Kukallinen viikko

Huh huh, mihin taas tämäkin viikko katosi? Taitaa olla niin että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin päivät ja viikot ja kuukaudet hujahtavat ohi. Ihmettelen miten kaikki lipuu ohi, tulee juhannus ja joulu uudestaan, kuten yksi suosikkiyhtyeeni Pariisin Kevät laulaa. Välihuomautus: bändin helmikuussa julkaistu albumi Kaikki on satua on ehdottomasti yksi tämän kevään parasta kuunneltavaa. Ajastaika suosittelee!

Kulunut viikko on ollut kukkien täyteinen. Ensin puolisko yllätti totaalisesti ja eräänä iltana töistä tullessa työpöydälläni odotti mitä kaunein valkoinen orkidea! Olen monesti haaveillut orkidean hankkimisesta, mutta jättänyt sen aina hamaan tulevaisuuteen johtuen viherpeukaloni sijainnista about keskellä kämmentä. Nyt meillä opiskellaan siis vähän orkidean hoitoa, kyllähän tällaisesta kaunokaisesta tahtoo pitää huolta:

(Keittiön seinää ei ole vielä käsitelty mitenkään, toim. huom.)

Ensimmäisen kuvan ruusukimppu taas saatiin kaveripariskunnalta naistenpäivänä, kun tulivat meille sähkötöiden merkeissä. Mahtavaa kun kaveripiiristä löytyy sähkömies, joka on oikeasti ammattitaitoinen ja johon voi luottaa! Ensimmäinen tunti kun meni jälleen kerran keittiön sähköt laittaneen sähkärin virheitä korjatessa, sitten vasta päästiin itse asiaan. Huokaus. Mutta nyt on vihdoinkin sähköliitäntä astianpesukoneelle! Ensi viikolla toivottavasti saadaan sitten uusvanha (kaverilta ostettu) tiskikonekin tuotua meille, niin johan alkaa homma luistaa.

Noin muuten remontissa ollaan edetty pienin askelin, mitä nyt töiltä ja väsymykseltä on saanut tehtyä. Mies totesi jokin aika sitten, että häntäkin on jo ruvennut jatkuva kaaos ärsyttämään – ehkäpä tässä nyt alkavat hihat heilua entistä useammin? Mies kuitenkin on pomo mitä tulee remppahommiin, mä tekisin taatusti kaiken aivan päin honkia… Mä päätän värit sun muut. ;)

Hiljaa hyvä tulee, as they say. Ja eiköhän asunnosta vielä aivan meidän näköinen saada!