Viime keskiviikkona, kuudentenatoista päivänä kuluvaa kuuta, hyppäsin autoon kera Felinen sekä Heviletin ja käänsimme auton nokan kohti Keski-Suomea. Saavuimme perille illalla kahdeksan maissa, Jyväskylä tervehti meitä vajaalla kolmellakymmenellä pakkasasteella. Heitin herrasväen hotellille ja suuntasin ystävälliselle opiskelukaverilleni, jonka sohvan sain vallata yösijakseni. Kuulumisten vaihto, keikkatamineet niskaan ja suunta kohti legendaarista Lutakon tanssisalia.
Häpeäkseni mun on myönnettävä, että tämä oli ensimmäinen visiittini kyseiseen paikkaan. Siitäkin huolimatta että tosiaan olen asunut Jyväskylässä neljä vuotta – ja itse asiassa kouluni oli tuossa melkein vieressä. Voi mua onnetonta! Onneksi tämä epäkohta elämässäni on nyt korjattu.
Illan ensimmäinen esiintyjä Lyijykomppania jäi meiltä kokonaan kuulematta, ehdittyämme paikalle lauteilla ärisi jo keskimmäisenä esiintynyt Murheen Laakso. Pääesiintyjää odotellessa kiertelimme ympäriinsä sekä teimme muutaman hankinnan bänditavaran myyntikojulta. Oma ostokseni oli jotain mitä olin kaivannut ja himoinnut jo hyvän tovin, mutta siihen aiheeseen koitan muistaa palata joku toinen kerta.
Aikataulu oli jonkun verran myöhässä, sillä kellon lyödessä yksitoista Murheen Laakso soitti vielä viimeisiä sointujaan. Vajaan puolituntisen ilmoitetun ajankohdan jälkeen lava oli vihdoin valmis Viikatteen herroille! Päivälleen kymmenen vuotta sitten soittanut yhtye nousi lavalle, jossa soitti ensimmäisen keikkansa vuonna 2001.
Koska kyse oli juhlakeikasta, illan aikana kuultiin pääasiassa Viikatteen vanhempaa materiaalia. Itse hyppäsin V-kelkkaan vasta vuonna 2005 ja enimmäkseen olen kuunnellut sen jälkeen julkaistua tuotantoa, mutta oli kuitenkin hienoa kuulla kerrankin aivan erilainen keikka. Pieni shokki tosin tuli heti alussa, kun ilmoille ei kajahtanutkaan tuttu ja turvallinen Haaskalinnut saalistaa… Ei tietenkään, koska kappalehan on tullut kuvioihin vasta Tie-singlen yhteydessä.
Ensimmäinen setti sisälsi alkuaikojen tuotantoa, ja alussa jäsenten saapuessa lavalle taustalla jylläsi tosiaan Alkusoitto viime vuosien totutusta poiketen. Olen maailman surkein tunnistamaan biisejä pelkästään musiikin perusteella, onneksi vierasseinä pelasti onnettoman tällä kertaa.
- Roudasta rospuuttoon
- Korutonta
- Koiran tuokio
- Kylymä
- Pihamaa
- Sepedeus
- Marrasvalot
- Yönseutu
- Aamun hiljainen hetki
- Alakulotettuja tunnelmia
- Hanget
Keskisuomalaisen tekemästä jutusta viisastuin, että aiemmin Viikatteen keikat olivat aina jaettu kahteen settiin – nykyisinhän malli on enemmänkin varsinainen setti plus pari-kolme encorea. Lutakossa kuultu toinen setti sisälsi niitä itselleni (ja varmasti monelle muulle) tutumpia ralleja, joskin oli kestoltaan selvästi ensimmäistä lyhyempi.
- Kuolleen miehen kupletti
- Tanssi
- Pohjoista viljaa
- Viina, terva & hauta
- Kuu Kaakon Yllä
Mukana keikalla oli myös Viikate-viiri, joka varastettiin kymmenen vuotta sitten Tavastialla ja jonka varas oli kuulemma nyt juhlavuoden kunniaksi palauttanut yhtyeelle. Ja olipa herroilla myös tutut mustat asut valkoisilla kravateilla höystettynä – aivan kuten silloin vuonna 2005 kun eksyin ensimmäistä kertaa Viikatteen keikalle.
Keikka oli raikkaan erilainen, vaikka monet lempikappaleet jäivätkin kuulematta. Sen sijaan illan aikana kuullut rallit saivat mut innostumaan kuuntelemaan myös tuota vanhaa tuotantoa, ehkä seuraavalla kerralla eivät nekään kuulosta enää omiin korviin niin tunnistamattomilta. Illan setistä jäi mieleen erityisesti Sepedeus ja Yönseutu, joita olen ehtinyt jo renkuttaa moneen otteeseen – eikä loppua näy. Suosittelen kuuntelemaan.
Lutakko oli keikkapaikkana ihan jees, alakerta tosin oli ihan järkyttävän kylmä. Onneksi ylhäällä tunnelma oli sen verran tiivis että vilu ei sentään missään vaiheessa ollut. Keikka oli ilmeisesti ikärajaton, koska anniskelualue oli rajattu erikseen. Itse olin autolla liikenteessä eikä asia haitannut mitenkään, mutta pikkasen ärsytti kuunnella ihmisten “yhyy miksi lavan edessä ei saa olla kalja kädessä” -valituksia… Tavallaan parempikin näin, eipähän ainakaan tarvinnut keikan aikana pelätä kenenkään känniääliön heittävän kaljoja päälle.
(Kaikki kuvat © Feline ja Jose.)
Viikate – Parrun pätkiä – Ranka ep:t 2000-2004 [2006]
4 kommenttia kirjoitukseen Kuutamo, Kaiho ja Katkeruus
21.2.2011 14:34
Pakko myöntää, oon hieman kade, koska en ole pitkään aikaan käyny Viikatteen keikalla. Oikeesti ottaa päähän! Vaikka matka keikkapaikalle ei olis ollu pitkä yms. en ole menny. Ja siis ihan itteeni voin syyttää. Mutta senpä takia oon tehny päätöksen, että seuraavan kerran kun herrat saapu tänne (tai edes lähemmäs), meen kattoon. :)
Paitsi että sitä saa varmaan odottaa, eipä näytä pahemmin tänä vuonna keikkailevan, perkele(et)!
21.2.2011 23:51
Tämä vuosi taitaa olla ensimmäinen, kun Viikate heittää vain muutaman keikan. En ehkä kestä jos eivät Down By The Laituriin tule! Olen meinaan joka kesä ollut siellä bändiä kuuntelemassa vuodesta ’05 lähtien, suunnilleen aina lähes eturivissä. Se on yleensä kesän paras keikka se.
Hyvä päätös tuo sun kyllä, pidetään peukkuja että pääset toteuttamaan. :)
22.2.2011 08:40
Tästä postauksesta saa hyvän kuvan fiiliksestä, joka paikalla on ollut. Oma mieli kiertää Lutakon paikkoja, vaikka olen käynyt siellä vain kahdesti. Onneksi sentään viime vuonna pääsin uusimaan kuvani paikasta minäkin. Olihan sitä tosin jonkin verran muutettu, kun edelliset muistot ovat yläasteajoilta Rasmuksen keikalta.
Ai jai, pääsisipä keikalle taas… Olisi pitänyt lähteä tuonne, kun olisi ollut mukava nähdä teitäkin. Jossittelun kuningatar täällä päivää. x)
23.2.2011 19:47
Toi oli kyllä aika hieno kokemus, sekä ensivisiiitti Lutakossa että itse keikka. Ehkä kymmenen vuoden päästä sama päivä, sama paikka? Jos sitten vaikka soitettaisiin niitä mun faniuden alkuaikojen ralleja. :)