AvainsanaSyksy

7.11.2018
23:23

Vaate-edustajan kiireinen syksy

Se on marraskuu jo, voi apua! Joulua kohti mennään kovaa vauhtia, ei voi mitään. Tämä koko syksy on mennyt mulla aika pitkälti vaateasioista kohkatessa – mikä ei toki ole mikään ihme ottaen huomioon tämänhetkisen sivutyöni lastenhoidon ohella.

Terrakotta meets tumma havu
KIILA oversize pusero, TAITE jakku & PENGER collegeleggings.

Olen ollut varsin innoissani näistä uusista kuvioista ja siitä, että lasten kanssa olemisen vastapainona mulla on joku ihan omakin juttu. Ekat kuukaudet NOSH-edustajana ovat sujuneet mukavasti enkä oikeastaan miettinyt hetkeäkään, ettenkö jatkaisi edustajana myös kevätkaudella. Itse asiassa ilmoitin jo päivätöihini, että palaan työpöydän ääreen vasta ensi elokuussa aiemmin suunnitellun tammikuun sijaan… Haluan nyt katsoa mihin NOSH mua vie!

Pinkki rusettipusero
MOONA rusettipusero, TAITE jakku & OONA trikoohousut.

On ollut mahtavaa kohdata erilaisia ihmisiä, löytää heille passeleita lisäyksiä vaatekaappeihin, nähdä miten joku vaate saa sovittajansa hehkumaan. Vaatekutsut ja kohtaamiset asiakkaiden kanssa ovat vain yksi osa työstä ja kaikki se ns. taustatyön määrä on ehkä hieman jopa yllättänyt. Aikaa nimittäin kuluu ihan älyttömästi paitsi asiakashankintaan ja kutsukalenterin täyteen saattamiseen, myös tietokoneella istumiseen mm. Fb-ryhmän sisällöntuotannon, rekin suunnittelun, myyntien seurannan sekä kirjanpidon parissa. Toisaalta nautin kaikista näistä osa-alueista ja esimerkiksi esittelyrekkiäni täydentävien mallikappalehankintojen pohdiskeleminen on osoittautunut lähes koukuttavaksi iltapuhteeksi! Tämä on työ, joka ei läheskään aina tunnu työltä. ♥

Pehmoista collegea
PENGER collegetunika & OLO II trikooleggings.

Alkusyksystä olin hieman hämilläni kaikesta, olihan about kaikki mulle aivan uutta. Ensimmäisen kuukauden jälkeen alkujännitys haihtui ja aloin pikku hiljaa löytää omaa tyyliäni tehdä Noshia. Juuri tämä syyskausi 2018 on kyllä ollut erinomainen ajankohta aloittaa, sillä mallistot ovat olleet ihan mielettömiä – käsittämätöntä, että joku pystyy luomaan uutta kiinnostavaa vaatetta kerta toisensa jälkeen. Ja vaikka ensin joku vaate/väri/tyyli tuntuisi kaikkea muuta kuin omalta, ei yleensä mene kauaa kun se jo iskee täysillä. Onko paha, jos itse myy itselleen tuotteita..? Sellainen olo meinaan on monesti ollut, sitä tahtoisi vaan kaiken omaan vaatekaappiinsa. :D

Yllättäjätunika
RUUTU jakarditunika & SUHASU leggings.

Yllä oleva musta RUUTU-tunika on ollut oman syksyni ehkä suurin yllättäjä. Ruudullinen materiaali oli tuttua jo sieltä elokuulta, pussimaiset raglanhihat ihastuttivat MOONA-rusettipuseroissa syyskuussa. Ekat kuvat RUUTU-tunikasta lähinnä ihmetyttivät, en oikein saanut kiinni mielikuvaa paksumman matskun yhdistämisestä pussihihoihin ja kapeaan tunikamittaan. Noh, sitten tulivat muiden edustajien sovituskuvat someen ja päätin klikata tunikan mukaan yhteen lisätilaukseeni. Paketti saapui supernopeasti ja kun heitin tunikan päälleni, olin aivan myyty – ihana, siis niin ihana! Omalle vartalotyypilleni siinä natsaa jotenkin kaikki: mittasuhteet, kaula-aukko, helman pituus. Just se fiilis, jota toivon asiakkaideni kokevan löytäessään sen itselle täydellisen vaatteen.

Musta on uusi musta
CLEO pusero, MOTO jakku & BRAVE collegehousut.

Tuota noin, mun piti oikeasti kirjoittaa postaus liittyen sisustukseen… Lähti näköjään vähän toisille raiteille jutut, sen siitä saa kun ei ole blogin pariin ehtinyt moneen viikkoon. :P Kuvamateriaali vaikuttaa varmasti myös, sillä yritin etsiä jotain sopivaa sisustusaiheista kuvaa, mutta ainuttakaan sellaista en lähikuukausien arkistoista löytänyt. Sen sijaan jumahdin näihin viime viikonloppuna otettuihin sovituskuviin ja niin, tässä lopputulos. Ehkä seuraavalla kerralla sitten niitä sisustusjuttuja.

(Kiitos Mialle kameran takana.)

3.11.2018
17:25

Hei hei vanha rouva

Eilen sanoimme hyvästit Dharmalle. Kissarouva olisi täyttänyt vuoden lopussa 18 vuotta, takana siis varsin pitkä elämä. Miska-velihän katosi reilu kuusi vuotta sitten eikä sitä koskaan löytynyt, mutta Dharma senkun jaksoi porskuttaa. Selkeitä vanhuuden oireita alkoi huomata oikeastaan vasta tänä vuonna, kun karvakaveri alkoi vaikuttaa siltä ettei enää kuullut kunnolla ja myös liikkuminen muuttui kömpelömmäksi. Toisaalta rouva mm. hypähti pihalla saavin reunalle juomaan vettä ihan vielä viimeisinä viikkoinaan, mutta noin yleisesti ikä alkoi painaa vähän kaikessa.

Dharma saunan terassilla

Vanhus sai nukahtaa viimeisen kerran tutussa paikassa kotikotona, omiensa ympäröimänä. Näin sen pitikin mennä, ilman automatkustamista tai muuta härdelliä ympärillä. Kiitos Dharma näistä melkein kahdesta vuosikymmenestä ja kerro Miskalle terkkuja, kun jälleen kohtaatte. ♥♥

15.9.2018
23:19

Voispa myydä kaiken pois

Se on syyskuun puoliväli! Vaikka päivisin saattaa olla hyvinkin lämmintä, on ihanaa huomata että syksy on ihan oikeasti saapunut. Heinä-elokuun läkähdyttävien helteiden jälkeen on elämä ollut niin paljon helpompaa, kun voi taas keskittyä muuhunkin kuin pyyhkimään hikikarpaloita otsalta. NOSH-kuviot ovat kahmaisseet valtavasti aikaani normaalielämän ohella, joten blogi pyörinee ainakin hetken vielä hieman puoliteholla. Kovasti tänne kyllä kaipaan ja ideoita olisi läjäpäin, mutta yhden postauksen tekeminen vie aivan tuhottomasti aikaa eikä sitä just nyt ole yhtään ylimääräistä. :/ Tai ehkä se on kiinni priorisoinnista – ja mä olen edelleen mestari pomppimaan epäolennaisuuksiin kesken kaiken…

Tämän vuoden Habitare on parhaillaan käynnissä ja koska itse olen suuntaamassa Helsinkiin vasta viimeisenä messupäivänä eli huomenna sunnuntaina, päätin kurkata mitä kameraan tallentui viime vuonna; kyseinen reissu kun lopulta jäi loppusyksyn vauvakuplassa kokonaan käsittelemättä. Mullahan oli silloin raskausviikkoja 40+3, ihan hyvin siis vedetty messupäivä automatkoineen pari tuntia per suunta. :D Muistan kotimatkan loppupuolella miettineeni ihan tosissaan tulisiko yöllä lähtö synnärille, mutta pari päivää siinä kuitenkin sitten vielä meni.

Habitare 2017 ja leijuvat tuolit
Signals-näyttelyssä Puusepänliike Mööpelin talosänky

Voi mikä pikku pirpana esikoinen on ollut vuosi sitten! Käsittämätöntä miten paljon lapsen kehityksessä tapahtuu ihan vain vuodessa – nyt typy on jo varsin tomera reilu 3,5-vuotias, joka osaa vaikka mitä ja hänen kanssaan elo on muuttunut varsin erilaiseksi. Viime vuoden Habitaressa yksi kiintoisimmista osastoista oli Signals-trendinäyttely ja se on ehdottomasti yksi must see -osasto myös huomenna. 2017 puhuttiin mm. optimismista, läsnä olemisesta ja yrittämisestä; saa nähdä mitä kaikkea tämän vuoden näyttely pitää sisällään.

Teresa ElorantaSaila Ruohonen
Riku Toivonen: Pikku-Taneli ja Iso-Taneli
Teresa Eloranta ja Saila Ruohonen (XAMK) | Riku Toivonen: Pikku-Taneli ja Iso-Taneli (Protoshop)

Uudet ideat ja innovaatiot ovat myös aina mielenkiintoisia, mahtavaa miten joillain on taito kehittää uutta ja innostavaa. Itse tunnun jumittavan kaikessa sisustukseen liittyvässä, kun tyylillisesti taloomme ei istu oikein mikään enkä löydä sitä punaista lankaa, jota lähtisin seuraamaan. Sisustuksemme on tällä hetkellä läjä kivoja huonekaluja, joista osa ärsyttää suunnattomasti ja osalle en vain keksi käyttötarkoitusta. Huomaa kyllä hyvin miten vuosia kerrostalossa suht pienissä neliöissä asuneena on sisustusta todella hankala saada sovitettua omakotitaloon, ainakin kun puitteiden aikakausi on täysin eri.

Erin Turkoglu: Kivi
Erin Turkoglu: Kivi -astiat

Olen alkanut haaveilla, että myisimme kaiken pois ja sen jälkeen voisi miettiä puhtaalta pöydältä mikä oikeasti miellyttää ja mille on tarve. Jonkun olen joskus kuullut näin tekevänkin: luopuvan kaikesta ja sitten hiljalleen hankkivan tilalle just ne oikeat jutut. Mutta miten ihmeessä me lapsiperheessä pärjäisimme esimerkiksi ilman sohvaa? Vanhasta sohvastamme tuskin saisi myydessä paria satalappusta enempää ja pitkään haaveilemani Hakolan sohva maksaa reilu kymmenen kertaa enemmän. Sama koskee suunnilleen kaikkea muutakin, esim. tv-tasosta voisi myydessä ehkä saada jokusen kympin ja uuteen pitäisi laittaa kolminumeroinen summa. Aika paljon saisi siis olla säästöjä käytettävänä, jotta tällainen operaatio onnistuisi koko sisustuksen (tai vaikka edes 50 %) suhteen. Myyminen tuntuu muutenkin nykyään olevan ihan tuskaa, sulle kukaan ei halua maksaa mitään mutta itse kun olet käytettyä ostamassa niin täytyy maksaa ainakin tuplat…

Eeva Väyrynen: RAKO-yrttiseinä
Muoto2: Turn
Eeva Väyrynen: RAKO-yrttiseinä | Muoto2: Turn -hyllyt

Eniten varmasti rassaa se oman tyylin puute; miltä oikein haluaisin meillä näyttävän? Useimmiten ihastun yksityiskohtiin, vähän tuolta ja vähän sieltä, mutta kokonaiskuva jää hämärään. Vaikka superminimalistiset skandikodit näyttävät ihanan seesteisiltä, musta ei olisi ikinä sellaiseen. Tykkään sinänsä selkeydestä ja vähästä tavaramäärästä, mutta olen kuitenkin ennemmin boheemin suuntaan taipuva. Tämän vuoden puolella olen selaillut sisustusjuttuja varmaan enemmän kuin koskaan ennen ja keväällä se kunnon kolahdus tapahtui, kun bongasin jostain termin scandiboho. Oli jännittävää selata kuvia, joista 99 % sisälsi täsmälleen omaan makuuni olevia sisustusratkaisuja. Silloin tuntui ekan kerran, että hei ehkä mäkin vielä löydän sen meille passelin tien.

Elina Ulvio
Elina Ulvio: kääntyvät peilit ja valot

No, kuten todettu – työsarkaa riittää kyllä vielä. Mielessä kytee ideoita ja erityisesti Instagram on pullollaan inspiraatiota, mutta kotihoidontuki ei varsinaisesti ole paras elämänvaihe tehdä kovin suuria sisustusmuutoksia ja kalustehankintoja. :P Varsinkin kun haluaisi satsata kerralla kunnolliseen, tukea suomalaista muotoilua jne. Asiaa vaikeuttaa ailahtelevaisuuteni, minkä takia en osaa tai uskalla tehdä mitään päätöksiä, kun hetken päästä käännänkin taas kelkkani. Mutta ehkä kun pohjan saa kuntoon niin helpottaa? Paitsi että meillä se pohja on lasikuitutapetti meets 50 shades of brown, niin en oikein tiedä milloin ylipäänsä pääsee sitä pohjaa parantelemaan. Jokunen tunika poiki… eikun leggareineen pitäisi saada myytyä ensin. :D Vaan nyt unille, jotta jaksaa huomenna inspiroitua Habitaressa. Ihanaa syyskuuta ja palataan taas!

19.8.2018
13:33

Uusia urapolkuja – ensiaskeleet NOSH-edustajana

Ohopsansaa, siitä on jo kolme viikkoa kun viimeksi olen jotain täällä blogin puolella kirjoitellut. Elokuu on ollut aikamoisen kiireinen ja päässä on pyörinyt enimmäkseen yksi asia, nimittäin syksyn uusia kuvioita työrintamalla. Instassa paljastinkin alkukuusta, että aloitin nyt ensimmäisen kauteni NOSH-edustajana – vähänkö jännää! Mun ei ole mahdollista tehdä mitään keikkahommia tms. päivätöihini, joten mennä tempaisin sitten tällaisen pienen sivuduunin tähän hoitovapaan virikkeeksi. Kun ei muuten ollut tarpeeksi ohjelmaa päiviin… ;)

NOSH Women syysmallisto 2018
LUNA collegemekko & OLO II trikooleggings.

Tämä edustajuuden aloitus on vienyt ihan hulluna aikaa; on ollut ties mitä kaikkea mietittävää, päätettävää, järkkäiltävää ja selvitettävää. Toiminimihän mulla oli jo ennestään (täytti itse asiassa 10 v. huhtikuussa!), joten se puoli yrittäjyydessä oli ja on onneksi suht selvää. Lisäksi on sitten ollut tarvikkeiden hankintaa, esittelymalliston täydentämistä, itsensä markkinoimista, vaatekutsujen sopimista, syksyn aikataulujen suunnittelemista. Ja koska olen joissain asioissa lievästi perfektionisti, niin vasemmalla kädellä tekeminen ei ole ollut vaihtoehto vaan täydellisyyttä tavoitellaan. Olen mm. potenut henkarikriisiä ja käyttänyt ihan liikaa aikaa sen miettimiseen, mitkä henkarit sekä näyttäisivät parhaalta että olisivat toiminnallisuudeltaan (vaatteet näyttävät hyvältä eivätkä putoile) ja ominaisuuksiltaan (kevyet, vievät vähän tilaa) ne kaikista parhaat… Lopullinen päätös on muuten vieläkin tekemättä, jahkailija kun tuppaan olemaan.

Lempparipökäni kevään mallistosta
PILKKU t-paita & GROOVE trikoohousut

Olen niin onnekas, että mulla on lähipiirissä edustajaystävä, jolta olen saanut monia kullanarvoisia vinkkejä tähän alkuun ja paljon myös ihan konkreettista apua. En voi kylliksi kiittää! Hän myös osittain vaikutti siihen, että ylipäänsä innostuin keväällä hakemaan edustajaksi. Muutama vuosi sitten olisin tuskin povannut itsestäni myyntiedustajaa yhtikäs mihinkään ja edelleen hetkittäin kyseenalaistan toimintani sellaisilla voi apua -ajatuksilla, mutta pääasiassa olen tähän asti ollut tosi hyvällä fiiliksellä ja varsin innoissani koko hommasta. Ihanaa kun saa kohkata vaatejuttuja tällä tavalla työksi! Jotenkin kummasti musta on myös vuosien varrella kuoriutunut semi-sosiaalinen tapaus, joten myös se vaatekutsuilla toisten aikuisten kanssa sosialisoituminen on erittäin tervetullut hengähdyshetki kotiäitipäivien keskelle.

Mielenkiintoinen ja kaunis KUKINTO-kuosi
KUKINTO taskutunika & OLO II trikooleggings.

Pääpointti tässä työssä tosiaan on vaatteiden esitteleminen kutsuilla, ihan kenen tahansa olohuoneessa (tai vaikka työpaikan taukohuoneessa) millaisella kokoonpanolla tahansa. Mitään ostopakkoa ei ole kellään, joskin kutsujen järjestäjä saa itselleen tapahtumaan ostosrahaa, joka ehdottomasti kannattaa hyödyntää. Itse tutustuin tällaiseen konseptiin kolmisen vuotta sitten ja sen jälkeen olenkin pitänyt just Nosh-vaatekutsuja useamman kertaa niin yksin kuin jonkun kanssa kimpassa. Olen kovasti tykännyt siitä, että saa hyvän syyn kutsua kaverit kylään ja samalla voi sovitella läjän vaatteita ilman sovituskopissa hikoilua. Ja mikä parasta, paikalla on yleensä useampi makutuomari! Asukuvista voinee päätellä päätellä, että Nosh on ollut yksi luottovaatemerkeistäni viimeiset pari vuotta. Arvostan laatua ja kestävyyttä kuin myös ekologista ja eettistä valmistusta (lue lisää Noshin vastuullisuudesta mikäli aihe kiinnostaa) niin omassa kuin lastenkin vaatekaapissa. Seison siis jo ihan omakohtaisten kokemusteni perusteella tukevasti Noshin tuotteiden takana.

NOSH syksyn syleilyssä
KAISLA hupullinen tunika.

Kaiken muun ohella myös sosiaalisen median käyttötaitoni ovat kaivanneet hieman päivitystä. Lasten jälkeen olen laiskistunut esimerkiksi omien Facebook-kuulumisteni suhteen ja keskittänyt somepäivitykseni lähinnä Instagramiin, jota taas en ole yhdistänyt millään lailla Fb-minääni. Pyörittelin jonkun aikaa vaihtoehtoja miten toimia jatkossa päätyen lopulta siihen, että Nosh-jutut saavat sujahtaa vanhaan tiliini muiden aiheiden sekaan ja laajempi markkinointi keskittyy Fb-ryhmääni. En siis jatkossakaan tule Instaan re-postaamaan mainoskuvia yms. vaan Nosh on siellä mukana enemmänkin fiilistelypohjalta ja yhtenä elämän osa-alueena siinä missä kaikki muukin. Mutta se tässä nyt kävi, että ikään kuin virallisesti tulin kaapista ulos Insta-tilini kanssa. :D Ja voi olla, että myöhemmin joudun miettimään uusiksi myös blogiminäni tilanteen.

Laadukkaat ja mukavat vaatteet tilanteeseen kuin tilanteeseen
MILA t-paita & CINDY jeggings.

Somesisältöä suunnitellessani olen päässyt herättelemään uinuvan harrastukseni valokuvauksen. Kuopuksen vauvavuosi on ollut jotenkin niin hektistä, että kamera on joutunut pölyttymään laatikossa pitkiäkin aikoja, joten nyt oli ihanaa kaivaa se taas esiin ja räpsiä omia sovituskuvia syysvaatteista. Mahtaako kaverit kohta enää uskaltaa treffata mua, kun nakitan ne joko kameran taakse tai eteen… :P Kuvissa on tosiaan syksyn uuden NOSH Women -malliston vaatteita, koko malliston voi käydä kurkkaamassa lookbookista. Uutuudet ovat toistaiseksi myynnissä vain meidän edustajien kautta eli kommenttia tai viestiä tänne päin, mikäli haluat jotain tilata oman garderobisi jatkoksi. Toki muutenkin kannattaa aina tehdä Nosh-tilaukset edustajan kautta, jotta pääsee osalliseksi myös NOSH klubin kuukausittain vaihtuvista klubieduista – ja siinä sivussa tukee pienyrittäjyyttä. ♥

Liity ihmeessä mukaan mun NOSH-jengiin, niin pysyt kätevästi kärryillä mitä kaikkea kivaa Noshilla on tarjota! Mieluusti ajelen Varsinais-Suomen alueella luoksesi rekkini kanssa mikäli kutsujen pitäminen kiinnostaa, mutta myös yksittäiset tilaukset – vaikka ihan pienetkin – ovat oikein tervetulleita. Ja hei jos jäi mielen päälle jotain kysyttävää tai muita ajatuksia, niin kommenttiboksi on avoinna.

(Kaksi ekaa kuvaa otti lahjakas Jenni – kiitos!)

19.4.2017
23:17

Lappi-ikävää ilmassa

Multa jäi kokonaan syksyllä kirjoittamatta meidän loppukesäisestä ruskaretkestä Ylläkselle, mutta korjataan se vääryys nyt. Parin vuoden tauon jälkeen suuntasimme reissuun muuten samalla poppoolla, paitsi lasten lukumäärä oli kasvanut yhdestä kolmeen. Emme onnistuneet löytämään sopivaa matkailu- tms. autoa kulkupeliksi, joten lähdimme matkaan kahdella henkilöautolla. Tällä kertaa menomatkaksi ei ollut sen kummempia pakkopysähdyksiä, vaan posotimme kohti pohjoista niin vauhdilla kuin se kaikki olosuhteet huomioon ottaen oli mahdollista. Yöpymisen olimme varanneet Oulusta ja on sanottava, että aikamoinen matka tuo Turku-Oulu on taittaa yhden päivän aikana, kun matkassa on pieniä lapsia mukana! Onneksi majapaikkamme oli kotoisa TurusenSaha, jossa saimme oikein lämpimän vastaanoton päästessämme illansuussa vihdoin perille. Seuraavana päivänä vietimme Oulussa jokusen tunnin, se on kyllä ihana kaupunki – joskus pitäisi ehdottomasti lähteä lomalle varta vasten sinne.

Äkäslompolon syysvärejä
Tyypit ja reput

Toisen päivän ajorupeama oli ihanasti lyhyempi ja myöhään iltapäivällä purimme jo tavaroita autoista Äkäslompolossa. Sinä iltana ei toki ihmeempää ohjelmaa ollut, asettauduimme taloksi ja yritimme vetreytyä tuhannen kilometrin tulomatkasta. Ensimmäisenä kokonaisena Lappi-päivänä eli sunnuntaina lähdimme päikkäriajan jälkeen koko poppoo kiertämään pienen lenkin lähimaastossa, matkalle osui juuri sopivasti yksi geokätkökin. Verrattuna etelän keleihin Lapissa oli tuolloin elokuun viimeisinä päivinä jo varsin vilpoista (öisin jopa pakkasasteita) eikä mukaan otetut välikausitamineet olleet yhtään liikaa.

Olin Lappi-viikkoa ajatellen laittanut vanhan Manducamme eteenpäin ja hankkinut tilalle taapero-Tulan, joka osoittautuikin reissussa erinomaiseksi kantovälineeksi. Siinä missä Manduca on ihan jees, on Tula aivan mahtava! Siinä on vähemmän säätöjä ja jotenkin se istuu ainakin mulle mukavammin päälle.

Järvi kimmeltelee auringossa
Jännä puu
Kesängin Keidas
Kesänkijärvi
Tirppa

Maanantaina oli upea aurinkoinen päivä, joten päätimme lähteä Kesänkijärven ympäri kiertävälle Hillapolulle. Valitettavasti matkantekomme päättyi ennen aikojaan, sillä suo-osuudella oli vesi noussut niin korkealle ettei eteenpäin päässyt ilman märkiä jalkineita. Onneksi se oli sopivasti Kesängin Keitaan nurkilla, niinpä astelimme maisemakahvilaan syömään paikan herkulliset lätyt. Hillapolun toinen pätkä oli sinänsä meille tuttu entuudestaan, kiersimme nimittäin reittiä toisesta suunnasta ihan ensimmäisellä Ylläs-visiitillämme. Ehkäpä joskus vielä pääsemme tallustamaan koko kierroksen ympäri.

Äkäslompolon keskustassa
Jänö

Ruskaretkemme tehtiin luonnollisesti lasten ehdoilla. Verrattuna aiempiin reissuihin tämä oli kieltämättä “raskaampi” – aiemmin on ollut helppo toimia yhden lapsen tarpeiden mukaan, mutta kolme on jo huomattavasti työläämpi katras oikeastaan ihan kaikessa. Oman lisänsä toki tuo se fakta, että nyt joukossa oli myös oma ipana. Yövyimme koko konkkaronkka tosiaan samassa mökissä, toinen perhe nukkui parvella ja me alakerran makuuhuoneessa. Vaikka lapsista oli seuraa toisilleen, olisi omat mökit (tai huoneistot) olleet ihan paikallaan, jotta iltaisin olisi voinut toviksi vetäytyä ns. omaan rauhaan ennen unille menoa.

Tervetuloa Velhopolulle!
Pisarat
Luontopolku
Pitkospuita pitkin
Puro
Tunturi horisontissa
Kelot polun varressa
Nips naps

Ensimmäinen ruskaretkemme pari vuotta takaperin oli syys-lokakuun vaihteessa, jolloin ruska oli jo hiipumaan päin ja auki olevien palveluiden määrä aika hintelä. Tämä elo-syyskuun vaihde oli selkeästi parempi niin luonnon kuin palveluiden suhteen ja huomasi sen siitäkin, että ihmisiä oli liikkeellä enemmän. Myös sään puolesta oli lämpimämpää, muistan kun viimeksi oli välillä päivisinkin pakkasta eikä aurinko lämmittänyt enää nimeksikään. Seuraavaksi haaveilen Lapin matkasta joko talvella tai sitten keväällä niin, että aurinko jo porottaa mutta lumi on vielä maassa.

Kävimme ottamassa uusinnan toisestakin aiemmasta tuttavuudesta, Varkaankurun Velhopolusta. Edellisen kerran kiersimme lenkin keskikesällä, joten oli kiintoisaa nähdä miltä maisema näytti näin syksyllä. Pitkospuita uusittiin silloin 2013 ja olikin nyt hauska löytää puiden loppupäästä “signeeraus” tuosta vuodesta. Kaikkiaan 3,5 km polku oli loistavassa kunnossa ja helppo kävellä lasten kanssa. Varkaankurun yläpäässä pysähdyimme toviksi nuotion ääreen, ja siinä sivussa napsimme 1-vuotiskuvia seurueemme nuorimmaisesta mm. mustikanvarpujen joukossa. Edelliskerralla väliin jäänyt geokätkö tuli sekin haettua, pääsimme S:n kanssa kaksistaan hoitamaan homman miesten jäädessä lasten kanssa evästämään nuotiolle. Koukkaus reitiltä ollut yhtään niin pitkä kuin olimme kuvitelleet – tai ehkä se vaan meni nopeasti ilman lapsia. Velhopolun kierrettyämme pistäydyimme vielä Kellokkaassa, josta tuli ostettua muutamat postikortit kotiin lähetettäväksi.

Naapurimökin vieras
Iltasatu

Kuun vaihduttua syyskuuksi teimme ainoan pidemmän päiväretken ja suuntasimme autojen keulat kohti Sodankylää. Ei meillä siellä mitään erikoista ohjelmaa ollut, kunhan kävimme tsekkaamassa millainen paikka oli kyseessä sekä söimme lounaan – niin ja uusi kunta geokartalle, tottakai. Sodankylästä ajoimme Leville kylpylään, se kun oli viime kerralla todettu kaikin puolin toimivaksi kokonaisuudeksi. Meidän mini vähän pelkäsi suihkuhuoneissa, mutta allasosastolla tyyppi oli aivan liekeissä. Kylpylässä oli isohkon lastenaltaan (sisältäen paljon vesileluja sekä pienen liukumäen) lisäksi pieni matala allas, jossa oli todella lämmintä vettä, ja myös iso vesiliukumäki oli sellainen, että siihen saattoi mennä lapsi sylissä laskemaan. Reipas parituntinen siellä tuli pulikoitua eikä muksut olisi silloinkaan vielä halunneet lähteä, vaikka uni alkoi jo painaa silmiä. Ennen kotiinlähtöä haukkasimme vielä pientä purtavaa kylpylän aulassa, sen verran mahat kurnivat vedessä oleilun jälkeen.

Tornionjoki virtaa

Lasten kanssa päivät tuntuivat hujahtavan vauhdilla, yhtäkkiä oli jo perjantai ja aika pakata tavarat takaisin laukkuihin. Lauantaina heti aamusta sanoimme haikein mielin heipat Ylläkselle ja paluumatka etelään alkoi. Aamupäivän kohokohta oli epäilemättä pysähdys Torniossa, jossa etsimme käsiimme S:n geolöydön nro 1000 – ei mikään ihan tavanomainen paikka tuo Ruotsin puolelle johtavan sillan alusta. Kuvittelimme purkin jotenkin vaikeammaksi kuin se olikaan ja melkein alkoi naurattaa, kun se vihdoin löytyi. Apua mitä puusilmiä olimme olleet! No, pääasia että löytyi ja tuo hieno kätköpaikka tuli koettua.

Tuon toiseksi viimeisen päivän kilometrit olivat aika tarkkaan puolet matkasta, yöpymispaikkamme oli siis Kokkola. Siinä kohtaa reissua aloimme olla jo varsin väsynyttä sakkia ja seuraavan päivän viimeinen pätkä kotiin sujui sutjakkaasti ilman turhia pysähdyksiä, edes kätköjen takia. Lapsiperheenä tällainen viikon reissu ei oikein mene kategoriaan rentouttava loma, mutta hyvähän se on välillä viettää vähän erilaista lomaa. Tytär pärjäsi hienosti eikä edes automatkat olleet pahoja, tai ainakaan niin pahoja kuin mitä ehkä etukäteen olin pelännyt. Tosin se oli meillä se käännekohta, jolloin likka oppi katsomaan Kaapoa ym. tabletilta… Vaikka ymmärtäähän sen, tylsää istua tuntitolkulla autossa vailla tekemistä tai kirjoja kummempaa aktiviteettia.

Lisää kuvia kyseiseltä reissulta löytyy Instasta #ruskaretki2016. Näköjään joku muukin käyttänyt tuota samaa hashtagia mun jälkeen, pöh…

Avainsanat

& Other Stories 3h + k 15 minutes of fame 31 päivää 100 faktaa Aakkosjärjestyksessä Ahistaa Ajat menneet Alennuksella Apulanta Astiakaappi Asuntomessut Asuteemat Aurajoen rannoilla Baarissa Blogitapaamisia CBR Converse COS Designia Turusta Dislike DIY eBay Elixia Elokuvat Elämän pienet ilot Esikoinen Feel Unique Festarointi Flickr Fustra Geokätköily Gina Tricot Goodbyes H&M Helsinki Herqperc Homemade Home sweet home Housuista asiaa Huvipuistossa Häähumua Hääpäiväkuva Höh ja pöh iAsiat Ihastuksen huokaus Ihkutus Ihmetyttää Ikea Ikävä Insinöörin uudet lelut Inspiraatio Instagram Intissä tapahtuu Itsepaljastuksia Jotain uutta Joulu Juhannus Jumitus Jyväskylä Jänskätys Kahvilassa kerran Kantovälineet Keikalla Kesä Kevät Kiire Kipeänä Kirsikankukkaloisto Klubi Kollaasi Korut Kosmetiikkahaaste Kouvostoliitto Kuopus Kuvameemi Kynnet Kysymysmerkkejä Lahjottua Lainasanat Lappi Lapset Laserleikkaus Lastenvaatehulluus Lastenvaunuhullu Laukkuja Leireily Levylautasella Life's beautiful Lindex Listausta Lomalainen Lomilla Lumene Luonnonkosmetiikka Marimekko Markkinat Meikit Mekkokesä Merellä seilaten Messut Miehen vaatekaapilla Motoristikirkko Muistot Muotihäppeningit Muutoksia Muutto Myyjäiset Mádara Nettikaupat Nosh Object Collectors Item Odotus Oho hups Olivian tyylitesti Oma blogi Omakuva Once in a lifetime Onnea on Opiskelijatouhua Pariisin Kevät Pasikurssi Photo a day Pikkujoulut Pikkukaksio Polaroid Poptaide Puolivuotiskatsaus Päivän parhaat Pääsiäinen Rakkaus Rauma Reseptit Safkaa Salo Samuji Sauna Second hand Selected Sivistävää Sosiaaliset mediat Studio25 Sukulaiskekkerit Sunnuntaifiilis Suomi Design Supertreenit Syksy Synttärit Taaperon temput Talo maalla Talvi Talvisota Tampere Teeaddiktio Teemabileet Testissä The Body Shop Thumbs up! Tigi Toinen kierros Tuoksut Tuparit Turku Tyylivuosi Töllössä Unimaailma Uudet kuoret Uusi alku Uusikaupunki Uusi koti Uusivuosi Vagabond Vappu Varpujengi Vaunuarvostelut Vauva talossa Vauvavuosi Vertailussa Vierailla mailla Viherpeukalo Viikate Viinit Vink vink Vuonna 2016 Vuosikatsaus Väsy Wii-hii! Yksinäisyys Ystävät Ärsyttää! Ötökkäongelma