Birthday boy

Tänään juhlittiin Miron 4-vuotissyntymäpäivää. Oikeasti nuori herra on syntynyt 24. joulukuuta, mutta silloin on aina toisenlaista aktiviteettia – heh heh – joten synttäreitä on aina juhlistettu vasta uuden vuoden puolella. Lahjaksi veimme puoliskon kanssa Uppo-Nallen kootut runot, joka oli omassa lapsuudessani yksi ehdottomia suosikkejani. Sain kirjan 2-vuotislahjaksi ja sitä luettiin monen monta vuotta! Sen on kyllä näköinenkin, kirjan kulmat ovat ihan kärsineet ja pikku-Jose on nerokkaasti piirrellyt kuulakärkikynällä vähän lisätaidetta sivuille…

Synttärisankari oli selvästi odottanut kekkereitään. Heti ovesta astuessamme ensimmäiseksi tuli toiveikas utelu oliko meillä jotain lahjaa mukana, ja hetken kuluttua pohdiskeltiin jo milloin oikein saa leikata kakkua. :) Neljä kynttilää sammuivat helposti puhalluksella, kakun aloittaminenkin sujui mallikkaasti äidin avustuksella. Ja oli muuten herkullista täyskäriä!

Lastenkekkerit kun olivat, paikalla oli toki myös näitä nuoremman sukupolven vieraita. Välillä leikittiin paketeista paljastuneilla uutuusleluilla, välillä taas eteinen sai pikkutuoleista kasattuine laitureineen(?) toimia uimapaikkana. Tavallaan aika käsittämätöntä mistä kaikesta lapset ideoita leikkeihinsä oikein keksii! Sellainen mielikuvitus kun jäisi myöhemmällekin iälle käytettäväksi.

Kuvailin ensimmäistä kertaa myös tällaista suloista (eikä tarvitse kenenkään tutun turhaan pyörtyä tässä kohtaa, että mä käytin jostain lapsesta adjektiivia suloinen… :P) poikaa:

Miron serkku Eino (viittä vaille 9 kk) vähän hämmästeli Nikonin tarkennuksen apuvaloa ja tykkäsi kääntää katseensa pois aina juuri sillä hetkellä kun suljin räpsähti. Yleisesti ottaen Eino vaikuttaa niin rauhalliselta, että sellaisen kanssa ehkä jopa minä voisin tulla toimeen. Harmi kun lapsia hankkiessa ei voi tehdä tilausta minkälaisen yksilön sieltä ottaa vastaan. ;) Lisäksi mitä tuohon asiaan ylipäänsä tulee, voisin itse tahtoa skipata myös raskaanaolon, synnyttämisen, imettämisen, vaipanvaihdon… Ja niin edelleen ja niin edelleen. (Juu ei ole vauva-/lapsijutut mua varten ei.)

Ihmiset tahtovat kaikenlaista,
vieraita tavaroita vieraista maista.
Pian ovat kaapit täynnä kamaa.
Elämä kuitenkin yhtä ja samaa.
Iloon ei tarpeen tavaraa hankkia.
Onneen ei tarvita edes pankkia.
Elina Karjalainen: Uppo-Nallen kootut runot

Chisu – Vapaa ja yksin [2009]