Se oli siinä se heinäkuu, huomenna ollaan jo elokuun puolella. Voisi kysyä mihin päivät oikein katoavat, mutta töihinhän ne pääasiassa kuluvat. Sellaista se on kesälomattoman elämä. Ensi vuonna sitten minäkin voin kesällä neljä viikkoa vain olla ja tehdä mitä lystään!
Tämä viikko oli paljon toiminnantäyteisempi mitä kuvittelin, treenaaminen jäi vähemmälle mutta sen sijaan nautin aurinkoisista päivistä, hyvästä seurasta, pienestä matkastakin. Ehtiihän sitä talvella sitten ravata Elixiassa, kun ei enää voi viettää vapaapäiviään mukulakivetyksellä tallustaen, auringonsäteiden hyppiessä nenällä. Parempi elää hetkessä, tässä ja nyt.
2 kommenttia kirjoitukseen Kuun vaihteessa jälleen
1.8.2011 17:12
Ite kans ihmetelly, että miten nopsaan päivät ja viikot kuluu (kesällä). Oon yrittäny ittelleni tolkuttaa, että ei se kesä elokuun alkuun lopu. Onhan niitä lämpösiä monesti jatkunu pitkälle syksyyn, sopis kyllä jatkua tänäkin vuonna. Toki illat rupee pimeneen, mutta sitten voi sytyttää kynttilöitä.. Vaikka harmihan se on niistä valoisista illoista/öistä, lämmöstä ja tuoreista mansikoista yms. herkuista luopua.
Jotenkin sitä odottaa syksyä, muttei haluais, että kesä loppuu :)
1.8.2011 22:06
Sun viimeinen lause tiivisti olennaisen, just samanlainen olo mullakin! Rakastan syksyä, mutta toisaalta pidän älyttömästi myös kesästä ja erityisesti kesäfiiliksestä. Syksy tuo mukanaan talven ja loputtomalta tuntuvan pimeyden… Vaikka tykkään mä kyllä talvestakin, siis kun on lunta ja pakkasta.
Ei auta muuta kuin olla onnellinen jokaisesta neljästä vuodenajoista, kaikki kestää aikansa! :)