AvainsanaIkävä

3.11.2018
17:25

Hei hei vanha rouva

Eilen sanoimme hyvästit Dharmalle. Kissarouva olisi täyttänyt vuoden lopussa 18 vuotta, takana siis varsin pitkä elämä. Miska-velihän katosi reilu kuusi vuotta sitten eikä sitä koskaan löytynyt, mutta Dharma senkun jaksoi porskuttaa. Selkeitä vanhuuden oireita alkoi huomata oikeastaan vasta tänä vuonna, kun karvakaveri alkoi vaikuttaa siltä ettei enää kuullut kunnolla ja myös liikkuminen muuttui kömpelömmäksi. Toisaalta rouva mm. hypähti pihalla saavin reunalle juomaan vettä ihan vielä viimeisinä viikkoinaan, mutta noin yleisesti ikä alkoi painaa vähän kaikessa.

Dharma saunan terassilla

Vanhus sai nukahtaa viimeisen kerran tutussa paikassa kotikotona, omiensa ympäröimänä. Näin sen pitikin mennä, ilman automatkustamista tai muuta härdelliä ympärillä. Kiitos Dharma näistä melkein kahdesta vuosikymmenestä ja kerro Miskalle terkkuja, kun jälleen kohtaatte. ♥♥

19.4.2017
23:17

Lappi-ikävää ilmassa

Multa jäi kokonaan syksyllä kirjoittamatta meidän loppukesäisestä ruskaretkestä Ylläkselle, mutta korjataan se vääryys nyt. Parin vuoden tauon jälkeen suuntasimme reissuun muuten samalla poppoolla, paitsi lasten lukumäärä oli kasvanut yhdestä kolmeen. Emme onnistuneet löytämään sopivaa matkailu- tms. autoa kulkupeliksi, joten lähdimme matkaan kahdella henkilöautolla. Tällä kertaa menomatkaksi ei ollut sen kummempia pakkopysähdyksiä, vaan posotimme kohti pohjoista niin vauhdilla kuin se kaikki olosuhteet huomioon ottaen oli mahdollista. Yöpymisen olimme varanneet Oulusta ja on sanottava, että aikamoinen matka tuo Turku-Oulu on taittaa yhden päivän aikana, kun matkassa on pieniä lapsia mukana! Onneksi majapaikkamme oli kotoisa TurusenSaha, jossa saimme oikein lämpimän vastaanoton päästessämme illansuussa vihdoin perille. Seuraavana päivänä vietimme Oulussa jokusen tunnin, se on kyllä ihana kaupunki – joskus pitäisi ehdottomasti lähteä lomalle varta vasten sinne.

Äkäslompolon syysvärejä
Tyypit ja reput

Toisen päivän ajorupeama oli ihanasti lyhyempi ja myöhään iltapäivällä purimme jo tavaroita autoista Äkäslompolossa. Sinä iltana ei toki ihmeempää ohjelmaa ollut, asettauduimme taloksi ja yritimme vetreytyä tuhannen kilometrin tulomatkasta. Ensimmäisenä kokonaisena Lappi-päivänä eli sunnuntaina lähdimme päikkäriajan jälkeen koko poppoo kiertämään pienen lenkin lähimaastossa, matkalle osui juuri sopivasti yksi geokätkökin. Verrattuna etelän keleihin Lapissa oli tuolloin elokuun viimeisinä päivinä jo varsin vilpoista (öisin jopa pakkasasteita) eikä mukaan otetut välikausitamineet olleet yhtään liikaa.

Olin Lappi-viikkoa ajatellen laittanut vanhan Manducamme eteenpäin ja hankkinut tilalle taapero-Tulan, joka osoittautuikin reissussa erinomaiseksi kantovälineeksi. Siinä missä Manduca on ihan jees, on Tula aivan mahtava! Siinä on vähemmän säätöjä ja jotenkin se istuu ainakin mulle mukavammin päälle.

Järvi kimmeltelee auringossa
Jännä puu
Kesängin Keidas
Kesänkijärvi
Tirppa

Maanantaina oli upea aurinkoinen päivä, joten päätimme lähteä Kesänkijärven ympäri kiertävälle Hillapolulle. Valitettavasti matkantekomme päättyi ennen aikojaan, sillä suo-osuudella oli vesi noussut niin korkealle ettei eteenpäin päässyt ilman märkiä jalkineita. Onneksi se oli sopivasti Kesängin Keitaan nurkilla, niinpä astelimme maisemakahvilaan syömään paikan herkulliset lätyt. Hillapolun toinen pätkä oli sinänsä meille tuttu entuudestaan, kiersimme nimittäin reittiä toisesta suunnasta ihan ensimmäisellä Ylläs-visiitillämme. Ehkäpä joskus vielä pääsemme tallustamaan koko kierroksen ympäri.

Äkäslompolon keskustassa
Jänö

Ruskaretkemme tehtiin luonnollisesti lasten ehdoilla. Verrattuna aiempiin reissuihin tämä oli kieltämättä “raskaampi” – aiemmin on ollut helppo toimia yhden lapsen tarpeiden mukaan, mutta kolme on jo huomattavasti työläämpi katras oikeastaan ihan kaikessa. Oman lisänsä toki tuo se fakta, että nyt joukossa oli myös oma ipana. Yövyimme koko konkkaronkka tosiaan samassa mökissä, toinen perhe nukkui parvella ja me alakerran makuuhuoneessa. Vaikka lapsista oli seuraa toisilleen, olisi omat mökit (tai huoneistot) olleet ihan paikallaan, jotta iltaisin olisi voinut toviksi vetäytyä ns. omaan rauhaan ennen unille menoa.

Tervetuloa Velhopolulle!
Pisarat
Luontopolku
Pitkospuita pitkin
Puro
Tunturi horisontissa
Kelot polun varressa
Nips naps

Ensimmäinen ruskaretkemme pari vuotta takaperin oli syys-lokakuun vaihteessa, jolloin ruska oli jo hiipumaan päin ja auki olevien palveluiden määrä aika hintelä. Tämä elo-syyskuun vaihde oli selkeästi parempi niin luonnon kuin palveluiden suhteen ja huomasi sen siitäkin, että ihmisiä oli liikkeellä enemmän. Myös sään puolesta oli lämpimämpää, muistan kun viimeksi oli välillä päivisinkin pakkasta eikä aurinko lämmittänyt enää nimeksikään. Seuraavaksi haaveilen Lapin matkasta joko talvella tai sitten keväällä niin, että aurinko jo porottaa mutta lumi on vielä maassa.

Kävimme ottamassa uusinnan toisestakin aiemmasta tuttavuudesta, Varkaankurun Velhopolusta. Edellisen kerran kiersimme lenkin keskikesällä, joten oli kiintoisaa nähdä miltä maisema näytti näin syksyllä. Pitkospuita uusittiin silloin 2013 ja olikin nyt hauska löytää puiden loppupäästä “signeeraus” tuosta vuodesta. Kaikkiaan 3,5 km polku oli loistavassa kunnossa ja helppo kävellä lasten kanssa. Varkaankurun yläpäässä pysähdyimme toviksi nuotion ääreen, ja siinä sivussa napsimme 1-vuotiskuvia seurueemme nuorimmaisesta mm. mustikanvarpujen joukossa. Edelliskerralla väliin jäänyt geokätkö tuli sekin haettua, pääsimme S:n kanssa kaksistaan hoitamaan homman miesten jäädessä lasten kanssa evästämään nuotiolle. Koukkaus reitiltä ollut yhtään niin pitkä kuin olimme kuvitelleet – tai ehkä se vaan meni nopeasti ilman lapsia. Velhopolun kierrettyämme pistäydyimme vielä Kellokkaassa, josta tuli ostettua muutamat postikortit kotiin lähetettäväksi.

Naapurimökin vieras
Iltasatu

Kuun vaihduttua syyskuuksi teimme ainoan pidemmän päiväretken ja suuntasimme autojen keulat kohti Sodankylää. Ei meillä siellä mitään erikoista ohjelmaa ollut, kunhan kävimme tsekkaamassa millainen paikka oli kyseessä sekä söimme lounaan – niin ja uusi kunta geokartalle, tottakai. Sodankylästä ajoimme Leville kylpylään, se kun oli viime kerralla todettu kaikin puolin toimivaksi kokonaisuudeksi. Meidän mini vähän pelkäsi suihkuhuoneissa, mutta allasosastolla tyyppi oli aivan liekeissä. Kylpylässä oli isohkon lastenaltaan (sisältäen paljon vesileluja sekä pienen liukumäen) lisäksi pieni matala allas, jossa oli todella lämmintä vettä, ja myös iso vesiliukumäki oli sellainen, että siihen saattoi mennä lapsi sylissä laskemaan. Reipas parituntinen siellä tuli pulikoitua eikä muksut olisi silloinkaan vielä halunneet lähteä, vaikka uni alkoi jo painaa silmiä. Ennen kotiinlähtöä haukkasimme vielä pientä purtavaa kylpylän aulassa, sen verran mahat kurnivat vedessä oleilun jälkeen.

Tornionjoki virtaa

Lasten kanssa päivät tuntuivat hujahtavan vauhdilla, yhtäkkiä oli jo perjantai ja aika pakata tavarat takaisin laukkuihin. Lauantaina heti aamusta sanoimme haikein mielin heipat Ylläkselle ja paluumatka etelään alkoi. Aamupäivän kohokohta oli epäilemättä pysähdys Torniossa, jossa etsimme käsiimme S:n geolöydön nro 1000 – ei mikään ihan tavanomainen paikka tuo Ruotsin puolelle johtavan sillan alusta. Kuvittelimme purkin jotenkin vaikeammaksi kuin se olikaan ja melkein alkoi naurattaa, kun se vihdoin löytyi. Apua mitä puusilmiä olimme olleet! No, pääasia että löytyi ja tuo hieno kätköpaikka tuli koettua.

Tuon toiseksi viimeisen päivän kilometrit olivat aika tarkkaan puolet matkasta, yöpymispaikkamme oli siis Kokkola. Siinä kohtaa reissua aloimme olla jo varsin väsynyttä sakkia ja seuraavan päivän viimeinen pätkä kotiin sujui sutjakkaasti ilman turhia pysähdyksiä, edes kätköjen takia. Lapsiperheenä tällainen viikon reissu ei oikein mene kategoriaan rentouttava loma, mutta hyvähän se on välillä viettää vähän erilaista lomaa. Tytär pärjäsi hienosti eikä edes automatkat olleet pahoja, tai ainakaan niin pahoja kuin mitä ehkä etukäteen olin pelännyt. Tosin se oli meillä se käännekohta, jolloin likka oppi katsomaan Kaapoa ym. tabletilta… Vaikka ymmärtäähän sen, tylsää istua tuntitolkulla autossa vailla tekemistä tai kirjoja kummempaa aktiviteettia.

Lisää kuvia kyseiseltä reissulta löytyy Instasta #ruskaretki2016. Näköjään joku muukin käyttänyt tuota samaa hashtagia mun jälkeen, pöh…

8.12.2015
13:35

Viimeinen Keksi

Viime viikolla kuului surullinen uutinen Salosta: aivan ihana kahvila Toinen Keksi laittaa pillit pussiin. Montaa kertaa en ehtinyt Keksissä käydä, kun ei Saloon kovin usein ole asiaa, mutta ne kerrat ovat kyllä jääneet mieleen. Onneksi saimme viime Salon reissulla mahdutettua kahvilakäynnin mukaan ohjelmaan, kun olimme siskon kanssa nurkilla ihan muissa asioissa. Ja onneksi päätin ottaa sekä suolaista että makeaa, vaikka siinä hetken emmin voiko kohta hoitovapaalainen sillä tavalla törsätä kahvilassa. Money well spent, voisin näin jälkiviisaana todeta.

Teetä kolmikahvaisesta

Ykkösenä tietysti esillepano, oi ja voi! Siinä olisi monella (suurimmalla osalla, veikkaan) kahvilalla mistä ottaa mallia. Kassalta mukaansa ei saanut mitään, sillä kaikki tuotiin pöytään. Teemukillinen ei ollut pelkästään muki ja teetä, vaan puisella alustalla oli myös hunajaa miniminikannussa sekä sitruunaa puristettavaksi. Suklaaseen dipattua viinirypälettä ja pieniä karkkeja unohtamatta. Pieniä juttuja, mutta huikea vaikutus kahvilakokemukseen! Eikä muuten ollut teelistassa valittamista, sopiva valikoima erilaisia ja houkuttelevan kuuloisia teelaatuja.

Herkkuja pöytä täys

Toinen asia oli luonnollisesti ruoka. Otetaan esimerkiksi focaccia: se ei ollut pelkkä mikrossa lämmitetty leipäpala, vaan lautasella oli aina vieressä tuoretta salaattia kastikkeen kera. Suolaisten herkkujen makuyhdistelmät olivat mielenkiintoisia ja se maku, no sehän oli kerrassaan erinomainen.

Jälkiruoka

Viimeisenä on mainittava makeat herkut, jotka olivat aivan omaa luokkaansa. Vitriini oli aina pullollaan houkutuksia, hyvä ettei kuola valunut suupielestä siinä nimiä tavatessa ja yrittäessä päättää mitä ottaisi. Kakkupalaa ei todellakaan vain lätkäisty lautaselle, vaan kaverina oli kermavaahtoa suklaarouheella, kastiketta sekä pieni ananaskirsikka. Kuten suolaisissakin oli myös makeissa maku erittäin kohdallaan, ei överimakea muttei kuitenkaan pliisu – herkullinen ulkonäkö vastasi makua just eikä melkein.

Toinen Keksi, kiitos hienoista kahvilakokemuksista! Jään kaipaamaan.

26.8.2015
23:48

Blogi, joka kesähorroksessa uinui

Milloinkohan olen kirjoittanut tänne viimeksi jotain järkevää..? Vissiin reippaat pari kuukautta sitten, ohopsan. Mahtaako täällä kukaan enää edes käydä, on meinaan tuo kommenttiboksikin kumissut aika lailla tyhjyttään koko kesän. Vaikka eipä täällä tosiaan ole paljoa kommentoitavaa ollut… Mutta niin, kesä. Se alkaa kohtapuolin olla taputeltu ja syksy häämöttää aivan jo nurkan takana. Hurjaa miten vauhdilla tämä ensimmäinen kesä lapsiperheenä meni! Eikä kuitenkaan tehty oikeastaan mitään sen kummempaa, kunhan vain oltiin ja elettiin.


Tarkoitus on kyllä ollut blogata muustakin kuin viikkokuvista ja vauvan kuukausikuulumisista, mutta eipä ole oikein näyttänyt ottavan tulta alleen. Olen kaivannut blogia ja bloggaamista, mutta en tahtoisi tehdä mitään hutaisten ja kuitenkin kunnon postauksen räpeltäminen valmiiksi kuvineen kaikkineen vie usein aikaa (jota pienen lapsen äidillä harvoin on) enemmän kuin hetken, joten postaamattomuuskierre on valmis. Haluaisin tästä sellaisen rennon paikan, johon voisin tyrkätä helposti ja nopeasti jotain mielen päällä olevaa juttua – vaan kuinka sitä saisi itsensä sellaiseen moodiin?

Pohjimmiltaan kyse on tietysti priorisoinnista, ihan kaikessa. Välillä ihmettelen miten ihmeessä muut ehtivät tehdä ruokaa joka päivä, kun se vie niin jumalattoman aikaa, mutta sitten taas itselleni tärkeää on pitää koti siistinä ja esim. kevyt viikkosiivous (imurointi + vessan puhdistus) saattaa viedä multa useamman tunnin – eikä meillä kuitenkaan ole kuin 66 neliötä… Että niin, jos vaikka käyttäisin pari kertaa viikossa ilta-aikani blogin parissa enkä Bloglovinin lukulistaa ja/tai Facebookin uutisvirtaa kahlatessa, niin homma näyttäisi varmasti aivan erilaiselta.


Hmmm, ottaisiko sitä tavoitetta alkavaan syksyyn? Nyt kun muutenkin elämä alkaa asettua uomiinsa eikä mukelo ole enää jatkuvasti huomiota kaipaava vastasyntynyt. Tulisi ehkä kesän kuvavarastojakin käytyä läpi ja voisi sujauttaa ruutuja jonnekin sinne höpinöiden väliin. Kuten vaikka tässä postauksessa muutama alkukesästä napattu luontokuva, jotka eivät liity mitenkään mihinkään. Tästä on hyvä jatkaa.

30.12.2013
11:57

Katsaus vuoteen 2013

Viimeisiä viedään tämän vuoden osalta, huh heijaa! Eiköhän siis laiteta vuosi pakettiin melkeinpä jo perinteisen (2012/2011/2010) yhteenvetokatsauksen avulla. Muitakin katsauksia on toki tulossa edellisvuosien tapaan, mutta niiden kokoaminen on niin tuhottoman hidasta että uuden vuoden puolelle menee väkisinkin. Jospa tuossa tammikuun aikana kerkeisi, kun ei pitäisi olla mitään ihmeempää vapaa-ajan viejää tiedossa. Paitsi tietty jos saan jonkun liikuntakärpäsen superpuraisun ja ravaan salilla jatkuvasti, hehe. Toivossa on hyvä elää…

Kuvat eivät liity varsinaisesti asiaan vaan joulupäivään, jolloin olimme miehen kotikotona syömässä. Kuvissa seikkailee perheen karvainen lisäys Wäinö, joka oli kasvanut hurjasti sitten viime näkemän. Kaveri alkaa olla aikuisen kissan mitoissa, mutta leikkisyys paljastaa nuoremmaksi tapaukseksi. Ihanasta pörröturkista tulee mieleen meidän kadonnut Miska, jonka kohtalo on jäänyt epäselväksi. Ikävä sitä joka tapauksessa on.


1. Mitä sellaista teit vuonna 2013, jota et ole koskaan ennen tehnyt?
– Olin viikon palkallisella talvilomalla, matkustin kesällä Lappiin, järjestin äijelini kanssa kunnon kemut, tulin kummitädiksi.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö uusia seuraavalle vuodelle?
Vuosi sitten lupasin pitää itsestäni ja puoliskostani paremmin huolta. Alkuvuodesta ehkä siinä onnistuinkin, mutta vuoden jälkimmäinen osa meni aika surkeasti. Sama lupaus siis ensi vuodelle. Niin ja toiseksi se pirun remontti saa luvan tulla vihdoin valmiiksi!

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
– Useampi kuin minään aiempana vuonna.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
– Ei.

5. Missä maissa kävit?
– Alkuvuodesta tyttöjen reissulla Ruotsissa, kesällä äijelin kanssa Virossa.

6. Mitä haluaisit vuodelta 2014 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2013?
– Remontin valmiiksi, jonnekin kauemmas reissuun muruni kanssa (= häämatka?).

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2013?
– 21.6. aloitin geokätköilyn, 16.9. kummityttö syntyi, 28.9. meillä oli ihanat syyshäät.

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
– Hääjuhlan järjestäminen.

9. Suurin epäonnistuminen?
– Liikunnan puute, epäsäännöllinen ruokavalio, liiallinen koneella istuminen.

10. Kärsitkö vammoista?
– Niska-hartiaseutu jumitti, alaselkä oli pari kertaa todella kipeä ja ranne oikutteli liiallisesta hiiren käyttämisestä. Toimistotyöläisen perusvammoja siis.

Wäinölläkin on joulu

11. Paras asia, jonka ostit?
– Fustra-paketti, laminaatit kodin lattiaan, kameraan 50 mm objektiivi, iPad, Geocaching.comin premium-jäsenyys, String-työpiste.

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
– Mieheni, joka on jaksanut päivätyön ohessa tehdä remppaa (hitaasti mutta varmasti). Kaikkien, jotka ojensivat auttavan kätensä hääjärjestelyissä.

13. Kenen käyttäytyminen Mikä aiheutti ahdistusta?
– Keskeneräinen koti, työasiat.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
– Remonttiin, häihin.

15. Mistä innostuit eniten?
– Lapista, geokätköilystä, luonnonkosmetiikasta, valokuvauksesta ja kuvankäsittelystä, kodin laittamisesta, juhlien järjestämisestä.

16. Mikä artisti muistuttaa sinua vuodesta 2013?
– Viikate, The Sounds, Haloo Helsinki!, Pariisin Kevät.

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko:

I. Onnellisempi vai surullisempi?
– Onnellisempi.

II. Lihavampi vai laihempi?
– Lihavampi varmaan, tai ainakin löllömpi.

III. Rikkaampi vai köyhempi?
– Köyhempi.

18. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
– Harrastanut liikuntaa, valokuvannut.

19. Entä vähemmän?
– Istunut koneella.

20. Miten vietit joulun?
– Kotikotona maalla puolison, vanhempieni, isän veljen ja hellyydenkipeän kissan kanssa.

Poseeraus

21. Suurin sisustuksellinen inspiraatio tai haave vuonna 2013?
– Vaalean tammen väriset lattiat, String System, 50-lukulaiset kalusteet.

22. Mikä oli paras lisäys garderobiin?
– Superalennetut maiharit Tukholmasta, Levi’s Skinny Roller -farkut, gTIEn kaulaketjuhässäkkä, Lumin kompakti musta olkalaukku, Samujin bleiseri, R/H:n maksihame, musta pitsiselkäinen mekko EMP:ltä, kamerakorvikset Mustan pitsin yöstä, Samujin superlämmin Kamu-neule, Coston punavihreä tupsulakki, COSin punainen kasmirkaulaliina.

23. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
– Solsidan.

24. Suosikkilehtesi?
– Trendi, Deko, Avotakka.

25. Mikä oli paras lukemasi kirja?
– Noora Shingler: Marjoja ja maskaraa, Pamela Druckerman: Kuinka kasvattaa bébé

26. Entä paras musiikillinen löytö?
– Suosikkiartistien uudet julkaisut.

27. Mitä halusit ja sait?
– Kesälomamatkan, sellaiset häät mitä toivoinkin.

28. Mitä halusit, muttet saanut?
– Uutta tietokonetta.

29. Mikä oli suosikkielokuvasi vuonna 2013?
– Olin todella huono katsomaan leffoja, ehkä ensi vuonna paremmin.

30. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka paljon täytit?
– Vielä alkoi ikä kakkosella! Päivällä kahviteltiin pienellä joukolla meillä ja illalla suunniteltiin Lapin reissua ystävien luona maalla.

Reporankana siinä niin

31. Mikä asia olisi tehnyt vuodestasi paremman?
– Remontin valmistuminen.

32. Miten kuvailisit vuoden 2013 tyyliäsi?
– Materiaalitietoista ja rentoa, ehkä värikästäkin.

33. Mikä/kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
– Läheiset ihmiset, geokätköily.

34. Kenestä julkkiksesta/hahmosta pidit eniten?
– Lasketaanko valokuvaajat julkkiksiksi? Ihastelin moneen otteeseen JS Disainin Jeren sekä Tuomas Mikkosen valokuvia.

35. Ketä kaipasit?
– Miskaa, kauempana asuvia rakkaita.

36. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
– Kummityttö! ♥

37. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
– Toivottavasti en.

38. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
– Sen että kummityttö pysyisi äitinsä vatsassa vielä parisen viikkoa kauemmin ja Tampereen poppoo pääsisi häihimme.

39. Arvokas elämänohje, jonka opit vuonna 2013?
– Matkailu kotimaassa avartaa ihan yhtä lailla kuin sen ulkopuolellakin.

40. Kuluneelle vuodelle sopiva lyriikka?
“Tässä mä seison kaipausta rinnassa / Vaikka tää loppuisi yhdessä illassa / Maailma on minun, maailma on sinun / Maailma on tehty meitä varten / Jokainen tänne jonkun jäljen jättää” – Haloo Helsinki!: Maailma on tehty meitä varten

Pariisin Kevät – Jossain on tie ulos [2013]

Avainsanat

& Other Stories 3h + k 15 minutes of fame 31 päivää 100 faktaa Aakkosjärjestyksessä Ahistaa Ajat menneet Alennuksella Apulanta Astiakaappi Asuntomessut Asuteemat Aurajoen rannoilla Baarissa Blogitapaamisia CBR Converse COS Designia Turusta Dislike DIY eBay Elixia Elokuvat Elämän pienet ilot Esikoinen Feel Unique Festarointi Flickr Fustra Geokätköily Gina Tricot Goodbyes H&M Helsinki Herqperc Homemade Home sweet home Housuista asiaa Huvipuistossa Häähumua Hääpäiväkuva Höh ja pöh iAsiat Ihastuksen huokaus Ihkutus Ihmetyttää Ikea Ikävä Insinöörin uudet lelut Inspiraatio Instagram Intissä tapahtuu Itsepaljastuksia Jotain uutta Joulu Juhannus Jumitus Jyväskylä Jänskätys Kahvilassa kerran Kantovälineet Keikalla Kesä Kevät Kiire Kipeänä Kirsikankukkaloisto Klubi Kollaasi Korut Kosmetiikkahaaste Kouvostoliitto Kuopus Kuvameemi Kynnet Kysymysmerkkejä Lahjottua Lainasanat Lappi Lapset Laserleikkaus Lastenvaatehulluus Lastenvaunuhullu Laukkuja Leireily Levylautasella Life's beautiful Lindex Listausta Lomalainen Lomilla Lumene Luonnonkosmetiikka Marimekko Markkinat Meikit Mekkokesä Merellä seilaten Messut Miehen vaatekaapilla Motoristikirkko Muistot Muotihäppeningit Muutoksia Muutto Myyjäiset Mádara Nettikaupat Nosh Object Collectors Item Odotus Oho hups Olivian tyylitesti Oma blogi Omakuva Once in a lifetime Onnea on Opiskelijatouhua Pariisin Kevät Pasikurssi Photo a day Pikkujoulut Pikkukaksio Polaroid Poptaide Puolivuotiskatsaus Päivän parhaat Pääsiäinen Rakkaus Rauma Reseptit Safkaa Salo Samuji Sauna Second hand Selected Sivistävää Sosiaaliset mediat Studio25 Sukulaiskekkerit Sunnuntaifiilis Suomi Design Supertreenit Syksy Synttärit Taaperon temput Talo maalla Talvi Talvisota Tampere Teeaddiktio Teemabileet Testissä The Body Shop Thumbs up! Tigi Toinen kierros Tuoksut Tuparit Turku Tyylivuosi Töllössä Unimaailma Uudet kuoret Uusi alku Uusikaupunki Uusi koti Uusivuosi Vagabond Vappu Varpujengi Vaunuarvostelut Vauva talossa Vauvavuosi Vertailussa Vierailla mailla Viherpeukalo Viikate Viinit Vink vink Vuonna 2016 Vuosikatsaus Väsy Wii-hii! Yksinäisyys Ystävät Ärsyttää! Ötökkäongelma