Kuuma kesäilta louhoksilla

Viime elokuussa vieraillessani Taivassalon louhoksilla ensimmäistä kertaa tiesin, että sinne on joskus päästävä uimaan. Asiasta oli inttikaverin kanssa puhetta jo alkukesästä, mutta vasta tämä menossa oleva helleputki sai meidät vihdoin liikkeelle. Tiistaina mun saatua työjutut valmiiksi hypättiin kullan kanssa autoon ja hurautettiin Taivassaloon, jossa treffattiin uimaseuramme.

Paikka oli juuri niin upea kuin muistinkin ja vesi edelleen aivan käsittämättömän turkoosia sekä niin kirkasta että rannalta näki vedessä uivan kropan liikkeet. Monttu on myös syvä – joku puhui kuudesta metristä – joten kallioilta uskaltaa hypätä melkein mistä kohtaa tahansa, ne harvat kivikkoiset kohdat kyllä näkyvät veden kirkkauden ansiosta.

Uskaliaimmat kiipeävät runsaan kymmenen metrin korkeuteen nousevalle kalliolle ja tulla molskauttavat sieltä alas, kuten kulta alla olevassa kuvassa. Itse tyydyin noin metrin pudotukseen ja sekin oli mulle ihan tarpeeksi, mä kun en ole koskaan ollut mikään vesipeto enkä edes osaa sukeltaa ilman että pidän nenästä kiinni…

Päivä oli sinänsä aivan täydellinen viettää rannalla, hemmetin kuuma oli mutta onneksi tuuli jonkun verran. Vaikka vesi oli lämmintä, se kuitenkin vilvoitti oloa ja virkisti muutenkin kaikin tavoin. Oltiin louhoksilla suunnilleen puoli kuudesta kahdeksaan eli iltapäivän polttava aurinko oli jo muuttunut hieman lempeämmäksi.

Alkuun paikalla oli meidän lisäksi ehkä kymmenkunta ihmistä, mutta viisareiden edetessä porukkaa alkoi ilmestyä enemmän. Missään vaiheessa siellä ei kuitenkaan ollut sellaista loputonta ihmismassaa, joka on täysin normaalia esim. Maskun hiekkakuopilla kesän jokaisena vähänkään lämpimänä päivänä. Tehdessämme lähtöä paikalle pölähti pari siskon kautta tuttua kaveria, mikä yllätti täysin – en vain ollut ajatellut olevan mahdollista, että törmäisin tuttuihin tuollaisella syrjäisellä uimapaikalla.

Paarmoja pörräsi ympärillä kyllä vähän liiankin kanssa, oli niin sellaisia normaalikokoisia kuin ihan jättimäisiäkin. Mun hullut huitomiset eivät tuottaneet toivottua tulosta, vaan ainakin kolmesta kohtaa pääsi joku pureskelemaan. Joskus aiemmin mulla on paarmat saaneet puremillaan aikaiseksi sellaisia kivoja kämmenenkokoisia patteja, hippasen pelotti miten tällä kertaa käy. Muuten ei kutiamista kummempaa, mutta eilen bikinialaosan vyötärönauhan kohdille osunut puremajälki muuttui laajalta alalta punaiseksi ja turposi osittain niin kuin siellä olisi ollut mehupilli sisällä. Yön aikana onneksi helpotti eikä tänään näytä enää yhtään niin pahalta.

Kotimatkalla pysähdyttiin Taivassalon keskustassa kaupassa, jäätelöä oli pakko saada ja ostettiin sitten muutakin evästä loppuillaksi. Mun on muuten tehnyt mieli mangomelonista Pingviinituuttia eilisestä lähtien, jokohan tänään kävisi sellaisessa kaupassa josta saisin tuota himoitsemaani jätskiä… Jossain kaupassa on joka tapauksessa käytävä, sillä lupauduin menemään varastohommiin yöksi ja meillä kaapit huutavat tyhjyyttään eväsmahdollisuuksien suhteen. Eikä täällä kyllä oikein mitään varsinaista ruokaakaan ole.

Näin kuumalla ei tosin mikään kuuma pahemmin maistu, joten ollaan viime aikoina vedetty eri versioita salaatista. Eilen oli aika loistava setti: jäävuorisalaattia, kanaa, avokadoa, paprikaa, kurkkua, viinirypäleitä, kuorittuja auringonkukansiemeniä sekä fetaa ja aurinkokuivattua tomaattia öljyssä. Oijoijoi, maha alkoi kurnia pelkästä ajatuksesta! Ehkäpä tehdään tänäänkin salaattia, ei siihen taida pystyä ollenkaan kyllästymään.

(Musta olevat kuvat otti kulta, muut minä itse.)