Milloinkohan olen kirjoittanut tänne viimeksi jotain järkevää..? Vissiin reippaat pari kuukautta sitten, ohopsan. Mahtaako täällä kukaan enää edes käydä, on meinaan tuo kommenttiboksikin kumissut aika lailla tyhjyttään koko kesän. Vaikka eipä täällä tosiaan ole paljoa kommentoitavaa ollut… Mutta niin, kesä. Se alkaa kohtapuolin olla taputeltu ja syksy häämöttää aivan jo nurkan takana. Hurjaa miten vauhdilla tämä ensimmäinen kesä lapsiperheenä meni! Eikä kuitenkaan tehty oikeastaan mitään sen kummempaa, kunhan vain oltiin ja elettiin.
Tarkoitus on kyllä ollut blogata muustakin kuin viikkokuvista ja vauvan kuukausikuulumisista, mutta eipä ole oikein näyttänyt ottavan tulta alleen. Olen kaivannut blogia ja bloggaamista, mutta en tahtoisi tehdä mitään hutaisten ja kuitenkin kunnon postauksen räpeltäminen valmiiksi kuvineen kaikkineen vie usein aikaa (jota pienen lapsen äidillä harvoin on) enemmän kuin hetken, joten postaamattomuuskierre on valmis. Haluaisin tästä sellaisen rennon paikan, johon voisin tyrkätä helposti ja nopeasti jotain mielen päällä olevaa juttua – vaan kuinka sitä saisi itsensä sellaiseen moodiin?
Pohjimmiltaan kyse on tietysti priorisoinnista, ihan kaikessa. Välillä ihmettelen miten ihmeessä muut ehtivät tehdä ruokaa joka päivä, kun se vie niin jumalattoman aikaa, mutta sitten taas itselleni tärkeää on pitää koti siistinä ja esim. kevyt viikkosiivous (imurointi + vessan puhdistus) saattaa viedä multa useamman tunnin – eikä meillä kuitenkaan ole kuin 66 neliötä… Että niin, jos vaikka käyttäisin pari kertaa viikossa ilta-aikani blogin parissa enkä Bloglovinin lukulistaa ja/tai Facebookin uutisvirtaa kahlatessa, niin homma näyttäisi varmasti aivan erilaiselta.
Hmmm, ottaisiko sitä tavoitetta alkavaan syksyyn? Nyt kun muutenkin elämä alkaa asettua uomiinsa eikä mukelo ole enää jatkuvasti huomiota kaipaava vastasyntynyt. Tulisi ehkä kesän kuvavarastojakin käytyä läpi ja voisi sujauttaa ruutuja jonnekin sinne höpinöiden väliin. Kuten vaikka tässä postauksessa muutama alkukesästä napattu luontokuva, jotka eivät liity mitenkään mihinkään. Tästä on hyvä jatkaa.
2 kommenttia kirjoitukseen Blogi, joka kesähorroksessa uinui
27.8.2015 21:14
Kyllä sitä itteekin hirvittää mihin tää kesä ja oikeastaan koko alkuvuosi on mennyt. Töitä on ihan liikaa ja tuona lyhyenä hellejaksona yritin kaiken pienenkin hetken vapaa-aikaa viettää ulkona.
Vaikka kuvat onkin kauniita, tuntuu niiden katselu melkein pahalta, niin paljon kuin syksystä tykkäänkin, niin en kyllä millään haluaisi irtaantua kesästä. Illatkin on pimennyt jo hurjasti.
28.8.2015 16:00
Mä oon kyllä siitä onnellisessa asemassa, kun ei tällä hetkellä tarvitse töissä käydä – tää vauva-aika oli todella tervetullut hengähdystauko siihen normaaliin oravanpyörään. Tai no, tavallaanhan mä olen nyt 24/7 töissä, kun ei koskaan tiedä mihin kellonaikaan ipana mua tarvitsee. :D
Pienen vauvan kanssa tämä kesä oli aika bueno, ei paljoa tarvinnut miettiä tukehtuuko bebe kuumuuteen ulkona… Ja vaikka kesä oli viileä niin mä jotenkin olen jo aika valmis päästämään irti. Toisaalta mua helpottaa tieto, ettei tarvitse vielä hetkeen palata töihin – työelämässä syksyn ja talven pimeys tuntui aina varsin hirveältä.