanottavaa ja Minna Sandberg-Lall on ehdottomasti asiansa osaava lääkäri. Mun kohdalla leikkausmenetelmä oli siis LASIK, joka on helpoin ja ainakin Silmäexperteillä yleisin menetelmä. Leikkaus on kivutonta ja parantuminen nopeaa, toisin kuin esimerkiksi PRK-tekniikalla leikattaessa. Kipeää omasta mielestäni teki ainoastaan se, kun operoinnin jälkeen silmän ympäriltä poistettiin suojaavat teipit, ja pakko myöntää, että kyllä hammaslääkärillä on ikävämpää käydä.

The Kooks – Konk [2008]

Silloin blogiristeilyllä viimeisen illan päätteeksi järjestettiin arvonta, jossa palkintona oli mm. Adobe Photshop Elements -ohjelmia sekä Tigin tuotepaketti. Mun arpaonnessa ei yleensä ole kauheasti hurrattavaa, joten yllätyin täysin kun nimeni yhtäkkiä sanottiin. Voitin Levi’s-farkkupaidan, josta sai jopa valita mieleisensä koon, ja eilen hain paketin lähipostista kotiin. Tällaisesta vaatekappaleesta on siis kyse:

Mä en oikein ole lämmennyt farkkupaitatrendille – muistelen vieläkin kauhulla ala-asteen 5. ja 6. luokkaa, jolloin kuljin jatkuvasti jättiteepparissa (mitä suurempi sen parempi!) ja siinä päällä farkku-/flanellipaita. Niiden koosta kertoo hyvin se, että mun kyllästyttyä farkkupaidan otti käyttöönsa äiti, joka kuitenkin on useamman koon mua isompi… On kuulemma vieläkin äipällä kyseinen paita vaatehuoneessaan. Voittamani farkkupaita muistuttaa jossain määrin ala-asteaikaista paitaani, mm. nepparit ovat hyvin samanlaiset, mutta malli ja koko ovat sentään erilaiset. Nähtäväksi jää, päätyykö Leviksen versio mulla käyttöön asti vai onko sillä kenties muunlainen tulevaisuus.

Paketissa oli yllättäen muutakin kuin pelkkä farkkupaita. Punaisella Check-teemalla varustetun henkarin (paitakuvassa), silitysnesteen ja tekstiilisaippuan lisäksi laatikosta löytyi Cat Powerin levy, jonka kansigrafiikka ainakin näyttää houkuttelevalta. Kyseinen artisti ei ole mulle ennestään tuttu, joten mielenkiinnolla odotan hetkeä kun ehdin tutustua nyt hyllystäni löytyvään Jukebox-albumiin.

Tämän postauksen otsikon jälkimmäinen osa viittaa mun elämässä tänään tapahtuvaan muutokseen, silmien laser-leikkaukseen. Runsaan puolen tunnin päästä mun pitäisi olla paikalla (meiltä on siis n. 10 minuutin kävelymatka), ja yhdeltä mun silmät olisi tarkoitus operoida. Tuntuu uskomattomalta ajatella, että pian voin unohtaa silmälasit vuosiksi! Vähän tässä jo jännittää, mutta eiköhän se ole ihan normaalia.

YleX Tänään