AvainsanaMuutto

Huh heijaa, onpas ollut aikamoista haipakkaa tässä viime viikot! Huomenna tulee tasan kaksi viikkoa muutosta kaupungista maalle, pienestä kerrostalokaksiosta melkein sata neliötä isompaan omakotitaloon. Tässä välissä olemme muuttolaatikoiden purkamisen ja tavaroiden paikoilleen järjestelemisen lisäksi ehtineet selvitellä kaikenmoisia omakotitaloasujan kommervenkkejä (mm. erilaiset sähkö-, jätehuolto- ym. sopimukset) sekä järjestää esikoisemme 3-vuotissynttärijuhlat. Kekkerit olivat muuttolauantaista viikon kuluttua ja on myönnettävä, että meidän tavaramäärällä ei siinä välissä pahemmin ollut aikaa istahtaa aloilleen! Ja voin myös todeta heti perään, että todellakin noista romppeista voisi taas karsia osan ihan rankalla kädellä. Mitä järkeä oikeasti säilyttää sellaista, mitä tarvitsee ani harvoin? Meillä oli osa tavaroista sen 5 kk muuttolaatikoissa mun kotikotona eikä niistä suurinta osaa kaivannut lainkaan.

Uudesta kodista mulla ei vielä ole mitään kuvamateriaalia jakaa, mutta luonnoksista löytyi joulunpyhinä otettu kuva väliaikaiskotimme joulupuun päivitetystä versiosta. Männyn katveeseen löysivät tiensä vielä ennen koristeiden poislaittoa kuopuksen joululahjaksi saama robottikoriste sekä kaksi mummini askartelemaa paperikuusta, joita oli pöytäkoristeena lastemme pikkuserkun ristiäisissä joulun alla. Että näin simppeliksi joulumäntyajatukseni sitten lopulta jalostui… ;) Ihan hullua muuten ajatella, että ensi jouluna voidaan vihdoin viettää joulu omassa kodissa! Mahtuu kunnon kuusi eikä ole pulaa ikkunoista, johon ripustaa jouluvaloja. Ja pihallekin saa miettiä pimeän ajan lisävalaistusta, oijoi. Äiti ehti jo ostaa meille parit ulkovalosarjat jostain alehyllystä, kun sai mukavaan hintaan. Ensi syksyä odotellessa siis, tai no ehkä mä jotain ripustan tällekin talvelle, kun ei pimeys ihan vielä ole loppumassa.

Vaneritähti saatu blogin kautta.

Jälleen on puoli vuotta hujahtanut ja yhtäkkiä sitä havahtuu tyttären olevan jo varsin tomera, omaa tahtoa uhkuva 2,5-vuotias. Sähköpostiin kolahti eräs aiheeseen liittyvä uutiskirje otsikolla Kun pinna palaa ja kieltämättä sellaista on ollut ilmassa niin vanhemmilla kuin taaperollakin. Toisaalta kaikille meille on jossain määrin tullut myös kärsivällisyyttä ja on lähinnä väsymys- ja/tai stressitasosta kiinni, miten helposti hermot milloinkin menevät. Lapsesta huomaa miten hän reagoi muutoksiin milloin kiukuttelemalla, milloin ihan vain ärsyttämällä kun on selkeästi oppinut esim. millä keinoin äidin saa hermostumaan. Nyt viimeisimpänä tietysti muutto pois vanhasta kodista – koko omaisuuden pakkaaminen laatikoihin on ollut vaikea noin pienen käsittää ja monet itkut on väännetty aiheista “mun kirjat” ja “meidän koti”… Pääsääntöisesti mennyt puoli vuotta on kuitenkin rullannut ihan mukavasti, vaikka äiti on raskauden myötä ollut väsyneempi ym. ja isä taas tehnyt aika paljon ylitöitä.

Tytär 2,5 v.

• Oma tahto on lisääntynyt selvästi ja vähän kaikkeen voi sanoa “haluaaaaa” tai “ei halua!”. Eniten vääntöä on aina kotioloissa, julkisella paikalla ja kylässä osaa kyllä käyttäytyä varsin mallikkaasti.
• Rakastaa päiväkodissa olemista. Kevät mentiin myös 16 pv/kk tahdilla ja toisinaan kun osui kuukaudelle vain kolmipäiväinen viikko, tyttö vaikutti suorastaan pettyneeltä ylimääräisestä vapaapäivästä. Viiden viikon kesälomalla mainitsi useaan otteeseen, että tahtoisi jo tarhaan – ilmeisesti äidin kanssa kotona oleminen on tylsää… Ei mitenkään raaskita ottaa pimua kokonaan pois hoidosta syksyllä, vaan jatketaan hieman pienemmällä tuntimäärällä. Se on sanottava, että tuo meidän päiväkoti on kaikin puolin aivan mahtava! ♥
• Leikeissä mukaan on tullut kaikki hoivaaminen, tarhassa kuulemma kotileikit ovat erityisesti tytön mieleen ja kotona paijataan milloin mitäkin pehmolelua. Palapelit eivät ole enää ihan niin hitti, vaikka niitäkin säännöllisesti kootaan. Uusimpana suosikkina on puhelimessa puhuminen, minkä tahansa sopivan kokoisen esineen voi laittaa korvalle ja soittaa mammalle että “äiti huutaa koko ajan”. :D
• Kirjoja luetaan paljon, niin tyttö itsekseen kuin me vanhemmat hänelle ääneen. Ostin tutulta Vaukirjan Ensi kirjaimeni ABC -kirjasarjan ja niitä onkin luettu siitä asti lähes päivittäin. Ehkä huvittavin lukusuosikki on Bugaboon vaunuesite, josta tyttö aina toteaa että “haluaa rataskirjan” ja selaillessaan näyttää “E istuu, vauva makaa”. Vaunuhullun tytär!
• Vaunuhulluuden huomaa siitäkin, että lastentarvikeliikkeessä on aina pakko päästä kokeilemaan useampia rattaita. Harvoin ehtii edes kissaa sanoa, kun tyyppi on jo juossut ratasrivistön luokse ja kiivennyt joihinkin istumaan. Innostus on tietysti kova myös silloin, kun äiti on joko hankkinut uudet rattaat tai vaikka jotain pienempää ratastarviketta.
• Rakastaa kaikkea järjestelemistä, on kyse sitten pyykkipojista tai postikorteista tai mistä tahansa mitä voi lajitella. Kotitöissä tahtoisi aina olla auttamassa, imuroida ja ripustaa pyykkejä yms. Tavaroiden paikalleen vieminen ei tosin ole ainakaan vielä mitenkään automaattista…
• Piirrettyjä katsoi jossain vaiheessa enemmän, mutta ne tuntuivat vaikuttavan yöuniin, joten nykyään Kaapo, Kaupungin sankarit jne. ovat harvinaisempaa herkkua. Osaa kyllä hienosti You Tubessa painaa mainoksen pois, kun sellainen tulee.
• Musiikki ja tanssiminen on pop, ei oikeastaan edes väliä millaisesta musiikista on kyse. Tyttö pääsi taannoin mamman kanssa katsomaan Europeade-meininkejä pariinkin otteeseen eikä kuulemma halunnut millään lähteä kotiin, vaikka toisella kertaa satoi kaatamalla ja koko lapsi oli läpimärkä rattaissa sadesuojan alla istumisesta huolimatta. Mutta kun piti nojata suojan aukosta ulos, että pystyi taputtamaan kunnolla! :)
• Kevätkauden jatkoimme tuttuun tapaan naperosirkusta ja perhetemppuilua, harvoin kuitenkaan molempia samalla viikolla. Siinä missä äitiä välillä vähän väsytti lähteä harrastuksiin, pyyhkiytyi se pois kun seurasi taaperoa juoksemassa innoissaan muiden lasten kanssa. Tarkoitus olisi jatkaa ainakin sirkusta nyt syksylläkin, jotta äidillä ja tyttärellä olisi joku oma juttu myös pikkusisaruksen synnyttyä.
• Puhe humpsahti yhtäkkiä keväällä ison askeleen eteenpäin, kun neiti alkoi laittaa sanoja peräkkäin ja nykyään tyyppi onkin aikamoinen papupata. Ensimmäiset oikeasti pidemmät lauseet tulivat yllättäen keskellä yötä potalla istuessa, samoihin aikoihin siis kun vaippa jäi pois. Ja vihdoin äidistä tuli äiti, ei enää toi tai aasi. ;) Muistaa todella hyvin menneitä tapahtumia ja osaa yhdistää tiettyjä sanoja tiettyihin paikkoihin, asioihin tai tapahtumiin. Välillä sellaisiakin, ettei vanhemmat enää edes muista…
• Pitkään kestänyt isi-vaihe on laantunut ja nykyään taas äitikin kelpaa, ainakin välillä. Sen on kyllä selvästi oppinut, että jos omat vanhemmat komentavat/kieltävät niin sitten juostaan mamman helmoihin ja ollaan kovin loukkaantuneita jotta mamma antaisi asiassa periksi.
• Nukkuminen oli alkuvuoden ihan täyttä hulabaloota. Tyttö ei moneen kuukauteen suostunut nukkumaan omassa sängyssä lainkaan, joten nukkui sitten mun kanssa parisängyssä ja selkävaivainen iskä pääasiassa hänen sängyssään (kunhan olimme hankkineet siihen kunnollisen täysimittaisen patjan). Keväällä yhtäkkiä neiti halusi omaan sänkyyn unille ja onkin sen jälkeen pääasiassa nukkunut siellä, monesti jopa läpi yön heräämättä. Ei myöskään herää enää jokaiseen rasahdukseen, ennemminkin koisaa niin sikeästi ettei aamuisin meinaa saada hereille.
• Päiväunet kuuluvat rutiineihin lähes päivittäin, tosin nyt on alkanut näkyä vaikutukset iltaunille menemisessä, mikäli päikkärit venyvät liian pitkiksi.
• Ruokien suhteen jatkaa nirsoilua, kelpaavat ruuat vaihtelevat täysin randomisti vailla mitään logiikkaa eikä koskaan voi tietää maistuuko jokin vai ei. Jos pyytää jotain, on se useimmiten tortilloja, keitettyä kananmunaa tai mannapuuroa. Karkki tai limsat eivät edelleenkään kuulu ruokavalioon, jäätelöä yms. saa toisinaan ja herkuttelu hoituu mainiosti myös rusinoilla tai lasten naksuilla.
• Syö varsin siististi lusikalla ja haarukalla eikä juomisenkaan kanssa ole yleensä ongelmaa. Viime aikoina on välillä ollut pientä pelleilyä ruokailutilanteissa, yhtäkkiä alkaa syödä käsin kuin sormiruokaileva vauva tai muuten vain sotkee huvikseen.
• 2-vuotissynttäreiden jälkeen vedettiin ihan kunnon sairasteluputki. Vatsataudeista taapero selvisi yllättävää kyllä täysin oireitta, mutta influenssan ja parit perusflunssat onnistui nappaamaan alkukevään aikana. Juuri ennen päiväkodista kesälomalle jäämistä iski vielä sellainen ihmeellinen kröhä, ettei likka muuta kuin yskinyt, itkenyt ja halunnut olla sylissä.
• Viimeisetkin puuttuvat poskihampaat putkahtivat esiin 2 v 2 kk iässä, nyt on kalusto hetken kasassa.
• Tyttö istahti kampaajan tuoliin ensimmäistä kertaa huhtikuussa (ikää 2 v 3 kk), jotta saatiin hiuksia vähän tasoitettua takaakin. Kovin nautinnollinen kokemus se ei ollut, sillä pimu itki koko kymmenminuuttisen eikä edes puhelimesta katsotut videot auttaneet asiaa. Otsatukan lyhentämisestä on vastannut mamma ja silloin taas neiti istuu paikallaan hievahtamatta.
• Alkuvuoden sairasteluista takapakkia ottanut kuivaksi opetteleminen lähti uuteen nousuun kevään koittaessa ja vapun tienoilla 2 v 3 kk ikäisenä päivät menivät ilman vaippaa. Toukokuussa vielä muutamaan otteeseen pidemmillä automatkoilla ja öisin oli varuiksi vaippa, mutta kesän alussa jäivät nekin kaikki pois. Pissavahinkoja on toki sattunut pari, muuten kaikki on mennyt oikein hienosti.
• Vaatteista on koko kevään ollut käytössä pääsääntöisesti 92, mutta ihan nyt lähiaikoina raajoihin on tullut pituutta niin että kohta pitää miettiä seuraavaa kokoa. Tietyillä vaatemerkeillä tämä siirtymä on hankala, kun 86/92-tuplakoko alkaa jäädä naftiksi ja 98/104 on vielä liian iso. Housuista parhaiten istuu kapoiset Gugguut ja Vimmat, myös Papua vaatekaapissa on paljon. Paidoissa em. pienempi tuplakoko menee vielä Papun ja Noshin osalta hyvin, Mini Rodinilta pitää jo olla 92/98. Pipoissa 48/50-koko on edelleen passeli.
• Pituudessa on hypätty seuraavalle kymmenykselle, kun neidin mitta näytti lukemaa 91 cm. Paino ei ollut noussut paljoakaan ollen nyt 12,6 kg, mutta hoikkahan hän on aina ollut. Käteviä nämä mun raskausajan neuvolakäynnit, kun voi samalla tsekata tyttären mitat – tai siis hän itse kiipeää vaa’alle ja sen jälkeen tahtoo myös mitan alle. :)

Huh, muutto ja sen mukanaan tuoma kaaos alkaa hiljalleen olla selätetty! Tai no, ei uusi koti vielä täysin järjestyksessä ole, mutta täällä sitä kuitenkin on elelty nyt reilu pari viikkoa. Mulla taisi jälleen kerran olla vähän ruusuiset mielikuvat kaikesta ja pakko todeta, että onhan 40 neliötä kolmen hengen perheelle + kissalle aika hitsin vähän – varsinkin kun tänne pitäisi kohta sujauttaa joukkoon vielä yksi vauvakin varusteineen. Pari huonekalua on jo kiikutettu pois, nyt pohdinnassa mitä tehdä mm. sohvan (ihan liian massiivinen), ruokapöydän (sekin saisi olla inan pienempi) ja kirjahylly-/säilytyssysteemin (missä vaiheessa meille on kertynyt niin paljon leluja?) kanssa. Täytynee piipahtaa jossain kierrätyskeskuksessa tai vastaavassa, jospa sieltä löytyisi jotain sopivia ratkaisuja ongelmiin.

Kuluneen kahden viikon aikana olen…

…ollut loppu niin fyysisesti kuin henkisesti – ja niin turvoksissa ettei tosikaan. En edes tiennyt, että jalat voi tuntua siltä kuin ne olisi pumpattu täyteen vettä ja poksahtamaisillaan.

…purkanut laatikoita, täyttänyt kaappeja, pähkäillyt tavaroiden edes jotenkin järkeviä paikkoja sekä ihmetellyt mistä tätä tavaraa oikein riittää – ja tarvitaanko me muka kaikkea.

…palannut kesälomalta töihin ja mm. tutustunut uuteen ruokapaikkaan jokirannassa. Ruoka ei muhun ihan täysillä iskenyt, mutta sisustuksesta tykkäsin kovasti.

…juhlinut ystävän pyöreitä vuosia Navettapileissä Mannin navetalla; kivat kekkerit mukavan erilaisessa miljöössä.

…saanut yhden kummilapsen lisää. ♥

…vaihtanut auton isompaan ja uudempaan. Nyt kelpaa huristella nelihenkisenä perheenä tuplarattaat kyydissä!

…jäänyt töistä äitiyslomalle. Viimeisenä päivänä piti tietty viedä työkavereille kakkua.

…käynyt tutustumassa uuteen ihanaan lastentarvikeliikkeeseen Forumissa; aiheesta tulossa postaus lähiaikoina.

Mitäs sinne ruudun toiselle puolelle kuuluu?

Muuttoon on aikaa pari päivää ja kaaos kotona on taattu. Tässä kohtaa raskautta (rv 34 alkoi justiinsa) kyllä huomaa niin iltaisin kuin aamuisinkin, ettei paljoa ole ehtinyt aloillaan istuskella. Jalkapohjat tuntuvat koko ajan siltä kuin olisin kipittänyt vähintään puolimaratonin, varmaan kun kotona kaappien ja muuttolaatikoiden väliä ravatessa tulee oltua lähinnä paljain jaloin eikä kengät jalassa. Mahalla alkaa olla kokoa eikä kumartelu ole niin helppoa, puhumattakaan siitä että käsistä lipeää vähän väliä jotain lattialle. Onneksi mulla on innokas 2,5-vuotias apuri, joka useimmiten nostelee pyynnöstä mitä äiti taas onkin onnistunut pudottamaan. Viime raskaudesta säästämäni tukivyö on ollut pelastus, ilman sitä häärätessä vatsa tuntuu raskaammalta ja kipeytyy herkemmin.

Vauva vähät välittää jatkuvasta jaloilla olemisesta ja liikkeestä, intoutuu vain välillä muljaamaan niin että mahanahka senkun heiluu. Kävin alkuviikosta neuvolassa ja terkkari oli sitä mieltä, että tyyppi olisi kääntynyt pää alaspäin. Varovaisen toiveikkaana pidän siis peukun pystyssä, että näin tosiaan olisi – ja ettei hän keksi yhtäkkiä käännähtää toisinpäin. Ensi viikon loppupuolella tarkistetaan tilanne uusiksi, siitä sitten riippuu onko synnytystapa-arvio ihan vaan neuvolalääkärillä vai pitääkö suunnata äitiyspolille.

Eilen illalla mies soitti iloisen puhelun tulevasta kodistamme: makuuhuone on valmis! Kävin illalla tsekkaamassa miltä näyttää ja hitsin hyvältähän se, vaikka esim. seinien tasoitustöihin tapettien poiston jälkeen ei riittänyt aika kuin pahimpien kohtien suhteen. Itse en ole asunnolla tehnyt tällä viikolla muuta kuin sutinut yhden seinän kalkkimaalilla pariin otteeseen, se olikin varsin mielenkiintoista puuhaa. Valitsemani värisävy on aika lailla täydellinen, mutta pensselin ostossa menin kyllä aivan metsään. Kaikissa ohjeissa kehotettiin hankkimaan seinän maalaamista varten iso pehmeä suti ja kaupan hyllyrivistöjen edessä tovin ihmeteltyäni päädyin tuollaiseen keskihintaiseen, 12 cm leveään sutiin. Leveys ei sinänsä tuottanut ongelmia, mutta paksuus kyllä – ohuempi olisi ehdottomasti ollut toimivampi vaihtoehto. Pensselistä myös irtosi karvoja seinään kummallakin maalauskerralla, ensimmäisellä täyspitkiä ja toisella katkenneita. Aika surkeaa laatua siis.

Kaksi kerrosta valkopohjainen seinä tosiaan vaati kalkkimaalia, ensimmäisen kerroksen jälkeen valkoinen paistoi vielä hieman läpi joistain kohdin. Toisen kerroksen jälkeen olin oikein tyytyväinen ja mieskin kehui, että kivalta näyttää. Koitan muistaa vilauttaa lopputulostakin myöhemmin, kunhan pääsen kuvaamaan seinän sopivassa valossa. Huomenna pitäisi ekat romppeet saada alta pois varastoon ja lauantaina heti aamusta alkaa huonekalujen siirto uuteen kotiin. Pyykkikone muuten ehti tulla jo alkuviikosta, vaikka perjantaina sitä tilatessani toimitusaika oli vielä avoin. Kerrankin tällainen erittäin positiivinen yllätys!

Viime viikolla teimme pienen Kaakkois-Suomen turneen mökkeilyn ja Asuntomessujen merkeissä, tämä viikko onkin sitten mennyt varsin tiiviisti vanhan kodin pakkausrumban sekä seuraavan kodin ehostuksen parissa. Muutamme siis toistaiseksi isovanhempieni omistamaan 40 m³ pikkukaksioon, joka sattui olemaan sopivasti vailla vuokralaista. Vähän jännittää, miten mahdumme yli 20 neliötä nykyistä pienempään kotiin – erityisesti kun vauvankin pitäisi viimeistään parin kuukauden päästä syntyä. Osa tavaroista ja huonekaluista menee toki säilytykseen, mutta aika paljon on sitä ihan perusrompetta, jota säännöllisesti tarvitaan. Ei muuta kuin karsimista, karsimista samalla kuin pakkaa omaisuutta laatikoihin!

Asunnossa on tehty linjasaneeraus vuosi sitten, jolloin keittiö ja kylpyhuone on uusittu nykyaikaisemmaksi. Tosi kivasti onkin saatu esim. kaappitilaa pieneen keittokomeroon ja myös materiaalit on simppeleitä perusvärejä, valkoista ja harmaata. Seinäpintoja on päivitetty jokunen vuosi takaperin, lähinnä jonkun nurkista löytyneillä materiaaleilla ja tässä välissä ne ovat ehtineet ottaa normaalia elämisosumaa, joten pyysimme mummilta lupaa vähän maalailla ym. ennen muuttoa, kun meiltäkin löytyi läjä maaleja varastosta. Olohuoneen seinät ovat onneksi maalipinnalla, makuuhuoneen tapettien kanssa on joutunut hieman ähräämään – ja siellä mies on tälläkin hetkellä. Kohta onneksi pääsee maalaushommiin, mikä toivottavasti sujuu jotakuinkin sutjakkaasti. Olohuoneen yhtä seinää varten kävin duo-livingistä hakemassa pussin kalkkimaalia, jännää päästä vihdoin kokeilemaan sitä.

Historian havinaa since 1957.

Mies tosiaan hoitaa pääosin tuon remppapuolen, mä taas olen tyttären kanssa kotona ja koitan hoitaa kaikkia juoksevia asioita pakkaamisen ohella. Onneksi pimu vielä nukkuu päiväunet, niiden aikana ehtii kaikenlaista. Vähän tietysti harmittaa tuon 2,5-vuotiaan puolesta, kun koko ajan on kauhea häslinki päällä eikä oikein ehdi antaa tarpeeksi huomiota… Vaikka suhteellisen lyhyt aikahan tämä pariviikkoinen on.

On tehty virallinen muuttoilmoitus, lähtöilmoitus vanhaan taloyhtiöön, tuloilmoitus uuteen.

On irtisanottu vanha sähkösopimus ja hoidettu nettiliittymän siirto.

On tilattu vanhan minijääkaapin korvaava jääkaappipakastin sekä kylpyhuoneeseen mahtuva pyykinpesukone.

Jääkaappipakastin tosin saapuu reilu viikko muuton jälkeen, mutta pakastimen sisällölle (mm. tämän kesän mansikat!) onneksi löytyi väliaikainen sijoituspaikka suht läheltä uutta kotia. Pesukoneen saapuminen on sekin pieni mysteeri vielä, siihen asti voimme hyödyntää taloyhtiön pesutupaa. Vähän olen itkenyt sitä, ettei meidän loistava Samsungin sivusta täytettävä kone kerta kaikkiaan mahdu tuonne, mutta sille ei nyt vaan voi mitään. Taidan laittaa senkin varastoon, jotta saan takaisin käyttöön sitten joskus kun meillä on taas isommat tilat.

Mitäköhän vielä pitäisi muistaa..? Tärkeimmät asiat ennen muuttoa taitaa sentään olla hoidettu. Nyt vain takaisin pakkauspuuhiin, jotta saa asioita eteenpäin. Leppoisia kesäpäiviä muille, kuuluu taas!

Ps. Nykyisen kodin remontista en näköjään saanut koskaan aikaiseksi kertoa tarkemmin, kun se kesti niin tuhottoman kauan. Tein nyt kuitenkin oman tagin väliaikaiskodillekin, jos vaikka siitä ehtisin naputella jotain muistiin – kun kerran on tämä aikaraja. ;)