Joulusta kirjoittelen myöhemmin, mutta nyt palaan hetkeksi runsaan viikon takaiseen lauantaihin, Old Texasiin sekä kotimaan kovimpaan artistiin. Ilta alkoi meillä, paikalla oli mun ja puoliskoni lisäksi pari kaveria sekä tietysti vakio V-keikkaseurani eli sisko. Muut joivat sivistyneesti prosentillisia juomia, itse tyydyin kuskin pestiin sekä mustikkaglögiin. Terästämättömänä, tietysti.
Showtimeksi huhu oli kertonut noin puolenyön, joten siinä kymmenen jäljissä hyppäsimme Havuseen ja hurautimme naapurikaupunkiin. Kaarinan paikallinen oli lievästi ilmaistuna mielenkiintoinen mesta, puhumattakaan ihmisistä siellä. Paljon oli kuitenkin Viikate-paitoja liikenteessä, joten myös faneja oli löytänyt paikalle. Lavan edusta oli tyhjä pitkän aikaa, itse asiassa siihen asti kun me vähän ennen puolta kahtatoista parkkeerasimme itsemme heti aidan viereen. Kerrankin eturivissä, eikä tarvinnut edes käyttää kyynärpäitä!
Hieman puolenyön jälkeen kajahti ilmoille Haaskalinnut saalistaa ja herrat astelivat lavalle raikuvien aplodien kera. Lava oli pieni ja eturivin paikat lavassa kiinni, joten koko keikan tuntui lähinnä siltä, että kohta saa jalasta/kitarasta/muusta päähänsä. Eipähän ainakaan ollut kameran zoomille paljonkaan tarvetta.
Setti oli tavallaan aika erilainen verrattuna aikaisempiin tämän vuoden keikkoihin, Kuu Kaakon yllä -albumilta ei soitettu kuin pari rallia ja muuten ilta koostui sitä vanhemmasta tuotannosta. Vastapainoksi vanhalle kuultiin kaksi täysin uutta kappaletta, Itkijänainen sekä tammikuun lopussa julkaistava Sysiässä, joka on ensimmäinen singlelohkaisu tulevalta levyltä. Huikeaa kuultavaa oli myös Hautajaissydän Kaarlen vetämänä!
“En tahdo kultaa, kunniaa / kuulla vain ja ainoastaan – AJAKAA!”
Joku känniurvelo heilui loppukeikan vähän meidän takana ja meinasi mm. kaataa parin metrin päässä olleen kaiuttimen. Kyseinen herra myös päätti mukavasti kääntää taakse suunnatun äänilähteen osoittamaan keskelle, suoraan meitä kohti siis. En muuten enää lähde keikalle ilman korvatulppia! Viimeiset säkeet iskivät tajuntaan sen verran täysillä, että korvat soi vielä seuraavanakin päivänä. Olisi varmaan tarvinnut olla humalassa, niin ei olisi koko asiaa edes huomannut. o_O
Seuraavaksi lähdetään miehen kanssa sulattelemaan joulukiloja salille. Mun edellisestä Elixia-visiitistä onkin taas useampi viikko, kun flunssa vaivasi yllättävän pitkään. Toivottavasti ei enää tule takaisin, niin pääsee taas normaaliin treenirytmiin. Palataan astialle!
(Kuvat © Feline ja Jose.)
4 kommenttia kirjoitukseen Kulkevat varjot kujiaan, vaan eivät vie mukanaan
26.12.2011 15:23
Oon päättänyt jo ajat sitten etten enää lähde mihinkään keikalle ilman tulppia. Musiikki kuulostaa paremmalta ja eipähän ainakaan korvissa soi. Suosittelen!
26.12.2011 19:32
Mulla oli jonkun kerran Viikatteen keikalla tulpat korvissa, mutta musiikki kuulosti niin oudolta että otin ne pois – muilla keikoilla oon kyl aika kiitettävästi käyttänyt. Kai se riippuu paljon siitä missä kohtaa sattuu seisomaan kaiuttimiin nähden?! Noh, ainakin muistan jatkossa pitää tulppia ylipäänsä mukana, niin että ne saa heitettyä korviin heti jos siltä tuntuu.
4.1.2012 08:47
Aijai, kade on hän. En päässyt Kuopiossa keikalle.
Minä en lähde millekään keikalle ilman tulppia. Korvat tinnittävät jo ihan tarpeeksi niskan takia ja yleensä ne alkavat liian kovista äänistä säristä ikävästi. Tulppien kanssa “sivuäänet” jäävät pois ja voi keskittyä vain musiikkiin. Ainoa huono puoli on se, ettei viitsi aina laulaa mukana, kun ei kuule oman äänensä tasoa. :DD
Voisiko olla kiinni tulppamerkistä miten ne toimivat? Olen yleensä käyttänyt apteekista saatavia tiettyjä tulppia ja ne ovat olleet todella hyviä.
5.1.2012 18:30
Mulla on tietty Viikate-korvatulpat. ;) Ne ei kyllä ole kovin hyvät, ehkä seuraavaksi vois kokeilla muita. Kesällä prätkäillessä mulla on about aina tulpat korvissa, kun muuten jää korvissa humisemaan sit kun pysähtyy. Seuraavalle keikalle otan kyllä ihan tasan korvatulpat mukaan! Testaan niitä mitä kypärän kanssa käytän, jospa ne toimii keikallakin.