AvainsanaMuistot

13.6.2019
16:01

Neljä henkeä (ja kissa) 40 neliössä

Olen aloittanut tämän postauksen kirjoittamisen jo yli vuosi sitten – onhan meidän maalle muutostakin pian 1,5 vuotta – mutta en näköjään ole saanut aikaiseksi viimeistellä julkaisukuntoon… Mutta nyt vihdoinkin on aika!

Keväällä 2017 laitoimme vähän ehkä hetken mielijohteesta kerrostalokolmiomme myyntiin ja se menikin kaupaksi ihan muutamassa viikossa, kiitos osaavan välitystoimiston. Kaupat tehtiin ennen juhannusta ja ostajan ehdoissa oli mahdollisimman pikainen vapautuminen. Koska meillä ei siinä kohtaa ollut tiedossa seuraavaa kotia, sovimme luovutusajankohdan heinä-elokuun vaihteeseen – ei siihenkään kovin kauaa ollut mutta paljoa pidemmälle ei uskaltanut siirtää, koska kuopuksen odotettu saapumisaika oli syyskuun puolivälissä. Alkoi ankara talojen myynti-ilmoitusten selailu, laajensimme hakualuetta ja vähensimme kriteereitä. Yhtä erittäin varteenotettavaa kävimme pari kertaa katsomassa ja pankin kanssakin neuvottelimme lainasta, mutta hometalossa asunut mieheni totesi lopuksi että joku torpassa mättää. Harmi sinänsä, se oli upea 70-luvun talo ja kivasti remontoitu vanhaa kunnioittaen, minkä lisäksi tontti oli ihana kallioinen metsätontti (sijainti ei tosin ollut ihan optimaalisin).

Onneksemme sattui niin sopivasti, että isovanhempieni kolme vuosikymmentä omistama pieni 40 m3 kaksio Turun itäisessä keskustassa vapautui kesäkuun lopussa. Asunnon pieni koko epäilytti, mutta koska pohjaratkaisu oli meidän tarpeisiin toimiva, heinäkuussa miehen kesälomalla aloimme tehdä muuttoa 26 neliötä edellistä pienempään asuntoon. Ja toki jottei asia olisi liian helpolla mennyt, mies tempaisi reilussa viikossa pikaisen pintaremontin lähes koko asuntoon. :P

Tutustutaanpa nyt tarkemmin tähän reilut viisi kuukautta kotinamme toimineeseen pikkukaksioon!

Tervetuloa!
Eteinen kaappeineen

Ensimmäiseksi ovesta sisään astuessa on L-kirjaimen muotoinen eteinen, jonka yksi seinä on kokonaan kaapistoa. Tuon enempää kiinteitä kaappeja ei asunnossa ollutkaan, vaan noihin mahdutimme niin vaatteemme (tosin lastenvaatteista suurin osa oli hoitopöydän laatikoissa), kenkämme, vaunuromppeet lämpöpusseista vaihtokuomuihin ja seisomalautaan kuin myös siivoustarvikkeet, varavessapaperit sekä ison kissanhiekkapussin. Jaa että mitenkö? No tietysti taittelemalla kaiken mahdollisen konmari-tyyliin pystyyn erilaisiin laatikoihin. Toki vaatteista oli karsittu käyttöön vain vuodenaikaan sopivimmat; loput olivat mun porukoilla parissa isossa pahvilaatikossa, joista oli helppo päivittää vaatevarastoa tarpeen mukaan kumpaankin suuntaan.

Eteisessä säilytimme myös rattaat, välillä jopa kahdet. Siivouskaapin edessä oli paikka Donkeylle monona, toinen istuin oli sen verran harvoin käytössä että se oli pois tieltä sänkymme alla olevassa säilytystilassa. Alkuun meillä oli Donkeyn lisäksi Moseyt, joiden runkoa säilytettiin kasassa ulko-oven vieressä naulakon alla, istuinta siivouskaapissa ja vaunukoppaa olohuoneessa sohvan alla. Näppärästi mahtuivat, mutta oli se kyllä ihan järkipäätös myydä Mosset pois, kun kuitenkin 90% ajasta oli Donkeyt käytössä. Joulukuussa homma menikin vähän hankalaksi, kun Donksujen rinnalle tuli Bugaboo Cameleonit yksikkörattaiksi, mutta siinä kohtaa tietysti jo tiesimme poismuuton odottavan heti vuoden alussa.

Ekassa kuvassa vasemmalla näkyy ovi kylpyhuoneeseen, kuvaa ei ole mutta sellainen pieni ja toimiva peruskylppäri: pönttö, lavuaari alakaapilla ja sen yllä peilikaappi, suihkunurkkaus. Suihkun vieressä paikka pyykinpesukoneelle, sen jouduimme ostamaan uuden kun vanha sivusta täytettävä koneemme ei olisi mahtunut edes ovesta sisään. Vanha kuitenkin säilöttiin mun porukoille ja muuton jälkeen otimme sen takaisin, uudempi päältä täytettävä taas päätyi porukoille kun heidän koneensa oli parhaat päivänsä nähnyt (paitsi että sinnittelevät kyllä edelleen sillä vanhalla masiinalla, ehh). Kylppäri oli remontoitu edelliskesän linjasaneerauksen yhteydessä harmaavalkoiseksi, ulkoasullisesti siis oikein kelpo. Suihkuverhotanko sieltä puuttui emmekä saaneet sellaista aikaiseksi kiinnittää koko sen viiden kuukauden aikana kun kämpässä asuimme, hups.

Makuuhuone
Lasten nukkumapaikat

Eteisen “perällä” on oikealla ovi makuuhuoneeseen, joka on kooltaan hieman olohuonetta pienempi. Lasiovi sinänsä on lapsiperheessä hieman turha, mutta eipä sitä montaa kertaa ollut tarvetta pitää kiinni. Oven vieressä oli turvakaukalon paikka, se kun ei oikein minnekään sopinut ja tuossa oli edes jotenkin pois tieltä.

160 cm leveä sänkymme oli tilaan aika möhkö, mutta säilytystilansa ansiosta emme edes harkinneet sen vaihtamista pienempään. Kyseessä on siis Ikean Malm-sänky, jossa on kaasujousella nouseva säleikkö ja sen alla säilytystilaa. Se veti ihan älyttömästi rompetta, erityisesti pikkukaksiossa aivan kullanarvoinen! Tuolla alla se tuplien toinen istuinkin säilytettiin – kuten myös mm. varapeitot ja -tyynyt, kummankin lapsen seuraavan koon vaatteet, käyttöä odottavat kestovaipat, ompelukone… Avausmekanismi on kätevä ja tavarat saa helpommin käyttöön kuin vaikkapa tavallisista sängynaluslaatikoista. Pölyä toki kertyy jonkun verran, mutta toisaalta siivotessa on helppo nostaa sälepohja ylös ja imaista väleistä suurimmat villakoirat veks.

Esikoisen käytettynä ostettu Muuramen Jolla-sänky oli heti ovesta tullessa oikealla ja sen alle löysin Ikeasta kooltaan täydellisen sängynaluslaatikon, johon sopi liinavaatteet sekä pyyhkeet. Montaa vaihtokertaa meillä ei niitä ollut käytössä, muutamat rakkaimmat ainoastaan. Yllättävän hyvin niinkin vähällä pärjäsi, kun kuitenkin pyykkikone pyöri useamman kerran viikossa. Sänkyjen väliin jäi tilaa aiemmalle String-työpisteelleni just eikä melkein, ja työtaso oli kuin tehty äitiyspakkauslaatikolle aka vauvan ensisängylle. Kuopus ei tosin montaa kertaa kopassa nukkunut, kun pidin hänet mieluummin kainalossa nukkumassa… Ylemmillä hyllyillä oli kaikki mukaan otetut kirjat, joista taisin sen vajaan puolen vuoden aikana käyttää ainoastaan kaikkien meidän neljän vauvakirjoja. Lattialla olevat Ikean säilytyslaatikot sisälsivät toinen kynttilöitä ja toinen random tavaraa, jolle ei järkevämpää paikkaa löytynyt.

Olohuoneen ovella

Makuuhuoneen oven vierestä on kulku olohuoneeseen, yllä näkymä olkkarin ovelta. Keittokomero jää vasemmalle, sen viereen mahtui sopivasti Artekin ruokapöytä tuoleineen ja sen viereen sohva. Muuton yhteydessä kannoimme sisään vanhan divaanisohvamme ja vaikka olin mukamas mitannut sen sopivan, niin aivan liian isohan se tuohon tilaan oli. Onneksi apu löytyi kotikotoa ja möhkälesohva vaihtui huomattavasti kevyempään laverisohvaan, jonka alle sai jopa tyrkättyä tavaraa säilöön! Valkoisiin säilytyslaatikoihin (samaa sarjaa kuin liinavaatelaatikko tyttären sängyn alla) mahtui kätevästi Duplot toiseen ja Brio-junaradan palaset toiseen. Niiden vieressä olevaan punaiseen Muuton huopakoriin sujahti niin ikään läjä leluja, minkä lisäksi sohvan alle mahtui vielä se aiemmin mainittu vaunukoppakin kasassa. Kuvassa näkyvä pahvilaatikko taitaa kylläkin olla jotain Cameihin liittyvää, koska Moseyt oli siinä kohtaa jo lähteneet pois meiltä.

Suhteellisen hyvin siis mahtui kaikki tarpeellinen, mutta vähän löytyy huomautettavaakin. Ensinnäkin, kierrätys! Haluan kierrättää kaiken mahdollisen, joten kotona on oltava normaalin polttojätteen lisäksi astiat biojätteelle, paperille, kartongille, metallille, lasille ja muoville. Muuten kierrätys luonnistui varsin mutkattomasti näinkin vähissä neliöissä, mutta paperinkeräyskassi (tuo harmaa huopakassi) sekä kartonkikeräys (yleensä jostain meille päätynyt paperikassi) pyörivät useimmiten jaloissa joko pöydän alla tai sitten tuolin alla, jos ei tuolia tarvittu istumiseen. Toinen probleema olivat vauvakamat eli leikkimatto ja syöttötuolin vauvakaukalo, joiden säilytyspaikaksi muodostui tuo pieni kolo sohvan ja parvekkeen oven välissä. Parveke on tosiaan vain ranskalainen, joten ovesta ei kuljettu eikä sitä muutenkaan kauhean usein tarvinnut avata.

Keittiö ja ruokapöytä
Keittokomero

Keittokomero on pieni, mutta käytännöllisyydessään yllättävän tilava. Edellisessä kodissa olin tottunut vetolaatikoihin ja onneksi täälläkin oli pari laatikostoa, joihin sai sijoitettua ruokailuvälineiden lisäksi lautaset, pannut, kattilat yms. ja kuiva-aineillekin riitti yksi laatikko. Kulmakaappiin mahtui sopivasti leivontavälineistöä, jääkaapin vieressä olevaan isoon alakaappiin taas mm. kahvin-, teen- ja vedenkeittimet, jotka oli sieltä helppo ottaa esiin tarvittaessa. Laskutilaa tämän kokoluokan köökissä ei kuitenkaan ole liikaa, joten esillä niitä ei viitsinyt pitää ihan muuten vaan. Vanha mikromme sopi tarkoitettuun koloon täydellisesti, samoin leivänpaahdin jääkaapin päällä olevalle hyllylle ja siihen paahtimen viereen jäi vielä passeli tila kasalle leikkuulautoja sekä Barbin ruokakupille, jottei kissa päässyt nappaamaan sulamassa olevia lihoja ennen ruoka-aikaa.

Muuttaessamme asunnossa oli pieni, alle metrin korkuinen jääkaappi, joka vieläpä sijaitsi lattiatasossa – ihanaa kumartelua viimeisillään raskaana ollessa. Sovin mummin kanssa, että etsimme sinne jonkun sopivan täyskorkean jääkaappipakastimen, kun kerran remontissa sellaiselle oli paikka tehty. Paitsi ettei ollutkaan! Remppafirma oli ryssinyt rungon asennuksen niin, että ylhäällä leveyttä oli tarvittava 60 cm mutta alhaalla vain 58 cm – ja suunnilleen kaikki yhdistelmäkaapit ovat 59 cm leveitä. Kapeammat kaapit ovat yleensä jenkkikaappeja, mutta lopulta löytyi tuo yksi ainoa Whirlpool, jossa oli jääkaappi ylhäällä ja pakastin alhaalla mutta leveyttä vain reilu 55 cm. Vaan eihän sekään sitten mennyt kerralla maaliin: pakastimen oven tiivisteissä oli vikaa ja kaapin oltua vuorokauden päällä oli pakastin jo aivan täynnä jäätä. Pakastimen ovi meni kokonaan uusiksi ja parisen viikkoa jouduttiin sinnittelemään pikkukaapilla (joka muuten oli sen aikaa eteisessä kun ei muualle mahtunut), mutta nätisti virhe hoidettiin takuun piikkiin.

Keittiön seinät olivat aiemmin beiget ja niihin mies suti omasta keittiöremontistamme jääneen Tikkurilan kosteutta kestävän Luja-maalin sävyssä Kinos. Freesiytyi aika tavalla keittokomeron koko ilme! Betonia jäljittelevä laminaattitaso on armollinen roiskeille ja muruille, tykkäsin sen sävystä kun ei taittanut liikaa mihinkään. Valkoisen peruslaatan olisin itse ehkä latonut eri tavalla ja mahdollisesti laittanut saumat tummalla, mutta ihan kiva kyllä noinkin. Kaksiosaisen altaan koin hankalaksi, mielestäni yksi iso pesuallas olisi tuossa tilassa toimivampi – nyt kummassakaan altaassa ei mahtunut tekemään kunnolla mitään. Naulakko on H&M Homesta, ostin noita kaksi tarkoituksena laittaa toinen makkariin mutta se jäi lopulta laittamatta kokonaan.

Työ- ja vauvanhoitopisteet
Näkymä sohvalta

Olohuoneessa myös toinen pitkä sivu oli tiiviisti täytetty. Ovensuussa heti oli Ikean Stuva-hoitopöytä (vanhalla etusarjalla), tason alla Orthexin muoviboxeissa vaippoja yms. sekä vetolaatikoissa vaatteita (yksi laatikko tytölle, toinen pojalle ja isoin pyyhkeille, harsoille ym. tarvikkeille). Koloissa olevat House Doctorin säilytyspussit vetivät sisäänsä niin vauvalelut kuin taaperon ruoka- ja ravintolaleikkien tarpeistonkin. Leluja oli jonkun verran myös Ikean mäntyisessä Ivar-kaapissa, alin hylly oli varattu tyttären kirjoille. Ivar oli pienen syvyytensä ansiosta erinomainen tuohon kohtaan, ei ollut mitenkään tiellä mutta veti yllättävän paljon tavaraa. Kaapin alle tosin oli pakko laittaa muutama palikka, jotta ovet sai kunnolla auki ilman että ne laahasivat lattiaan.

Hoitopöydän ja oviaukon väliin mahtui just sopivasti kissanvessa, toisella puolella taas oli paikka Barbin pömpelille. Parimetrinen Ikea-työpöytä päätyi meille miehen työkaverilta edullisesti ja oli yllättävän toimiva ratkaisu, kun keskellä oli laatikoston verran säilytystilaakin jaettavaksi. Ikkunan viereen saimme mahdutettua joskus Fb-vaihtopalstalta löytämäni Ikean pukkijalan, joka toimi kapeana sivutasona muutamalle viherkasville ja lisäksi hyllyille mahtui rompetta Hayn säilytyslaatikoissa. Pöydän yläpuolelle saimme kuin saimmekin syksyn aikana laitettua pöydän kanssa saman levyisen hyllyn, joka koostui House Doctorin Apart-kannattimista ja sopivaan mittaan sahatusta liimapuulevystä. Niin kauniit kuin nuo kannattimet ovatkin, kovin käytännölliset ne eivät noin pitkän levyn kanssa olleet ja hylly toimikin lähinnä vain kasvien ym. kevyiden juttujen (ei siis esim. kirjojen) säilytykseen.

Sohvatyynyt Laverisohvan selkänojan virkaa toimitti sekalainen seurakunta tyynyjä.

Keittokomero, olohuone ja makuuhuone kokivat ennen muuttoamme raikastuskäsittelyn, kun seinät ja patterit saivat pintaansa puhtaan valkoisen maalin. Makkarista rapsuteltiin pois useampi kerros tapettia, olohuoneessa taas oli päätyseinä ollut jo vuosia räikeän oranssi patteria myöten ja muut seinät samaa beigeä keittokomeron kanssa. Olkkarin isoimpaan seinään sudin rv30+ raskausmahani kanssa pari kerrosta Kalklitir-kalkkimaalia, sävy oli muistaakseni Emma – oikein kaunis harmaa, joka ei taita mihinkään liikaa. Ruokapöydän läheisyydessä kalkkimaali ei ollut kaikista paras vaihtoehto (pyyhkimisestä jää jälki), mutta noin muuten on sanottava, että tuota kyseistä seinää olen kyllä monesti ikävöinyt jälkeen.

Tällainen siis oli väliaikaiskotimme vajaan puolen vuoden ajan! Vaikka välillä oli pinna kireällä, kun tavaraa joka paikassa ja pölyä tuntui kertyvän järkyttävästi ihan hetkessä, niin kivasti me siellä pärjättiin. Ja olihan se tosiaan poikamme synnyinkoti, sinä syksynä perheestämme tuli täydellinen. ♥

15.9.2018
23:19

Voispa myydä kaiken pois

Se on syyskuun puoliväli! Vaikka päivisin saattaa olla hyvinkin lämmintä, on ihanaa huomata että syksy on ihan oikeasti saapunut. Heinä-elokuun läkähdyttävien helteiden jälkeen on elämä ollut niin paljon helpompaa, kun voi taas keskittyä muuhunkin kuin pyyhkimään hikikarpaloita otsalta. NOSH-kuviot ovat kahmaisseet valtavasti aikaani normaalielämän ohella, joten blogi pyörinee ainakin hetken vielä hieman puoliteholla. Kovasti tänne kyllä kaipaan ja ideoita olisi läjäpäin, mutta yhden postauksen tekeminen vie aivan tuhottomasti aikaa eikä sitä just nyt ole yhtään ylimääräistä. :/ Tai ehkä se on kiinni priorisoinnista – ja mä olen edelleen mestari pomppimaan epäolennaisuuksiin kesken kaiken…

Tämän vuoden Habitare on parhaillaan käynnissä ja koska itse olen suuntaamassa Helsinkiin vasta viimeisenä messupäivänä eli huomenna sunnuntaina, päätin kurkata mitä kameraan tallentui viime vuonna; kyseinen reissu kun lopulta jäi loppusyksyn vauvakuplassa kokonaan käsittelemättä. Mullahan oli silloin raskausviikkoja 40+3, ihan hyvin siis vedetty messupäivä automatkoineen pari tuntia per suunta. :D Muistan kotimatkan loppupuolella miettineeni ihan tosissaan tulisiko yöllä lähtö synnärille, mutta pari päivää siinä kuitenkin sitten vielä meni.

Habitare 2017 ja leijuvat tuolit
Signals-näyttelyssä Puusepänliike Mööpelin talosänky

Voi mikä pikku pirpana esikoinen on ollut vuosi sitten! Käsittämätöntä miten paljon lapsen kehityksessä tapahtuu ihan vain vuodessa – nyt typy on jo varsin tomera reilu 3,5-vuotias, joka osaa vaikka mitä ja hänen kanssaan elo on muuttunut varsin erilaiseksi. Viime vuoden Habitaressa yksi kiintoisimmista osastoista oli Signals-trendinäyttely ja se on ehdottomasti yksi must see -osasto myös huomenna. 2017 puhuttiin mm. optimismista, läsnä olemisesta ja yrittämisestä; saa nähdä mitä kaikkea tämän vuoden näyttely pitää sisällään.

Teresa ElorantaSaila Ruohonen
Riku Toivonen: Pikku-Taneli ja Iso-Taneli
Teresa Eloranta ja Saila Ruohonen (XAMK) | Riku Toivonen: Pikku-Taneli ja Iso-Taneli (Protoshop)

Uudet ideat ja innovaatiot ovat myös aina mielenkiintoisia, mahtavaa miten joillain on taito kehittää uutta ja innostavaa. Itse tunnun jumittavan kaikessa sisustukseen liittyvässä, kun tyylillisesti taloomme ei istu oikein mikään enkä löydä sitä punaista lankaa, jota lähtisin seuraamaan. Sisustuksemme on tällä hetkellä läjä kivoja huonekaluja, joista osa ärsyttää suunnattomasti ja osalle en vain keksi käyttötarkoitusta. Huomaa kyllä hyvin miten vuosia kerrostalossa suht pienissä neliöissä asuneena on sisustusta todella hankala saada sovitettua omakotitaloon, ainakin kun puitteiden aikakausi on täysin eri.

Erin Turkoglu: Kivi
Erin Turkoglu: Kivi -astiat

Olen alkanut haaveilla, että myisimme kaiken pois ja sen jälkeen voisi miettiä puhtaalta pöydältä mikä oikeasti miellyttää ja mille on tarve. Jonkun olen joskus kuullut näin tekevänkin: luopuvan kaikesta ja sitten hiljalleen hankkivan tilalle just ne oikeat jutut. Mutta miten ihmeessä me lapsiperheessä pärjäisimme esimerkiksi ilman sohvaa? Vanhasta sohvastamme tuskin saisi myydessä paria satalappusta enempää ja pitkään haaveilemani Hakolan sohva maksaa reilu kymmenen kertaa enemmän. Sama koskee suunnilleen kaikkea muutakin, esim. tv-tasosta voisi myydessä ehkä saada jokusen kympin ja uuteen pitäisi laittaa kolminumeroinen summa. Aika paljon saisi siis olla säästöjä käytettävänä, jotta tällainen operaatio onnistuisi koko sisustuksen (tai vaikka edes 50 %) suhteen. Myyminen tuntuu muutenkin nykyään olevan ihan tuskaa, sulle kukaan ei halua maksaa mitään mutta itse kun olet käytettyä ostamassa niin täytyy maksaa ainakin tuplat…

Eeva Väyrynen: RAKO-yrttiseinä
Muoto2: Turn
Eeva Väyrynen: RAKO-yrttiseinä | Muoto2: Turn -hyllyt

Eniten varmasti rassaa se oman tyylin puute; miltä oikein haluaisin meillä näyttävän? Useimmiten ihastun yksityiskohtiin, vähän tuolta ja vähän sieltä, mutta kokonaiskuva jää hämärään. Vaikka superminimalistiset skandikodit näyttävät ihanan seesteisiltä, musta ei olisi ikinä sellaiseen. Tykkään sinänsä selkeydestä ja vähästä tavaramäärästä, mutta olen kuitenkin ennemmin boheemin suuntaan taipuva. Tämän vuoden puolella olen selaillut sisustusjuttuja varmaan enemmän kuin koskaan ennen ja keväällä se kunnon kolahdus tapahtui, kun bongasin jostain termin scandiboho. Oli jännittävää selata kuvia, joista 99 % sisälsi täsmälleen omaan makuuni olevia sisustusratkaisuja. Silloin tuntui ekan kerran, että hei ehkä mäkin vielä löydän sen meille passelin tien.

Elina Ulvio
Elina Ulvio: kääntyvät peilit ja valot

No, kuten todettu – työsarkaa riittää kyllä vielä. Mielessä kytee ideoita ja erityisesti Instagram on pullollaan inspiraatiota, mutta kotihoidontuki ei varsinaisesti ole paras elämänvaihe tehdä kovin suuria sisustusmuutoksia ja kalustehankintoja. :P Varsinkin kun haluaisi satsata kerralla kunnolliseen, tukea suomalaista muotoilua jne. Asiaa vaikeuttaa ailahtelevaisuuteni, minkä takia en osaa tai uskalla tehdä mitään päätöksiä, kun hetken päästä käännänkin taas kelkkani. Mutta ehkä kun pohjan saa kuntoon niin helpottaa? Paitsi että meillä se pohja on lasikuitutapetti meets 50 shades of brown, niin en oikein tiedä milloin ylipäänsä pääsee sitä pohjaa parantelemaan. Jokunen tunika poiki… eikun leggareineen pitäisi saada myytyä ensin. :D Vaan nyt unille, jotta jaksaa huomenna inspiroitua Habitaressa. Ihanaa syyskuuta ja palataan taas!

9.3.2018
13:59

Sisustusmietteitä ja remonttihaaveita

Viime keväänä haaveilin omasta talosta edelliskesän messukuvien äärellä ja tavallaan samalla kaavalla mennään näköjään uudemman kerran. Loppukesän muuttohässäkän ja alkusyksyn vauvakuplan keskellä jäi heinäkuinen kuvasaldo Mikkelin Asuntomessuilta kokonaan purkamatta, vaikka sieltä tuli aikamoinen määrä inspiraatiota ja ideoita tuliaisina kotiin. Tässä välissä on talosta haaveilukin jo ehtinyt muuttua todeksi, kun syksyllä eteen osui vihdoin kaikilta osin erittäin varteenotettava talo. Marraskuussa kävimme allekirjoittamassa kauppakirjat ja tammikuun alussa oli sitten, vuosien haaveilun jälkeen, edessä muutto pois kaupungista.

Kohde 24: MinunVALO
Kohde 9: Villa Sukka
Kohde 26: Kotikontti

Maalla asuminen on ollut ihanaa eikä kyllä ole kertaakaan tullut ikävä kaupunkiin, mutta toki olemmekin miehen kanssa molemmat maalta kotoisin. Talomme ei ole mikään unelmieni torppa, mutta perusasiat ovat kunnossa: pohjaratkaisu meille toimiva ja sijainti mieluinen. Ne kaikista olennaisimmat siis, suunnilleen kaikki muu on teoriassa ainakin mahdollista päivittää. Talo on vajaa 10 vuotta sitten rakennettu Design-Talo, asuinneliöitä on 132 ja kokonaisala 150 neliötä. Parhaiten sitä voisi kuvata adjektiiveilla tavallinen ja tylsä, sillä kaikki materiaali- ym. valinnat taitavat pitkälti olla ihan sitä oletuskamaa. Tällaisenaan talo ei oikein näytä meiltä, kirjoitinkin taannoin ongelmistani ylipäänsä keksiä sellaista tähän taloon sopivaa ja ennen kaikkea meidän näköistä tyyliä.

Kohde 10: HONKA Ink
Kohde 24: MinunVALOKohde 30: Kastelli City 98

Yksi isoimmista kompastuskivistä talossamme on mielestäni keittiö. Jos unohdetaan ulkonäkö, perimmäinen probleema on käytännöllisyys – tai oikeastaan sen puute. Kaappitilaa on kyllä riittävästi, mutta kaikki alakaapit ovat kaappeja. Laatikostoja on yksi vaivainen, sekin suht kapea ja ylimpänä tilaa vie leikkuulauta. Jopa meidän väliaikaiskodin keittiössä oli enemmän laatikostoja! Edellisen kotimme itse remontoidussa keittiössä taas ei ollut alakaappeja lainkaan vaan pelkkiä laatikostoja, mm. lautasten käyttö on miljoonasti kätevämpää laatikosta kuin kaapista. Toinen epäkohta nykyisessä keittiössä on kulmaan sijoitetut liesi ja uuni, voi aargh mitä hukkatilaa! Eikä se keittiön ulkonäkökään ole ihan mun makuun: ruskeat rungot, hieman kermaan taittavat valkoiset peiliovet, kummallisen kulmikkaat harmaat vetimet, kaappien päällä leveä koristeellinen lista, välitilassa valkoiset pienet laatat (eli likaantuvaa saumaa on vaikka naapureille jakaa).

Olen jo alkanut pohdiskella, millainen olisi toimiva keittiö kyseisessä tilassa. Olohuoneen vastaiselta seinältä poistaisin yläkaapit kokonaan ja yhtenäistäisin tilaa baaritasolla, jonka tuolit olisivat siis olohuoneen puolella. Alakaapit vaihtuisivat laatikoihin, paitsi nykyisen kulmahella vaihtuisi kulmakaappiin karusellilla. Liesitasoksi haaveilen induktiota, jossa olisi liesituuletin mukana (kurkkaa esim. Piretin keittiö), mutta silloin uunille pitäisi keksiä toinen sijainti, koska tuollaisen alapuolelle uuni ei sovi. Tiskikone olisi integroitu ja ehkä nostettu hieman ylemmäs, jos se vain on mitenkään mahdollista. Tämän hetken the trendi eli aamiaiskaappi olisi mahtava kaikille pienille kodinkoneille ja sellaiselle ehkä jopa löytyisi paikka jääkaapin ja pakastimen vierestä. Väritykseltään keittiö olisi ehkä varma valinta eli valkoinen, taso saisi olla jotain muuta väriä – paitsi ei musta, koska sen me jo kokeilimme edellisessä kodissa ja puhtaanapito oli kaltaiselleni nipolle ihan tuskaa. Toisaalta houkuttaisi myös kokonaan musta keittiö ja sille kaveriksi jotkut kauniin sävyiset puutasot. Musta näköjään miellytti mua viimeksi messuillakin, erityisesti tykkään tuosta yläkaapittomasta keittiöstä harmaalla seinällä.

Kohde 24: MinunVALO
Kohde 23: Talo Vahvaselkä
Kohde 3: Omatalo Ajatus

Olohuone meillä on tosiaan samaa tilaa keittiön kanssa ja sisäkatto on korkeimmillaan niiden taitekohdassa. Tiloja erottaa seinä, joka kuitenkin on ylhäältä avoin, ja seinän vieressä olohuoneen puolella nököttää Uuniseppien varaava takka. Takka ei ole yhtä kaunis kuin tuo messuilla kuvattu musta yksilö, vaan sellainen valkoinen perus 2000-lukulainen, mutta ihan siedettävä onneksi. Alkuun olin vähän allapäin, kun en saanut haaveilemaani avokeittiötä, mutta ehkä visioimallani seinän osittaisella poistamisella tilat saisi yhdistettyä tarpeeksi hyvin. Olohuone on huonekorkeutensa ansiosta oikein mukava tila, joskaan ei kovin monipuolinen sisustettava, kun sohvalle ja telkkarille ei oikein ole kuin yksi mahdollinen paikka. Nyt meillä on vielä vanha Iskun tummanharmaa divaanisohva, tulevaisuudessa toivottavasti joku vaaleampi kulmasohva kuten tuossa sarjan ylimmässä kuvassa. Kuvan ruokapöytä on myös vähän sellainen mitä olen meille kaavaillut, kun isommalle pöydälle kerrankin olisi tilaa. Jos oikein heittäytyisi villiksi sohva-asiassa, voisi alimman kuvan vaaleanpunainen olla aika pop! Tietynlaiset vaaleanpunaisen sävyt ovat vuosien tauon jälkeen alkaneet taas miellyttää mun silmää.

Kohde 18: Casa WelliKulho
Kohde 1: Sievitalo Tunturikoivu 140Kohde 7: Sievitalo Villa Kotikallio
Kohde 30: Kastelli City 98
Kohde 26: KotikonttiKohde 20: Passiivikivitalojen kosteusturvakoti

Tähän kohtaan lienee hyvä väli heittää kehiin yksi Asuntomessujen suosikkikuvauskohteeni, kattaukset. Olen varsin simppelin kattauksen ystävä ja ehkä eniten tästä setistä mua miellyttää kaikessa yksinkertaisuudessaan tuo ensimmäinen. Vähän on alkanut mietityttää pitäisikö sittenkin vaihtaa mustat lautaset valkoisiin… Viime vuodet meillä on ollut käyttölautasten osalta ihan vaan Ikeaa, lisäksi on muutama viimeisen kattauksen Marimekon Räsymatto-Oiva spesiaalimpiin tilanteisiin. Niitä ainakin pitäisi hankkia jokunen lisää, niin voisivat päästä useamminkin käyttöön. Spessupäivä joka päivä? ;) Facebookin yhdessä sisustusryhmässä tuli justiinsa vastaan ihania kokoelmia Oiva-astioista, mikä vahvisti ajatusta oman kokoelman kasvattamisesta.

Kohde 5: Wave
Kohde 24: MinunVALO
Kohde 23: Talo VahvaselkäKohde 16: Asunto Oy Saimaan Ateljee I
Kohde 18: Casa WelliKulho

Makuuhuoneita meillä on neljä, kaksi isompaa ja kaksi vähän pienempää. Nukumme tällä hetkellä koko perhe olohuoneen yhteydessä olevassa ns. päämakuuhuoneessa, esikoinen alkoi parin ekan yön jälkeen kipittää joka yö viereen niin todettiin parhaaksi siirtää hänenkin sänkynsä sinne. Aiempaa säilytystilallista parisänkyä en halunnut enää raahata tänne, joten sänkynä meillä on väliaikaisesti mun isovanhempien vanha sängynrunko puisilla kaarevilla päädyillä – liekö yhtä vanha kuin mekin. Haaveilen diy-versiosta, mutta ylläri en osaa päättää millaista lähtisi edes yrittämään. Itse tykkäisin vanerista, miehen mielestä taas sitä ei pitäisi asuintiloissa olla lainkaan. :P Huoneen päätyseinään olen joka tapauksessa kaavaillut vihreää maalia ja sille vaneri sopisi niiiiin kivasti pariksi. Makkarin yhteydessä on pieni vaatehuone ja se riittää mainiosti meidän tarpeisiin, joten yhdellä seinällä olleen irrallisen parimetrisen Ikean Paxin myimme jo pois. Yöpöydiksi olen miettinyt jotain tuollaista simppeliä boxia kuten viimeisessä kuvassa, valaisimiksi ykkösvaihtoehto on ne kubet, joita syksyllä kaavailin.

Kohde 9: Villa Sukka
Kohde 15: Fiskarhedenvillan Ajaton
Kohde 20: Passiivikivitalojen kosteusturvakoti

Lastenhuoneen sisustus on sekin hieman hakusessa. Milloin haaveilen selkeän graafisesta mustavalkoisesta kokonaisuudesta pienin väripilkuin, milloin taas kauttaaltaan pehmeämmistä sävyistä. Ehkä jotain suht yksinkertaista, mutta sopivalla särmällä tyyliin keskikuvan tumma metallikaappi? Joka tapauksessa ainakin nyt alkuun lastenhuone on yhtä kuin leikkihuone, kun ipanat kerran nukkuvat meidän makkarissa. Olemme jo ehtineet veivata lastenhuoneen paikkaa, vielä pitäisi keksiä miten sen saisi näyttämään kivalta ja myös tuntumaan lapsista houkuttelevalta, jotta he haluavat siellä viettää aikaa (eikä levittää leluja pitkin taloa). Pieni pöytä parin tuolin kera ainakin tarvittaisiin, jotain tuon alimman kuvan setin tyyliin.

Kohde 9: Villa Sukka
Kohde 10: HONKA Ink

Ensiksi suunnitellun huonejärjestyksen vaihtaminen lähti siitä, että miehen piti siirtää tietokoneensa olohuoneen seinän takana olevaan huoneeseen, jotta sai vedettyä virtuaalilaseihin tarvittavia piuhoja seinän läpi olkkariin (enemmän pelitilaa huiskimiseen). Huone ei ole iso ja sinne on saatava sovitettua kaksi työpistettä, joista toisen pitää olla tietyllä seinällä. Yhdessä nurkassa on kaksi kiinteää kaappia, jotka mun vähän tekisi mieli jossain vaiheessa purkaa – kiinteitä kaapistoja kun on lisäksi kahdessa makuuhuoneessa, eteisessä sekä tuulikaapissa. Jotenkin kaipaisin työhuoneeseen hieman kevyempää säilytysratkaisua, tuollainen perus “toisella puolella hyllyt ja toisella tanko” -systeemi ei oikein sitä käyttötarkoitusta palvele. Oman työpisteeni rakentui aiemmassa kodissa olleeseen String-hyllykköön, johon ostin parit lisäosat ja sain näin myös passelin paikan kirjoille. Mieheltä uupuu vielä työpöytä kokonaan, siihen koitetaan saada niin ikään sovellettua valmiiksi nurkissa pyöriviä elementtejä. Työtuolit kummallekin täytyisi hankkia ja ne pitää ehdottomasti olla sellaiset, joissa on mukava istua.

Kohde 1: Sievitalo Tunturikoivu 140
Kohde 6: Kannustalon Harmaja Saimaa

Ja hei, paljon lisää vihreää! Parhaillaan mulla on epämääräinen setti nuukahtaneita kasveja, eivät vissiin pitäneet pienestä kerrostalokaksiosta pimeimpään vuodenaikaan… Talossamme ei ole ikkunalautoja, joten kasveille olisi keksittävä tarkoitukseen passeleita huonekaluja. Nuo messuilla ikuistamani kukkapöydät ovat kumpikin oikein kauniita ja samalla ihanan yksinkertaisia, mutta ehkä meille kuitenkin toivoisin löytäväni jotain vähemmän täydellistä. Sellaista sopivaa säröä.

Kohde 8: Villa Saimaanhelmi
Kohde 27: Villa Kuusikko

Oma must-haveni eli kodinhoitohuone on hyvin perus, mutta kuitenkin toiminnoiltaan just sellainen kuin toivoin. Löytyy ovi ulos, iso lavuaari, paikka pesutornille (kunhan vain saisin kuivausrummun ostettua), on pyykkikaappia ja siivouskaappia ja monenmoista muuta säilytyskaappia. Kaapistot ovat sitä samaa kuin muidenkin huoneiden kiinteät kaapit, valkoiset ovet ovat jo hieman kulahtaneet ja yläkaappien ovet roikkuvat järjestäen; toki ihan ekaksi pitää koittaa säätää saranoita. Lattiassa on tummanharmaata laattaa kuten muissakin märkätiloissa, seinässä lasikuitutapettia – voi apua! Olen kaikkea muuta kuin lasikuitutapetin fani ja sen haluaisin kyllä hävittää tästä talosta ihan joka paikasta. Niin, sitähän tosiaan on kaikkialla kylpyhuonetta, tuulikaappia ja vaatehuonetta lukuunottamatta. Perusasiat khh:ssa ovat siis kunnossa, mutta ulkonäössä olisi parannettavaa. Ylemmän kuvan yksinkertaisuus ja puunvärisiset reunat yksityiskohtina ovat kivat, meille en ehkä ihan noin pelkistettyä osaa kuvitella.

Kohde 26: Kotikontti
Kohde 23: Talo VahvaselkäKohde 24: MinunVALO
Kohde 9: Villa SukkaKohde 10: HONKA Ink
Kohde 1: Sievitalo Tunturikoivu 140

Messutalojen märkätilat olivat näköjään suosittu kuvauskohde mulla Mikkelissä enkä osannut tätä kuvatulvaa enempää enää karsiakaan. Kylpyhuoneissa ja saunoissa toistuu musta väri, tai vaihtoehtoisesti koko kokonaisuus on hyvin vaaleasävyinen. Sauna- ja kylppäriremontistakin olen jo meillä ehtinyt haaveilla, ne kun ovat tuttuun tapaan niin perusperus ettei enempää voisi olla. Tummanharmaa 10×10 lattialaatta, seinissä isompaa valkoista, sauna kauttaaltaan mäntyä. Saunaan haikailen tuollaista lauteisiin upotettua kiuasta sekä inan leveämpiä lauteita, kun nyt tilankäyttö ei mielestäni ole parhaimmillaan. Rakastan betonimaista lookia kylppärissä, mutten usko sellaisen toimivan ulkonäöllisesti just tässä meidän talossa. Ehkä jotain tuollaista kuin oikean yläkulman pikkukuvassa, jossa on sopivasti yhdistelty vaaleaa ja tummaa puuta sekä sementtiä. Sadesuihku ainakin pitää olla, se on varma!

Kohde 1: Sievitalo Tunturikoivu 140
Kohde 18: Casa WelliKulhoKohde 3: Omatalo Ajatus
Kohde 5: Wave
Kohde 21: Rauhan ja Onnin JukkataloKohde 10: HONKA Ink
Kohde 19: Muuramen Helmi
Kohde 24: MinunVALOKohde 24: MinunVALO
Kohde 30: Kastelli City 98

Sitten vessoja, huh miten paljon viime kesän messukohteista löytyikään upeita sellaisia! Niin ihania ideoita etten tiedä minkälaiseksi toivoisin meidän vessan muuttuvan – mä haluan kaiken. :D Pitääkin jossain kohtaa esitellä nykyinen toilettimme, niin ymmärrätte ehkä mistä tämä inspiroituminen kumpuaa… Kooltaan vessa on sopivan tilava, mutta kalusteiden osalta vähän tökkii. Ja värimaailma sekin on aika tylsä: valkoista kaappia, epämääräisen värinen taso, tummanharmaa laattalattia ja tietysti sitä pirun lasikuitutapettia seinissä. Kunnon peili olisi pop, kaappitila voisi olla peilikaapin sijaan muualla ja tason alla pari kunnon laatikkoa. Alimman kuvan seinälaattojen ladonta on huisa ja muutenkin tuo wc on kaikkinensa kivan freesi. Toinen mikä erityisesti miellyttää on ylempänä tuo, jossa on seinät harmaata laattaa – aivan eri fiilis, tosi rauhallinen. Toisaalta taas joku hieno tehostetapetti yhdellä seinällä voisi olla tosi jees. Äääh, kun on niin paljon vaihtoehtoja!

Kohde 1: Sievitalo Tunturikoivu 140Kohde 30: Kastelli City 98
Kohde 6: Kannustalon Harmaja Saimaa
Kohde 2: Design-Talo PalaKohde 16: Asunto Oy Saimaan Ateljee I
Kohde 3: Omatalo Ajatus
Kohde 31: Samitalo Villa 143Kohde 31: Samitalo Villa 143

Viimeiseksi vielä muutamat yksityiskohdat. Pisaranaulakot taidan laittaa vakavaan harkintaan kylppäriin ja mikä jottei vessaankin, nykyiset naulakot kun meillä ovat aika… Noh, vähemmän tyylikkäitä. Makkarissa tykkäisin vaaterekistä, johon voisi laittaa seuraavan päivän vaatteet, mutta sillä ei luonnollisestikaan kiirettä kun en toistaiseksi ole töissä. Tuo musta eteisen kaapisto on niin nätti! Viereisessä kuvassa on diy-sänkyideaa, ja lopuissa kolmessa hienoja tehosteseinäratkaisuja. Noista alimmista tuli vielä mieleen lattiadilemma; nykyiset punertavan ruskeat laminaatit eivät todellakaan ole jäämässä, mutta en ole keksinyt minkälainen lattia tänne sopisi parhaiten. Viimeksi remontoidessamme valinta oli vaalea tammi ja se värinä on edelleen kummankin meidän mieleen, vaan pitäisikö seuraavaksi kokeilla jotain muuta? Linoleumia joko tummana tai vaaleana, leveää lankkuparkettia, jollain erikoisemmalla tavalla ladottua ohuempaa, tai ehkä ihan jotain täysin erilaista. Hmmm hmmmm.

Ps. Omiksi suosikkikohteiksi Mikkelin Asuntomessuilla nousivat MinunVALO (täydellinen niin sisältä kuin ulkoa) sekä HONKA Ink (ihanasti yhdistelty mustaa ja puuta).

9.5.2017
23:55

Yhdeksän vuoden somenaamat

Mun piti tänään mennä ajoissa nukkumaan, mutta juuri ennen koneelta poistumista vastaan tuli aivan liian mahtava #profiilikuvahaaste ja oli ihan pakko kaivaa kuvat saman tien. Aikajänne mulla on tosin lyhyempi, sillä liityin Facebookiin vasta keväällä 2009 taisteltuani siihen asti sellaista “höpöhöpö ilmiötä” vastaan – IRC-Galleria 4ever! Vai miten se nyt menikään…

2009

2009
Facebookiin liittyessäni olin intissä, tuo kuva on heinäkuulta kuvatekstillä Rva kersantin TJ1. Kylläpä näytin nuorelta tuolloin 25-vuotiaana! Toinen kuva on uudenvuodenaatolta, josta löytyy ihan jopa oma postauksensa blogin arkistoista. Tuolloinhan blogi oli vielä vanhalla nimellä, muutamaa kuukautta myöhemmin Ajastaika sai alkunsa.

2010

2010
Vasen kuva on alkuvuodelta, itse asiassa tuostakin tilanteesta on postaus olemassa. Silmäni oli juuri operoitu laserilla, joten huulipuna oli ainoa meikki jota pystyin sen enempää miettimättä käyttämään. Oikealla oleva on otettu Bossaliinassa, joka oli aivan ihana kahvila.

2011

2011
Turun kulttuuripääkaupunkivuosi ja Hej Hylje! -projekti, joka muuten saa jatkoa tänä vuonna Helsingissä! Tuona syksynä harmitti kovasti, kun en ollut niin rahoissani että olisin voinut huutaa yhden hylkeen itselleni, kun ne syksyllä huutokaupattiin. Mustavalkoinen kuva on lokakuulta, tykkäsin ihan älyttömästi noista hiuksista.

2012

2012
Taiteiden yö elokuussa ja päällä ensimmäinen Samuji-vaatteeni. En ole mekkoon mahtunut moneen vuoteen, mutta tuolla se on jemmassa edelleen odottamassa että joskus vielä kapenen sen verran että saan sen taas käyttöön. Tuona kesänä aloitin oman hiusvärin kasvattamisen, seuraavan kerran värjäsinkin vasta 2016 keväällä.

2013

2013
Pidin edellistä profiilikuvaa yli vuoden, tämä on vasta seuraavan vuoden syyskuulta. Kyseessä tietystikin meidän ihanat syyshäät ja kuvan on ottanut Jere Satamo, hauska sattuma juuri tässä Lauran heittämässä haasteessa. :)

2014

2014
Profiilikuvan vaihtamistahti hiljentyi selkeästi, tämä on seuraavan vuoden kesältä. Teimme ensimmäistä kertaa museojunamatkan Turusta Uuteenkaupunkiin, odotin esikoista ja olin raskaushuuruissani ihan tippa linssissä koko alkumatkan.

2015

2015
Jälleen hyppäys melkein vuoden verran eteenpäin, tässä eletään toukokuun loppua. Oli yllätysjuhlat, siirtotatuointeja ja ulkosalla hengaamista. Marimekon paita on edelleen vaatekaapin osana, hyvä ostos siis.

2016

2016
Vähän vajaa vuosi sitten serkkuni häissä otettu kuva. Avaruustukka oli hieno, mutta sen jäänteitä kasvatellaan pois edelleen… Tämä oli muuten juuri ennen kuin palasin takaisin töihin, kesän lopussa olikin sitten +10 kg painossa muutosta. Huokaus.

2017

2017
Uusin profiilikuva eikä edes kovin vanha otos, Varpujengin sunnuntairetkeltä nimittäin. Saman päivän kuvia olen viljellyt vähän joka palveluun, kun kelvollisia naamakuvia tulee niin harvoin ikuistettua. Sattumalta muuten olen valkannut juuri tuon mekon ja bomberin huomiseksi vaatetukseksi, haha. Hiuskriisiä on vähän pukannut viime aikoina, jos ei olisi vauvaa mahassa muljaamassa niin olisin tasan heittänyt jotain väriä päähäni. Ihana ruskean alta kuultava sinivihreä…


Muistaako joku lukijoista vielä näitä menneitä kuvia tai tapahtumia? Blogi kuitenkin on ollut vuoden kauemmin olemassa kuin mitä oma fb-profiilini. Tarkoittaa muuten siis, että ihan täällä julkisissa arkistoissa on postauksia pian 10 vuoden ajalta, huh huh. Äkkiä ne vuodet vierii!

19.4.2017
23:17

Lappi-ikävää ilmassa

Multa jäi kokonaan syksyllä kirjoittamatta meidän loppukesäisestä ruskaretkestä Ylläkselle, mutta korjataan se vääryys nyt. Parin vuoden tauon jälkeen suuntasimme reissuun muuten samalla poppoolla, paitsi lasten lukumäärä oli kasvanut yhdestä kolmeen. Emme onnistuneet löytämään sopivaa matkailu- tms. autoa kulkupeliksi, joten lähdimme matkaan kahdella henkilöautolla. Tällä kertaa menomatkaksi ei ollut sen kummempia pakkopysähdyksiä, vaan posotimme kohti pohjoista niin vauhdilla kuin se kaikki olosuhteet huomioon ottaen oli mahdollista. Yöpymisen olimme varanneet Oulusta ja on sanottava, että aikamoinen matka tuo Turku-Oulu on taittaa yhden päivän aikana, kun matkassa on pieniä lapsia mukana! Onneksi majapaikkamme oli kotoisa TurusenSaha, jossa saimme oikein lämpimän vastaanoton päästessämme illansuussa vihdoin perille. Seuraavana päivänä vietimme Oulussa jokusen tunnin, se on kyllä ihana kaupunki – joskus pitäisi ehdottomasti lähteä lomalle varta vasten sinne.

Äkäslompolon syysvärejä
Tyypit ja reput

Toisen päivän ajorupeama oli ihanasti lyhyempi ja myöhään iltapäivällä purimme jo tavaroita autoista Äkäslompolossa. Sinä iltana ei toki ihmeempää ohjelmaa ollut, asettauduimme taloksi ja yritimme vetreytyä tuhannen kilometrin tulomatkasta. Ensimmäisenä kokonaisena Lappi-päivänä eli sunnuntaina lähdimme päikkäriajan jälkeen koko poppoo kiertämään pienen lenkin lähimaastossa, matkalle osui juuri sopivasti yksi geokätkökin. Verrattuna etelän keleihin Lapissa oli tuolloin elokuun viimeisinä päivinä jo varsin vilpoista (öisin jopa pakkasasteita) eikä mukaan otetut välikausitamineet olleet yhtään liikaa.

Olin Lappi-viikkoa ajatellen laittanut vanhan Manducamme eteenpäin ja hankkinut tilalle taapero-Tulan, joka osoittautuikin reissussa erinomaiseksi kantovälineeksi. Siinä missä Manduca on ihan jees, on Tula aivan mahtava! Siinä on vähemmän säätöjä ja jotenkin se istuu ainakin mulle mukavammin päälle.

Järvi kimmeltelee auringossa
Jännä puu
Kesängin Keidas
Kesänkijärvi
Tirppa

Maanantaina oli upea aurinkoinen päivä, joten päätimme lähteä Kesänkijärven ympäri kiertävälle Hillapolulle. Valitettavasti matkantekomme päättyi ennen aikojaan, sillä suo-osuudella oli vesi noussut niin korkealle ettei eteenpäin päässyt ilman märkiä jalkineita. Onneksi se oli sopivasti Kesängin Keitaan nurkilla, niinpä astelimme maisemakahvilaan syömään paikan herkulliset lätyt. Hillapolun toinen pätkä oli sinänsä meille tuttu entuudestaan, kiersimme nimittäin reittiä toisesta suunnasta ihan ensimmäisellä Ylläs-visiitillämme. Ehkäpä joskus vielä pääsemme tallustamaan koko kierroksen ympäri.

Äkäslompolon keskustassa
Jänö

Ruskaretkemme tehtiin luonnollisesti lasten ehdoilla. Verrattuna aiempiin reissuihin tämä oli kieltämättä “raskaampi” – aiemmin on ollut helppo toimia yhden lapsen tarpeiden mukaan, mutta kolme on jo huomattavasti työläämpi katras oikeastaan ihan kaikessa. Oman lisänsä toki tuo se fakta, että nyt joukossa oli myös oma ipana. Yövyimme koko konkkaronkka tosiaan samassa mökissä, toinen perhe nukkui parvella ja me alakerran makuuhuoneessa. Vaikka lapsista oli seuraa toisilleen, olisi omat mökit (tai huoneistot) olleet ihan paikallaan, jotta iltaisin olisi voinut toviksi vetäytyä ns. omaan rauhaan ennen unille menoa.

Tervetuloa Velhopolulle!
Pisarat
Luontopolku
Pitkospuita pitkin
Puro
Tunturi horisontissa
Kelot polun varressa
Nips naps

Ensimmäinen ruskaretkemme pari vuotta takaperin oli syys-lokakuun vaihteessa, jolloin ruska oli jo hiipumaan päin ja auki olevien palveluiden määrä aika hintelä. Tämä elo-syyskuun vaihde oli selkeästi parempi niin luonnon kuin palveluiden suhteen ja huomasi sen siitäkin, että ihmisiä oli liikkeellä enemmän. Myös sään puolesta oli lämpimämpää, muistan kun viimeksi oli välillä päivisinkin pakkasta eikä aurinko lämmittänyt enää nimeksikään. Seuraavaksi haaveilen Lapin matkasta joko talvella tai sitten keväällä niin, että aurinko jo porottaa mutta lumi on vielä maassa.

Kävimme ottamassa uusinnan toisestakin aiemmasta tuttavuudesta, Varkaankurun Velhopolusta. Edellisen kerran kiersimme lenkin keskikesällä, joten oli kiintoisaa nähdä miltä maisema näytti näin syksyllä. Pitkospuita uusittiin silloin 2013 ja olikin nyt hauska löytää puiden loppupäästä “signeeraus” tuosta vuodesta. Kaikkiaan 3,5 km polku oli loistavassa kunnossa ja helppo kävellä lasten kanssa. Varkaankurun yläpäässä pysähdyimme toviksi nuotion ääreen, ja siinä sivussa napsimme 1-vuotiskuvia seurueemme nuorimmaisesta mm. mustikanvarpujen joukossa. Edelliskerralla väliin jäänyt geokätkö tuli sekin haettua, pääsimme S:n kanssa kaksistaan hoitamaan homman miesten jäädessä lasten kanssa evästämään nuotiolle. Koukkaus reitiltä ollut yhtään niin pitkä kuin olimme kuvitelleet – tai ehkä se vaan meni nopeasti ilman lapsia. Velhopolun kierrettyämme pistäydyimme vielä Kellokkaassa, josta tuli ostettua muutamat postikortit kotiin lähetettäväksi.

Naapurimökin vieras
Iltasatu

Kuun vaihduttua syyskuuksi teimme ainoan pidemmän päiväretken ja suuntasimme autojen keulat kohti Sodankylää. Ei meillä siellä mitään erikoista ohjelmaa ollut, kunhan kävimme tsekkaamassa millainen paikka oli kyseessä sekä söimme lounaan – niin ja uusi kunta geokartalle, tottakai. Sodankylästä ajoimme Leville kylpylään, se kun oli viime kerralla todettu kaikin puolin toimivaksi kokonaisuudeksi. Meidän mini vähän pelkäsi suihkuhuoneissa, mutta allasosastolla tyyppi oli aivan liekeissä. Kylpylässä oli isohkon lastenaltaan (sisältäen paljon vesileluja sekä pienen liukumäen) lisäksi pieni matala allas, jossa oli todella lämmintä vettä, ja myös iso vesiliukumäki oli sellainen, että siihen saattoi mennä lapsi sylissä laskemaan. Reipas parituntinen siellä tuli pulikoitua eikä muksut olisi silloinkaan vielä halunneet lähteä, vaikka uni alkoi jo painaa silmiä. Ennen kotiinlähtöä haukkasimme vielä pientä purtavaa kylpylän aulassa, sen verran mahat kurnivat vedessä oleilun jälkeen.

Tornionjoki virtaa

Lasten kanssa päivät tuntuivat hujahtavan vauhdilla, yhtäkkiä oli jo perjantai ja aika pakata tavarat takaisin laukkuihin. Lauantaina heti aamusta sanoimme haikein mielin heipat Ylläkselle ja paluumatka etelään alkoi. Aamupäivän kohokohta oli epäilemättä pysähdys Torniossa, jossa etsimme käsiimme S:n geolöydön nro 1000 – ei mikään ihan tavanomainen paikka tuo Ruotsin puolelle johtavan sillan alusta. Kuvittelimme purkin jotenkin vaikeammaksi kuin se olikaan ja melkein alkoi naurattaa, kun se vihdoin löytyi. Apua mitä puusilmiä olimme olleet! No, pääasia että löytyi ja tuo hieno kätköpaikka tuli koettua.

Tuon toiseksi viimeisen päivän kilometrit olivat aika tarkkaan puolet matkasta, yöpymispaikkamme oli siis Kokkola. Siinä kohtaa reissua aloimme olla jo varsin väsynyttä sakkia ja seuraavan päivän viimeinen pätkä kotiin sujui sutjakkaasti ilman turhia pysähdyksiä, edes kätköjen takia. Lapsiperheenä tällainen viikon reissu ei oikein mene kategoriaan rentouttava loma, mutta hyvähän se on välillä viettää vähän erilaista lomaa. Tytär pärjäsi hienosti eikä edes automatkat olleet pahoja, tai ainakaan niin pahoja kuin mitä ehkä etukäteen olin pelännyt. Tosin se oli meillä se käännekohta, jolloin likka oppi katsomaan Kaapoa ym. tabletilta… Vaikka ymmärtäähän sen, tylsää istua tuntitolkulla autossa vailla tekemistä tai kirjoja kummempaa aktiviteettia.

Lisää kuvia kyseiseltä reissulta löytyy Instasta #ruskaretki2016. Näköjään joku muukin käyttänyt tuota samaa hashtagia mun jälkeen, pöh…

Avainsanat

& Other Stories 3h + k 15 minutes of fame 31 päivää 100 faktaa Aakkosjärjestyksessä Ahistaa Ajat menneet Alennuksella Apulanta Astiakaappi Asuntomessut Asuteemat Aurajoen rannoilla Baarissa Blogitapaamisia CBR Converse COS Designia Turusta Dislike DIY eBay Elixia Elokuvat Elämän pienet ilot Esikoinen Feel Unique Festarointi Flickr Fustra Geokätköily Gina Tricot Goodbyes H&M Helsinki Herqperc Homemade Home sweet home Housuista asiaa Huvipuistossa Häähumua Hääpäiväkuva Höh ja pöh iAsiat Ihastuksen huokaus Ihkutus Ihmetyttää Ikea Ikävä Insinöörin uudet lelut Inspiraatio Instagram Intissä tapahtuu Itsepaljastuksia Jotain uutta Joulu Juhannus Jumitus Jyväskylä Jänskätys Kahvilassa kerran Kantovälineet Keikalla Kesä Kevät Kiire Kipeänä Kirsikankukkaloisto Klubi Kollaasi Korut Kosmetiikkahaaste Kouvostoliitto Kuopus Kuvameemi Kynnet Kysymysmerkkejä Lahjottua Lainasanat Lappi Lapset Laserleikkaus Lastenvaatehulluus Lastenvaunuhullu Laukkuja Leireily Levylautasella Life's beautiful Lindex Listausta Lomalainen Lomilla Lumene Luonnonkosmetiikka Marimekko Markkinat Meikit Mekkokesä Merellä seilaten Messut Miehen vaatekaapilla Motoristikirkko Muistot Muotihäppeningit Muutoksia Muutto Myyjäiset Mádara Nettikaupat Nosh Object Collectors Item Odotus Oho hups Olivian tyylitesti Oma blogi Omakuva Once in a lifetime Onnea on Opiskelijatouhua Pariisin Kevät Pasikurssi Photo a day Pikkujoulut Pikkukaksio Polaroid Poptaide Puolivuotiskatsaus Päivän parhaat Pääsiäinen Rakkaus Rauma Reseptit Safkaa Salo Samuji Sauna Second hand Selected Sivistävää Sosiaaliset mediat Studio25 Sukulaiskekkerit Sunnuntaifiilis Suomi Design Supertreenit Syksy Synttärit Taaperon temput Talo maalla Talvi Talvisota Tampere Teeaddiktio Teemabileet Testissä The Body Shop Thumbs up! Tigi Toinen kierros Tuoksut Tuparit Turku Tyylivuosi Töllössä Unimaailma Uudet kuoret Uusi alku Uusikaupunki Uusi koti Uusivuosi Vagabond Vappu Varpujengi Vaunuarvostelut Vauva talossa Vauvavuosi Vertailussa Vierailla mailla Viherpeukalo Viikate Viinit Vink vink Vuonna 2016 Vuosikatsaus Väsy Wii-hii! Yksinäisyys Ystävät Ärsyttää! Ötökkäongelma
Scroll Up