Aamupäivän vietin tulevassa kodissa, tyhjensin lähes kaikki keittiötavarat muuttolaatikoista. Laitettiin myös huopatassuja huonekalujen jalkoihin kullan kanssa, kun poika oli tullut ajotunniltaan kämpälle. Paljon on vielä tehtävää ennen kuin koti on asumiskunnossa (tai edes muuttokunnossa), mutta hiljalleen alkaa näyttää paremmalta.

Shokkipinkkiä

Kuvassa ainoa Jyväskylän ostokseni, Dependin shokkipinkin kynsilakan mulle tarjosi Kicks vajaan kolmen euron hintaan. Testasin Dependin lakkaa ensimmäisen kerran heinäkuussa ja pakko oli todeta, että mulla ainakin toimii loistavasti. Helppo lakata, suti on ehkä vähän pieni mutta sillä saa joka tapauksessa kohtuu hyvää jälkeä aikaan. Lakka pysyy kynsissä useamman päivän eikä mene kamalaksi kuten esimerkiksi Mavalan lakat tuppaavat tehdä. Sivuhuomautuksena: mä en ole koskaan tajunnut miksi Mavalan lakkoja hehkutetaan kaikkialla? Mun kynnet ainakin vaativat kaksi kerrosta Mavalaa ja siltikin lakka alkaa lohkeilla alta aikayksikön. Ainoa toimiva testaamani Mavala on Super Base -aluslakka… Ja takaisin Dependiin. Dependillä on mahtava valikoima kynsilakkasävyjä, putelit ovat sopivan pieniä (5 ml) eikä niillä näin ollen ole niin suurta vaaraa jäädä vuosikausiksi laatikon pohjalle pyörimään. 2,90 euron hinta päälle on pelkkää plussaa.

Seuraavaksi suuntaan tietokoneen ääreltä sohvalle ja napsautan telkkarin päälle, Gossip Girlin loputtua America’s Next Top Model on ainoa sarja viikossa, joka ei saa jäädä näkemättä. Multa jäi armeijan takia edellinen tuotantokausi näkemättä ja nyt pyörivää kautta katsellessa pelottaa koko ajan, että sieltä paljastuu edellisen kauden voittaja. ;) Pitäisi kyllä hoitaa tuo(kin) “epäkohta” joku päivä pois alta. Loppuun vielä erään viime viikon päivän piristys, joka tupsahti sähköpostiini kiitos teetä juovan tätini.

Hengen heikkoudesta kärsivien reppanoiden keskuudessa on yleistynyt raivostuttava taipumus teen juontiin. Siinä missä reipas ja kovaa tulostatekevä sankari nappaa vauhdista mukillisen kahvia, hintelät ja vähäveriset teenjuojat pilkkivät sen helvetin liptoninsa kanssa harras ilme kasvoillaan ja tuijottavat mukissa lilluvan haalean nesteen värinvaihtoa kuin mykkä pillua. Väistäisivät edes, mutta ei kun sitä on sitten ihan pakkojäädä pipertämään siihen automaatille kehityksen jarruksi. Ja sitten se arpominen erilaisten teelaatujen välillä, voi että kun ottaisko nyt tänään tota mustaherukka-vadelmaa vai kenties ruusunmarja-neilikkaa, tai josko heittäytyisi oikein hurjaksi ja joisi kupillisen raparperimansikkaa. “Ihan mustaa liptonia mä en saa millään alas,” Irma kertoo vaikka kukaan ei kysynyt.

Ju-ma-lau-ta ahrgh.

Ja sitten on vielä näitä kaikkein vastenmielisimpiä elitistejä, haudutetun teen kanssa läträäjiä, jotka katsovat nenänvarttaan pitkin rahvasta, joka juo pussiteetä. Pussiteehän on siis ihan hirveetä, koska siinä teenlehdet ovat suodatinpaperin sisällä, eivätkä sellaisessa elegantissa siivilässä vai mikä verkko se nyt sitten on. Kerrassaan barbaarista.

Teenjuoja on muuten suurella todennäköisyydellä myös se sama saatanan hermosaha, jota varten pitää aina firman saunailtoihin varata neljä päärynä-ananas-kirsikka-siideriä, koska sille ei kalja kelpaa ja joka tilaa jonkun perkeleen sinisen enkelin tai muun mytologisen hahmon mukaan nimetyn paukun, jossa on sateenvarjo, sitrushedelmäviipale ja tähtisadetikku, kun kaikki muut ottavat yhden ison.

EDIT 22.13: Lukiessani tuota teejuttua ääneen mieleen tuli ihan Eniten vituttaa kaikki, mutta blogin arkistoista juttua ei ainakaan löytynyt. Pasa & Atpo tosin kirjoittavat City-lehteen ja pari kirjaakin ovat julkaisseet, ehkäpä tuo on jostain niistä peräisin? Jos siis edes on kyseisten herrojen ajatuksista lähtöisin.