
Terveisiä vaan täältä, hyvin minä täällä jakselen kuten tähänkin asti. Aika täällä menee mukavasti, väliin on kuin elokuvissa. Ryssä myös näyttelee itseään päivisin, ei sitä täällä paljoakaan hämmästellä vaan annetaan niin että soi. Vaikkei niistä tässä sovi paljon kirjotella. Mutta sen voin sanoa ettei täällä kukaan ryssää pelkää.
No niin saan kiittää taas paketista jonka Airikkala toi. Sain äskettäin myös Viljolta kirjeen, hän voi hyvin siellä. Nyt olemme taas teltoissa mikä taas vaihteeksi on mukavaakin sillä teltassa on terveellistä asua kun on pihkan tuoksuisia hakoja alla eikä vilua tarvitse kärsiä, väliin on liiankin lämmintä. Ilma täällä on talvinen, pieni pakkanen vaan vallitsee ja lunta on keliksi asti.
Niin en minä nyt osaa kirjottaa tähän paljon muutakaan. Toivon että Matti ja Antti tervehtyvät ja muistakaa että pysytte rauhallisina, täällä ei ole mitään hätää.
Voikaa hyvin.

Kuulumisia talvisodan rintamalta, osa kaksi. Ajattelin laittaa näitä kätköistä löytyneitä joulukuun tekstejä tällä tavalla tasan 71 vuotta myöhemmin, selvästi vähemmän niitä oli kuin ennen marraskuun viimeistä kirjoitettuja kirjeitä. Ehkä jossain vaiheessa naputtelen niitä vanhempiakin tekstejä tänne vielä.
Sodan alettua tiedonkulku ei ilmeisesti ollut kovinkaan kummoista ja tuosta tekstistä ainakin voi päätellä, ettei pikkuveljen kaatumisesta ollut mitään tietoa – eikä välttämättä ollut kotiväelläkään vielä tuossa vaiheessa. Tämän (ja myös tulevien kirjeiden) kirjoittajana on siis vanhempi veli Väinö, 25-vuotias kersantti.
7 kommenttia kirjoitukseen 2.12.39
3.12.2010 08:56
Hienoa, että tällaisia kirjeitä on säilynyt. Oman suvun historiasta on aina mukavaa saada lisätietoa, vaikka se olisikin sodan synkentämää.
Pienenä sitä ei ymmärtänyt sankarihaudoilla käyntiä samalla tavalla kuin myöhemmin. Suurin vaikutus taisi olla juuri 18-vuotiaana, kun mietin, että ukin veli oli saman ikäinen kuollessaan. On mahdotonta edes kuvitella miten rankkaa sota-aika on ollut.
3.12.2010 18:12
Vaikka tossakin kirjeessä kaikki oli hyvin, jotenkin se oli tosi koskettava, ehkä se on se tunnelma, että toinen on tuntemattomassa paikassa sodassa ja toiset vartoo kotona, että mitä siellä tapahtuu.
Kiitos näistä! Odottelen innolla lisää!
Ostin ilta-sanomien Naisten sota- lehden, odottelen innolla sen kimppuun pääsemistä, tuli mieleen kun liippaa läheltä tätä aihetta.
3.12.2010 21:42
Kiva jos jaksat tänne näitä laitella!
5.12.2010 15:08
Tincali
Harmittaa vain se, ettei enää ole kukaan kertomassa tarkemmin noita juttuja. Mamma ja pappa kyllä paljon tarinoivat silloin, mutta ei sitä tosiaan nuorempana oikeasti ymmärtänyt tarinoiden arvoa. Olisi pitänyt tajuta joskus silloin kirjoitella ylös kaikkia niitä juttuja…
LauraL
Mäkin jossain näin mainoksen siitä Ilta-Sanomien sotalehdestä, ihan mielenkiintoista luettavaa varmaankin. Olikohan se vaan jonkun tietyn päivän lehden mukana tms. vai saako sitä muutenkin?
K-serkku
Ja joku kerta koitan muistaa tuoda noita sullekin näytille. :)
6.12.2010 10:45
Sen lehden kans pitää ostaa ilta-sanomat, ihan minkä päivän tahansa. Se on myynnissä rajotetun ajan, ei kyllä kerrottu että kuinka pitkään..
9.12.2010 13:05
No damn, nyt viime päivinä on näkyny vaan jotain Mannerheim-liitettä – taisin myöhästyä siis. Kerrohan sit oliko mielenkiintoinen lehtinen!
11.12.2010 14:40
Ainakin täällä Tampereella näkyy vielä olevan tota lehtee myynnissä, just tänään näin kaupassa. Että on sulla vielä mahiksia sen suhteen.