Ja helle senkun jatkuu, en enää edes muista millaista on elää lämpötilan ollessa alle +25°C. Öisin ulkona viilenee noin kahteenkymmeneen, mutta meillä kämpässä lämpötila pysyy useaa astetta lämpimämpänä läpi yön huolimatta siitä, miten monta räppänää täällä on auki. Päivällä sentään tilanne kääntyy toisin päin eikä sisällä usein yli kolmeakymmentä ole, onneksi. Avoimesta parvekkeenovesta puhaltava tuulenhenkäys saa tämän luukun pysymään sellaisena semi-viileähkönä, paitsi iltapäivästä ja alkuillasta kun aurinko on tällä puolella taloa.

Niin paljon kuin kesästä pidänkin, kaipaisin kyllä sellaista raikastavaa sadetta ja ehkä joitakin asteita matalamman lämpötilan. Noh, näitä hellepäiviä on hyvä muistella sitten syksyllä päivien lyhentyessä ja sateen ropistessa ikkunoihin. Jollain kierolla tavalla alan hiljalleen jo kaivata kirpeitä syyskelejä…

Haukotus

Aloitin tämän tekstin kirjoittamisen edellispäivänä, tarkoitus oli jaaritella postaus valmiiksi samana iltana mutta enpä ole pahemmin koneella ehtinyt istua. Oman alan hommista olen tällä hetkellä vähän niin kuin lomalla, joten on hyvää aikaa – ei lomailla vaan tehdä enemmän vuoroja varastolla. Nyt loppuviikosta tein pari vuoroa ja voi että, miten jalat huutavat hoosiannaa siitä kahdeksan tunnin kävelystä! Taidankin illalla laittaa taas jalkapöytiin jotain viilentävää tököttiä, jospa vaikka olisivat huomenna paremmat. Vuorot ovat myös olleet aika hikisiä, varastossa kun on lämpötila keikkunut yli +28 asteessa ja hikikarpalot putoilleet poskille jo pelkästä paikallaan seisomisesta.

Eilen jäin iltavuoron jälkeen Saloon, kävin vain nopeasti siskon luona suihkussa sekä laittamassa itseni kuntoon ja suuntasin tyttöjen kanssa viihteelle. Tiemme vei Apinaan, jossa puolenyön jälkeen lauteille nousi Chorale (ja joku Dcx, josta en niinkään innostunut). Palaan keikkafiiliksiin kuvien kera tuonnempana.

Pesu

Huomiseksi ei ole mitään suunnitelmia, kerrankin näin. Vähän houkuttaisi hilpaista kotikotiin, äiti on lomalla ja voisi auttaa mua muutamassa ompeluprojektissa. Sitä paitsi siellä pääsee uimaan, mikä on näin kesällä pelkkää plussaa.

Kuvituksena tällä(kin) kertaa perheemme karvaisempi naukuva jäsen männä viikolta. Eräänä helteisenä kesäiltana Miska oli nukahtanut pihalla olevien kottikärryjen alle, ilmeisesti se oli sopivan varjoisa paikka alkuillan unihetkeen. Ja voi millaisia haukotuksia sekä venytyksiä tulikaan, kun hiivin lähistölle kameran kanssa ja kissa heräsi siihen. Ylemmässä kuvassa on selvästi kotikulmien kunkku, pelottava leijona!

Viikate – Kuu Kaakon Yllä [2009]