Tampereen reissulla sain Akkikilta erään vaatekappaleen vuosien takaa, niiltä aina muistossa säilyviltä Jyväskylän vuosilta. Se on kaunein farkkutakki, jonka olen koskaan nähnyt. Farkkutakkeja on toki vaikka mitä upeita ja cooleja, mutta tämä on ehdottomasti kaunein.

Muistan vieläkin, kun Akkiki sen osti – taisi olla Jim & Jillistä. Ihastelin sitä aina ystäväni yllä ja kävin salaa hiplailemassa kaupan rekissä vielä roikkuvia yksilöitä. En koskaan ostanut takkia, lähinnä siksi että sehän nyt olisi hönttiä jos meillä olisi tismalleen samanlaiset takit.

Vannotin Akkikia antamaan takin mulle, mikäli joskus päättää siitä luopua. Tänä syksynä takki muutti meidän eteiseen roikkumaan ja odottamaan ulkoilutusta. (Sovittiin kuitenkin, että tämä on vähän niin kuin laina. Ainakin näin aluksi.)

Denim

Se on mullekin ehkä hippasen knafti, mutta pyhä tarkoitukseni on tässä koittaa vähän pienentyä. On sen verran tullut tuota massaa (lue: puhdasta ihraa) kerättyä kroppaan, että puolet vaatekaappini sisällöstä on tällä hetkellä pois pelistä. Syytän loppumatonta karkinhimoani sekä leggingsejä ja muita mukavasti joustavia alaosia – ahterin leviämistä ei edes huomaa ennen kuin vetäisee pitkästä aikaa farkut jalkaan. No, kunhan vain saan ruokavaliota vähän viilattua ja itseni opetettua lenkkeilemään useammin, niin ollaan jo huomattavasti parempaan suuntaan menossa. Syksy on muutosten aikaa.

Tänään keskikaupungille suuntautuneella pikavisiitillä päällä siis: arskat Seppälä, korvikset ne Mielikuvituskirahvin, huivi Lindex, takki Only, takin alla pinkki toppi Marwin ja raitaneule Sonia Rykiel pour H&M, pöllösormus ja nahkapalaleggingsit H&M Divided, olkalaukku markkinoilta ostettu Rocktoo, kengät Vagabond. Parempi asukuva täällä.

Pariisin Kevät – Astronautti [2010]