Tämä syksy on ollut vähäsateinen mutta harmaa, niin hurjan harmaa. Eilen tuntui aivan käsittämättömältä, kun näki auringonvaloa! Ja mitä upeimman auringonlaskun. Harmi vain etten pääse nauttimaan aurinkoisista päivistä oikeastaan yhtään, kahdeksasta neljään toimistotyö on siltä(kin) kannalta tylsää. Aamulla töihin mennessä on pimeää ja töistä päästessä aurinko on jo hyvän matkaa laskemassa horisonttiin.
Jotenkin syksy on hujahtanut ohi huomaamatta, ehdin vasta viime viikonloppuna ensimmäisen kerran tänä syksynä käydä pihalla kuvaamassa meneillään olevaa vuodenaikaa. Nii-in, kiirettä on pitänyt! Luonnon väriloistosta ei ole paljoakaan jäljellä, lämpimien säiden ansiosta jotain sentään. Iskin kaksi kärpästä samalla iskulla ja sunnuntaisella kierroksellani tutustuin myös uuden asuinpaikkamme lähikulmiin.
Toisaalta aika kolhoa seutua tämä kaupunginosa, mutta omalla tavallaan kiehtovaakin. Graffiteja tuntuu olevan jokaisessa mahdollisessa pinnassa, ei nyt kerrostalojen seinissä sentään mutta about kaikissa muissa kuin asuinrakennuksissa kyllä. Osa pelkkiä töherryksiä, osa hienoakin taiteilua. Täytynee joku kerta käydä kuvaamassa hienoimmat graffitit ihan kunnolla.
Syksyn ihanin värikartta! ♥
Kukantynkääkin löytyi vielä.
Kodin järjestelyissä ei olla paljonkaan päästy eteenpäin, kun puolisko on viime päivät kulkenut keppiin tukeutuen jalanpohjasta leikatun syylän takia. Viikonloppuna toivottavasti päästään remppahommiin todenteolla! Eteisen peilikaappi noudettiin eilen, se makaa osina keskellä olohuoneetta odottamassa kokoamistaan. Kun vain saisi kaikki loput muuttolaatikot johonkin pois tieltä, edes sen verran että mahtuu kokoamaan kaapiston sekä repimään tapetteja seinistä.
Nyt unta palloon, jotta jaksaa taas huomenna.
Haloo Helsinki! – III [2011]
0 kommenttia kirjoitukseen Uudet huudit