Perjantaina meillä oli inttiporukan pikkujoulut täällä meillä. Hyvin näköjään 46-neliön kaksioon mahtuu parisenkymmentä ihmistä, hippasen vaan tuli kuuma vaikka makkarin pikkuikkunakin oli tuuletusasennossa. Joka tapauksessa hauskaa oli, ja ihan älyttömän kiva nähdä tyyppejä joita oli viimeksi nähnyt silloin puolitoista vuotta sitten kun kotiuduttiin. Syksyllä kun läheisin tupakaveri muutti pohjoiseen opiskelemaan, niin en ole tainnut ketään intti-ihmistä nähdä sitten helteisten kesäpäivien. No jossain kaupungilla sattumalta ehkä, mutta sitähän nyt ei voi oikein edes laskea.

Pikkujoulupöytä

Kuvamateriaalia en julkaise blogissa tätä yhtä kuvaa enempää, kun en yleensäkään kavereista laita tänne kuvia. Tuossa näkyy pienimuotoiset tarjoilut, jotka väkersin perjantaina ennen vieraiden tuloa. Juustokinkkupiirakka näytti alkuun epäilyttävältä mutta maku onneksi oli loistava, omenapiirakkakin oli herkkua – erityisesti vaniljakastikkeen kera. Piparit leivoin jo torstai-iltana valmiista tuoretaikinasta, niitä jäi aikamoinen läjä vielä. Naposteltavana lisäksi nachoja, salsaa sekä itse tehtyä guacamolea, josta sain kovasti kehuja että hyvää oli. Ne kaupan valmishässäkät onkin ihan kökköjä.

Meiltä iltaa jatkettiin Forteen, jonne kerrankin suurin osa porukasta jopa päätyi. Hauskaa oli sielläkin, enpä edes muista milloin viimeksi olisin Turussa ollut baarissa pilkkuun asti. Baarista meille tuli vielä pari tyyppiä, itse valvoin lopulta aamukahdeksaan löpisten juttuja taivaan ja maan väliltä yhden kaverin kanssa. Enkä sittenkään ehtinyt nukkua kuin muutaman tunnin kun jo heräsin, ja koska ei väsyttänyt tai ollut mitenkään huono olo niin ilmoitin sitten töihin tulevani iltavuoroon kun siellä oli työntekijöistä vielä pulaa. Sitä päätöstä saatoin hieman katua jossain vaiheessa, mutta kunnialla selvisin työvuoron loppuun – ja tulin onnellisena kotiin nukkumaan.