Viime viikonloppuna oli puhetta tämän viikon inttijutuista, vaunukurssin ratkaisevista hetkistä. Tilanne on nyt kahden tutkintopäivän jälkeen se, että meidän yhdeksän hengen porukasta vain yksi on pääsemättä kaikista läpi – huomenna sekin todennäköisesti tapahtuu. Itse pääsin kaikki neljä osaa (= rakenteen kirjallinen ja suullinen koe sekä ajajan ja johtajan näyte) läpi ensimmäisellä yrittämällä, rakennepuoli tosin taisi mennä aika rimaa hipoen. Kuten tutkinnon vastaanottaja mulle totesi, tiedän kyllä asioita mutta käytännön osaaminen on hieman hakusessa. Tietoa ja osaamista tulee kuitenkin koko ajan lisää, joten siinä mielessä en ajatellut turhia huolehtia.

Loppuviikko menee vaunuhuolloissa, tänään aloitettiin pesemällä muutama pasi ja huomenna jatketaan. Tavoitteena on torstai-iltapäivään mennessä saada ajopelit siihen kuntoon, että ne voidaan palauttaa. Kurssihan meillä tosiaan loppuu perjantaina, enää siis kaksi ja puoli päivää pitkään lomaan. Oijoi, en malttaisi odottaa! Ajoluvat kuulemma saadaan taskuun loman jälkeen, sitten meillä on virallisesti lupa liikuttaa keskenämme paseja minne ikinä tarviikaan.

Olen jumittanut VMTK:n toimistolla jo hyvän tovin, ehkäpä olisi jo aika hilpaista takaisin tupaan. Tänään on jostain syystä väsyttänyt ihan hulluna, iltavahvarin jälkeen voisin vaikka painua saman tien pehkuihin. Jospa huomenna olisi pirteämpi olo.